Jaa-a minkähänlaisia kommentteja tulen tästä saamaan.. noh ;)
Koitan pitää tän nyt mahdollisimman lyhyenä.. Asuimme omakotitalossa 9 vuotta sitten ja meillä oli myös koira. En nyt tarkalleen muista mutta taisi se asua meidän kanssa sisällä noin 2-3 vuotta kun äitini tuli sille allergiseksi. Mietimme (tai no vanhempani mietti..) eri vaihtoehtoja.. pitäisikö koira antaa sukulaiselle/tutulle vai pitäiskö se lopettaa.
He nyt sitten hoksasivat että senhän voisi majoittaa ulkorakennukseen, tai noh oikeastaan se oli ulkosauna jossa oli lämmin oleskeluhuone :) Se tottui erittäin nopeasti siihen ettei enää saanut sisälle tulla. Oltiin kaikki kuitenkin suurimmaksi osaksi koko ajan ulkona niin ei joutunut paljoa edes yksin olemaan. Tästä taitaa jotakin sanomista tulla kun sanon että se oli vanhaenglanninlammaskoira. Nehän kun ovat kiintyneitä omaan "laumaansa", mutta uskokaa nyt vaan ettei sillä mitään hätää ollut, oli se muutenkin ennen allergiaa paljon ulkona.
Se ei ollut missään aitauksessa vaan joko narun päässä tai vapaana, riippuu oltiinko ulkona vai ei. Hmm oikein rupes pelottamaan mitä kommentteja täältä tulee.. :)
Itse asiaan. Ollaan nyt asuttu kerrostalossa n. 9 vuotta ja ollaan nyt ensi kesäksi muuttamassa omakotitaloon taas. Haluaisimme jälleen ottaa koiran, mietityttää vain että saako tai myydäänkö edes aikuisia koiria ns. ulkokoiriksi? Kun emme oikein voi pentua ottaa kun ei ole paikkaa kasvattaa sitä. Pennun pissa kun voi aiheuttaa pahemmat reaktiot kuin itse hilse. Luovuttaako koiratarhat koiria ulkokoiriksi? Jos vaikka sattuisi oikeanlainen rotu olemaan kotia vailla.
Tarkotus EI ole ottaa koiraa vain kyhjöttämään toimettomana sinne aitauksen nurkkaan! Siitä joku kuitenkin rupee pätemään. Olemme kaikki täs perheessä ulkoilma ihmisiä ja koira saisi seuraa ja liikuntaa lähes jatkuvasti. Eihän ns. sisäkoirakaan jatkuvasti huomiota voi saada.
Onko ulkona asuvilla koirilla jokin erityistarve ruokinnan suhteen? Aitauksen koko noin suunnilleen? Entäs pitääkö koiralla olla vielä erillinen sadesuoja ulkona vai riittääkö sen oma "kämppä" johon se pääsisi suojaan? Rakentaisimme sille tälläisen hieman isomman "kopin" http://www.elisanet.fi/jukka.pitkakari/Tarhaa.jpg ei esim. tälläistä pientä http://www.valiokoiravarusteet.fi/verkkokauppa/images/tarha.gif Haluan itsekin mahtua sinne koiran kanssa :D
Kannattaako itse tehdä vai tilata valmis tarha? Taitavia tekijä ehdokkaita kyllä riittäisi aika kivasti. Tiedän koirista sitten aika paljon.. tämä ei ole hetken mielijohde. Koira saisi varmasti aivan mahtavan kodin vaikka asuisikin sitten ulkona. Äidillä ei kuitenkaan ole aivan mahdottoman kova allergia etteikö koira voisi esim. apukeittiöön tulla muutamaksi päiväksi jos sattuisi esim. sairastumaan.
Kiitos asiallisesti vastanneille :)
Koitan pitää tän nyt mahdollisimman lyhyenä.. Asuimme omakotitalossa 9 vuotta sitten ja meillä oli myös koira. En nyt tarkalleen muista mutta taisi se asua meidän kanssa sisällä noin 2-3 vuotta kun äitini tuli sille allergiseksi. Mietimme (tai no vanhempani mietti..) eri vaihtoehtoja.. pitäisikö koira antaa sukulaiselle/tutulle vai pitäiskö se lopettaa.
He nyt sitten hoksasivat että senhän voisi majoittaa ulkorakennukseen, tai noh oikeastaan se oli ulkosauna jossa oli lämmin oleskeluhuone :) Se tottui erittäin nopeasti siihen ettei enää saanut sisälle tulla. Oltiin kaikki kuitenkin suurimmaksi osaksi koko ajan ulkona niin ei joutunut paljoa edes yksin olemaan. Tästä taitaa jotakin sanomista tulla kun sanon että se oli vanhaenglanninlammaskoira. Nehän kun ovat kiintyneitä omaan "laumaansa", mutta uskokaa nyt vaan ettei sillä mitään hätää ollut, oli se muutenkin ennen allergiaa paljon ulkona.
Se ei ollut missään aitauksessa vaan joko narun päässä tai vapaana, riippuu oltiinko ulkona vai ei. Hmm oikein rupes pelottamaan mitä kommentteja täältä tulee.. :)
Itse asiaan. Ollaan nyt asuttu kerrostalossa n. 9 vuotta ja ollaan nyt ensi kesäksi muuttamassa omakotitaloon taas. Haluaisimme jälleen ottaa koiran, mietityttää vain että saako tai myydäänkö edes aikuisia koiria ns. ulkokoiriksi? Kun emme oikein voi pentua ottaa kun ei ole paikkaa kasvattaa sitä. Pennun pissa kun voi aiheuttaa pahemmat reaktiot kuin itse hilse. Luovuttaako koiratarhat koiria ulkokoiriksi? Jos vaikka sattuisi oikeanlainen rotu olemaan kotia vailla.
Tarkotus EI ole ottaa koiraa vain kyhjöttämään toimettomana sinne aitauksen nurkkaan! Siitä joku kuitenkin rupee pätemään. Olemme kaikki täs perheessä ulkoilma ihmisiä ja koira saisi seuraa ja liikuntaa lähes jatkuvasti. Eihän ns. sisäkoirakaan jatkuvasti huomiota voi saada.
Onko ulkona asuvilla koirilla jokin erityistarve ruokinnan suhteen? Aitauksen koko noin suunnilleen? Entäs pitääkö koiralla olla vielä erillinen sadesuoja ulkona vai riittääkö sen oma "kämppä" johon se pääsisi suojaan? Rakentaisimme sille tälläisen hieman isomman "kopin" http://www.elisanet.fi/jukka.pitkakari/Tarhaa.jpg ei esim. tälläistä pientä http://www.valiokoiravarusteet.fi/verkkokauppa/images/tarha.gif Haluan itsekin mahtua sinne koiran kanssa :D
Kannattaako itse tehdä vai tilata valmis tarha? Taitavia tekijä ehdokkaita kyllä riittäisi aika kivasti. Tiedän koirista sitten aika paljon.. tämä ei ole hetken mielijohde. Koira saisi varmasti aivan mahtavan kodin vaikka asuisikin sitten ulkona. Äidillä ei kuitenkaan ole aivan mahdottoman kova allergia etteikö koira voisi esim. apukeittiöön tulla muutamaksi päiväksi jos sattuisi esim. sairastumaan.
Kiitos asiallisesti vastanneille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viesti on jo tosi vanha, mutta toivon että olette löytäneet koiran. Todella hyvältä kodilta ja omistajalta koiralle vaikutatte. Usein ulkokoirista räksyttävät vain sellaiset ihmiset, joilla ei ole kokemusta pihalla viihtyvistä itsenäisistä roduista ja jotka eivät itse ole ulkona viihtyviä ihmisiä >> silloin myös olettavat, että ulkokoirat joutuvat automaattisesti olemaan erossa ihmisistään. Niin se vain on, että sisäihmislle sopii sisäkoira, mutta paljon ulkona olevalla väellä on mitä parhaimmat edellytykset tarjota hyvä ja seuraa pitävä koti ulkokoiralle.
Itse sain koiran täyttäessäni 14 vuotta. Koira oli kolmevuotias hirvimiehen norjanharmaa, joka ei toiminut metsällä. Tämä hirvimies, joka koiraansa kovasti rakasti, halusi antaa sen meille lemmikiksi tuttuun paikkaan. Ja Lillistä tuli meille aivan ihana koira, joka sai paljon lenkkejä ja seuraa, vaikka allergiamme vuoksi asuikin ulkona. Eilen 14,5-vuotias rakkaamme sitten nukutettiin rauhallisesti ikiuneen, sillä sen takapäästä loppui voimat. Ikänsä se kuitenkin eli onnellisena ja rakastettuna lemmikkinä ja oli läpi nuoruuden vaikeuksien minun paras kaverini. Teini-ikäni alusta aikuisuuteen asti sain pitää Lillin. Äitini huolehti siitä viimeiset viisi vuotta muutettuani opiskelemaan. Tämä on nyt surullista aikaa ja pihapiiri tuntuu tyhjältä.
Haluan vain sanoa, että ulkokoirat voivat elää oikein onnellista elämää ihmistensä kanssa, kunhan koirat saavat olla paljon ihmisseurassa. Moni ulkokoira on varmasti paljon onnellisempi päivittäisine touhuineen ja lenkkeineen omistajiensa kanssa kuin sohvalla pötköttävät fifit, jotka pääsevät lempipuuhiinsa, hajujen perässä juoksemaan, vain pienille pissatuskävelyille. Sellaiseenkin koiranpitoon valistettavasti törmää.
Pidetään koiristamme hyvää huolta nautitaan niiden seurasta niin kauan kuin saamme ne pitää. Itsekin toivomme vielä joskus voivamme tarjota kodin ja perheen jollekin tarvitsevalle koiralle, joka on tottunut ulkoasumiseen.