Olen nyt tutkinut paljon eri rotuja mutta omaani ei tule vastaan vieläkään siksi ehdotuksia pliis
kriteerit
-eli avopari ei lapsia
-ok-talo
-rotu rauhallinen tasainen luonne ei liian tempperamenttinen vaan sopeutuva ja normaali lenkitykseen tyytyvä
-helppokoulutteinen tokoon/hakuun
-hyvähermoinen ei stressialtis
-terve rotu
-kooltaan n. 7-20kg
-ei suunnattomasti karvaa lähtevä
-voi vaatia trimmin
-päivittäin n.tunnin lenkki muttei hermostu ja hajota paikkoja vaikka joskus jäisi penemmäksikin eli rauhallinen ja hieman itsenäinenkin luonne
ehdotuksia ja kompromissiin on pakko mennä mutta vilkkaat rodut pois laskuista. Perustelisitteko ehdotuksenne. :)
kriteerit
-eli avopari ei lapsia
-ok-talo
-rotu rauhallinen tasainen luonne ei liian tempperamenttinen vaan sopeutuva ja normaali lenkitykseen tyytyvä
-helppokoulutteinen tokoon/hakuun
-hyvähermoinen ei stressialtis
-terve rotu
-kooltaan n. 7-20kg
-ei suunnattomasti karvaa lähtevä
-voi vaatia trimmin
-päivittäin n.tunnin lenkki muttei hermostu ja hajota paikkoja vaikka joskus jäisi penemmäksikin eli rauhallinen ja hieman itsenäinenkin luonne
ehdotuksia ja kompromissiin on pakko mennä mutta vilkkaat rodut pois laskuista. Perustelisitteko ehdotuksenne. :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
luonteelta, lähde siitä. Miten osaat kouluttaa, sekin tärkeää, koira oppii juuri niin hyvin ja pian kuin omistajan kyvyt antavat myöten. Se mikä on toiselle helppo koulutettava, on toiselle vaikea eli enemmän pitäisi tietää sinustakin. Miten paljon (ihan tunneissa) olet valmis viettämään aktiivista aikaa koiran kanssa?
Niin no, en usko että kirjoituksen aloittaja tarkoittaa kirjaimellisesti tunnin lenkkiä päivässä? Minusta tärkeintä on se, että koiran kanssa vietetään paljon aikaa, järjestetään aktivointia yms. sekin on periaatteessa liikuntaa niin kropalle kuin mielellekin. Kuitenkin jos ette ole kovin liikunnallista porukkaa, en suosittele esimerkiksi Bordercollieta tai muuta vaativaa rotua. Muista, koiran kanssa ei tehdä lenkkejä tai aktivointia pakolla, vaan se pitää olla molemminpuolinen, hauska kokemus.
Minusta olisi kaikista paras (suosittelen!), että menette kirjastoon lainaaman kasan koirakirjoja, missä on paljon eri koirarotuja. Sieltä valitsette mieleisenne rodun, joka sopisi elämäntyyliinne. Tämä ei vielä välttämättä riitä, koska kirjoissa lukee melko lyhyesti roduittain asiaa. Otatte yhteyttä kasvattajiin ja kysytte rodusta kaikkea, mitä vain tulee mieleen. Kasvattajilta tulee kaikista luotettavimmat tiedot kasvattamastaan rodusta.
Hm kyllä olen katsonut rotuja jo monta vuotta ja näyttelyissä käynyt ja kouluttanut kaksi hyvin tempperamentikasta vaikeakoulutteista koiraani(tokon avoliikkeet ja hakua)..yht. koiria ollut perheessäni kolme. Tiedän että päivittäinen tunnin kävelylenkki on riittävä esim leonbergille mutta se on liian iso minulle eli tuollaisen tyyppinen rotu pienemmässä mittakaavassa olisi sopiva. ja tiibetinspanieli taas ok muttei helppokoulutteinen vkltreeneihin.. en halua joka paikan häslääjää vilkasta rotua vaan rauhallisen tasaisen hermorakenteen omaavan koska aika on kortilla ja haluan vaihteluksi toisen ääripään edellisten otusten jälkeen ehkä clumberinspanieli voisi olla ok. tai sussex..onkohan muita ?
myös ulkona koira voi oleilla paljon jos haluaa ja koirapuistossa käyn lähes päivittäin.
Monet leonberginkoirat ja muut vastaavan kokoiset koirat tykkäävät vetotehtävistä, kuten kärryjen ja ahkioiden vetämisistä. Ja melkein kaikki koirat tykkäät uimisesta, etenkin spanielit. Enkä vähättelisi tipsuakaan mitenkään jääräpääksi. Kyllä ne rutiinit sitten muuttuvatkin, kun koira on tullut taloon. Ei sitä näin ennalta käteen pysty varmaksi päättämään, sillä mielikuvitus ei aina osu oikeaan. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin oman koiran kanssa liikkuminen ja harrastaminen. Sitten senkin huomaa, kun koirasta on tullut rakastettava perheenjäsen:-)
Onpas nyt tyhjänpäiväistä jorinaa kautta linjan..;))
Harmi ettei ehdotuksia tullut laisinkaan. :(
edelliselle..kyllä minulla parhaillankin on koira ..vanhus tosin(15v) työläs sellainen ja ajankohta hankinnalle ei ole vielä mutta kukaan ei elä ikuisesti..ja kyllä tiedän mitä on työläs rotu jo senkin takia että sairastaa sekä epilepsiaa nuoresta lähtien että munuaisvikaa nyt vanhana...ja on erittäin vilkas rotu sekä tempperamentikas ja itsepäinen ja riistaviettinen sekä turkki erittäin työläs :(
tipsu ei ole jäärä mutta ei myöskään tokorotuna hyvin menevä. Ja minulla on ollut kaksi jäärää rotua tokossa mukana..eli se ei ole ongelma vaan haluan rauhallisen tasaisen luonteisen rodun joka on samalla myös miellyttämiseen pyrkivä hyvä tokoon hieman päinvastoin kuin edeltäjänsä..kuten sanoin haluan kokeilla toisenlaistakin rotua ns.helppoa. eli onko ehdotuksia jaarittelujen sijaan??
Mikään rotu ei ole helppo... Jos ei tipsu, niin ei mikään muukaan. Siinä minun häirikköviestini, sori vaan.
joka aloittajalle kelpaa, on koiralista. Minusta kans huono tapa tällainen lähteä valitsemaan rotua. Ja tunti ei ole paljoa... Se, että on omistanut koiria ei kyllä läheskään aina tarkoita, että olisit "pätevä" koiranomistaja. Siltä pohjalta luulisi rodunvalinnankin olevan jo selvää...
Tyhjänpäiväistä jorinaa itsestäänselvyyksien latelemista..sitähän nämä vastaukset ovat sisältäneet muttei yksikään ole vastannut itse kysymykseen. ;))
Kyllä olen hyvä kouluttaja ja hyvänä kouluttajana tunnen ja tiedän monia rotuja joita toisia on helppo kouluttaa jka toisia ei. ja jos te ette sitä tiedä niin ei tarvi tosiaan vastata. Basset tai pekingeesi ei ole niin helppo motivoida kuin esim belggarit ..
ja kyllä tiedän että chow chow on energiatasoltaan pienempi ja huono lenkkeilijän valinta kuin taas dalmis ja irlannin setteri rakastaa juosta paljon..etc toiset kaipaa enemmän virikkeitä ja toiset ei..
tipsu on helppo rotu muuta en ole väittänyt mutta ei hyvä toko/hakukoira joten sen jätän pois laskuista rotua mollaamatta..hieno rotu mutta ei minulle tähän tarkoitusperään. :)
eli jos ehdotuksia siis oikeita sellaisia jollain on otan ne ilolla vastaan mutta muu turha latelu jääköön pois.
...ehdottamasi Clumberginspanieli ja Sussexinspanieli ovat hyvä vaihtoehtoja. Mitä mieltä olisit esimerkiksi Corgista (Welsh corgi pembroke)? Soveltuu juuri tokoon hyvin koulutettavuutensa puolesta.
Minäkin ehdottaisin corgia tai sitten esim. collieta. Vanhemmillani on corgi (cardigan uros) ja on rauhallinen, mutta tarpeen tullen siitä löytyy virtaa vaikka muille jakaa! Kovapäinenhän tuo on, mutta kyllä uskaltaisi ensimmäiseksikin koiraksi ottaa.
Se on tässä : lagotto romagnolo. http://www.hauva.com/node/73
Kaikin puolin sopusuhtainen koira, niin luonteen kuin ulkonäön puolesta. Olen tavannut useamman lagoton ja jutellut omistajien kanssa, kaikkien kertoma on yhteneväistä sen kanssa mitä netin rotumääritelmässä on kerrottu rodusta. Todella mukavaluonteisia, tasapainoisia ja helpon oloisia koiria - helposti koulutettavissa ja miellyttämisenhaluisia.
Hajuaisti on niillä luontaisesti erittäin hyvä, joten jäljestys onnistuu... ;-) Sienimetsissä pömpelöinti oikein nautinnollista niille, Suomen oloissa kuulemma löytävät korvasieniä jne.
Sosiaalisia myös luonteeltaan, tulevat toimeen (yleistys) muiden ihmisten ja koirien kanssa ok, eivät ole riidanhaastajia eivätkä pullistelijoita todellakaan, enemmänkin antavat hyvin vaatimattoman kuvan itsestään. Eivät hösellä turhaan, eivät ole liian energisiä, rauhallisen mukavia tapauksia. Yhdenkään en ole myös kuullut haukkuvan.
Mukavaa että noita ehdotuksia nyt tulee :)
kyselen vielä tyhmiä ja olisi kiva jos vielä kertoisittelisää..
Ja varmaan nämä rodut voisi soveltua myös minulle..hiukan tuon cardigan selkä arveluttaa. Miten herkästi voi selkä loukkaantua esim koirapuistossa koiranleikeissä? Ja entä vanhempana tuleeko selkävamma helposti? Kuuluuko pevisaan? Entä karvanlähtö näillä kahdella corgityypillä..mieheni on ikävä kyllä allergiaan taipuvainen mutta ei koiralle silti parempi vähän karvaa kuitenkin? Cardiganin kovapäisyys ei kovin haittaa pemroke lienee helpompi?..
lagotto voisi olla ihanteellinen..menen tässä piakkoin koiranäyttelyyn ja taidan poiketa myös lagottaosastolla kyselemässä. Onko sillä paljon perinnöllisiä sairauksia ja onko laaja geenipohja kun lienee vielä pienet kannat rodussa..kö?
En itse ole niin perehtynyt tarkasti tuohon terveystilanteeseen, mutta löysin tällaisen lagoton terveydentilaa käsittelevän sivun, jossa rodun terveystilanteesta kerrottu aika hyvin : http://lagotto.kapsi.fi/page1/page11/page11.html
Jos haluat, niin kerro mietteistäsi koiranäyttelyn jälkeen, saitko uusia koiraehdokkaita plakkariin jne? :)
On tosiaan vaikea harkita uudenlaista rotua..aiemmat kun ovat olleet erittäin vilkkaita ja nyt haen hivenen rauhallisempaa rotua. :)
koiraehdokkaita tällä hetkellä on tuo lagotto(espanjan vesikoira ei niinkään vaikka samantyyppinen hieman onkin hiukan liian tosikkomainen luonne), barbettia olen katsellut myös, clumbberia(ehkä turhan raskas rakenne) ja sussexia, ponia mutta toimeliaampi kuitenkin hermorakenne tasainen vaatisi enemmän äksöniä ja taitaisin leikata turkin mutta luonne ehkä sopiva..
hm. ja dandie dinmont pikkaisena jääränä olen miettinyt myös mutta sen koulutuksellisuus ei ihan niin hyvä mutta riittävä ehkä pieneen harrasteluun ja pitkä selkä arveluttaa ja isot silmät hieman(olen kuullut silmäongelmista) mutta se vaikuttaa aikas hauskalta pakkaukselta (toisaalta en halua suosia liioiteltuja piirteitä joten ehkä jätän tämän rodun ajatuksistani)...
no onpa aikaa miettiä mitä koiralta haluaa(helppokoulutteinen vai hieman jäärempi joihin olen enemmän tottunut) ja mitä olosuhteita sille voi tarjota jotta voi hyvin.
hakua ja tokoa jossain määrin olen aatellut sen kanssa harrastaa...en kilpailumielessä omaksi ilokseni vain ja koirani.
katsotaan nyt miten käy ja mihin päädyn.. :)
kiitos sinulle ehdotuksesta.
Saanko olla utelias, ja kysyä minkä rotuiset sinulla on ollut nämä erittäin vilkaat ja jäärät ?
Itselläni on kääpiösnauteri, mutta et varmaan ole sen rotuisesta kiinnostunut?
Kyllä käppänätkin hiukan kiinnostaa... Joskus katselin tuota valkoista käppänää ja vaikuttaa mukavalta rodulta..hiukan tosin tullut siinä värissä arkoja yksilöitä..tiedätkö värierojen luonne-eroista ja saako noita eri värejä sekoittaa??. Mites terveys?Turkki tosin on silläkin työläs..hm..kuinka monta kertaa nypitään vuodessa- riittääkö kolme? Koulutettavuus lienee suht hyvä eli mikä ettei voisi olla se jota haen..kiitos ehdotuksesta.
ja täytyy miettiä vielä tuota turkin puoltakin.. :)
Vastaus kysymyksiisi:
Eri väristen luonne-eroista en juurikaan tiedä, koska itselläni vasta ensimmäinen, musta kääpiösnautserinarttu. Mitä olen kasvattajilta yms. kuullut, niin valkoiset olisivat hieman hankalampia luonteeltaan kuin mustat, pippuri-suolat ja musta-valkoiset. Valkoiset ovat harvinaisempia kuin muut värit, lieneekö jalostuksella jotain vaikutusta asiaan? Värejä ei saisi sekoittaa. Terveys on yleensä käppänöillä hyvä, elävät n. 15 vuotta. Yleisimpiä sairauksia ovat silmäsairaudet ja korvasairaudet (=luppakorva). Meidän 1 v 7 kk vanhalla koiralla ei ole ollut kuin tuo korvatulehdus yhden kerran. Käppänä trimmattava 2-3 kertaa/v ja olisi tehtävä ns. siistimistrimmaus 2 kk:n välein. Me olemme antaneet ammattilaisen hoitaa tämän. Itse kampaamme/harjaamme turkin kerran viikossa, putsaamme korvat ja silmät,yms. normaalit hoitotoimet. Luonteesta puolesta sopii erinomaisesti liikkuvalle ihmiselle, koira haluaa olla kaikessa mukana. Iloinen, vähän tosikkomainen, utelias, suhtautuu varautuneesti vieraisiin, vahtikoiramainen. Sopeutuu päivät olemaan yksin kissan kanssa kerrostaloasunnossakin.
Koulutettavuus on hyvä, jos on kärsivällinen ja johdonmukainen. Käppänähän on älykäs koira, joka tietää kyllä mitä pitää tehdä, mutta ei aina halua. Eli motivaatiota täytyy löytyä, että viitsii esim. tokossa tehdä mitä käsketään.
Tässä nyt lyhyt luonnehdinta, toivottavasti valaisee vähän rotuominaisuuksista.
Eli yhteenvetona: käppänä voi olla vilkas ja jopa jääräkin!
Vanhempieni cardi harrastaa agilityä ja leikkii toisten koirien kanssa painileikkejä yms. Selän pituus ei tunnu haittaavan menoa yhtään. Ainoa on, että kerrostalon rappusia pitkin mennessä selkä joutuu rasituksella :)
Nii ja pembroken sanotaan olevan pehmeämpi, mutta sekin tietysti ihan koirasta kiinni. Löytyy pehmeämpää ja kovempaa. Turkista lähtee karvaa karvanlähtöaikana (kaksi kertaa vuodessa) paljon ja muutenkin aina siitä vähän karvaa irtoaa.
Hei!
Itselläni on kooikerhondje. Aikuisena painaa n. 10-13kg suunnilleen.
Hieman metsästysviettiä..mutta emme mekään metsästystä sen kanssa harrasta, haistaa vain paremmin maasta eri hajuja.
Oppii nopeasti, heti toisena päivänä taloon tullesaan osasi istua ja osaa nyt kaikenlaista, vaikka on vasta 5kk. Tunnin lenkki on juuri sopiva, eikä karvaakaan lähde paljon.
Suloinenkin on ja suhtkoht pieni isona. Meidän koira ei ainakaan hauku jäädessään yksin kotiin.
Mutta ehdottomasti hienoa on se, että se oppii tosi nopeasti sisäsiistiksi yms. temput.
kiitos ehdotuksesta ja varmasti varteenotettava hieno rotu mutta ei ihan kuitenkaan kolahda..eli katson tuon lagotton, barbetin, ponin, dandyn, vehnäterrierin,clumbberin,sussexin,ja pont ademeurinkin..ehkä näistä on se joku minulle kakkoskoiraksi..kiitos kuitenkin ehdotuksestasi. :)
miksi koiran pitää olla aina niin helppo että mitään ei tarvitse itse tehdä mutta koiran täytyy hyväksyä kaikki mikä itselle sopii kannattaa jättää koira ottamatta jos ei ota koiran tarpeita aikas lailla huomioon,nämä palstat on täynnä samanlaisia kyseliöitä koira ei ole mikään lelu eikä sitä sysätä nurkkaan kun siltä tuntuu
käsityskykysi lienee hiukan heikohko..kun haetaan taipumuksia mitä halutaan monista 400rodusta niin haetaan aina tiettyjä ominaisuuksia mikä sopii itselle ja siten myös tulevalle koiralle. Kuka hakee helppoa (esim mopsi tai tipsu) tai helppokoulutteista (esim malinois tai bordercollie) kuka hakee pienellä lenkillä toimeentulevaa ja kuka on aktiivisempi..näin sen pitää mennäkin jotta saa sellaisen mitä hakee ja jotta ei tule tilannetta että joutuu antamaan koiran pois liian dominoivan luonteen tai energisyyden vuoksi. Ja jokaisella meillä on oma tasomme mitä tulee koulutukseen.
Itselläni ollut kolme koiraa elämässäni eka energinen paljon lenkkejä vaativa keskitason dominanssi eli 9v seuraava tempperamenttinen dominoiva energinen rotu eli 14v ja nyt sama toinen rotu ja elää posottaa vieläkin 14v..joten en hae helppoa rotua jotta sen voisi sitten hylätä miksi näin tekisin jos olen omannut vaikeampiakin rotuja. ;)
haluan kakkosrodun olevan eri tyyppinen koska aika ei yksinkertaisesti riitä ihan niin paljoon..toki aion ottaa mielirotuni myös myöhemmin kun aika on siihen sopiva..mielestäni on oltava rehellinen itselleen minkä olosuhteen voi koiralleen tarjota..ja voin hyvillä mielin sanoa ettei omani ole kärsineet ne ovat saaneet minulta todella paljon huomiota lenkkien harrastusten(agility/toko/vaellus/koirapuisto) sekä ovat saaneet sairastaa niin syövän ja siitä kotuneen leikkauksen, sekä toinen epilepsian ja munuaisviankin joten lienen huolenpitäjänä aikas hyvä eka koira kuoli äkillisesti tuntematon syy. :(
Lagotto on mitä mukavin koira, tuntuisi sopivan kriteereihisi. Mutta kannattaa varmistaa, etteivät pennun vanhemmat ole arkoja tai huonohermoisia.