Tarina kertoo, kuinka karjalaisukko yritti saada bussimatkan aikana keskustelua käyntiin. Eihän siitä mitään tullut, yrmeitä katseita vain. Laskeuduttuaan autosta hän kysyi kuljettajalta: minne sie näitä kuuromykkiä kuljetat?
Kauppojen kassat myös valittavat näistä yrmeistä katseista, mykkyydestä tai pahansuovista lausahduksista. Hymyä ja ystävällistä sanaa kuulee harvemmin; näin he väittävät.
Isät opettavat lapsiaan: enkö ole sinulle sanonut, että turpa kiinni! Aviopuolisot pitävät mykkäkoulua vuosikaupalla. Joskus tällekin palstalle ilmaantuu pahan ilman lintu, joka ärjäisee käsityksensä tasostamme ja lentää pois.
Toinen tarina kertoo miehestä, jonka autosta puhkesi rengas. Hänellä ei ollut tunkkia, mutta läheisyydessä oli talo. Ehkä hän sieltä saisi tunkin lainaksi. Mies lähti taloa kohti epäillen, lainaisivatko he tunkkia. Eivät varmaan lainaa, hän päätteli. Koko matkan ajan hänelle varmistui käsitys etteivät lainaa. Kun hän sitten soitti kelloa ja ovi avattiin, hän ärjäisi: - Pitäkää tunkkinne!
Niin, että onkohan vaikeneminen sittenkään kultaa? Kannattaisiko kysellä, vastailla ja pähkäillä enemmän - yksinkertaisistakin asioista?
Kauppojen kassat myös valittavat näistä yrmeistä katseista, mykkyydestä tai pahansuovista lausahduksista. Hymyä ja ystävällistä sanaa kuulee harvemmin; näin he väittävät.
Isät opettavat lapsiaan: enkö ole sinulle sanonut, että turpa kiinni! Aviopuolisot pitävät mykkäkoulua vuosikaupalla. Joskus tällekin palstalle ilmaantuu pahan ilman lintu, joka ärjäisee käsityksensä tasostamme ja lentää pois.
Toinen tarina kertoo miehestä, jonka autosta puhkesi rengas. Hänellä ei ollut tunkkia, mutta läheisyydessä oli talo. Ehkä hän sieltä saisi tunkin lainaksi. Mies lähti taloa kohti epäillen, lainaisivatko he tunkkia. Eivät varmaan lainaa, hän päätteli. Koko matkan ajan hänelle varmistui käsitys etteivät lainaa. Kun hän sitten soitti kelloa ja ovi avattiin, hän ärjäisi: - Pitäkää tunkkinne!
Niin, että onkohan vaikeneminen sittenkään kultaa? Kannattaisiko kysellä, vastailla ja pähkäillä enemmän - yksinkertaisistakin asioista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin viime talvena moneen otteeseen viikkokaupalla
Helsingissä lapsenlikkana silloin 2,5 v pojan pojalle.
Kun menimme yleisiin leikkipuistoihin päivittäin
kuulostelin minä savolais mummo ,tunnelmia.
Siellä sattui vielä olemaan koti-isiä lapsineen.
Kun minä aloin jutella heille ,he kyllä sitten tarttuivat juttuun. Minä tietysti olin kertonut taustat,tunnustanut olevani savolainen mummu jne..
Meistä tuli kyllä hyvät tuttavat niiden viikkojen aikana ja keskustelimme muustakin kuin lapsista,huolimatta ikäerosta ja maalais kaupunkilais suhteesta.
Silloin tutustuin paljon myöskin poikani ja miniäni opiskelukavereihin ja heistä sain hyvin myönteisen kuvan. Samoin naapureista joita tapasin.
Ei jäänyt huonoa kuvaa ollenkaan pääkaupunkiseudusta. Tietysti tuo bussi jutu on tuttu nykyisistä junassa matkustamisista,ennen siellä oli leppoisa tunnelma---nyt ihmiset puhuu vain kännykkäänsä --ei vierustoverille.
Tuo tunkki juttu pitää tietysti osittain paikkansa nykyäänkin. Minä olen saanut aina erittäin hyvän palvelun ja avun kun liikun vähän vammaisena tuolla liikenteessä. Sekä nuorilta ,että kaupunkilaisilta joita aina moititaan.
Puheliaisuudesta on minulle apua ei vaikenemisesta.
Olen pesunkestävä, monen polven uusmaalainen ja kyllä se on tunnustettava etten osaa ruveta keskustelemaan noin vain vieraitten ihmisten kanssa, Mutta jos joku tekee aloitteen niin kyllä sitten juttu luistaa, Se aloitteen teko vain on niin vaikeaa.
Ihailen suunnattomasti niitä jotka rohkeasti aloittavat keskustelun.
Pakkaan nyt kapsäkkini ja lähden pienelle, viikon pikavisiitille etelään. Josko sieltä tarttuisi hymy huuleen ja ilmeeseen.
Nauttikaa auringosta, paistaa se täälläkin.
on sosiaalinen tapahtuma. Jutellaan tuttujen kanssa niitä näitä, kerrotaan kuulumisia, itketään surut ja nauretaan ilot. Ja kaupan kassallakin hymyillään puolin ja toisin.
Yksi huono puoli tässä on: kauppareissut kestävät aika kauan. Eilen meni melkein kaksi tuntia...:)
Kultaa on puhuminen, suorastaan terapiaa!
Meidät miehet on opetettu tuppisuiksi. Tyhjän puhujasta ei tule miestä. Smalltalk, juttelu ei oikein luonnistu. Pitäisi olla veret seisauttavaa asiaa, ennenkuin suuta kannattaa avata.
Monikulttuurisissa maissa, missä on suuri populaatio, on opittu hymyilemään ja herkästi lausumaan jokin yhdentekevä kohteliaisuus tai tervehdys. Ei voi heti tarttua ihmistä rinnuksista ja vaatia kakistamaan totuus.
Tällaisissa keskustelupiireissä on mahdollisuus tutustua ihmisiin ja syventää keskustelua yli tavanomaisen juttelun, smalltalkin. Siksi kai näitä ylläpidetään. Oppii ymmärtämään ja arvostamaan ihmistä, vaikka hänen mielipiteensä poikkeavat omistani.