[jaettua runoutta]
OLIKO RAKKAUTEMME 1 / 2 ( 2 )
sumuun katoaa, viisi tavua
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän tavua
lehdet pihamme puista, siinäkin on seitsemän tavua
sedokan siitä saisi kyllä, 5-7-7-5-7-7
mutta olen päättänyt kirjoittaa tankaa, 5-7-5-7-7
huoks,
aloitan alusta
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
synnyin joulukuussa 1967
minulla oli runsaasti tukkaa ja ulkona paukkui pakkanen
olin keskonen ja minut laitettiin happikaappiin,
olen kertonut tästä ainakin yhdessä aikaisemmassa runossa
tämä on siis totta juuri sillä tavalla:
äitiparta tässä kertoo omasta elämästään
liukuen tarkoitukselliseen fiktioon
kirjoittaja miettii jatkaisiko äitiparran kuvailemista
vai siirtyisikö kertomaan itsestään
ok, siirryn kertomaan itsestäni
olen yövuoroa tekevä tehdastyöläinen jne.
olen naiseksi tekeytyvä mies ja mieheksi tekeytyvä nainen,
mitä milloinkin
käytän profiilissani siskontytön kuvaa
sieluuni sattuu olla sellainen, mutta mitäpä siitä
pääasia että saat toteuttaa fantasiasi
kuvitella minut joksikin joka vain fantasioi
sinussa
se on mielikuva
ja ajatuksesi hänestä
haen vielä kupin teetä
[äitiparta ei hakenut vielä ensimmäistäkään kupillista,
nyt kyllä hakee, moiks]
palattuani keittiöstä jatkan äitipartana
nyt
rakastuin vuonna 1988
exäni ollessa raskaana
ja siitäkin olen kertonut aiemmissa runoissa
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet:
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
mmm
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta,
siinäkö oli rakkaus
hän miettii
kuinka rakkaus tavutetaan:
kolmella (rak-ka-us) vai kahdella (rak-kaus) tavulla?
ehkä kumpikin on oikea,
minun mielestäni edellinen tapa oikeampi
mutta teppo pihlajamäen haikueditori käyttää jälkimmäistä
kallistun kolmeen tavuun:
au on jaettava vokaaliyhtymä,
ei jakamaton diftongi
ylimääräiset enterit ennen ja jälkeen rivin
hän miettii
ovat runollinen tehokeino
sitä paitsi en pidä
en todellakaan pidä välimerkistä
keskellä tankaa
vanhasta vaahterasta,
siinäkö oli rakkaus
joten -
haen vielä kupin teetä, inkivääriteetä
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
vähän aikaa kaunista
heee
haudutin darjeelingia aamulla 9 11 2009
haparandan maximarketista 17 10 2009 ostettua
siinä välissä kirjoittamisen tapahtuma
yhdistelen lauseita yhtä hassusti kuin scarabaeus,
tuliko nimimerkki kirjoitettua oikein,
ehkä olenkin hän
mutta
sumuun katoaa, viisi
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän
lehti vaahteran, viisi
siinäkö rakkaus on, seitsemän
kaunis vain vähän aikaa, seitsemän
juups, sanan kaunis voisi tavuttaa kuin rak-ka-us:
ka-u-nis,
mutta jokin sääntö kait siinäkin on,
vaistonvaraisesti tiedän ettei se voi olla oikein
ja kuinka se raflaava lopetus?
painan pääni näyttöruutuun,
otsa otsaasi vasten
olemmeko todelliset
toisillemme
äh, ei tarpeeksi raflaava
- - -
Aamulla 09 11 09 noin 8:00 - 9:45.
OLIKO RAKKAUTEMME 1 / 2 ( 2 )
sumuun katoaa, viisi tavua
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän tavua
lehdet pihamme puista, siinäkin on seitsemän tavua
sedokan siitä saisi kyllä, 5-7-7-5-7-7
mutta olen päättänyt kirjoittaa tankaa, 5-7-5-7-7
huoks,
aloitan alusta
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
synnyin joulukuussa 1967
minulla oli runsaasti tukkaa ja ulkona paukkui pakkanen
olin keskonen ja minut laitettiin happikaappiin,
olen kertonut tästä ainakin yhdessä aikaisemmassa runossa
tämä on siis totta juuri sillä tavalla:
äitiparta tässä kertoo omasta elämästään
liukuen tarkoitukselliseen fiktioon
kirjoittaja miettii jatkaisiko äitiparran kuvailemista
vai siirtyisikö kertomaan itsestään
ok, siirryn kertomaan itsestäni
olen yövuoroa tekevä tehdastyöläinen jne.
olen naiseksi tekeytyvä mies ja mieheksi tekeytyvä nainen,
mitä milloinkin
käytän profiilissani siskontytön kuvaa
sieluuni sattuu olla sellainen, mutta mitäpä siitä
pääasia että saat toteuttaa fantasiasi
kuvitella minut joksikin joka vain fantasioi
sinussa
se on mielikuva
ja ajatuksesi hänestä
haen vielä kupin teetä
[äitiparta ei hakenut vielä ensimmäistäkään kupillista,
nyt kyllä hakee, moiks]
palattuani keittiöstä jatkan äitipartana
nyt
rakastuin vuonna 1988
exäni ollessa raskaana
ja siitäkin olen kertonut aiemmissa runoissa
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet:
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
mmm
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta,
siinäkö oli rakkaus
hän miettii
kuinka rakkaus tavutetaan:
kolmella (rak-ka-us) vai kahdella (rak-kaus) tavulla?
ehkä kumpikin on oikea,
minun mielestäni edellinen tapa oikeampi
mutta teppo pihlajamäen haikueditori käyttää jälkimmäistä
kallistun kolmeen tavuun:
au on jaettava vokaaliyhtymä,
ei jakamaton diftongi
ylimääräiset enterit ennen ja jälkeen rivin
hän miettii
ovat runollinen tehokeino
sitä paitsi en pidä
en todellakaan pidä välimerkistä
keskellä tankaa
vanhasta vaahterasta,
siinäkö oli rakkaus
joten -
haen vielä kupin teetä, inkivääriteetä
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
värikäs lehti
vanhasta vaahterasta
vähän aikaa kaunista
heee
haudutin darjeelingia aamulla 9 11 2009
haparandan maximarketista 17 10 2009 ostettua
siinä välissä kirjoittamisen tapahtuma
yhdistelen lauseita yhtä hassusti kuin scarabaeus,
tuliko nimimerkki kirjoitettua oikein,
ehkä olenkin hän
mutta
sumuun katoaa, viisi
hiljaa vene ja sumuun, seitsemän
lehti vaahteran, viisi
siinäkö rakkaus on, seitsemän
kaunis vain vähän aikaa, seitsemän
juups, sanan kaunis voisi tavuttaa kuin rak-ka-us:
ka-u-nis,
mutta jokin sääntö kait siinäkin on,
vaistonvaraisesti tiedän ettei se voi olla oikein
ja kuinka se raflaava lopetus?
painan pääni näyttöruutuun,
otsa otsaasi vasten
olemmeko todelliset
toisillemme
äh, ei tarpeeksi raflaava
- - -
Aamulla 09 11 09 noin 8:00 - 9:45.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielenterveydestänne, mutta täytyy myöntää, että joskus on tullut pohdittua tavutusta samaan tapaan.
aivan samaa mieltä:)9
Hieno runon kirjoittamisen prosessin kuvaus. Hmm.. niin, harvoin ehkä tulee miettineeksi, kuinka paljon sitä itse tekijänä on fiktiota kirjoittaessaan runoja virtuaalimaailmassa. Kuinka paljon meissä itse kussakin on scarabaeusta kirjoittaessamme.. tai ehkä kuvittelemme olevamme yötyötä tekevä tehdastyöläinen, joka kirjoittaa runoja jollakin nimimerkillä... tässä rivissä olen Saarikoski, seuraavassa Tabermann, ehkä saan omaa ääntäni kuuluviin seuraavassa säkeessä, ainakin toivon niin... Kuinka paljon Saarikoski ja Tabermann ovatkaan fiktiivisiä hahmoja, ja kuinka paljon itse.
Nimenomaan pidin tuosta pohdinnasta faktan ja fiktion välimaastossa.. se raja ei ole niin selvä kuin ehkä äkkipäätään kuvittelisi.
monivivahteisen tankasi sekaan, tosin rakkauteen asti se ei vielä ylety, jos sen enempi muuhunkaan:
Elämiseni
hajoaa lailla lehden
jonka tuuli toi
kuin näytille matolle
jolle jalkani astui