Miten olette päässeet yli kun on ollut pakkotilanne luopua rakkaasta kesänviettopaikasta. Meille tuli sairausia jonka vuoksi saarimökissämme on mahdoton käydä. Ja miten vaikeaa on siitä luopua. Se on viimeinen side lapsuusmaisemiin. Järki ja tunteet kun eivät tunnetusti kävele käsikädessä.
kaikki vinkit luen ehdottoman tarkasti.
kaikki vinkit luen ehdottoman tarkasti.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Vinkkejä ei oikein ole antaa. Oma saarimökki on suht tuore hankinta, ja kyllä siitäkin samantien tuli ns. "kaikki kaikessa".
Itsellä on varmasti sama tilanne joskus edessä. Voin vain kuvitella mitkä ovat tunnelmanne asian johdosta. Varmasti vaikea paikka!
Olisiko ihan mahdotonta ajatella jonkin ajan kuluttua mökin hankkimista mantereen puolelta? Eihän se tietenkään sama asia olisi, mutta saisi olla edes "kotimaisemissa".
kyllä vahvasti harkinnassa jos sais mökin mantereelta, mutta hinnat kovat. Toisaalta sen on valmis maksamaan kun tietää mitä saa.
Mutta kyllä tuosta mökistä luopuminen kova paikka on.
Niin perillisille emme voineet mökkiä jättää koska niitä ei ole.
Niin perillisille emme voineet mökkiä jättää koska niitä ei ole.
_________
Ymmärrän hyvin, koska ei minullakaan ole. Kovasti vaan voimia, kyllä tuollainen pistää mietityttämään itseänikin.
Toivottavasti löytyisi helppokulkuinen ja mukavalta tuntuva uusi paikka läheltä entistä. Ajan kuluessa se saattaisi sittenkin olla paras lohtu. Tietysti, jos saisi saarimökin kaupaksi vaikka jollekin muulle läheiselle, joka pitäisi paikan kunnossa ja kunnioittaisi sen ilmapiiriä. Ei sen välttämättä tarvi sukulainenkaan olla. Olisiko vaikka joku, jolle paikka on tuttu tai joka olisi siihen muuten ihastunut? Tällaisissa ratkaisuissa olisi tietysti mahdollisuus päästä vielä vaikka käymäänkin.
Ostin muuten omani henkilöiltä, jotka olivat kyllä ihan terveitä, mutta ikää heillä oli jo 80 vuotta. En halua udella liikaa, mutta olisiko ihan kohtuutonta kysyä ikäänne?
Iästähän tässä ei ole kyse sillä itse olen nuori 50-kymppinen, mieheni vanhempi, mutta sairaus kun ei katso ikää. Meillä naapurisaaressa viettää kesät pariskunta joilla ikää 85v. ja hyvin pärjäävät, ihan kateetksi käy.
Monesti keväisin olen miettinyt että tulevatko tänä kesänä ja sitten itse joutuukin lähtemään enne heitä. Sellaista elämä on.....luopumista..
Saarimökissä kun on niin monta hyvää puoltakin, aina viimeistään venematkalla unohtuu kaikki mantereen asiat ja voi rentoutua niiden asioiden kanssa mitä saaressa odottaa:))
Nyt ymmärrän, ettehän te ole vielä edes vanhoja!
Saarimökkeihin liittyy paljon muistoja, tunteita ja tarinoita. Tietynlainen eristyksissä olo ja suuri tilan tunne ympärillä ovat taajamissa asuville valtavia kokemuksia. Se, että kaikki tekeminen ei käy ihan " tuosta vaan", tekee omien käsien jäljistä vieläkin rakkaampia. Kun asioiden eteen joutuu ponnistelemaan enemmän, niitä arvostaa enemmän ja niistä tulee entistäkin tärkeämpiä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö sellaisesta luopuminen ole kipeä paikka.
Ennen kuin ostin mökin saaresta vietin paljon aikaa omaisteni vapaa-ajan asunnolla lähiseudulla, mantereen puolella. Jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen kuin te, minulle asia olisi kuitenkin selvä: Jos saareen ei pääse, sitten itketään, sen jälkeen surraan ja sitten taas itketään .
Mutta sen jälkeen ollaan sitten mantereella! Jokaisen tilanne on tietysti erilainen ja kaikille ei ole mahdollista aina se, mikä toiselle. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mutta siitä huolimatta...
Mökille lähtemiseen liittyy kuitenkin niin paljon muutakin, kuin pelkkä "mökillä olo". Jo se, että laittaa kotioven kiinni, ja istuu autoon, on jo vapautumista arjen kuvioista. Mökkimatkat ovat odotuksia täynnä, on kiva käydä aina samoissa kyläkaupoissa, joissa kaikki on niin kuin ennenkin. Se, mikä on erityisen tärkeää, on irottautuminen rutiineista. Tämän vuoksi en halua mökille liian pitkälle menevää tekniikkaa, jottei tulisi tehtyä siitä "omakotitaloa".
Toinen tärkeä juttu on, että mökillä käydessä saa etäisyyttä asioihin. Arjen ympyröissä pienetkin asiat tuppaavat joskus paisumaan suuriksi, ja silloin auttaa parhaiten kun niihin saa etäisyyttä. Kauempaa katsottuna ongelmat näyttävät usein paljon pienemmiltä.
Jos kiva uusi mökki sittenkin löytyisi vaikkapa ihan vastarannalta, mainitsemani asiat olisivat kuitenkin edelleen olemassa. Uuden mökin hommaamiseen sitäpaitsi liittyy kuitenkin aina pientä puuhastelua ym. käsillä tekemistä. Tekeminen taas vaatii aina jonkin verran keskittymistä. Ja se on usein paras tapa viedä ajatuksia pois suruista ja murheista. Muistoista ei pääse koskaan kokonaan eroon, mutta ajan myötä asioilla on myös tapana saada myös uusia merkityksiä.
Toivon, että asianne kääntyvät parempaan päin!
Juuri näin. mökillä saa hyvin etäisyyttä tavanomaisiin arkirutineihin tai suurempiinkin asioihin. Kun ei ole laittanut mökkiin kaikkea viimeaikaisia mukavuuksia, päivän normi askareet tuntuvat tosi rentouttavilta. Joskua kauan sitten vietin minäkin kesiä mannermökissä ( isäni, joka on jo kuollut ja mökki toisilla) silloin mietin että mitä ihmettä saarimökillä voi tehdä!!!!!!!!! Hupsu minä. Nyt tiedän, että siellähän on tekemistä enemmän kuin mannermökillä ja varmuus siitä ettei kukaan tule yllättäen, saa olla kaikessa rauhassa.
Mutta niinhän sitä sanotaan että kun yksi ovi sulkeutuu toinen ovi on jo raollaan. Ei voi kun toivoa että saamme mökkimme myytyä ja jospa jossain meitä odottaa se mannermökki......pystyn jo ajattelemaan joskus positiivisesti. Mutta uskon että monta itkua on vielä itkemättä...
Itsekin huomasit, se on luopumista. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmästä joutuu luopumaan, viimeksi hengestään.
Kaikella on tarkoituksensa. Silti se koskee. Jos jotakin hyvää siinä on, niin se, kun mahdollisesti huomaa mökin olleen jonkinlainen epäjumala. Käsitän kyllä sen rauhan siellä olleen tärkeän.
Yritän vain selittää, että sisäinen rauha om mahdollista saavuttaa ilman mökkiäkin. Meilläkin on mökki. Kymmenisen vuotta ollut ja siitä pari viimeistä vuotta se on jäänyt sivuun juuri sairauden vuoksi. Puolisolle se on kuitenkin tärkeä, lapsuuden juttu, kuten sinullekin.
Me emme ole joutuneet siitä luopumaan, kuin henkisesti.
Oma rauhan paikkani on Jeesuksessa. Uskon tiellä olen tallannut pian 30 vuotta. On kuin kallio jalkojen alla, se pitää. Raskaidenkin koetusten aikana se kestää.
Olisiko siitä suunnasta sinulle apua? Etsiydy johonkin seurakuntaan. Minä menin ensi kertaa ummikkona erääseen ev.lut. raamattupiiriin ja siitä se lähti. Tosin olin jo uskossa, se tapahtui eräässä kotisrk.n kokouksessa. Sain ystäviä ja opetusta. Nythän radio Deistäkin tulee iltaisin klo 21 ja aamuisin klo 6 Jukka Norvannon tosi hyvää opetusta.
Voimia uuteen tiehen!
Kiitos ajatuksistasi ja voimien toivotuksesta.
Anna-Mari Kaskisen sanoin:
Pidä kädestä. Kuljetaan koko matka.
Jätetään taakse se mitä ei voi muuttaa,
pidetään se mitä on.
Yksi polku on päättynyt.
Vielä on liian aikaista kertoa
minne olemme saapunnet.
Voimia matkallesi.
Kiitos kummitus 1:selle monista mieleen jäävistä sanoista.
Oikeen rauhallista ja rentouttavaa joulua sinulle!
..Ei kestä kiittää. Avaus oli syvämietteinen ja kiinnostava. Näyttää, että se sai monet muutkin miettimään perusasioita pintaa syvemmältä. ja oikein hyvä niin.
Hyvän joulun ja paremman uuden vuoden toivotukset myös täältä mökkimaisemista!
___
PS:
Sen verran on pakko vielä lisätä käymäämme keskusteluun, että kun tulin täksi jouluksi saarimökilleni, jäätä oli n. 14 cm, eli ihan hyvin kesti mennä. (Minulla on pelastautumispuku ym. turvavarusteet). Olin yön yli saaressa, kaikki OK. Seuraavana päivänä tulivat tuulet!
Mereltä hävisi toistakymmentä kilometriä jäälauttaa hetkessä ja muutamassa tunnissa avoveden reuna olikin enää muutaman kilometrin päässä.
Pakkasin kimpsuni ja kampsuni, jätin joulukuuset ym. saareen, ja tulin mantereen puolelle mökille. Luonnonvoimien kanssa ei kannata alkaa leikkimään. Itselläni on mahdollisus molempiin vaihtoehtoihin, mutta toki ymmärrän, että monilla ei näin ole.
Oln ratkaisuuni tyytyväinen ja ihan sillä kerron, että mannermökeissä on niissäkin ihan mahtavat käytännön puolensa, jotka iän myötä vaan korostuvat. Sää ym. varauksia ei tarvitse mitenkään huomioida, kun tietää, että aina pääsee mökille.
Tämän tällä hetkellä ajankohtaisen asian halusin vain lisätä käytyyn keskusteluun.
Hyvää joulua!
Jos suinkin on mahdollista luovuttaa mökki perillisille, silloin saattaa tulla tilaisuus itsekkin päästä vielä joskus mökille.
.
ja vaihdoin kesämökkiin jonne pääsee suoraan autolla
.
Meillä oli isovanhempien aikanaan rakentama kesäpaikka ison järven rannalla suositussa mökkikunnassa jossa kaikki lapsuuteni kesät tuli vietettyä. Sitten kun siirryttiin ajassa eteenpäin ja tila siirtyi perikunnan hallintaan oli lähtölaskenta alkanut. Perijöitä oli useampia jotka jakautuivat kahtia myynnin ja säilyttämisen puolesta. Toisille paikka ei ollut kuin kasa euroja ja meille sillä oli muutakin arvoa, koska omalla osuudella ei vastaavaa saisi. Koska tila oli iso ja arvokas ei meidän perheellä sen ostamiseen yksin ollut mahdollisuuksia vaikka kuinka halusimme. Mietittiin toisen perillisen kanssa kimpassa ostamista mutta siinäkin olisi taas sama "jako" edessä vuosien päästä. Myös tilan puolittaminen kävi mielessä mutta ei taas olisi ollut rakennusmääräysten puolesta tasavertainen. Lopputuloksena tämä toinen perillinen lunasti koko tilan itselleen ja me ostimme muualta oman tontin jonne nyt rakennamme mökkiä. Ei uudessa paikassa ole sitä samaa fiilistä mutta ehkä vuosien saatossa muodostuu muistoja ja paikka alkaa tuntua omalta.
Omalla ajalla ja työllä rakennettuun "maalliseen" muodostuu hyvin erilainen suhde verrattuna esim. ostamalla ostettuun paikkaan.
Olen seurannut sivusta nykyisen vaimon suvussa parin mökin siirtymistä nuoremmille sukupolville. Pääsääntöisin ongelmallista! Näyttää se, joka perinnöksi saa mökin, saavan myös erillaisia vaatimuksia ylläpidosta sekä odotuksia "nautintaoikeudesta". Katson olevani oman mökin itse rakentaneena onnellisessa asemassa siitä ettei sen historiaa ole. Kaiken lisäksi vielä uusi, joskin hyvin vaatimaton näihin perittyihin verrattuna.
sitten kun tai jos paikka pannaan myyntiin niin kuvitellaan että se on arvokkaampikin,ostaja ei maksa myyjän tunteista.toinen vaihto ehto antaa hapata niin kuin eräät tekevät.kauppaavat sitä ränsistyneenä tulevaisuudessa .ihmettelevät kun ei mee kaupaksi.eivät nää ajan menneen ohi jolloin se olisi pitänyt myydä.muistelevat kuinka tuolla tein puita tai kiikuin kesäillalla auringon laskiessa.tästä ei ostajat maksa.myy paikka hyvälle tai hyville tyypeille järkevällä hintaa.silloin tiedät sydämmessäsi kenelle möit ja nautit kun he saavat nauttia teidän elettyjen vuosien parhaimmalla paikalla.jos olet luopumassa katso tarkkaan ostaja.mutta elä venytä kauppaa jolloin mahdollinen hyvä ostaja turhautuu.
autolla on päästävä.
Olihan tekstiä. Ja juuri sellaisia perususkomuksia täynnä, niinkuin yleensä kuvitellaan. Se kyllä pitää paikkansa, että KAIKKI ihmiset ei maksa tunteista, mutta ne tunteetkin saa aina jollain tapaa lisättyä siihen myyntihintaan, tavalla tai toisella. Ja jos se hinta on liikaa yhdelle, se ei ole sitä toiselle. Ja tästä on turha alkaa väittelemään, omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä (n. 450 kesämökki/huvila/vapaa-ajanasuntokauppaa tehneenä).
meillä oli ok-talo ja ostin vaapaa ajan mökin ajettelin ostohetkillä sen täytyy olla sellainen että voi asua siinä.kas kummaa näin kävi möinkin talon pois ,muutin entiseen mökkiimme ja nyt asutaan siellä.siis kysymyksessä on talviasuttava rintamamies talo.ensimmäistä syksy talvea ollaan.oli muuten kiva tässä syksy iltana nähnä terassilta kun karhu söi kauraa.luonto tullut lähelle sudenkin näin lönkyttelevän tiellä. aikaisemmin meillä ei ollut koiraa nyt on .laumanvartija rodultaan keskiaasianpaimenkoira .täällä sitä vaimon kanssa ollaan, siis tie on perille.ollaan kohta lähdössä kaupoille matkaa 60km yhteen suuntaan on lähenpänäkin kauppoja mutta käymme suuremmassa kaupungissa.meillä ei ole lapsia jotka perisivät sukulaisia kylläkin.heille ei tekisi mieli jättää paljookaa.ei meillä kyllä paljoo olekkaa mitä jaella.ostakaa joku halpa mummon mökki läheltä siellä on kiva olla viellä syksyisinkin.
tässä se nyt on suuren määrän kesämökkejä myyneenä kaverina myöntää että jotkut makssaa aivan ilmaa.nytkin on saalista etsimässä.välittäjälle ei pidä antaa myytäväksi .koska et itse voi päättää minkälaiselle ostajalle myy.hirveitä huijareita hjalliskin etsii juuri suurinta sellaista sipoon rantaan ei minniin näköistä luottoo.te katsotte vaan omaan napaanne.
Kyllähän se on tiukka paikka kun omista lapsuusmaisemista täytyy luopua, ja myös nykyisitä muistoista. Muistoista joita on vuosien varrella mökki kesinä kertynyt. Meille kävi juuri näin. Saarimökistä oli luovuttava. Mutta saimme toisen kesänviettopaikan mantereelta. Nyt kokoamme täällä uusia muistoja. Ja ne lapsuusmaisema muistot pidämme aina mukanemme niitä ei kukaan pois vie.
Vaikea vaihto.
Anna aikaa itsellesi, kyllä se aurinko joskus risukasaankin paistaa
Kyllähän sitä joutuu mökistä luopumaan kun ikää tulee oli mökki sitten mantereella tai saaressa. Mitään kun emme täältä mukaan saa, kaikki on vain lainaa. Kannattaa nauttia elämästä juri nyt sellasena kun se on,
Uusia mökkiä saa ja uudet muistot niihin kertyy, entisiä muistoja ei kukaan voi sinulta pois viedä. Vaali niitä, mutta älä elä niissä vaan tassäpäivässaä. Onnea uusien muistojen etsintään.
..rankka paikka myydä isän käsin veistämä pyöröhirsimökki, kun vuokraisäntä päätti olla jatkamatta 30 v. vuokrasopimusta. Paljon säästimme, mutta paljon meni lapsuusmuistoja ja nimenomaan takaan; polttaminen tuntui olevan ainoa oikea tapa hävittää esineitä jotka eivät enää kuormaan mahtuneet eikä niitä halunnut ulkopuolisille jättää. Äitini 80 v. selvisi yllättävän hyvin, ilmeisesti oppinut jo elämässä luopumaan, mutta itselläni teki tiukkaa. Kolme eri reissua tyhjensin ja purkasin, viimeinen käynti kesti 3 päivää; vaimon jätin kotiin, sanoin vaan että nyt en kaipaa seuraa..
Nyt on mökistä kauniita muistoja ja esineitä, joita vaalia. Mitä voisi asiasta oppia:
- kauppakirjassa pitää olla sellaiset lunastuslausekkeet, että vuokraisäntä ei ilmaiseksi pääse pälkähdyksiään toteuttamaan (tässä tapauksessa pääsi, vuokrasopimus vlta -74 ruutupaperilla..)
- 30 vuotta on tontin vuokra-ajaksi sittenkin lyhyt aika
Olipa surullinen tarina!
Olisi suonut, että vuokraisännällä olisi riittänyt edes vähän myötätuntoa. Kohtuuton ratkaisu!
Mökit ovat aivan selvästi äärettömän tärkeitä paikkoja suomalaisille. Sen verran painavia kirjoituksia on tästäkin aiheesta tähän mennessä kertynyt.
Oma mökki on onneksi omalla tontila. Silti kumarrus äskeiselle kirjoittajalle. Uskoakseni se laittaa vuokratontilla mökkeilevät - ja toivottavasti jonkun vuokranantajankin - vähän miettimään.
Aika paljon, muuten on alustajalla kohtalotovereita. Toivottavasti edellisen kaltaisista kirjoituksista on apua myös muille kovia kokeneille.
Kaikki kauheus edessä. Avioero tulossa ja mökki on pakko myydä kun ei ole rahaa sitä itselle ostaa.
Jo nyt tuntuu hirveältä. Aina olen miettinyt että se on viimeinen paikka mistä luovun. Mutta minkäs teen. Mies löyti nuoremman ja on lähdössä sen perään. Ja kaikki mitä meillä oli menee myyntiin.
Kauhistuttaa ajatus siitä että se mökki pitää mennä tyhjentämään, Miten siitä selviää järjissä, kun muutenkin on nyt niin vaikeaa. Se oli kuitenkin paikka missä sai aina olla oma itsensä ja sai asiat siellä ajateltua ja se vaan oli paratiisi vailla vertaa. Ja nyt sitten se on myytävä.
Toivottavsti tästä joskus pääsee yli.
Mulla sama juttu meneillä. Ero tuli mutta siihen ei liity ketään kolmatta. Kuitenkin rahatilanne sellanen jottei kumpikaan mökkiä pysty lunastamaan. Se on mun kotitilalla joten ex vaimo siitä ilolla ihan luopuis. Eikä sisaruksetkaan pysty sitä ostamaan. Joten vieraille menee.
Ei oo tällä miehelläkään helppoo, ei oo. Kyllä mökki on vaan niin tärkee paikka etenkin kun kaikki lapsuusmuistot liittyy saman järven rannalle.
Omistatte sen puoliksi ja sovitte sille käyttöajat. Ei kaikkea ole tälläisissakaan tapauksissa pakko myydä.
Niinhän sitä sanotaan että pakko ei ole kuin kuolla. Mutta kyllä nyt on pakkotilanne myydä mökki. Koska toinen osapuoli sitä vaatii, eikä suostu siihen että se jäisi yhteisomistukseen. Joten luovuttava on. Vaikka vaikeaahan se kyllä on.
Oletko harkinnut myymistä "sopuhintaan" luotettavalle sukulaisperheelle / pitkäaikaiselle perheystäville? Näin tulisi varmistettua uuden asumuksen hankintaa läheltä hoitopaikkoja ja varmasti olisi aina ovi avoinna kun kunnolta pääsee suinkin kyläilemään. Tarkoitan sopuhinnalla semmoista että menisi kuitenkin kaupan fiksulla hinnalla ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Omasta rakkaastahan on aina vaikea luopua, sehän on selvä! Yleensä se paras vaihtoehto löytyy aina hetkenperästä.. Mielipiteitä ja ideoita on yhtä monta kun lukijaakin, joten se kannattaa pitää mielessä. Ilmoittele meillekkin kuinka asia etenee. Täällä on moni jo asiaan kuitenkin uskoutunut.
Kyllä kaikki lähisuku ja tuttavat käyty läpi, mutta kaikilla on jo oma mökki, tai ovat sitten nuorempia että makselevat vielä asuntoa, joten mökki ei heillä ole ajankohtainen asia.
Kait sitä on vaan osotettava ensi kesää ja ostajia ja koitettava talven iakaan jotenkin sopeutua tilanteeseen.
Tosin kaikihan sitten kesällä tulee taas uudella voimalla esiin.
Pitää nyt koittaa vaan nauttia tästä hetkestä, talvesta ja tulevasta joulusta.
Kaikille vastanneille hyväää joulun odotusta.
Kaverille tuli ero ilman varsinaista kolmatta osapuolta ja mökki oli menossa myyntiin kunnes keksi, että lahjoittavat mökin tyttärilleen, mutta pitävät hallintaoikeuden. Kun eroava pari on noin 60 vuotias, ei lapsille tullut mitään veroja maksettavaksi ja mökki jäi samaan käyttöön, omistajat vain muuttuivat. Kaveri käyttää sitä eniten, mutta myös ylläpitää sitä yksin. Rakensi mm. viime kesänä omaan laskuunsa sinne uuden aitan ja sähköisti kaikki rakennukset puuceetä lukuun ottamatta.
Tämäpä on oivallinen idea. Pitää pitää mielessä jos vaikka joskus tulee ajankohtaiseksi, kun eihän sitä elämästä koskaan tiedä mitä tapahtuu
tai jouduimme luopumaan saarimökistä Uudellamaalla.
Tavarain roudaus alkoi tulla voimille liian kovaksi. Pakko kohdata luonnon laki. Veneenhoito, laiturit ym.
Oli "tiukka paikka" lähteä viimeistä kertaa pois irtaimisto lastattuna mantereelle. Veneen myynti kuitenkin netin kautta tapahtui hetkessä.
Nyttemmin tyttären mökille järven rantaan ja AUTOLLA pihaan:).
Vieläkö kaipuu takasin saareen tulee usein, vai onko mannermökki jo vienyt mennessään?
Saaressa kun on kuitenkin oma hohtonsa, siellä on jotenkin kunnolla eristyksesä niin hyvässä kun joskus pahassakin ( myrsky)
Itse kaipaan sitä myrskyluodon maijan tunnelmaa, ja paljon muutakin saarimökistä.
Miten onnistuu saarimökin myynti näin talvella, joko mökki on myyty? Ja oletko päässyt uutta katselemaan?
Uskomatonta mutta totta. Jouduimme siis luopumaan rakkaasta saarimökistämme jossa olen kuljeskellut lapsuudesta saakka. Myynti oli todella vaikeaa, mutta sairaudet sanelivat asian.
Mutta mitenkäs kävikään. Saimme ostettua mökin manteraalta, samoilta rakkailta rannoilta.
Olen niiiiin onnellinen että kuplin onnesta. Surun kyyneleet muuttuivatkin ilon kyyneliin. Tämä on kuin satua , ei tätä todeksi oikein usko. Aikuinen ihminen ja silti pitää välillä itseään nipistellä että onko tämä totta vai unata:)))
Kunhan järvi vapautuu jäistä pääsen muuttopuuhiin.
Mites se menikään kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu jossain.............
Kaikille mökkiläisille ihanaa mökkikesää.........nyt sitä oikein odottaa.........
Alkoi jo. Vaikka kesken saunomisen iski takatalvi, jäähyllä räntäsateessa istuminen pelkästään nauratti pitkän talven jälkeen.
Mantereella mökkeilyn helppoudesta tulee yksi lisänautinto. Tulet huomaamaan että se, että mökille pääsee aina kun haluaa, on iso asia.
Entinen mökki sijaitsi saaressa ja kokonsa takia naapureita piisasi joskus liiaksi asti. Nyt mantereen mökki on jopa rauhallisempi paikka koska lähinaapureita ei ole? Ja onhan se helppoa kun voi mennä vaikka illalla pelkästään saunomaan vaikka arki-iltana. En vaihtaisi takaisin. Nyt ollaan vesistön äärellä lähes vatsaavanlaisesti sillä erolla että jonkin asian unohtumisesta ei seuraa monien tuntien edes takaisin sompaamista. Enää ei myrskyt estä mökille pääsyä eikä vuodenajat.
Hyvää alkanutta mökkikautta niin saariin kuin mantereellekkin.
Se siis löytyi sittenkin!
Murheen laaksosta onnen kukkuloille - aivan loistavaa!
Hyvää mökkikesää, talvea, syksyä ja kaikkea muutakin uudessa mökissänne. Muistan, kun itse tein "muuttopuuhia" uudelle mökille... oli se onnellista aikaa. Kymmeniä kuukausia on siitäkin jo kulunut, mutta olen vieläkin aivan haltioissani.
Onnittelut siis minultakin! Vilpitön ilo saa muutkin hyvälle mielelle.
No Suomalaista kateellisempaa ihmistä ei kyllä varmaan ole? Iloa tuntevat kyllä mutta pääasiassa vahingoniloa.
Mutta ihan jees. Ei ole multa pois jos joku jotain saa.
Omaa mökkiä rakennettaessa törkeimmät tai sivistymättömimmät sukulaiset eivät osanneet peitellä pettymystään ja tekivät sen kyllä selväksi. Siis ne sulkulaiset joilla mökkiä ei ole..
Kiitos!
Olen edelleenkin niiin onnellinen että oikeen pelotta:))
Ei varmaan lottovoiton saanutkaan pysty suurempaan onnee.........
Nyt vain odotellaan jäiden lähtöä että päästään saarimökkiä muuttamaan.......
uuteen mökkiin !!!
Hyvää kesää kaikille !