Skillan tuossa alempana miettii, millainen on ystävä ja ystävyys. Se onkin vaikea aihea punnittavakis.
Tuli siitä mieleeni juoruilu. Moni ajattelee, että ystävät voivat keskenään juoruilla muista ihmisistä pelkäämättä sanan leviämistä.
Kuuluuko juoruilu ystävyyteen?
Mitä juoruilu ylipäätään on? On asioita, jotka kuohuttavat mieliämme, ja tunteemme joutuvat myllerrykseen naapurin tai tuttavan vuoksi. Siitä on pakko puhua.
Tai naapuri on joutunut ikävään tilanteeseen, jonka herkulliset yksityiskohdt ovat harvojen tiedossa.
Pystymmekö pitämään asiat itsellämme?
Ilman juoruja olisimme titämättömiä "suuren maailman" asioista. Monet lehdet elävät juoruista.
Tuli siitä mieleeni juoruilu. Moni ajattelee, että ystävät voivat keskenään juoruilla muista ihmisistä pelkäämättä sanan leviämistä.
Kuuluuko juoruilu ystävyyteen?
Mitä juoruilu ylipäätään on? On asioita, jotka kuohuttavat mieliämme, ja tunteemme joutuvat myllerrykseen naapurin tai tuttavan vuoksi. Siitä on pakko puhua.
Tai naapuri on joutunut ikävään tilanteeseen, jonka herkulliset yksityiskohdt ovat harvojen tiedossa.
Pystymmekö pitämään asiat itsellämme?
Ilman juoruja olisimme titämättömiä "suuren maailman" asioista. Monet lehdet elävät juoruista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koko ikäni olen tuntenut puistattavaa vastenmielisyyttä juoruilua kohtaan. Siksi kai minua inhottaa ajatuskin näistä nykyajan BB-taloista ja vastaavista samoin kuin juorulehdistä, jollaista en ota käteeni edes kampaajalla tai lääkärin vastaanottohuoneessa, vaikka niitä olisi tarjolla.
Joskus minua huvittaa, kun eräs sukulaiseni ei aina jaksa pitää jotakin oman lähipiirinsä asiaa vain omana salaisuutenaan, vaan haluaa keskustella siitä kanssani aloittaen: "Puhun sinulle, kun tiedän, että sinä et koskaan puhu eteenpäin..." Ja oikeassa hän siinä on.
Minusta olisi varmaan tullut hyvä vakooja(tar). Tuskin vihollinen olisi saanut minusta tietoa ulos edes kiduttamalla. Minulla on sitä paitsi kuin sitä ajatellen todella suuri kivunsietokynnys. Nyt huomaankin olleeni tyystin väärällä alalla!
Itse asiaan: Ystävyys on aina 100 % luottamuksellista, juoruilu ei siihen kuulu. Tai sitten se ei ole ystävyyttä.
Hintriika sanoo:
"Itse asiaan: Ystävyys on aina 100 % luottamuksellista, juoruilu ei siihen kuulu." Se on niin totta.
Teini-ikäisellä tyttärelläni aikanaan oli paras ystävätär, jonka vanhemmat erosivat.
Lapset olivat kulkeneet yhdessä alaluokilta asti kouluun ja leikkineet toisissaan.
Tytön äiti sanoi minulle: "No tähän sitten päädyttiin lopuksi. Olethan sinä tietysti kuullut tytöltäsi, millaista meillä on ollut." Hämmästyin todella. Ikinä ei tyttäreni ollut puhunut mitään ystävänsä asioista. Ero oli minulle aivan yllätys.
Sanoinkin, että en ole kuullut koskaan mitään. Hän hämmästyi, koska oli olettanut tyttäreni kertoneen vaikka mitä heidän perheensä murheista.
Kun sanoin tyttärelleni, kuinka olen iloinen siitä, että tytär ei ole koskaan juorunnut ystävänsä kodin asioista, vastasi hän, että eihän hän puhu omankaan kodin asioista mitään kenellekään.
Huushollin asiat pidetään omien seinien sisällä. :)
Tänä päivänäkin hän on sitä mieltä. Hän ei koskaan avaudu kertomaan minulle perheensä arjen ongelmista ja mahdollisista erimielisyyksistä. Minun ei tarvitse olla kenenkään "puolella" asioissa, jotka eivät minulle edes kuulu.
Tosi murheet ovat erikseen.
Mutta joskus voi tuo hienotunteisuus olla vahingoksikin, jos joku asia pitäisi tietää, että osaa toimia oikein.
Joskus ajattelee, että pitää varoittaa tuttavaansa, ettei puhuisi tai kysyisi joltakin yhteiseltä tuttavalta arkaluontoiseksi osoittautuneesta asiasta. Pelkkä hyväntahtoinen utelukin voi loukata pahasti.
Mikään asia ei koskaan ole selvä kuin pläkki.