Apua!Mulla on konstit loppu!Meillä on viikko sitten hankittu vajaan vuoden ikäinen narttu ajokoira joka on auttamattoman ujo!Se on tottunut jo meihin,mutta ei silti tee muuta kuin nukkuu päivät, kertaakaan en ole kuullut sen haukkuvan, se ei mitenkään ilmaise itseään vaan makailee vaan jossain sohvan nurkassa.
Lenkille lähtö on pakko pullaa, sitä saa raahata perässä, jos sitä yrittää komentaa mukaan, se luimistelee ja pelkää. Lopulta kun se on ottanut pari askelta ja vastaan tulee ihmisiä, se luuhistuu maahan ja alkaa täristä. Vapina ja arkuus ilmenee myös kun käydään kyläilemässä tuttujen luona, koira yrittää olla niin näkymätön kuin osaa, ja vaikka ihmiset sitä kuinka rapsuttelevat ja tarjoavat herkkuja, se vaan tuijottaa lattiaan.
En haluaisi luopua koirasta koska alan jo siihen kiintymään, tarvitsen vain hyviä neuvoja miten voisin rohkaista sitä.
Vai onko aivan turha edes yrittää?Voiko arasta koirasta saada vielä leikkisän ja iloisen?Koirani edellinen koti oli sen syntymäpaikka jossa sen oli koko ikänsä ollut suuressa sisaruslaumassa, lenkkeilyä se ei ole ennen harrastanut eikä ollut juuri muiden kuin kasvattajiensa seurassa.
Auttakaa,pliis, alan menettää toivoni..
Lenkille lähtö on pakko pullaa, sitä saa raahata perässä, jos sitä yrittää komentaa mukaan, se luimistelee ja pelkää. Lopulta kun se on ottanut pari askelta ja vastaan tulee ihmisiä, se luuhistuu maahan ja alkaa täristä. Vapina ja arkuus ilmenee myös kun käydään kyläilemässä tuttujen luona, koira yrittää olla niin näkymätön kuin osaa, ja vaikka ihmiset sitä kuinka rapsuttelevat ja tarjoavat herkkuja, se vaan tuijottaa lattiaan.
En haluaisi luopua koirasta koska alan jo siihen kiintymään, tarvitsen vain hyviä neuvoja miten voisin rohkaista sitä.
Vai onko aivan turha edes yrittää?Voiko arasta koirasta saada vielä leikkisän ja iloisen?Koirani edellinen koti oli sen syntymäpaikka jossa sen oli koko ikänsä ollut suuressa sisaruslaumassa, lenkkeilyä se ei ole ennen harrastanut eikä ollut juuri muiden kuin kasvattajiensa seurassa.
Auttakaa,pliis, alan menettää toivoni..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun koira on vielä noin nuori, se varmaan oppii pois pelostaan. Totuta sitä kärsivällisesti ja rauhallisesti toisiin koiriin ja ihmisiin ja ulkoilemiseen. Kaikki kääntyy vielä hyväksi! Mutta se saattaa vaatia paljonkin aikaa.
Koirapoloinen on ilmeisesti elänyt hyvin virikkeettömässä ympäristössä elämänsä alun. Yritä aktivoida sitä ja palkitse sitä makupaloilla aina kun pienintäkin edistystä tapahtuu. Hanki sille leluja, opeta sille temppuja, opeta sitä etsimään piilotettuja keksejä tms. ja juttele sille paljon. Voit saada siitä maailman rakastavimman ja uskollisimman ystävän itsellesi. Älä anna periksi!
Mitä teidät koiran entisistä oloista?
Miten sitä on kohdeltu?
Ole kärsivällinen ja anna koirallesi aikaa.
Paljon positiivisia kokemuksia. Rauhallisesti ja niin että koira tuntee olonsa turvalliseksi.
Onneksi kyseessä on vielä nuori koira, joten etköhän saa siitä vielä kunnon koiran. Kannusta ja rohkaise koiraasi. Vieraita ihmisiä kannattaa kohdata,aluksi sellaisia jotka itse tunnet ja osaavat suhtautua koiraasi oikein.
Anna koiran itse tututustua uusiin ihmisiin. Ole koirasi kanssa mahdollisimman paljon, jotta se leimautuisi ihmiseen. Kannattaisi myöskäyttää koira eläinlääkärissä. tutkia ettei siinä ole mitään sairautta tai matoja.
Voimia sinulle!
Oma koirani tuli minulle noin vuoden ikäisenä ja oli aluksi todella arka. Arkuus alkoi hävitä noin kolmen kuukauden jälkeen ja nykyisin koira on huomattavasti reippaampi.
Viikko on todella lyhyt aika koiralle kotiutua. Anna sille aikaa, äläkä turhaan yritä sitä ainakaan aluksi pakottaa reipastumaan. Ehkä kuukauden kuluttua voit alkaa ottaa sitä mukaan kyläilemään. Koirasi on vielä niin nuori, että todennäköisesti tottuu uuteen elämään kunhan saa rauhassa asettua.
Todellakin koirasi tarvitsee aikaa.Anna sen ensin tutustua sinuun ja perheeseesi kunnolla ja oppia ensin luottamaan teihin ennenkuin viet sen kylään.Sille on nyt tapahtunut suuria muutoksia
ja sen on ensin tunnettava paikka kodiksi. Ekstra
lellittely ja huolenpito ei varmaankaan olisi pahitteeksi.Kuvauksesi mukaan koira ei ole kovinkaan sosiaalista elämää viettänyt ja on kenties kaltoin kohdeltu.Apaattisuus voi olla kyllä merkki jostain muusta kuin arkuudesta,suosittelen kyl lääkärin tarkastusta
muutenkin koiran kunnon selvittämiseksi.Koira on onneksi nuori ja siksi se on helpompi sopeutumaan.Toivon sinulle pitkää pinnaa ja jaksamista,sillä aikaa kaikki vaatii.Paijauksia!!
Koirani on asianmukaisesta kennelistä, jossa se on kasvanut ison sisaruslauman ympärillä. Se ei ole paljoa ulkoillut eikä siellä näyttänyt olevan leikkikalujakaan. Lääkärintarkastuksessa se on pentuna käynyt ja todettu terveeksi, matokuurikin loppui just.
Luin alan kirjoja ja huomasin miten väärin olen tehnyt asioita, malttia ja hermoja vain peliin. Koirani hääräsi koko aamun jaloissani ja meni lopulta mieheni viereen sängylle pureskelemaan luutaan. Pikkuhiljaa koira alkaa tottumaan meihin ja alamme huomata kuinka se pieni pentu tulee ujon kuoren alta esiin.
En luovuta nyt, menköön vaikka miten kauan, aion pitää koirani ja opettaa sen luottamaan itseeni ja itseensä.
Kiitos kaikille vastanneille=)
Muista, että koirasi on saapunut sille täysin vieraaseen paikkaan, jossa jokainen asia ja haju on erilainen, kuin sen pentukodissa. Jos koirasi on vielä arka muutenkin luonteeltaan, sille täytyy antaa aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. Nyt vain rauhallisuutta peliin ja yritä antaa koirallesi tunne, että sille halutaan vain hyvää ja anna sille tarpeeksi huomioo, jotta se saisi rohkeutta. Tottuminen vie oman aikansa, mutta tämä ei ole mitenkään erikoista...
Tuosta lenkittämisestä....käytä taktiikkaa, jossa vain onnistuneet asiat palkitaan, komentaminen ei todellakaan auta, ota lenkille jotain herkkua mukaan ja aina, kun koirasi liikkuu askeleenkin omasta tahdostaan, anna makupala, vaikka se pysähtyisi, kun vastaantulijat ohittavat, älä välitä, vaan samantien jatka harjoitusta, mutta tämä vaatii todella paljon kärsivällisyyttä. Tuloksia ei synny välttämättä parissa päivässä, mutta kun koira hoksaa homman tulosta syntyy...
Hyvä että olet kärsivällinen!
Ajan myötä varmasti kaikki järjestyy.
Ihmetyttää vain että kasvattajalla on ollut sisarusparvi vuoden ikäisiä koiria. Kunnon kasvattajalta pennut viedään käsistä.
En tarkoita tuolla etteikö koirasi olisi hyvistä oloista. Tarkoitukseni on herättää muutkin lukijat ( mahdollisesti koiran hankkijat ) miettimään asioita.
Kevään odotusta teille.
Seropi uroksesta,joka oli meille tullessaan 7kk:n ikäinen.Sitä oli kohdeltu entisessä kodissa todella huonosti se pelkäs ihan kaikkea taluttimesta lähtien...yhtään tiukkaa komentamista se ei kestänyt vaan luimisteli pitkin nurkkia.silloin mulla oli myös 2 muuta koiraa talossa,niiden kanssa se tuli loistavasti toimeen.
Pikkuhiljaa totuttelimme ensin toisiimme,minun oli voitettava koiran luottamus itseeni joka ei ollut mitenkään helppoa,ääntä ei voinnut yhtään korottaa,oli vaan lempeästi ja iloisesti kannustettava koiraa ja sada se niin ymmästämään että ihminen ei ole paha.Välillä meinas epätoivo tulla,mutta jaksoin kuitenkin sen kanssa päivästä toiseen harjoitella.Kaikkeen piti totutella uudestaan taluttimeen ja kaikkeen muuhun...
Nyt koira on 4v.ja tosi ihana,vaikka ei vieläkään luota kaikkiin ihmisiin,mutta ei sen tarviikkaan.
Aikaa tämän tuloksen saamiseksi kului 2 vuotta ja kilokaupalla makkaraa...
jos koirasi on ennen elänyt laumassa saattaa ja onkin varsin outoa että se joutuu nytbelämään yksin...mutta koska se on noin nuori vielä asia on korjattavissa kunhan vaan jaksat olla kärsivällinen ja palkita,kehua ja rohkaista koiraasi.