Viimein puhelinkoppi lähti

Helsingin Jakomäen kaupunginosan puhelinkopit olivat varsinaisia klassikkoja! Ostarin puhelinkoppi oli aina puliukkojen virtsanhajun peitossa. Siihen kustiin varmaan päivittäin eikä sillä varmaan kovin montaa puhelua loppuaikoina tehty. Hieno vihreä koppi se oli, juuri sitä uusinta ja viimeisintä mallia jota oli muuallakin Helsingin keskustassa.

Jakomäessä oli toinenkin puhelinkoppi Pääty Pub:in kulmilla, ja se oli todella legendaarinen alumiinikoppi rikotuilla ikkunoillaan. Klassinen HPY:n luurilogo ja "PUHELIN TELEFON" teksti katonreunassa. Sitä ei uusittu vihreäksi niinkuin muita koppeja, mutta se oli minusta juuri sen viehätys! Wanhan ajan ppuhelinkopit olivat legendaarisia ja myös varsin tyylikkäitä kaikessa karuudessan.

Mitä olisikaan lähiö ilman risaisia puhelinkoppeja? Ankea ja tylsä paikka siis.

Ikävää, että varmat lankapuhelimet vähenevät ja kaikki yleisöpalvelupuhelinkopit on purettu. Mistä esim. minä, vanha mies, soitan asioitani. Ei ole edes kotona lankapuhelinta. Täytynee hommata uusi. Vaimo eläessään myi osuuskirjan ja hävitti puhelinkoneen. Eikä kaikilla ole kännykkää! Ei minullakaan eikä monella tutullani. Mistä tilaan esimerkiksi Lahden rautatieaseman edestä taksin silloin kun siinä ei ole autoa? On vain kyltti, jossa mobiilipuhelinnumero. Se on monta kertaa pistänyt minut huonojalkaisen kävelemään vaivalla mäkeä kohti Lahden keskustaa. Sieltä torilta olen saattanut tavoittaa pirssiauton, jos ei sitten ole matkalla sattunut tyhjää taksiautoa vastaan tai ohitse. Kyllä on elämä mennyt ankeaksi. Ennen vanhaan saatoin tilata Lahden aseman lankapuhelimella auton. Elämä on vaikeutunut. Netteihin ja kännyihin en tule sortumaan, ne ovat maailmanlopun vehkeitä.