[vain runo 09 11 09]
OLIKO RAKKAUTEMME ( 1 )
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
jotain vähän aikaa kaunista
niin kuin jokaisella runolla on
alkunsa ja loppunsa
siinä välissä kirjoittamisen tapahtuma
ymmärräthän
kirjoittaessamme
emme yleensä kirjoita kirjoittamisesta
yritän etsiä muotoa
asialle joka ei ilmaise itseään selvästi minussa
se liikahtelee aistimuksena
jota on vaikea lähestyä suoraan
yritän kiertokautta
ymmärräthän
kirjoittaessamme
emme yleensä kirjoita kirjoittamisesta,
siitä mikä ainoana on totta
ehdottoman totta
ei tässä ole sumuun katoavaa venettä
tai vaahteraa:
kirjoittava käteni liikkuu
etsin muotoa jollekin
asiat ja kuvat limittyvät
unohda minut, unohda kirjoittava käteni
unohda kirjoittajan sielu,
keskity vain runoon, sen todellisuuteen
mielikuviesi rykelmään
kuuntele
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
siinä se
ei ole muuta
vain runon synnyttämiä mielikuvia,
ikäänkuin juuri ne olisivat,
nyt ja tässä
ei kirjoittamisen tapahtumana, ruudulle putoilevina
kirjaimina,
vaan mielikuvina ja
ajatuksina, tuntemuksina lukijassa, sinussa
en minä ole tässä
tässä on vain runon minähahmo,
sinun ajatuksesi
henkilöstä joka pohtii rakkautensa päättymistä
ja ehkä sinun ajatuksesi kirjoittajasta
joka tarkastelee sanojen putoilemista ruudulle
ehkä kumpikin on äitiparran luomusta
rekvisiittaa
fiktiivisiä hahmoja
aiheen tarkastelemiseksi
en tiedä tarkalleen, mutta etsin muotoa
jollekin
unohda minut
keskity mielikuvaasi hänestä,
sano häntä sellaiseksi,
kerro koko totuus hänestä
koko julma totuus
hmmm, mietin millainen se voisi olla
palaan alkuperäiseen runoon,
tekisinkö siitä tankan,
etsin muotoa asian sanomiseksi
ennaltasovitussa muodossa
vain sumuun katoava vene
hmm
onpa se vaikeaa
olla sumuun katoava vene
ruudulla,
yritän vääntyillä
kirjoittajan haluamaan muotoon
sumuun katoa
va
hitsi vieköön, ymph
sumuun katoaa
jes, minussa on viisi tavua
hiljaa vene ja sumuun
jes, minussa on seitsemän tavua
lehdet pihamme puista
ja sitten vielä raflaava lopetus, rakkaani
tässä välissä haen kupin teetä
[totta, myös minä - faktinen kirjoittaja - haen kupin teetä]
ok, äitiparta jatkaa tankan muotoilua
siinäkö oli rakkaus
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
lehdet
pihamme puista -
hetkinen, nyt sekoilee äitiparta!
- - -
Body is too long. Runo on liian pitkä, joten pitää jakaa useampaan viestiin...
OLIKO RAKKAUTEMME ( 1 )
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
jotain vähän aikaa kaunista
niin kuin jokaisella runolla on
alkunsa ja loppunsa
siinä välissä kirjoittamisen tapahtuma
ymmärräthän
kirjoittaessamme
emme yleensä kirjoita kirjoittamisesta
yritän etsiä muotoa
asialle joka ei ilmaise itseään selvästi minussa
se liikahtelee aistimuksena
jota on vaikea lähestyä suoraan
yritän kiertokautta
ymmärräthän
kirjoittaessamme
emme yleensä kirjoita kirjoittamisesta,
siitä mikä ainoana on totta
ehdottoman totta
ei tässä ole sumuun katoavaa venettä
tai vaahteraa:
kirjoittava käteni liikkuu
etsin muotoa jollekin
asiat ja kuvat limittyvät
unohda minut, unohda kirjoittava käteni
unohda kirjoittajan sielu,
keskity vain runoon, sen todellisuuteen
mielikuviesi rykelmään
kuuntele
oliko rakkautemme
vain sumuun katoava vene,
syksyisestä vaahterasta alas leijailevat
värikkäät lehdet
siinä se
ei ole muuta
vain runon synnyttämiä mielikuvia,
ikäänkuin juuri ne olisivat,
nyt ja tässä
ei kirjoittamisen tapahtumana, ruudulle putoilevina
kirjaimina,
vaan mielikuvina ja
ajatuksina, tuntemuksina lukijassa, sinussa
en minä ole tässä
tässä on vain runon minähahmo,
sinun ajatuksesi
henkilöstä joka pohtii rakkautensa päättymistä
ja ehkä sinun ajatuksesi kirjoittajasta
joka tarkastelee sanojen putoilemista ruudulle
ehkä kumpikin on äitiparran luomusta
rekvisiittaa
fiktiivisiä hahmoja
aiheen tarkastelemiseksi
en tiedä tarkalleen, mutta etsin muotoa
jollekin
unohda minut
keskity mielikuvaasi hänestä,
sano häntä sellaiseksi,
kerro koko totuus hänestä
koko julma totuus
hmmm, mietin millainen se voisi olla
palaan alkuperäiseen runoon,
tekisinkö siitä tankan,
etsin muotoa asian sanomiseksi
ennaltasovitussa muodossa
vain sumuun katoava vene
hmm
onpa se vaikeaa
olla sumuun katoava vene
ruudulla,
yritän vääntyillä
kirjoittajan haluamaan muotoon
sumuun katoa
va
hitsi vieköön, ymph
sumuun katoaa
jes, minussa on viisi tavua
hiljaa vene ja sumuun
jes, minussa on seitsemän tavua
lehdet pihamme puista
ja sitten vielä raflaava lopetus, rakkaani
tässä välissä haen kupin teetä
[totta, myös minä - faktinen kirjoittaja - haen kupin teetä]
ok, äitiparta jatkaa tankan muotoilua
siinäkö oli rakkaus
sumuun katoaa
hiljaa vene ja sumuun
lehdet
pihamme puista -
hetkinen, nyt sekoilee äitiparta!
- - -
Body is too long. Runo on liian pitkä, joten pitää jakaa useampaan viestiin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.