Ärsyttää aivan suunnattomasti kun täysi-ikäinen 19 v poikani makoilee kaiket päivät kotona eikä tee yhtään mitään. Edes roskapussia ei saa vietyä ulos. Lupaa kyllä, mutta mitään ei tapahdu. Peruskoulun jälkeen on aloittanut joka syksy opiskelut, mutta ne ovat jääneet kesken. Pari viikkoa on jaksanut käydä sen jälkeen ei koulu ole enää kiinnostanut. Teksi mieli heittää poika pihalle, mutta minne??
Olen yrittänyt puhua ja tunnustan että olen huutanutkin ja raivonnut, mutta mikään ei tunnu menvän ihan perille asti jakeluun. Myös sukulaiset ovat keskustelleet, mutta ei ole ollut apua. Sain ajan psykologille, mutta ei suostu käymään. Olisko jollakin neuvoja mitä tehdä. Älkää sitten sanoko että osta sille asunto, olen yksinhuoltaja ja ns ylimääräistä rahaa ei ole. Ei halua mitään, joten ei ole mitään millä kiristää. Tällä menolla asuu täällä loppuikänsä. Enkä halua sitä.
Olen yrittänyt puhua ja tunnustan että olen huutanutkin ja raivonnut, mutta mikään ei tunnu menvän ihan perille asti jakeluun. Myös sukulaiset ovat keskustelleet, mutta ei ole ollut apua. Sain ajan psykologille, mutta ei suostu käymään. Olisko jollakin neuvoja mitä tehdä. Älkää sitten sanoko että osta sille asunto, olen yksinhuoltaja ja ns ylimääräistä rahaa ei ole. Ei halua mitään, joten ei ole mitään millä kiristää. Tällä menolla asuu täällä loppuikänsä. Enkä halua sitä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Yö myöhää,
Mua ihan tosissaan vituttaa!!!
Asun häenen kanssaan kahdestaan ja rahani menee elämiseen ja asumiseen ja tuo yks ei viitsi edes rahaa hieman antaa, vaikka minä maksan kaikki. Nyt vielä kun on lomautuskausi päällä, niin rahaa ei hirveesti jää käteen. Itselleen hän ostelee ruokaa ja syö lisäksi ne ruuat mitä mä ostelen. Nyt ostin vain itselleni ruokaa, jotta tuo tajuaisi että raha ei kasva puussa eikä kukkarossa.
Alussa meni ihan hyvin kun hän todella huomasi että ruokaa ei tuu, jos ei oo rahaa. Hän saattoi kävästä kaupassa omilla rahoillaan tai minä annoin rahaa, nyt ei kuuloonkaan.
Hän oli muutaman kuukauden työharjottelussa ja toivoa oli päästä palkkalistoille, nyt hän on vain kotona eikä vie edes roskia ulos taikka hae postia laatikolta. Tietokoneella koko yön pelailee ja nukkuu pitkään. Hän ei ole edes kertonut miksi ei käy "töissä" enkä aio olla utelias, koska hän suuttuu heti.
Mä en tajuu mikä siihen on tullut, kun niin mukava kaveri oli ennen ja huomaavainen. Ensi kuussa täyttää 20v ja asuntoa ei saa kun ei ole töissä. Soskukaan ei löytänyt hälle auntoa eikä kukaan tarjoa, vaikka kuinka on etsinyt.
No, kahtellaan miten käy kun en osta hälle enää ruokaa, koska hänellä on varaa ostella itselleen.
liian itsekästä. Ja äidin helmoissa viitsii olla. Se ei oo elämää. Niin kuin joku pölyinen huonekasvi. Psykologi ois tohon ehkä ratkaisu.
Iltaa,
Tiedän nyt miksi hän ei käy enää työharjottulessa, hänellä loppui se niin kuin hän ennusti. Hän kuitenkin olisi toivonut jos olisi päässyt palkkalistalle.
Olohuoneen lattialta löysin hänen Kela-lappunsa ja siinä kerrottiin että työmarkkinatuki on lopetettu tän kuukauden alussa.
Poika saa rueta etsimään töitä tai marssia soskuun jos aikoo asua vielä "äidin helmassa" (mua ainakin hävettäisi). Yhteishaku on vasta ensikeväänä ja hän ei vielä pääse kouluun, tuo työharjoittelu antoi eväitä ensivuoden koulun aloitukseen johon hän itse haki.
peruspäivärahaksi jos vain viittii mennä Kelaan täyttään pari lappua.
Rajoituksia alle 25-vuotiaille hakijoille
Jos olet 17-vuotias työtön, jolla ei ole ammatillista koulutusta, voit saada työmarkkinatukea vain työvoimakoulutuksen, työharjoittelun tai muun työllistymistä edistävän toimenpiteen ajalta.
Jos olet 18–24-vuotias työtön, jolla ei ole ammatillista koulutusta, voit saada työmarkkinatukea työttömyysajalta vain, jos
et ole kieltäytynyt työ- ja elinkeinotoimiston sinulle tarjoamasta työstä tai koulutuksesta
olet hakenut sinulle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen, etkä ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta (ks. tarkemmat tiedot työ- ja elinkeinotoimiston sivuilta).
Jos et ole aikaisemmin täyttänyt työssäoloehtoa eikä sinulla ole ammatillista koulutusta, voit saada työmarkkinatukea vasta 5 kuukauden odotusajan jälkeen.
Eli jos alle 25v jää työttömäksi ja hänellä ei ole ammatillista koulutusta, niin hän saa odotella työkkäriä taas 5 kk.
kannattaa ottaa ajoissa asia pöydälle kuitenkin, jos todella haluaa tehdä jotain sille.
mun naapurissa asuu 35v äijä yhä äitinsä kanssa, eikä ole aikomustakaan muuttaa siitä
pois koska äiti teke kaiken ja maksaa kaiken.
SIIS 35 vee !
mulla oli tuossa iässä mies, pari lasta, työpaikka ja oma asunto....
ihan järkytyksellä seuraan aina mitä tuossa tapahtuu, äijä senkun makaa päivät ja
vetää kaljaa tai juoksee baareissa, joskus saattaa pakon edessä tehdä pihatöitä.
Niin että erittäin varoittava esimerkki !
Sinun pitäisi saada poika aamulla ylös ja toimimaan, joko kouluun tai töihin. Jos ei muu auta, niin mene sosiaalivirastoon puhumaan tilanteestanne. !9-vuotias poika on ikänsä puolesta täysi-ikäinen ja hänen pitää jo ottaa vastuuta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Moni nuori ei ole vielä henkisesti kuitenkaan niin itsenäinen, vaikka fyysisesti täyttää aikuisen mitat. Nuo päivärutiinit pitää kyllä saada toimimaan, ettei nuoren elämä mene vaan lorvailuksi ja yövalvomiseksi. Jos ei koulu maistu ja töitä ei saa, niin onhan monia oppisuhteisia töitä tai nuorten työpajoja, joihin monet nuoret innostuvat ja löytävät hyvän alun elämäänsä.
Ja tapaavat muita nuoria, mikä on tärkeää.
Voisit kyllä mennä sosiaalivirastoon puhumaan tilanteestanne: niitä on myös nuorille sopivia soluasuntoja tarjolla jne, en kyllä suosittele radikaalista 'kotoa poisheittämistä'. Nuorelle on kuitenkin läheisen tuki ja kannustaminen tärkeä. - Mutta puhu poikasi kanssa, keskustele ja keskustele. Kerro oma rahatilanteesi konkreettisesti, osta kotiin vain perusruokaa: maito, leipä, margariini/voi, perunoita, kasviksia - ei mitään herkkuja. Tee puuroa ja aivan yksinkertaista ruokaa.
Suurin osa nuorista ovat aika laiskoja tekemään kotitöitä, mutta vaadi häntä pitämään kodin siisteydestä huolta: anna vaikka roskapussi käteen hänen ulos lähtiessään ja ystävällisesti pyydä häntä viemään ne ulos mennessään. Ja valvo vähän poikasi menoja: mitä, missä ja keiden kanssa hän viettää aikaansa? Muutenkin yritä pitää keskusteluyhteys välillänne.
Juu, samaa mieltä.. Itse muuttanut pois 16 vuotiaana.. Nyt 34, 3 lasta, yritys, omistusasunto jne.. Ja tapasin kesällä miehen joka vaikutti ihan jees.. kunnes sain tietää että on muuttanut pois kotoota 38 vuotiaana... ja hän on nyt 44... Ja joka vitun päivä ajaa duunin jälkeen mutsin luokse syömään... Sehän on kuulemma "free meal"..
Arvaa vaan loppuiko suhde heti siihen.. En käsitä.. YÄK
Olin 18 kun läksin ja luonut oman elämäni ihan itse, en miekään katselisi kovin kauan äijää
joka vielä yli 4-kymppisenä ravaa äitinsä helmoissa.
38 vee, voi ristus.......
Vikaa saattaa muuten ola myös näissä äideissäkin, ainakin naapurin eukko toitottaa koko
ajan että ei meidän "kalle" pärjäisi yksin koskaan.
No ei varmaan jos äiteen asenne on tuo.
Mun lapset muutti työn / opiskelun takia toiselle paikkakunnalle 16 ja 17 vuotiaina, tottakai
avustan elämän alussa niissä asioissa mitä tarvitsee ja ovi kotiin on aina auki.
Itsenäisyyttä ja omatoimisuutta pitäsi vaan koittaa tukea, neuvoja antaa ja kannustaa eteenpäin elämässä.
Oisi muuten ihan karmea tilanne jos JOUTUISI asumaan vanhempien luona, kivahan siellä on käydä mutta
pidemmän ajan.... no way !
Muistuu vieläkin mieleen kuinka hän oli ihastunut minuun ja minua vaan ärsytti koko mies.
En ihan tarkalleen muista hänen ikäänsä, mutta hän on minua vanhempi ja maximissaan 50v
erosi päälle nelikymppisenä ja elämä lähtikin siitä menemään reipasta alamäkeä, alkon käyttö tuli kuvioihin entistä runsaampana lisääntyen vaan,mutta toki välillä selvin päin ja töitäkin tehden.Asui milloin missäkin, mutta jossain vaiheessa pikkuhiljaa hivuttautui äitimme luokse asumaan, jonne sitten jäikin.
Viinaa ja välillä selviä kausia töissä käyden, varmaan sit humalassa jo teki duuniakin. Äidin ja läheisten elämä yhtä hel...ä tuota seuratessa, ei auttanut puheet,ei hyvällä eikä pahalla.
Itse soitin lääkärillekin josko veljen sais pakkohoitoon alkoholismin takia, ei auttanut, itsensä olis pitänyt haluta saada hoitoa.
Myös kunnan asuntotoimistoon soitin ja kerroin tilanteen ettei äitini kohta enää jaksa tätä eikä hän saa veljeäni poi siitä häiritsemästä. Tyly oli vastaus:"turhaan asunto annetaan, jättää kuitenkin vuokransa maksamatta ja kohta on taas äidin luona asumassa!"
Tätä jatkui VUOSIA, kunnes ONNEKSI löysi uuden kumppanin ja ainakin tällä hetkellä auvat yhessä; töitä tekee mutta viina tuntuu silti välillä maistuvan. Onpahan äidillä nyt parempi olla kun ei toi yx siinä enää koko ajan sähellä ja sotke muidenkin elämää käytöksellään.
Toivottavasti veljeni onni jatkuu hamaan tulevaisuuteen naisensa kanssa...
Muutitko sä sun miehes luo vain etittekö te yhteistä asuntoa? Mies ei välttämättä löydä kumppania, jonka luokse muuttaa tai jonka kanssa etsisi yhteistä asuntoa.
yhden liki 50 v ukon joka kans asustaa "muorinsa" kanssa. Keskellä kaupunkia siis, ei missään perämettissä. On sillä joku osa-aikainen duuni sentään.
Tapasit viime kesänä miehen ? missä sun lasten isä luraa. Ei menestynyt klmekymppinen kyllä halua kolmea muksua kaupan päälle käyttämättömämpi kiitos.
Ei sitä tarvitse muuttaa jonkun kanssa yhteen. Kyllä sieltä äidin helmoista voi muuttaa ihan omaan kotiin yksinään.
Sitä sanotaan aikuistumiseksi.
Vai kuvitteletko että kaikki naiset muuttaa lapsuudenkodistaan suoraan miehen luokse asumaan.
Kyllähän suurinosa naisista asuu ensin yksinään ja sitten vasta muuttaa kumppanin kanssa yhteiseen asuntoon.
Tuossa tilanteessa on vain pakko jäädyttää tunteensa ja kirjoittaa pojalle kirjallinen häätöilmoitus. Sen kanssa poika menkööt kunnan asuntoasiaintoimistoon ja asunnon hankintaan. Jos sieltä ei asuntoa heti saa on jatkettava matkaa sosiaalipuolelle jonka kautta se varmasti hoituu. Ei nuorta heitteille jätetä ja jos sinä vielä ilmoitat ettei paikkaa kotona täysi-ikäiselle ole on yhteiskunta velvollinen auttamaan nuorta koulutuksen, työn ja asunnon kanssa.
vanha sielu, jota ei materia ja päteminen kiinnosta, vaikka pakko on. On raskaampaa opiskella ilman minkäänlaista halua todistaa itselleen mitään. Pätemisen tarve antaa aika paljon energiaa.
sitä saa mitä tilaa,eli oliskohan ollut kasvatuksessa parantamisen varaa
Omassa köyhässä lapsuudenkodissani kerrottiin jo ihan pikkupentuina meille, kuinka köyhiä ollaan ja miksi uusia leluja ja vaatteita ei saa samalla lailla kun naapurin likka. Molemmat vanhemmat olivat työelämässä, mutta sen ajan mittapuussa hyvin huonopalkkaisissa duuneissa, siivoojaa ym. ja kolme muksua siinä kasvatettavana ja ruokittavana. Pientä viikkorahaa saatiin, ja sekin tehtiin selväksi, että ne "omat menot" jotka siis olivat karkkiosastoa, piti ostaman "omilla rahoilla". Opittiin me pennut jopa säästämään viikkorahoista. Kesäduunia alettiin hakea lomille heti kun ikää riitti edes naapurin muksun hoitamiseen, siivoamiseen ym. Todellisuudessa mistään ei ollut pulaa, ruokaa oli aina pöydässä, mutta muotihepeneillä ei brassailtu. Ei olis kehdannut edes pyytää jotain merkkifarkkuja, kun lähikaupasta sai "jamekset" 6kertaa halvemmalla. Juttua vois jatkaa vaikka kuinka... Nyt katsellut, kun yksinhuoltajaystäväni menee ostamaan pikkuvinkistä pojalleen 17v. farkut luotolla Stockalta, kun rahaa ei ole. Satuinpa olemaan mukana, eikä poika paljon hintalapuista piitannut housuja valitessaan. Ei ole koulussa, ei töissä... mutta pienestä pitäen on saanut lähes kaiken mitä haluaa.
Itse aloitin työelämässä 18vuotiaana, ja silloin kotona asuessani ilmanmuuta tarjosin vuokrarahaa kotiin. Äitivainaa tosin oli niin ihana, että sanoi; saat asua ilmaiseksi niin kauan kun säästät sitä asuntolainan pääomaa. Laina tuli otettua 20 vuotiaana ja siitä sitten omaan velkaiseen kotiin.
Menette yhdessä vuokra- asunto toimistoon täyttään pojalle hakupaperit vuokra- asuntoon. Poikasi voi hakea työttömyyskorvausta ja saa sossusta toimeentulotukea ja kelasta asumistukea. Poikasi pitää alkaan itsenäistymään tai jää nurkkiisi lopun ikää. Huutamisesta ja raivoamisesta ei ole mitään apua vaan pitää toimia määrätietoisesti ilman paniikkia. Psygologeista ja sukulaisista ei apua tässä tilanteessa vaan marssitte vuokra- asunto toimistoon täyttään hakupaperit pojalle. Sain minäkin nuorena vuokrakämpän vaikka olin sillä hetkellä työtön. Ja vanhemmat voivat katsoa että nuori ottaa varmasti vastuuta elämästään ja huolehtii laskut ensisijaisesti jotta asunto pysyy. Siinä voit sitten saarnata jos ei laskujaan maksa niin olet kuusenjuurella hyvin nopeesti. Minä nuorena aina maksoin ensijaisesti laskut ja jos tiukka paikka tuli niin sain mennä kotiin syömään niin ettei nälässä tarvinnut olla. Siinä hyvin oppi ottamaan vastuuta omasta elämästään kun itse sai kaikki hoitaa. Itsenäistymis vaihe oli minulle hyvin tärkeää kuin se että olisin vain mennyt heti jonkun ihmisen kanssa samaan huusholliin. Myöhemmin löysin miehen joka oli myöskin itsenäistynyt varhemmin kuin itse olinkaan ja olemme olleet yhdessä onnellisesti jo yli 20 vuotta. Seurustelimmekin kymmenen vuotta ennen kuin muutimme saman katon alle. Olemme kumpikin hyvin itsenäisiä eikä meitä määräillä hevillä.
Siihenkin on olemassa ikäraja, ainostaan sellaset saa työmarkkinatukea, jos ovat yläasteen jälkeen menneet jatko-opskeluun.
Ilmeisesti aloittajan poika on päässyt jatko-opiskeluun.
Sellasta!
Armeijaan jos ei koulupaikaaa ole. Siellä sitä sais ehkä jotain ryhtiä poikaan.
Olipa masentavaa luettavaa:( Että tää onkin sitten oikein kansansairaus.kun aikuinen lapsi asuu kotona,eikä tee mitään,paitsi nukkuu syö ja pelaa yöt netissä.
Annan teille miettimistä hyvät äidit ja isät.
Mun ainut poika muutti omasta tahdostaan 18vuotiaana,opiskelu oli kesken,mutta asumistuen turvin poika pääsi asumaan omaan asuntoonsa.Hänellä oli mys tapana pelailla yökaudet,ja ihan kuin muutkin saman ikäiset,istui hän viikonlppuisin joskus tuopin äärellä.Ajattelin että kyllä kai hän pärjää,kun mitään ei kuulunut,ei edes rahaa ollut koskaan vailla,mutta joskus autoa hän lainasi.
Nyt kaikki aukeni kuin salama kirkkaalta taivaalta.Luottotiedot,sähköt,netit,puhelimet,siis kaikki piikissä,eikä mitään ehtävissä.En todellakaan ole minäkään niin rikas että voisin auttaa ilman pankkilainaa.Rahan ahneet vippifirmat myöntävät surutta lainaa ilman mitään vakuuksia,ja sen on monelle nuorelle ns.roskasakki opettanut,ja nyt hän kuuluu itsekkin samaan roskasakkiin,kaikkine paheineen,tarkoitan siis kaikkine paheineen!!Joten siinä on perspektiiviä teille jotka vihaatte tai olette täynnä lapsianne,kun he ovat rasitteena,laiskana,ym.
Jos voisin kääntää aikaa taakseppäin,laittaisin ketjuilla lapseni kiinni patteriin,enkä päästäisi noin alikehittyneillä aivoilla varustettuja nuoria alle kaks kymppisiä "kuolemattomia" pilaamaan elämäänsä.
Tekisin ihan mitä vaan,jos saisin lapseni takasin tähän oikeaan maailmaan.
Olen surullinen,pettynyt isä
Kiitos neuvoista! Mulla kotona 18v poika, opiskelut jäi ei töitä, yökaudet koneella. Mietin myös etten jaksa enää asua hänen kanssa, ainut lapsi. Nyt kun luin sinun kirjoitus jaksan eetenpäin pojan kanssa. Kiitos sinulle.
Minä miehenä heittäisin pojan asumaan omaan kämppäänsä! Siinäpä oppii ottamaan elämästä vastuuta. Itse lähdin kotoa pois n 18 vuotiaana, muutettiin yhteen silloisen tyttöystävän kanssa vaikka tulopuoli ei ollu kaikkein paras mahdollinen, kaikesta kuitenkin selvittiin....pojan täytyy aloittaa nyt oikeesti oma elämä! saisitko sinä sinne itsellesi ketää apuria? sellaista joka tukisi sinua tässä päätöksessä sekä henkisesti että käytännön asioissa...
"Minä miehenä heittäisin pojan asumaan omaan kämppäänsä!"
"lähdin kotoa pois n 18 vuotiaana, muutettiin yhteen silloisen tyttöystävän kanssa"
Niinpä niin, otappas huomioon että sinä muutin tyttöystävän kanssa, mutta entäpä sellanen poika jolla ei ole tyttöystävää ja on työtön, joten ei poika pakosti saa omaa asuntoakaan. Soskukaan ei etsi asuntoa asiakkaalleen, vaan asiakkaan on itse etsittävä asunto ja sitten vasta sosku voi tulla vastaan. Vuokranantajat ei katso hyvällä jos asukas ei saa palkkaa tai työmarkkinatukea, työmarkkinatuella on ikäraja(yli 20v).
On monta reikää mitä ei ehkä voi paikkaa.
Nih, oot kasvattanut tyypin pumpulissa. Miks ihmeessä tyyppi liukenis, kun on katto pään päällä ja ruokaa kupissa???
Mäkeen vaan, kyllä siperia opettaa. Käytäntökö? Noh. Vaikee sanoa. Vaihdata lukot, pennulle ei avaina, onhan se ovikellokin keksitty.. Tyypin pitää tajuta, että elo on muutakin, kuinettä joku tuo ruokalautasen eteen.
Älä lässytä asian kans, haluatko, että poju on ikämsä mammanhelmoissa pyörivä ostarimummonpotkija???
=DW=
Jokainen nuori ihminen on persoona,ja erillainen,eivätkä kaikki ole yhtä yhteiskunta kelpoisia kuin esim.sinä olit kun läksit kasitoista vuotiaana kotoasi,tai niin kuin minäkin lahdin 17 vuotiaana koulun penkille toiseen päähän suomea,enkä sen koomin ole äidin helmoissa asunut.
olen nähnyt monta varottavaa seimerkkiä siitä kuinka käy jos kotoa nakataan pihalle 18 vuotiaana..Entäpä jos pojalla ei ole tyttöystävää eikä juuri muitakaan kavereita..niin...asetu pojan asemaan,ja ota vuokralle joku pieni luukku rauhattomalta alueelta,koska rahat ei riitä kalliiseen alueeseen,sielä sitten oleskelet ilman ketään,yksin,yksin yöt ja päivät,viikosta toiseen..mietit mitä sitä tekis,mihin menis,ja tilaisuuden tullen saatkin kavereita,ja hekin oleskelevat omassa pienessä kämpässään vailla mitään järkevää tekemistä,ja kuten usein käykin niin että jos ei hommaa niin kekesitään jotain,keksitään oikein porukalla ja joukossa tyhmyys tiivistyy,pian ollaan laittomilla teillä,ehkä jännityksen tai rahan toivossa.Kohta laajempikin rikollisjoukko huomaa että täällä olis heille hanttimiehiä,ja siinä vaivihkaa tarjotaan jotain muutakin kuin kaljaa,kaljan jatkeeksi..Siitä ei ole pitkä matka torille mummoja potkimaan,evvko,ei kukaan välitä..
Nyt sinä sanot melkein ääneen,itseppä on valintansa tehnyt.
Mutta mikä on vanhemman vastuu,mielestäni vastuu päättyy silloin kun lapsi pärjää omillaan,ja osaa elää täällä todella vittumaisessa maailmassa,sen tiedät sinäkin,millainen maailma on nykyään.Tavara merkistäsi huomaan minkä ikäinen olet,jotan meidän aikaan maailma oli paljon erilainen,todella paljon!
Sitten vielä lisäys lakipuolelta.Vanhempien vastuu jälkeläisistään jatkuu yli 18vutiaanakin,niin kauan kun lapsesi opiskelee,ja päättyy 23 vuotiaana,ja silloin uskon että aivotkin ottaa vastaan järkevää informaatiota.
Vetoan kaikkiin vanhempiin,te huomaatte heittäneenne lapsenne pihalle,ettekä tule koskaan saamaan aikaa takaisin.Silloin sen huomaat kun olet yksin,ja istut illat yksin isossa talossasi,vain kello sanoo tik.tak,tik
Sano pojalle että äiskä muuttaa nyt yksiöön, eti itelles uus kortteeri. Saathan toki jäädä tännekin mutta seuraava asukas voi tulla heittämään pihalle.
näkökulma.
Mikä kiire on päästä lapsesta eroon?
Ainakin on siinä sinun silmien alla, ei käytä huumeita, ei rötöstele.
Minä sinuna keksisin jotain yhteistä tekemistä lapseni kans, nauttisin siitä ajasta jonka hänen kanssaan saa olla.
Kyllä yksin kerkiää olemaan ihan tarpeeksi.
Huutanut ja raivonnut.
Ei sillai saa kehenkään motivaatiota.
Jos lapseltasi on elämänkipinä hukassa, ehkä sinun pitäisi olla tiennäyttäjä, ei syyttäjä.
Minusta kuulostaa oudolta kun äiti sanoo että haluaa heittää lapsensa ulos?
yhteistä harrastusta äiti ja 19v poika voisi harrastaa?