Haaveilen, kaipaan, uneksin,
ja taas kaipaan sitä ihmistä ihanaa,
sitä suloisinta ja hohtavan aurinkoisinta päällä maan.
Sitä ihmistä joka päiväni kauneimman,
niin onnelliseltakin tuntumaan saa.
Ihmistä sitä rakkainta
jonka vain sadussa,
sadussa ehkä tavoittelemattomimmassa
kohdata näin saatan.
Siinä sadussa haaveisessa,
jota koskaan saata en muuten voida,
kuin unessain sen niin ihanaisessa nähdä.
Oi sä rakkaani mun,
jos vierelläin tässä nyt oisit.
Olemassaolollais tekisit sen kaiken ihanimman,
olonkin tunnerikkaimman
loistokkaimmankin ah niin kultaisen,
jonka säteilylläsi sun
niin lämpimän rakkaalla,
vain sinä
sinä kultani sen kyetä antaa voisit.
Ruusujakin sulle tarhasta poimisin,
ja sen suurenmoisen kimpun sulle ojentaisin.
Lehdistä vihreistä sulle kukkakedon sängylle rakentaisin,
sen tulipunaisin ruusuin,
ja liljoinkin lumivalkoisin kauniiksi myös koristelisin.
Sinne kaksin me käsikädessä siten vaellettais
sille värikkäälle kukkaiselle kedolle kauniille,
ja siihen vierekkäin näin makuulle asettuen.
Toisiimme yhteen tiukasti kietoutuen
siihen lämpöön läheisyyteen,
keskelle sitä kukkaista merta valtavaa
suloisesti yhdessä siihen nukahtaen,
uneen ihanaan ruusuntuoksuiseen.
Siinä kauniita unia paljon nähtäis,
ja siitä pois en viereltäis koskaan haluais,
siinä oisin vaikka ainiaan,
lähellä sua kultani mun.
ja taas kaipaan sitä ihmistä ihanaa,
sitä suloisinta ja hohtavan aurinkoisinta päällä maan.
Sitä ihmistä joka päiväni kauneimman,
niin onnelliseltakin tuntumaan saa.
Ihmistä sitä rakkainta
jonka vain sadussa,
sadussa ehkä tavoittelemattomimmassa
kohdata näin saatan.
Siinä sadussa haaveisessa,
jota koskaan saata en muuten voida,
kuin unessain sen niin ihanaisessa nähdä.
Oi sä rakkaani mun,
jos vierelläin tässä nyt oisit.
Olemassaolollais tekisit sen kaiken ihanimman,
olonkin tunnerikkaimman
loistokkaimmankin ah niin kultaisen,
jonka säteilylläsi sun
niin lämpimän rakkaalla,
vain sinä
sinä kultani sen kyetä antaa voisit.
Ruusujakin sulle tarhasta poimisin,
ja sen suurenmoisen kimpun sulle ojentaisin.
Lehdistä vihreistä sulle kukkakedon sängylle rakentaisin,
sen tulipunaisin ruusuin,
ja liljoinkin lumivalkoisin kauniiksi myös koristelisin.
Sinne kaksin me käsikädessä siten vaellettais
sille värikkäälle kukkaiselle kedolle kauniille,
ja siihen vierekkäin näin makuulle asettuen.
Toisiimme yhteen tiukasti kietoutuen
siihen lämpöön läheisyyteen,
keskelle sitä kukkaista merta valtavaa
suloisesti yhdessä siihen nukahtaen,
uneen ihanaan ruusuntuoksuiseen.
Siinä kauniita unia paljon nähtäis,
ja siitä pois en viereltäis koskaan haluais,
siinä oisin vaikka ainiaan,
lähellä sua kultani mun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
uusi tuttavuus ja tervetuloa.
Mielestäni runosi on hyvin herkkä, ei sisällä mitään
turhaa krumeluuria vaan tuo esille ne tärkeimmät
ja kauneimmat asiat kahden ihmisen välillä.
Haaveet, unelmat ja ikävän.
Kukkienkin kielen, joka kuuluu ehdottomana osana
rakkauteen. Myös unet, yhteiset hellyyden hetket
ja paljon muuta.
Kaunista kieltä lukea, elää niissä mukana ja antaa omille
ajatuksilleen siivet. Kiitos, että toit sen luettavaksemme.
Kiitos paljon. Ja on oikein kiva kuulla että runoani oli miellyttävä lukea, kauniit kiitokset myös positiivisen asiallisesta kommentistasi.