Tämä voi olla liian rankka keskustelunaihe mutta jotenkin se minua kiehtoo ja olen sitä paljon miettinyt myös omalta kohdaltani. Siksi kysynkin, oletko, olisitko valmis tekemään testamentin ja mitä ajattelet siitä?
En tiedä mikä tilane on Suomessa, mutta jos sen päätöksen joutuisi tekemään omaisen puolesta, miten siihen suhtautua?
En tiedä mikä tilane on Suomessa, mutta jos sen päätöksen joutuisi tekemään omaisen puolesta, miten siihen suhtautua?
Vastaukset 22
Vanhimmat
parikymmentä vuotta sitten:-) Eikä yhtään hirvitä. Käsitykseni on se, että sitä ei voi tehdä kuin omasta puolestaan.
Josko joku viisas valistaisi, mutta itse olen sitä mieltä, että se on ihan hyvä jos voi kuoltuaan jotakin ihmispoloa auttaa. En ole tehnyt testamenttia mutta juuri siksi mietinkin tätä asiaa.
päätöksen teet itse. Se voi olla vaikea, mutta jos ajattelet, että ehkä joskus joku läheisesi tarvitsisi esimerkiksi uuden munuaisen, niin olisihan hyvä, jos joku luovuttaisi, että ei tarvitsisi kuolla jonoon sitä odottaessa.
sitä asian tiimoilta tulee mieleen. Kelpaiskohan nämä vanhusten elimet enään mihinkään kun ei omassakaan kropassa tahdo enään toimia?
yli 20 v sitten. Samoin hoitotestamentin ja toimittanut yhden kappaleen siitä läheiselleni, yhden lääkärilleni ja yksi kulkee aina mukanani.
Tuli mieleen tuosta munuaisen luovutuksesta, luovuttaahan voi ihan elinaikanaankin munuaisen ja osan maksaa, viimeksi mainittu palautuu normaalikokoiseksi aikanaan.
Itse olen onnellinen saatuani sarveiskalvosiirrännäiset aikoinaan (liki 20 v sitten). Kiitos jollekin tuntemattomalle tanskalaiselle joka oli päättänyt elinluovutuksesta eläessään.
kirjasta jota luen parhaillaan ja tilanteet ovat todella moniselitteisiä, sitä ei uskoisi ollenkaan mitä kaikkea ja miltä kantilta joutuu asioita pohtimaan tuossakin tilanteessa. Selvintä olisi jos se testamentti olisi lompakossa, mutta ei aina omaisten kannalta, he eivät ajattele välttämättä samalla tavalla.
Mutta ehkä olisi parempi siirtyä iloisempiin aiheisiin?? Rupesi ahdistamaan!!!
pitää tosiaan kuljettaa (itse asiassa olen allekirjoittanut useamman kortin). Minun läheiseni ainakin tietävät minun tahtoni ja tulevat sitä kunnioittamaan, mitä väliä sillä on miten paljon minusta on jäljellä kun krematorion luukku aukeaa.
Mikä aiheessa saa Sinut ahdistumaan? Voi olla että kun nämä asiat on tosiaan juteltu perheen kesken jo vuosikausia sitten selviksi niin siinä yksi syy miksi ei itseäni ei asia ahdista. Enemmän minua ahdistaisi se jos joutuisin miettimään ja epäilemään ettei toiveitani toteutettaisi sitten kun minä olen siirtymässä täältä pois.
Vai että elimes luovutit. Mites nää tarpeitten tekemiset nyt sujuu?
Vai et elimes luovutit. Mites nää virtsaamiset nykyisin sujuu?
mee ollenkaan oikeisiin osotteisiin. Joku TeotW piti olla kohteena. Onkohan tää mun kone kaput tai sit
jakaja sekoilee.
Itselläni ei ole testamenttia, mutta nuorimmalla pojallani on.
Hän teki testamentin täytettyään 18v. Kuljettaa lompakossaan sellaista pankkikortin
kokoista korttia, josta ilmenee, että hänen elimiään tai mitä tahansa voi käyttää.
Olisin valmis, on vaan jäänyt tekemättä. Olla hyödyksi kuolemansa jälkeenkin, antaa jollekulle mahdollisuus jatkaa elämäänsä, hieno juttu.
Eli jos olisit itse valmis mutta mistä sen jälkeenjäävät tietävät varsinkaan jollei siitä ole ollut puhetta ja voin hyvin arvata, ettei tämä perheen piirissä kovin yleinen keskustelun aihe ole kuten kuoleman jälkeiset asiat muutoinkaan, ne ovat täällä tabuja jostain syystä. Elämä alkaa ja päättyy.
Oikeastaan koko elintestamentti jne pitäisi yksiselitteisesti kieltää. Jos jollain on priimakuntoista varaosaa kierrätetttäväksi, täysin käsittämätöntä iskeä niitä krematorioon. Selkeä luovutusjärjestelmä jokaiselle raadolle.
Mun osat alkaa oleen siinä kunnossa, että ei niitä enää kukaan huoli. Jotain sarveiskalvoa kai voisi käyttää johonkin. Typerää kun sellaisenkin takia pitäisi jotain anketteja täytellä ja niitä tallehtia lompuukkiin. Laittaisivat edes kasan luovutustestamentteja postissa joka talouteen, tulis mullakin täytettyä. Mä en edes tiedä millanen sen pitäisi olla ja mistä niitä edes pitäisi käydä kerjäämässä. Siis niinpäin, että jos EI halua kierrättää osiaan, sitten pitäisi täyttää kieltolappu.
=DW=
Juuri tuo selkeyttäisi kaiken, kas kun en sitä hokannut. Monet asiat käännettynä ylösalaisin selkiytyvät yllättäen ja saavat asian näyttämään järkevältä.
samoin mm. terveyskeskuksissa ja mm. täältä voit ladata sen:
http://www.lahjaelamalle.net/
Tilata mm. täältä http://www.musili.fi/
No ei ihan hukkaan mennyt tämäkään päivä. Todennäköisimmin kylläkin kompastun vintille printtaamaan mennessäni ja halkaisen kalloni, mutta tuleepahan edes yritettyä.
=DW=
varovainen niissä portaissa! Mutta jos sinulla on jotain käyttökelpoista kamaa niin...
tullut tehtyä. Hesarissa oli joku aika sitten juttua, että elinluovutus tulisi kailkille eteen jos EI ole tehnyt siitä kieltoa. Mielestäni se olisi parempi vaihtoehto kuin tämä nykynen käytäntö.
Sossukitisijät niitä harvemmin tekee.
ole nähnyt tilastoja ketkä niitä tekee ja ketkä ei, mutta luulisin että joka sosiaaliluokassa on sama ongelma.
tota funtsimaa. Mononen ja madot kyl hoitaa homman.