Runo se on poikaa
proosaruno varsinkin, sanoi joku
kirjallisuusihminen.
No. Lainasin kirjastosta sellaisen
pikkuläpyskän uutta runoutta.
En ymmärtänyt halaistua sanaa.
Jostain runokoneesta lakaistua
viisautta. Krhm.... hym... mmm...
ja tuli sellainen niukka olo
voi polo.
Joku helkkarin viinanpiru
piinassa viru,
sellainen mustavalkoinen
femakko ohjaksissa.
Voi kissa !
proosaruno varsinkin, sanoi joku
kirjallisuusihminen.
No. Lainasin kirjastosta sellaisen
pikkuläpyskän uutta runoutta.
En ymmärtänyt halaistua sanaa.
Jostain runokoneesta lakaistua
viisautta. Krhm.... hym... mmm...
ja tuli sellainen niukka olo
voi polo.
Joku helkkarin viinanpiru
piinassa viru,
sellainen mustavalkoinen
femakko ohjaksissa.
Voi kissa !
Vastaukset 8
Vanhimmat
nimimerkkisi pääsi (vai pitäisikö sanoa joutui) yhteen runooni tänään. Mutta en tiedä kehtaanko julkaista, on sellaista vähän niin kuin modernia runoutta, katsotaan. Ciao.
… hui!
Saitko sen avantgaardistisesti sohaistua rivien väliin, ettei vaan pääse pompahtamaan sittisontiaismaisesti silmille?
tulkinnasta. Niin kuin yleensä. No... on tietysti vähän tekopyhää sysätä kaikki vastuu lukijan silmille? Mutta totta puhuakseni, ei minun tarvinnut sohaista sitä mihinkään väliin, se meni kohtaansa vähän niin kuin itsestään, runollisten luonnonlakien mukaan, joita en ole vieläkään oppinyt ymmärtämään. Kirjoittamiseni kun on [useimmiten, siis arviolta noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä] 70-95% tajunnanvirtaa mitä pyrin hienotunteisesti [mutta liikaa järkeilemättä jotta vaistonvarainen, kompleksisesti poukkoileva intentioni ei kärsi] ohjaamaan.
:)
Sittissontiaismaisesti en nimimerkkiäsi toki kohtele. Siihen minulla ei ole mitään syytä. Peace. Ja ystävällinen tervehdys.
-parta
Tuli mieleeni nykytaide pahimmillaan. Jopa ympäristötaide.. Usein kirja jää lukematta, jotten pitkästy kuoliaaksi. Tuttuja tunteita.
plarasin täällä näitä Lost his...runoja, ja ... sittisontiaismaisesti en ole huomannut( kun enää ei tule sitä automaattisesti sähköpostiin kuin ennen tuli vastauksista), että täällä oli enemmältikin näitä kommentteja. aitiparta oli hienosti sujauttanut sen runoonsa kylläkin, vaikka alunperin pelästyin, että mitämitämitänyt... ja tosiaan kun nykyrunoutta olen sillointällöin vilkuillut niin aivan pyörällä välillä. Mutta toisaalta sitten kun ajattelee, niin jos näkee joskus omasta mielestään huonon elokuvan tai käy omasta mielestään jossain älyttömässä taidenäyttelyssä, niin jos se jättää ihmiseen kuitenkin jälkiä se on hyvä asia, jotakin peilautuu itseä vasten jota voi sitten äimistellen ihmetellä...
taidetta !
Taide, joka ei miellytä, pitäisi oman tulkintani mukaan tehdä korkeatasoisesti. Miten se sitten määritellään, on toinen juttu. Äitiparta ei nyt ilkeästi kirjoittaisi. Ei ole hänen tyylistään :). Paras tapa ärsyttää minua, on kulkea hitaasti edessäni, ohittaa jonossa tai näyttää olevansa jotakin. Pitäisikö nämä käytösmuodot luokitella taiteeksi?
... eikö Oscar Wilde ollut sitä mieltä (jos nyt oikein muistan lukemaani), että:
”Taide ei jäljittele elämää, paremminkin elämä jäljittelee taidetta.”
¤
… ja pitäisikö tästä sitten jotenkin päätyä, että taiteilijat itse eivät ole muuta kuin
kopioita?
... etsin tätä pätkää,
jossa on
taide
-keskustelua............ joka putkahti mieleeni tuolla Kirjailijanalut palstalla tuossa yhdessä vanhassa esille tulleessa ketjussa. Kaikenlaista pohdintaa sitä tulee kirjoitettua milloin minnekin.
¤