Uudenlainen aparaatti YLE:n tilalle

YLE-ongelmavyyhti tai suoremmin ilmaistuna YLE-kriisi olisi järkevästi ratkaistavissa kassaroimisen ja perusteellisen perkaamisen menetelmällä. Koko YLE-moolokki olisi nostettava kokonaisena rumiluksena pöydälle, reposteltava mokoma kirurgisin menetelmin sekä poimittava hyödylliset osat jatkokäyttöön ja loput myytävä huutokaupalla tai kyörättävä tunkiolle.

Katsotaanpa YLE-sekamelskakokoelman hyödyntämiskelpoisia osia. Ensinnäkin lähtökohtana pitää olla sähköisen viestinnän media, joka on omistuksellisesti erillään kaupallisesta mediakentästä. Luonnehdin tätä "Yleissähköismediaa" koko kansakunnan ja koko valtakunnan välineeksi. Siis nimen omaan välineeksi ja rengiksi, palvelijaksi eikä päällepäsmäriksi, vallankäyttäjäksi.

Kaupallisten viestintävälineitten rinnalla hyödyllisiä ei-kaupallisuuteen perustuvia ohjelmatoimintoja löytyy niitäkin. Ensimmäisenä mieleen tulevat uutiset ja syväluotaavat ajankohtaisohjelmat, joitten niittenkin molempien ohjelmalajien laatua on mahdollista parantaa nykyisestään. Uutis- ja käsittelykynnykset yrlittyvät nykyisessä Yleisradiossa usein kovin omituisin perustein.

Dokumentit mahtuvat nekin oivallisesti mukaan ohjelmistoon. Samoin monenlaiset kuvailevat reportaasit, jotka eivät välttämättä ole varsinaisia ajankohtaisohjelmia. Niin kotimaasta kuin maailmaltakin löytyy valtavat mahdollisuudet tehdä elämää, oloja ja ympäristöä kuvailevia ohjelmia runsauden pulaan asti. Tässä yhteydessä haluan todeta, että minua henkilökohtaisesti aika lailla ärsyttävät matkailu- ja ruokaohjelmat, joissa jonkun ohjelmantekijän pää pälpättää linssilutikkana ison osan ohjelma-ajasta.

Kriittisyys ja neutraalisuus ovat hyveitä ohjelmatyössä, sanotaanko sitä nyt toimittamiseksi tai juontamiseksi tai miksikin ja joksikin milloinkin. Tahdikkuutta on aiheellista arvostaa. Jos Suomen tasavallan presidentti on uudelleen ehdokkaana presidentin vaalissa, niin kyllä toimittajien on kohtuuullista suhtautua häneen asiallisesti vaaliin liittyvissä haastatteluissakin. Sama käytössääntö on aiheellista ulottaa kaikkiin tarjolla oleviin ehdokkaisiin. Sen paremmin ällöttävä hymistely kuin törkeä aggressiivisuuskaan eivät kumpikaan ole hyvän journalismin mukaista työtapaa.

Tämän "Kansakunnan Viestimen" olisi noudatettava selkeätä moraalista tasapuolisuutta, joka nousisi suureen arvoon esim. mahdollisten kansanäänestysten kampanjoimisten aikana. Siinä suhteessa Suomen EU-jäsenyyteen liittynyt kansanäänestys pätee varoittavana huonona esimerkkinä, jossa "Kyllä"-puolen yksipuolinen propaganda ja äänestäjien manipulointi sen kannan taakse ohjasi moraalittomalla tavalla Yleisradion toimintaa. Silti "Ei"-kanta sai 43 prosenttia äänestäjien kannatuksesta. Minne katosi YLE:n ohjelmistossa tuon EI-kannan (43 prosenttia) näkemyksen mukanaolo YLE:n ohjelmistossa kansanäänestyksen jälkeen? Onko 43 prosenttia jokin mitätön marginaalisakki?

Olisihan noita muitakin aiheita ja seikkoja, joita pitää tarkastella, aprikoida ja puntaroida, kun nykyisen YLE:n plösöttynyttä ja turaantunutta rumilushabitusta ryhdytään perkaamaan ja korjaamaan. Olennaiseksi asiaksi nousee myös omistus- ja määräysvalta, sen järjestely. Nykyinen YLE tarjoaa varoittavan esimerkin myös sen suuntaisesta ajopuu-ilmiöstä, jossa YLE on luisumassa vallanpitäjien mediaksi sen sijaan että YLE olisi koko kansakunnan ja koko valtakunnan neutraalin tasapuolinen ja korkealla moraalilla toimiva media. Nykyinen hallintohalli ei todellakaan enää ole kelvollinen. Parempaa on saatava luoduksi YLE:n nykyisen organisaatiorakenteen tilalle.