Työolojen tutkimusyksikön naispuolinen jäsen kirjoittaa, että naisjohtajien arvoa ei olla tajuttu. Itse olen miespuolisena ollut useammankin naispuolisen esimiehen alaisena ja voin sanoa tajunneeni heidän arvonsa.
Miespuolisista esimiehistäni ovat useat olleet pottumaisia ja tyhmiä tai sitten molempia.
Naispappeus on jotenkin saman sukuinen asia. Naisilla on parempi armonkäsitys. Miehet uhkaavat mieluummin piinalla ja helvetin tulella seurakuntaansa.
Miespuolisista esimiehistäni ovat useat olleet pottumaisia ja tyhmiä tai sitten molempia.
Naispappeus on jotenkin saman sukuinen asia. Naisilla on parempi armonkäsitys. Miehet uhkaavat mieluummin piinalla ja helvetin tulella seurakuntaansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja jotkut kai sitten eivät...
Minusta esim. politiikassa, kuntasektorilla, jne. ne todelliset vaikuttajat ovat hyvin tajunneet naisjohtajien arvon ja käyttökelpoisuuden...
Pottumaisuudesta, tyhmyydestä ja armonkäsityksestä ? puhuttaessa uskoisin, että yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolten väliset erot.
..ja arvoista. Minulla on ollut sekä miespomoja ja naispomoja ja olen itsekin ollut naispomo. Joukkoon mahtui vaikka mitä, huonoa johtamista enimmäkseen oli kyseessä kumpi sukupuoli tahansa. En nosta naista sen ihmeemmin jalustalle, hyvä johtaminen on niin ihmisestä kiinni. Kuten täälläkin näkyy, edes ikä ei kehitä tai ole armollinen puhumattkaan siitä, että toisille pitäisi antaa armoa, joten..
En suostu yleistämään sitä, että naisilla olisi laajempi armokäsitys tai että naispapit olisivat jotenkin miehiä parempia. Näissäkin olen tavannut kumpaakin sukupuolta. Itseään täynnä olevia kopsikkaita sekä oikeita ihmisiä. En tiedä mistä mahdat olla kotoisin tai missä asut, mutta nykyisin ei saarnoissa täällä Etelä-Suomessa Helvettiä muistella tai että sieltä leiskahtavalla tulella uhkailtaisi. Taitaisi seurakunta purskahtaa nauruun. Toiset on kujeet nyt. Armottomuus kirkollisissa toimissa näkyy lähinnä siinä, että sieltäkään ei välttämättä löydy henkilöä, joka jaksaisi edes kuunnella ja että olisi paras kuolla sekä hoitaa muutkin henkiset hätänsä virka-ajan puitteissa. Useimmat hätään apua tarvitsevat ehtivät joko päättää päivänsä tai hoitaa hätänsä muilla huumeilla kuin saarnoilla ja ehkä sitten virka-ajan puitteissa. Meillä papin ammattikin on vain virkamiehen toimi. Huumorintajua toki sopii olla,mutta tuntuu todella pahalta, kun pappi nauraa katketakseen jonkun kerrottua hengellisestä hädästään. Ehkä kannattaisi tosiaan erota kirkosta.
Suuren laitoksen tai Yrityksen Johtajana nainen on paikallaan. Yleensähän nainen ei pääsekään irtopinnoilla eikä puolue- eikä hyvä veli - sopimuksilla tällaisiin paikkoihin käsiksi. Pitää osata ja tietää, sekä joustaa paljon enemmän kun miehen täytyykään. Pikkupomona nainen on koko perkele. Jos on naisvaltainen ala kyseessä,mitä nainen pomottaa,on tappelut ja selkään puukottamiset kokopäiväistä hommaa työpaikalla. Pidemmän päälle homma ei toimi. Nähty on.
Kerran oli joitakin vuosia toimipaikan konttoripäällikkönä keski-ikäinen nainen. Ei minun esihenkilöni, itse olin toisessa organisaatiossa. Oli oikein reilun oloinen ja pidetty muutenkin, ei moitteen sanaa. Saattoi vain koeajaa kaikki toimipaikan insinöörit vaikka omakin mies oli. Sitten siirrettiin minulle tuntemattomasta syystä toiselle, isommalle toimipaikalle.
Enemmän se uskoakseni henkilöstä riippuu kuin sukupuolesta, millainen joku on esimiehenä. Muut esimieheni olivat aina miehiä ja suurin osa heistä täysin tehtäväänsä sopimattomia, suoraan sanottuja täysiä mulkkuja. Yhdellä jopa pääkin yhtä kalju!