Lesboystäväni muija ei siedä läsnäoloani ja asia on alkanut häiritä ystävyyttämme. Käyn ystäväni luona TODELLA harvoin ja silloinkin koko touhu meinaa mennä riitelyksi ystäväni puolison vittuilun ja kiukkuilun vuoksi. Harmittaa kun ollaan oltu jo pennusta asti kavereita ja nyt on ilmeisesti lopetettava yhteyden pito, jotta saavat olla rauhassa. En ymmärrä kuinka joku voi käytäytyä noin vihamielisesti puolison ystäviä kohtaan, eikö voisi edes sen hetken hieman tsempata ja pinnistellä kun tämä on kylässä - vaikka ei kyseisestä ihmisestä niin kovasti tykkäisi. Omalla puolisollanikin on epämiellyttäviä kavereita, mutta en minä ole silti ruvennut heille vittuilemaan ja yrittänyt pilata kumppanini ja heidän ystävyyttään. Onko lesbot sitten jollain tavalla herkempiä reviiristään, ettei sille ihan kuka tahansa muija - vaikkakin vaan ystävä - saa tulla "ihan vaan varmuuden vuoksi" vai mistä helvetistä on kysymys. Tekisi mieleni laittaa ystävyys katkolle, kun tilanne on liian stressaava minulle enkä saa enää ystävyydestä mitään irti yhden osapuolen asenteen vuoksi. Harmittaa vaan kun minulla ei noita ystäviä liiemmin ole ja nyt pitäisi yhdestä vielä luopua. Sinänsä onko ystäväni todellinen ystävä kun ei millään lailla puolusta minua vaan sallii kumppaninsa nälvinnän?
Kumppani inhoaa toisen ystävää
piipaa
192107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kuulostaa ihan mustasukkaisuudelta, olisit imarreltu ;)
Taikka sitten vain yksinkertaisesti olet niin ärsyttävä toisen silmissä, kaikki kun ei voi tykätä kaikista, epäilenpä että lesboudella on asian kanssa yshtään mitään tekemistä.
Tällä viimeisin kyläreissuni laukaisi aika ahistavan olon, joten vaikea olla imarreltu. Mulla on viime aikoina ollut aika ahdistavaa ja yritin pirteällä mielellä lähteä ystäväni luo pitämään hauskaa, mutta eipä sitä minulle sallittu. Kuinka voin olla niin ärsyttävä kun olen ollut täällä tosi vähän ja hvyä kun puhua uskaltaa kun suu ollaan jo tukkimassa.
..asia voi vaikuttaa kumppanien ystäviin suhtautumiseen ja yksi on tosiaan mustasukkaisuus ja ei pelkästään sitä ystävää kohtaan, vaan jotain henkilöä, joka tulee tavallaan esille tämän ystävän kautta. Ja toinen on kateus eri voimakkuuksissaan. Joku voi olla kateellinen jo pelkästään ystävyydestä. Persoonallisuudesta voidaan olla kateellisia, koulutuksesta, ulkomuodosta ja oikeastaan ihan, mistä tahansa.
Ja joskus on niinkin, että väärä tulkinta kehittyy ihmisten välille, joten kumpikin osapuoli on erittäin varautunut ja luulee, että juuri toinen ei pidä minusta..
Joo. Lesbouteen en minäkään ongelmaa liittäisi..:)
..eihän Juulia sitä tarkoittanut, että olet täällä ärsyttävä. Uskallan näin väittää, koska ymmärsin asian näin.
J tarkoitti kirjoituksessaan, että joku ihminen saattaa pitää jotain toista ihmistä ärsyttävänä. Syitä ärsyttävyyteen voi olla vaikka kuinka paljon, eikä se tarkoita sitä, että juuri se toinen ON ärsyttävä, mutta joku vaan KOKEE niin.
Tuliko nyt vaikeesti ilmaistua...?
Hyvä aloitus sinulla. En usko, että kukaan haluaa suutasi tukkia millään tavalla. Tapahtui täydellinen väärinkäsitys. Näin minun mielestäni.
piipaa, tilanteesi on itsellenikin todella tuttu. Kumppaneitteni ystävät eivät lähestkään aina hyväksy minua ja pahalta se tuntuu. Ja toiset taas pitävät minusta paljon. Sellaista tämä ihmisten välinen kommunikaatio on..;)
Viittasit kirjoituksessasi johonkin muuhun ahdistavaan oloosi. Haluaisitko kertoa siitä? Mukavaa, että ihmiset kirjoittavat tänne erilaisia aiheita, jotta saamme vähän vaivata tuota aivokalustoamme välillä..
ja anteeksi oma onneton ilmaisuni, sitä juuri tarkoitin, joskus ei vain kemiat jonkun ihmisen kanssa pelaa, ei siihen tarvita mitään erityistä syytä...liekö syy feronomeissa vai missä liekään..?
siksi varmaan minulle tuli ekana mustasukkaisuus mieleen, koska täytyy tunnustaa, että olen vähäsen joskus mustasukkainen tyttöystäväni ystäville....niille kauniille ja flirteille, parhaani mukaan koitan kyllä peitellä tätä noloa taipumustani...
Ahdistuneeseen olooni on syynä ollut ainakin osittain se, etten ole päässyt keksutelemaan ystävieni kanssa aikoihin ja olen ollut kovin yksinäinen. Harmittaa kun nyt vihdoinkin pääsin ystäväni luo kylään, olo vaan pahenee, kun ystävän puoliso pilaa ilmapiirin ihan ihme kiukuttelulla. Me ei olla ystäväni kanssa saatu jutella oikeastaan mistään, koska millon täytyy olla hiljaa kun sen puoliso on väsynyt ja millon se vaan on pilannu hetken aloittamalla riidan ja kaikki on ollut sen jälkeen vaan vaivautuneena hiljaa.
..välillä tavata jossain muualla kuin ystäväsi kotona? Olisit ystäväsi kanssa kahden, niin nauttisitte kumpikin enemmän kuin pingottuneessa ilmapiirissä.
Minun entinen tyttöystäväni oli juuri tuollainen.
Eli ei voinut sietää minun ystäviäni.
Minä olin silloin, 15 vuotta sitten, nuori ja sinisilmäinen, ensimmäisessä parisuhteessa ja umpirakastunut.
Minulla meni muutama vuosi tajuta, että kumppanini vittuilee minulta salaa ystävilleni.
Tosin hän kyllä vittuili minulle ihan suoraan ystävistäni, ja piti heidän eloisuuttaan ja yliopistossa opiskelemistaan elitisminä ja pinnallisuutena. Olin muutaman vuoden tossun alla, kunnes minulle kävi selväksi, että tilanne ei voi jatkua näin.
Heräsin vasta, kun muutama ystävä piti puhuttelun ja kertoi hiukan faktoja exäni käytöksestä.
Rakkaus antaa ruusunpunaiset lasit. Pidä puhuttelu ystävällesi.
Yksikään rakastettu ei ole sen arvoinen, että lapsuuden ystäviä kannattaa menettää! Ystävyys kestää eliniän, mutta rakkaus alkaakin vasta puolitiessä.
Olen samaa mieltä. Pidä puhuttelu ystävällesi. Suora asiallinen keskustelu voi tuottaa tulosta. Omien kokemuksieni mukaan lesbot ovat olleet mustasukkaisempia kuin miehet. Ehkä se johtuu siitä että miehet eivät ole mustasukkaisia yleensä naisista. Tai ainakin vähemmissä määrin kuin nainen- naisesta. Hyvää jatkoa, toivottavasti ystävyytenne säilyy.
Minulla on muutamallakin ystävällä ollut hankalia puolisoja, jotka ovat erottaneet ystävät kavereistaan kokonaan. Pääsääntöisesti miehiä, jotka eivät ole voineet sietää naistensa ystäviä kun ne vievät aikaa parisuhteelta.....
Ja nämä naiset ovat vieläpä alistuneet tähän ja suhteiden päätyttyä sitten alkaneet soitella taas...
Ystäväni on myös umpirakastunut, seurustelleet vasta muutamia kuukausia ja ei laisinkaan kiinnitä huomiota kumppaninsa komenteluun ja ystäviin kohdituvaan kiukkuiluun. Tossun alla hän on täysin ja kun huomautan asiasta alkaa jumalaton selittely, miksi hän puolisoaan alati passaa ja tekee kuten hän käskee. Ystäväni ei tunnu koskaan kyseenalaistavan puolisonsa käytöstä, mutta uskon kyllä tilanteen muuttuvan jos se jatkuu pitkään samanlaisena. Eihän kukaan jaksa pompottelua loputtomiin. Täytyy kai vaan odottaa, että ystäväni riisuu vaaleanpunaiset lasinsa ja kohtaa suhteen todellisen arjen.
En tahtoisi ystävyytemme loppuvan ja yritin todellla kovasti tulla hänen puolisonsa kanssa toimeen, mutta en enää usko jotta voin olla hänen kanssaan edes samassa huoneessa - sen verran törkeää hänen käytös on ollut minua kohtaan.
Kuulostaapa tutulta.Kumppanini ei nimittäin hyväksy eräitä ystäviäni eikä halua heitä tavata, syy pieleen menneessä ensikohtaamisessa. Olen ratkaissut asian näin. Kun haluan tavata ystäviäni, menen heidän luokseen tai he tulevat kotiini kun kumppanini ei ole paikalla. En tapaa heitä salaa, kerron aina mihin olen menossa ja pyydän häntä mukaani. Vastaus on aina kielteinen ja hyväksyn sen. Hänen ei tarvitse pitää ystävistäni eikä heidän tarvitse pitää hänestä. Tietysti olisi hauskempaa jos kaikki tulisivat toimeen keskenään, varsinkin kun kyse on pelkistä ennakkoluuloista. Mutta tilanne on valitettavasti tämä. Kumppanini ei inhoa kaikkia ystäviäni. Joidenkin kanssa hän tulee loistavasti toimeen. Hän ei vaadi minua hylkäämään ystäviäni, enkä sitä kenenkään vuoksi tekisikään. Mutta en myöskään aio hylätä kumppaniani siksi että jotkut ystäväni eivät tule hänen kanssaan toimeen. Ehkä sinäkin voisit kutsua ystäväsi jonnekin missä tämä (mahdollisesti) mustasukkainen puoliso ei ole niin näkyvästi läsnä. Omaan kotiisi? Baariin? Tai kahvilaan? Vai eikö hän päästä ystävääsi minnekään yksin ilman häntä?
Ystäväni on vaikea päästä yksin ylipäätänsä minnekään, ovat kuin paita ja perse tällähetkellä. Kumppaninsa on aika mustis, joten kaveri saa kyllä tarkkaan selitellä menemisensä. Muutoin voitaisiin kai edes joskus keplotella tapaaminen salla jossain muualla, mutta asiaa vaikeuttaa se että asumme kaukana toisistamme, emmekä edes tapaa sen vuoksi kuin pari kertaa vuodessa.
"Keplottelu" ja "salaa" tekeminen tuskin kohentavat kuvailemaasi tilannetta, =kehittävät tilannettanne toivomaasi (?) suuntaan, ystäväsi ystävä.
Miksi niin toimisitte?
Kuka on mustis?
Asioilla on puolensa, ja kääntöpuolensa.
Toimivatko aina ystävät, kaverit, harrastus- ja työkaverit, sukulaiset, tuttavat ja kylänmiehet viattomalla mielellä? Vai vain "viattoman" mielen suojasta, ns. kaikkea hyvää tahtoen?
Kuinka ystävän rakas, valittu, puoliso, elämäntoveri, "vasta puolitiessä" mukaan tullut on "muija", "äijä",,,? Kunnioittavaa?
Kuvailemaasi tilannetta en osaa yhdistää seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluvaksi -en edes lesbouteen, vaikka niiiin vaarallisia olemme. Olisiko kyse ihmissuhteista ja niissä kommunikoinnista (-mattomuudesta) ja käytöstavoista.
"Lesboystäväsi muijan" kuvailemasi reagointi ja toiminta ei välttämättä liity sinuun, ystävyyteenne eikä edes ystävääsi. Voi olla mielleyhtymä "edellisistä elämistä", -kuten Jennifer (?!) kommentoi- jäänne. "Kaiken kannan mukanani." Tai jotain ystäväsi ja hänen toverinsa elämään liittyvää, jota sinä et tunne.
En ole aivan samoilla linjoilla
"Ex kumppanini orja":n kanssa: "Pidä puhuttelu ystävällesi. Yksikään rakastettu ei ole sen arvoinen, että lapsuuden ystäviä kannattaa menettää! Ystävyys kestää eliniän, mutta rakkaus alkaakin vasta puolitiessä.".
Kuuluuko puhuttelujen pitäminen ystävyyteen?
Sillä tavallako ystävyys kestää eliniän?
Minkä arvoinen "vasta puolitiessä" löydetty rakkaus on? Minkä arvoinen on minulle ihminen, joka tietää elämässäni kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa?
...
Henkilö on itse aiheuttanut sen, että käytän hänestä "haukkumanimiä". Vaikea se on kutsua normaaleilla nimillä henkilöä, joka ei tee mitään muuta kun syyttä vittuilee päin naamaa. Muijittelu nyt on vielä lievä ilmaus - parempi olisi noita-akka.
Kummallisia juttuja nuo. On vaikea arvata, mistä jonkun käyttäytyminen johtuu, hämmästyttävän usein asia tuntuu olevan mysteeri käyttäytyjälle itselleenkin. Sen nyt ainakin voisin väittää, ettei keljuilu lesboudesta johdu, vaan ystäväsi kumppanin omista ominaisuuksista ja opituista reagointitavoista. Jos hän on samanlainen muitakin kuin sinua kohtaan, älä ainakaan kanna syyllisyyttä. Jos vain sinua kohtaan, silloin voisi olla hyvä funtsia vuorovaikutussuhteita useammalta kantilta, ainakin keskustella ystäväsi kanssa, mistä tilanne voi johtua ja mitä asialle voisi aidosti tehdä.
Jotkut ihmiset ovat tavattoman mustasukkaisia ja omistavia. Jos kyseessä on sellainen tapaus, ystäväsi kyllä tajuaa sen aikaa myöten itsekin, ilman apuasi. Mutta kun hän sen tajuaa, hän luultavasti tarvitsee sinun ystävyyttäsi ja tukeasi entistä enemmän.
Ei ystävyydestä pidä luopua, ystävyys kestää paussitkin. Jos olisin tilanteessasi, kertoisin ystävälleni, miksen enää haluaisi vierailla heidän luonaan ja kysyisin, onko hän samaa mieltä. Kysyisin myös, voitaisiinko muuten pitää yhteyttä, tavatakin, vai onko parempi laittaa tapaamiset joksikin aikaa katkolle.
Ystävyyttä ja ystäviä tarvitaan aina, ne ovat meille tärkeitä. Ei ihmisiä voi omistaa, se tie on tuhoon tuomittu. Ystävyys ei ole sellaista, ei rakkaudenkaan pitäisi olla.
Viisaita sanoja puhut sinä.
Tässä kevätsiivousta tehdessäni löysin vanhan minulle osoitetun kirjeen, jonka olin ehtinyt unohtaa.
Kirje oli kymmenen vuoden takaa, käsin kirjoitettu, parhaalta ja rakkaimmalta ystävältäni. Sen sisältö riipaisee vieläkin sieluani.
Ystäväni kirjoittaa, kuinka silloinen tyttöystäväni on herättänyt kamalasti ihmetystä ystäväpiirissäni. Kuinka minusta on tullut vakava, kotiin linnoittautuva, vain tyttöni kanssa aikaa viettävä. Kuinka he eivät enää kestä sitä, että kysyn häneltä luvan kaikkeen, pelkään hänen suuttumistaan ja kuinka nöyristelen kaikessa hänelle.
Kuinka he eivät enää voi kutsua tyttöäni mukaan juhliin, koska muut eivät tule jos tietävät tämän olevan tulossa. Kuinka tämä halventaa minua julkisesti, nöyryyttää ja vahtii.
Kuinka minun on nyt saatava tietää, että tyttöni pettää minua. Kuinka hän suutelee toisia naisia baareissa kun minä en ole mukana.
Luin kirjeen uudelleen tällä viikolla, ja vieläkin sen mukanaan tuoma tunnekuohu iski lujaa palleaan. Kirjeen sävy oli uskomattoman surullinen, ystäväni oli itkenyt kirjoittaessaan kirjettä.
Hän oli kaksi viikkoa yrittänyt saada tapaamista aikaan, mutta tyttöni oli kieltänyt minua menemästä ulos tai kahville hänen kanssaan kun tämän mielestä oli epänormaalia viettää aikaa tuntikausia ystävän kanssa kahvilla. Kuulemma aikuiset ihmiset tapaavat tunnin ja se riittää...
Jätin tyttöni järkiin tultuani.
Sittemmin hän etsi miehen ja meni naimisiin. En tiedä miten mies-parka kestää. En ole pitänyt häneen sen koommin yhteyttä.