Meillä siis yli 5 vuotias seropi uros ollut talossa 2 vuotta. Tuli adoptiokoirana sukulaiselta ja ollut ikänsä maalla. Koulutus on ollut tasolla "istu ja tassu". Onneksi mekin asutaan suht maalla joten täällä on voitu lenkkeillä aika vapaana metsässä. Koira on aina elänyt muiden koirien keskellä entisessä kodissaan, saanut tulla ja mennä vapaasti. Täällä sitten olikin uudet säännöt ja pihassa on pysyttävä. Nopeasti oppi reviirit, karkailtu on silloin tällöin, yleensä jonkun hajun perässä (on siis kovasti metsästysviettinen). Koira oli meille tullessaan vähän masentuneen oloinen, makoilee omissa oloissaan ja seurailee rauhassa tapahtumia. Ajateltiin jo pari vuotta sitten että vielä joskus hankimme sille kaverin toisesta koirasta, joka ollut haaveena pitkään.
Nyt talossa on 5,5 kk sakupentu uros, leikkisä ja oikea sähikäinen =) Haastaa vanhempaakin koiraa leikkimään epätoivoisesti mutta kun ei niin ei. Ei kiinnosta juoksuleikit, ei kepit, pallot yms. Ongelmaksi oikeastaan on koitunut että vanhan koiran käytös on vaan kärjistynyt, ei kuule ja käskyt kaikuu kuuroille korville. Nyt on toistunut usein tilanne että vanha koiraa karkaa lenkille omia aikojaan. Tilanne: Ollaan lähdössä lenkille, annan koirien telmuta (ainakin pienemmän) pihalla vähän aikaa vapaana. Vanhempi koira lähtee juoksemaan jo tien päähän ja pieni laukkaa vieressä. Ei kuulekkaan käskyjä, tänne tai pihalle (tietää kyllä mitä tarkoittaa). Pieni tulee takaisin pihaan koska tajuaa että se äippä ei nyt tullutkaan. Vanhempi jatkaa matkaansa välittämättä luoksekutsuista. On ollut tapana että otan pienen pennun hihnaan ja vasta metsätien alkaessa päästän vapaaksi, vanhempi on yleensä kulkenut pienen välimatkan päässä vapaana. Jos satun saamaan vanhemman koiran kiinni ja pyydän luokse, ottaa pari askelta kohti ja elein luimistelee. Eikä vahingossakaan anna ottaa kiinni, liekö joskus saanut sitten selkäänsä luoksekutsun jälkeen, mene ja tiedä. Ei missään tilanteessa ole ollut mikään agressiivinen kenellekään enemmin tossukka joka pakoilee häntä koipien välissä, luimii, mulkoilee ja mielistelee.
Lenkillä vanhempi ei pysy enää näköetäisyydellä vaan menee ihan omiaan, ennen toki vapaana liikuessaan juoksenteli kauempanakin mutta huudettaessa "odota" pysähtyi ja antoi kuroa välimatkaa. Nyt ei moisesta toivoakaan. Pieni hyrrää jaloissa koko ajan suht lähellä, paimenkoira kun on eikä halua joutua kauas laumastaan. Vanhemmalla on metsästysviettä ja hajut vievät herkästi mennessään mutta nyt on kyse jostain muustakin.
Onko tämä kaikki nyt mielenosoitusta uudesta perheenjäsenestä? Jotain johtajuusongelmaa? Oisiko teillä vinkkejä tilanteeseen?
Nyt talossa on 5,5 kk sakupentu uros, leikkisä ja oikea sähikäinen =) Haastaa vanhempaakin koiraa leikkimään epätoivoisesti mutta kun ei niin ei. Ei kiinnosta juoksuleikit, ei kepit, pallot yms. Ongelmaksi oikeastaan on koitunut että vanhan koiran käytös on vaan kärjistynyt, ei kuule ja käskyt kaikuu kuuroille korville. Nyt on toistunut usein tilanne että vanha koiraa karkaa lenkille omia aikojaan. Tilanne: Ollaan lähdössä lenkille, annan koirien telmuta (ainakin pienemmän) pihalla vähän aikaa vapaana. Vanhempi koira lähtee juoksemaan jo tien päähän ja pieni laukkaa vieressä. Ei kuulekkaan käskyjä, tänne tai pihalle (tietää kyllä mitä tarkoittaa). Pieni tulee takaisin pihaan koska tajuaa että se äippä ei nyt tullutkaan. Vanhempi jatkaa matkaansa välittämättä luoksekutsuista. On ollut tapana että otan pienen pennun hihnaan ja vasta metsätien alkaessa päästän vapaaksi, vanhempi on yleensä kulkenut pienen välimatkan päässä vapaana. Jos satun saamaan vanhemman koiran kiinni ja pyydän luokse, ottaa pari askelta kohti ja elein luimistelee. Eikä vahingossakaan anna ottaa kiinni, liekö joskus saanut sitten selkäänsä luoksekutsun jälkeen, mene ja tiedä. Ei missään tilanteessa ole ollut mikään agressiivinen kenellekään enemmin tossukka joka pakoilee häntä koipien välissä, luimii, mulkoilee ja mielistelee.
Lenkillä vanhempi ei pysy enää näköetäisyydellä vaan menee ihan omiaan, ennen toki vapaana liikuessaan juoksenteli kauempanakin mutta huudettaessa "odota" pysähtyi ja antoi kuroa välimatkaa. Nyt ei moisesta toivoakaan. Pieni hyrrää jaloissa koko ajan suht lähellä, paimenkoira kun on eikä halua joutua kauas laumastaan. Vanhemmalla on metsästysviettä ja hajut vievät herkästi mennessään mutta nyt on kyse jostain muustakin.
Onko tämä kaikki nyt mielenosoitusta uudesta perheenjäsenestä? Jotain johtajuusongelmaa? Oisiko teillä vinkkejä tilanteeseen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.