Eron jälkeen ovat lapsemme vielä yhteishuoltajuudessa.Eron yhteydessä oli puhe,että lapset jäävät isälleen maatilalle asumaan ja isä huolehtii heistä.Näin ollen itse en maksa tulevaisuudessakaan elatusmaksuja.
Miten nyt kun olen naimisissa ja muutan piakkoin ulkomaille ulkomaalaisen mieheni luo.Miten kannattaa tehdä sopimukset lapsien huoltajuudesta-yhteishuoltajuus sopisi minulle edlleenkin.Mutta kuka kustantaa lapsien matkat luokseni tapaamaan minua???Itselleni ei jää Suomeen asuntoa,joten en voi tulla heitä Suomeen tapaamaan.Ja ei minulla olisikaan varaa matkustella useamman kerran vuodessa.Isä ei anna lapsia ulkomaille.
Miten nyt kun olen naimisissa ja muutan piakkoin ulkomaille ulkomaalaisen mieheni luo.Miten kannattaa tehdä sopimukset lapsien huoltajuudesta-yhteishuoltajuus sopisi minulle edlleenkin.Mutta kuka kustantaa lapsien matkat luokseni tapaamaan minua???Itselleni ei jää Suomeen asuntoa,joten en voi tulla heitä Suomeen tapaamaan.Ja ei minulla olisikaan varaa matkustella useamman kerran vuodessa.Isä ei anna lapsia ulkomaille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
>>Isä ei anna lapsia ulkomaille.>>
Jos näin on, että isä ei anna lapsia tapaamisiin ulkomaille, sinun on tultava heitä tapaamaan Suomeen. Pakkotäytäntöönpano lapsen tapaamisasiassa ei käytännössä onnistu ulkomaille.
Taisi tulla ajatusvirhe,sori.Lapset siis ovat jo olleet kerran siellä luonani pari viikkoa.Ja isä hyväksyy vierailut,mutta ei halua antaa heitä pidemmiksi jaksoiksi,kuten esim. opiskelemaan kansainväliseen kouluun.
on oikeus lapsiinsa. Eli jos todella haluat itsellesi hyvän mielen niin hoidat lasten huoltajuuden itsellesi ja viet lapset mukanasi. Vielä kun järjestät asiat oikein voit vaatia isältä elatusmaksuja ulkomaille vaikka asusteletkin siellä uuden miehesi kanssa. Mikäli tuossa onnistut niin muista vaatia tarpeeksi koska kansainvälisissä kouluissa voi olla suuret lukukausimaksut.
Mikäli isä jollain keinolla saisi järjestettyä itselleen tapaamisoikeuden hän joutuu itse maksamaan matkansa tai vaihtoehtoisesti lasten matkat suomeen ja takaisin.
Se mikä on lasten etu tai mitä mieltä he ovat asiasta on yhdentekevää, nyt on kyse äidin oikeuksista ja hänen hyvästä mielestään.
Onnea matkaan... toivottavasti lapsesi lähtevät vapaaehtoisesti uuteen ihanaan kotiinsa, ellei niin voihan heille antaa vaikka rauhoittavia matkan ajaksi.
Tämä ei ole lakineuvo, mutta sivukommentti on.
Totta, äideillä on Suomessa esineoikeudellinen oikeus yhteisiin lapsiimme, meillä isillä ei ole mitään oikeuksia.
Itse en ihan samanl. tilanteessa, mutta miltei... Opintojeni päätyttyä minä lähden töiden perään, kun löytyy, jos ei niin vap.eht. työhön tms.
Erottu on, lapsia on tavattu aluksi siten, että asuin samalla paikkakunnalla, nyt lasten kulkemiset ovat vielä järjestyneet. Mutta entä myöhemmin?
Maksan elatusta, lisäksi lapset ovat kaikki lomat luonani, joten Kuluja on... Mikäli pääsen alani töihin, niin siitä tuskin saa aluksi suurta korvausta, voin joutua tekemään ilman palkkaakin "työharjoittelua".
Meillä taas lasten kulkemisiin isän kanssa minulla ei ole mitään sanomista. En esim. voi evätä heiltä venäjän reissuja isän seurassa.
Onneksi olen ukoton, opintovelaton... muuten leviäisi pää näiden ongelmien kanssa.
Jos lapset ovat yhteishuoltajuudessa ja asuvat isän luona, niin matkat kustantaa se jonka luona lapset eivät pääsääntöisesti asu.Eli kustannat matkat kokonaisuudessa itse. Se mikä kiinnitti huomioni oli elatusmaksu. Miten niin et "maksa tulevaisuudessakaan elatusmaksuja"??? Sinunhan olisi pitänyt maksaa heistä jo erosta asti( vai enkö ymmärtänyt oikein?). Jos ymmärsin, täytyy sanoa että ex-miehesi on laupias samarialainen (tai täysi tossu) joka ei välitä oikeuksistansa mitään.
Minähän se tossu tässä olen aiemmin ollut,sillä en halunnut omaisuutamme eron jälkeen jaettavaksi-en siis vaatinut osuuttani.Tällä takasin sen,ettei minulta vaadita mitään maksuja.Jos lapset tulisivat minulle,toki mieheni joutuisi maksamaan elatusta heistä.
Ongelma vain se kannattaisiko meidän jatkaa yhteishuoltajuutta vai antaisinko huoltajuuden isälle???Ei varmaan järkeä anoa huoltajuutta itselle,jos isä ei niitä anna ulkomaille mukaan-vai??Lapsista ei riitakapuloita meidän perheessä tehdä.Suhteet ex:ään ovat nyt kunnossa ja aion ne pitääkin!!!!
Se vanhempi, joka asuu lasten kanssa, on oikeutettu saamaan elatusapua (oikeastaan kyseessä on lasten oikeus elatusapuun) toiselta vanhemmalta. Tähän ei vaikuta se, onko kyseessä yksinhuoltajuus, vai ei.
Yksinhuoltajana vanhempi saa päättää yksin kaikista lapsiin liittyvistä asioista. Yksinhuoltajuutta ei kovin heppoisin perustein myönnetä. Käsillä olevassa tapauksessa yksinhuoltajuus näyttää melko epätodennäköiseltä.
Tuomioistuin puntaroi, kenelle lapset annetaan. Jos lapset ovat vähänkään vanhempia, ei äidille antaminen ole mikään selviö. Arvioinnissa painaa oikeastaan pelkästään lapsen etu. Onko lapsen edun mukaista joutua/päästä ulkomaille? Tietyn ikäisten lasten omalle mielipiteellekin annetaan merkitystä.
Jos vanhempi ei itse voi saapua lasten luo, täytyy hänen luonnollisesti kustantaa lastensa matka itsensä luo. Jos siis et saa lapsia mukaasi, jäävät matkakulut sinun huoleksesi.
Korkein oikeus on antanut tapaamisten järjestämisen kuluista ennakkopäätöksen, jonka mukaan tapaamiskulut jaetaan saman periaatteen mukaisesti kuin muukin elatusvastuu lapsista.
KKO 2003:66
"Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että tarvittaessa se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on velvollinen edistämään tapaamisoikeuden tarkoituksen toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla niihin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat. Esteenä kuluvastuuta koskevan määräyksen antamiselle ei voida pitää sitä, että sanottuun lakiin ei sisälly nimenomaista säännöstä tällaisesta velvollisuudesta eikä siten myöskään niistä perusteista, jotka velvoittamista harkittaessa tulisi ottaa huomioon. Määräys ei kuitenkaan ole tarpeen silloin, kun on kysymys vain vähäisistä kustannuksista."