Kissamme on siis 17 vuotias, hyvän elämän elänyt poika.
Kissan oksentelua on jatkunut jonkun aikaa, tuntuu ettei ruoka halua pysyä sisällä. Silti ruokahalu on aivan käsittämätön ja vettäkin menee paljon.
Tämän takia veimme kissan eläinlääkäriin ja myös sen taki että kissan peräaukon lähettyviltä löytyi punainen patti. Ajattelin että se olisi anaalirauhanen mikä pitäisi puhkaista, mutta ei. Se oli kasvain. Kasvainta ei kuulemma kannata poistaa, koska kissan kunto ei kestäisi leikkausta välttämättä.
Kissa laihtunut aivan käsittämättömästi, luut tuntuvat selvästi. Vaikka kasvain poistettaisiin, on varmasti jotain muuta hämminkiä kissan sisällä koska oksentelu ja laihtuminen ei varmasti normaalia ole.
Kissa joutuu pitämään sellaista muovista kauluria usein päässään, koska se ei saa nuolla tätä pattia koska kasvain leviää silloin suun kautta muuhun elimistöön.
Joka päivä itkettää, kun katson meidän kissavanhusta. Nyt se tuntuu vain nukkuvan ja on selvästi kokoajan masentunut tuosta muovisesta härpäkkeestä sen päässä. Hieman välillä piristyy kun sen ottaa pois.
Mutta silti olen kovan päätöksen edessä. En halua että kissa kärsii enää yhtään. Mistä tietää kärsiikö kissa. ? Leikkauksen voi tehdä, mutta pelkkää luuta ja nahkaa oleva kissa ei sitä varmasti kestäisi. :/ Leikkaus myös maksaa maltaita. Tuntuu että eläinlääkärit haluavat ihan käsittämättömiä summia kaikesta. :/
Leikkauksen jälkeen kissa saattaisi myös edelleen kärsiä.
Toinen vaihtoehto on lopetus.
En haluisi päättää kenenkään elämästä, en ihmisen tai eläimen. Aina toivoin että meidän kissa nukkuisi rauhassa pois, mutta miten siihen lopetukseen voi kyetä. Ajatuskin tuntuu aivan hirveältä. ! Stressaan tätä asiaa kokoajan, että mitä pitäisi tehdä.
Kissan oksentelua on jatkunut jonkun aikaa, tuntuu ettei ruoka halua pysyä sisällä. Silti ruokahalu on aivan käsittämätön ja vettäkin menee paljon.
Tämän takia veimme kissan eläinlääkäriin ja myös sen taki että kissan peräaukon lähettyviltä löytyi punainen patti. Ajattelin että se olisi anaalirauhanen mikä pitäisi puhkaista, mutta ei. Se oli kasvain. Kasvainta ei kuulemma kannata poistaa, koska kissan kunto ei kestäisi leikkausta välttämättä.
Kissa laihtunut aivan käsittämättömästi, luut tuntuvat selvästi. Vaikka kasvain poistettaisiin, on varmasti jotain muuta hämminkiä kissan sisällä koska oksentelu ja laihtuminen ei varmasti normaalia ole.
Kissa joutuu pitämään sellaista muovista kauluria usein päässään, koska se ei saa nuolla tätä pattia koska kasvain leviää silloin suun kautta muuhun elimistöön.
Joka päivä itkettää, kun katson meidän kissavanhusta. Nyt se tuntuu vain nukkuvan ja on selvästi kokoajan masentunut tuosta muovisesta härpäkkeestä sen päässä. Hieman välillä piristyy kun sen ottaa pois.
Mutta silti olen kovan päätöksen edessä. En halua että kissa kärsii enää yhtään. Mistä tietää kärsiikö kissa. ? Leikkauksen voi tehdä, mutta pelkkää luuta ja nahkaa oleva kissa ei sitä varmasti kestäisi. :/ Leikkaus myös maksaa maltaita. Tuntuu että eläinlääkärit haluavat ihan käsittämättömiä summia kaikesta. :/
Leikkauksen jälkeen kissa saattaisi myös edelleen kärsiä.
Toinen vaihtoehto on lopetus.
En haluisi päättää kenenkään elämästä, en ihmisen tai eläimen. Aina toivoin että meidän kissa nukkuisi rauhassa pois, mutta miten siihen lopetukseen voi kyetä. Ajatuskin tuntuu aivan hirveältä. ! Stressaan tätä asiaa kokoajan, että mitä pitäisi tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei, tiedän tuskasi.
Meillä jouduttiin lopettaa kissa pari vuotta sitten, 15 vuoden ikäisenä. Itseasiassa kissa asusteli vanhemmillani, mutta kasvoin ja elin kisssan kanssa lapsuus sekä nuoruusvuoteni. Kissalla havaittiin päässä pahkura, mutta äitini ei vienyt kissaa lääkäriin, kun mikään muu ei tuntunut vaivaavan. Näkö oli huonontunut, ainakin omasta mielestäni, ja laihtunutkin oli muutamassa vuodessa.
Kissa alkoi oksentelee, ruoka ei maistunut ja lopulta ei syönytkään kuin nestemäistä ruokaa-ja senkin oksensi välittömästi....ja jalat eivät juurikaan kantaneet. Kissa hoiperteli aivan vinoon,jolloin kissa käytettiiin lääkärin tarkastuksessa, sillä kuulemma haimassa (tai maksassa?) kasvain, en muista kummassa. Ja oli siis aika iso se kasvain jo (ilmeisesti se päässä ollut pahkurakin kasvain). Kissa kuitenkin oli niin huonossa kunnossa, että lopetus oli viimeinen ja järkevä teko. Kissamme ei meinannut kuolla piikistä, sillä oli niin vahva sydän. Jouduttiiin antaa uusi lopetuspiikki... Ja lääkärikin totesi että kissamme oli fyysisesti hyvässä kunnossa, kasvain vain sattui olemaan jo levinnyt.
Minusta tuntui todella pahalta, kun kissamme ykskaks oli poissa. Olisi ollut ihana viettää viimeiset hetket sen kanssa. Jos olisin tiennyt että se on menoa. Olisin mennyt kotikonnuilleni "hyvästelläkseni" hänet. Niin,että se olisi saanut vielä erikoishuomiota ja hemmottelua minulta. Mutta ei, nyt se on poissa.
Mitä ikinä päätätkin kissasi kohdalla, niin anna sille viimehetkinä erikoiskohtelua. Hennottele,että tuntee olevansa rakastettu. Minä kun en pystynyt, ja se tuntuu kauheelta. Nyt itken tätä kirjoittaessani....
Minulla itselläni nyt pari kissaa, ja toivon ettei niitä tarvii ikinä lopetuttaa. Sitä en kestäisi. Vaikka tilanteen tullessa, teen sen jos pakko....
Voimia päätöksen tekoon
Mutta kun en ikinä pystyisi viedä rakasta kissaystävääni tapettavaksi. Äitini sanoi ettei pysty päättämään kenenkään elämästä. Eli minun pitäisi päättää tämä asia ja se suututtaa!
Tiedän että maailmassa lopetetaan ihan terveitä ja nuoriakin eläimiä, koska eivät saa omistajaa.
Kuitenkin kissallamme on ollut pitkä ja seikkailuntäyteinen elämä ja saanut rakkautta. Silti se ajatus että minä itse vien sen lopetettavaksi, tuntuu ihan hirveältä. En halua nähdä koko tilannetta, mutta en tietenkään halua että kukaan muukaan häntä sinne vie.
Miksen voi ajatella tästä samalla tavalla kuin vaikka vuoteessa makaavasta vanhuksesta. Että pääsee parempaan paikkaan jne. En tiedä.
Hei. Minulla on 2 16-vuotiasta kissaa. Nyt kollilla todettu diabetes ja maksa-arvot koholla, sitä ennen suolistotulehdus. Kissa saa hoitoa, mutta tiedän, että tässä ollaan jo elämän ehtoopuolella.
Seuraan kuntoa ja jos tila heikkenee, hänet viedään välittömästi piikille, koska minä olen VASTUUSSA, enkä halua pojan kärsivän. Harva kissa kuolee luonnollisesti "vanhuuttaan" vaan johonkin sairauteen sisäelinten pettäessä, tai kasvaimeen.
Rakkaasta lemmikistä on vaikea luopua, mutta ainakin itse koen, että lopetuspiikki on armeliaampi vaihtoehto, kuin antaa hänen kuihtua pois. Ajattele, että ystäväsi pääsee kissojen taivaaseen, niin minä teen..
että olet vastuussa ja se vasta kamalaa olisi jos antaisit kissan kärsiä koska se ei kuitenkaan paremmaksi tule. Minulla on 20½- vuotias kolli joka mielestäni on vielä kohtuullisessa kunnossa. Olen kissaa käyttänyt vuosittain eläinlääkärillä tarkastuksissa ja hammaskiven poistossa, 2 v sitten leikattiin keskeltä häntää patti, häntä oli melkein 90 asteen kulmassa keskeltä patin takia. Nyt on kyllä toisessa etujassa samanlainen pikku patti, se ei näytä kissaa vaivaavan kummemmin. Eläinlääkärin mukaan sitä ei kannata operoida näin vanhan kissan kyseessä ollen, nukutus olisi liian suuri riski. Kissa syö normaalisti edelleen, juo kyllä paljon, että voi olla sokeritauti tai munuaisissa vikaa. Muutoin käy ulkona pari-kolme kertaa päivittäin, nukkuu tosi paljon. Joka päivä on perusteellinen harjaussessio. Tuttavani kissa kuoli 19 vuoden ikäisenä yhtäkkiä nukkuessaan, että kyllä sellaistakin sattuu. Tämä meidän kissa on elänyt ikänsä kaiken ns luomuravinnolla, pilkkikaloja talvella, kesällä myös pääasiassa kalaa, joskus harvoin broileria tai jauhelihaa raakana. Kissa ei ole ikinä huolinut mitään kypsennettyä lihaa. Ekat 10 vuotta taisi mennä pääasiassa eläinlääkäriltä ostetuilla kuivamuonilla. Ostin niitä eläinlääkäriltä koska n. 5 v ikäisenä kissalla oli tukkeuma virtsaputkessa ja eläinlääkäri suositteli "parempilaatuista" kuivamuonaa, siitä lähtien ei ole sellaisia ongelmia ollut. Pari vuotta sitten kissa joikui yöllä pari.-kolme tuntia joka yö, asumme melko isossa talossa niin laitoin vaan ovet väliltä kiinni ettei häirinnyt. Se on nyt loppunut. Hiekkalaatikkoa hän ei juurikaan käytä, käy aina ulkona asioillaan vieläkin ja vaikka on vähän pakkastakin ollut.
Saas nähdä miten tästä eteenpäin mennään, mutta kuten sanottua kyllä ihmisen pitää vastuu ottaa ja toimia eläimen parhaaksi, näin aion minä myös tehdä kun se aika koittaa.
Meidän joutui lopettaa kissamme sillä kissallamme oli munuaissairaus... Nesteytimme kissaa säännöllisesti mutta kissasta näki että se kärsi. Havaitsimme sairauden aikaisemmin mutta lääkäri sanoi että voimme nesteyttää kissaa mikä saattaisi auttaa. Kissamme oli 15 vuotias kissavanhus kun veimme sen lopetettavaksi. Halusin itse mennä lopetus huoneeseen mukaan, koska se tuntui hyvältä olla kisumme vieressä minne ikinä se sitten lähti...
ottaa vastuuta tästä kissasta. Tottakai se kärsii eikä se tilanne siitä leikkauksella välttämättä mihinkään kohene. Nyt, jos haluat kissan parasta niin teet päätöksen kissan lopettamisesta, ei se kissa sitä itse voi tehdä. sinä olet se jolla on vastuu. Minulla on kissa 20½ vuotta, se voi ikäänsä nähden kohtuullisesti, mutta kun se aika tulee niin minä olen se joka tekee päätöksen. Ei semmosessa mitään järkeä ole, että antaa eläimen kärsiä, se on ihmisen kyvyttömyyttä tehdä päätös. Onhan se kurjaa päättää semmosesta, mutta maailmassa on tehtävä kurjiakin asioita, kurjaa se on Sinun mielestäsi, mutta onko sitten vähemmän kurjaa jos kissa kärsii ja katselet sitä siinä jatkuvasti.
Uskoisin että lopetus olisi paras ratkaisu vaikka ei hyvälle tunnukkaan mutta kissalle parasta. Minä jouduin luopumaan kissastani koska sille ruli 15 iässä munuaissairaus ;( Mutta pakko se oli piikille viedä kun ei syönyt juonut tai mtn. Vaan nukkui koko ajan... Soitimme eläinlääkärille ja veimme kissan heti seuraavana päivänä lopetukseen. Sanoisin että yksi elämäni kauheempia päiviä... ;(( Mutta kissat elävät yleensä n.12-16 vuotta..
Meilläkin lopetettiin kissa puoltoista vuotta sitten, kissa olisi täyttänyt 16 kuukauden päästä. Kissa ei syönyt enää kunnolla, oli tosi huonon näkönen eikä jaksanut liikkua pitkiä matkoja. Eläinlääkäri epäili eka jotain munuaismyrkytystä, mutta lääkärissä sillä huomattiin olevan iso kasvain mahassa. Kissan olisi voinut leikata mutta eläinlääkäri sanoi ettei haluaisi leikata niin vanhaa kissaa ja kun oli niin huonossa kunnossa, ei kisu olisi välttämättä kestänyt leikkausta. Ainut järkevä vaihtoehto oli päästää kissa tuskistaan ja lopettaa. Kissamme pisti vastaan eikä suostunut tulemaan kopastaan pois, aivan kuin olisi tiennyt mitä tapahtuu... Itse en pystynyt eläinlääkäriin menemään mukaan kun tiedossa oli että se luultavasi joudutaan lopettamaan. Kävimme kaikki perheenjäsenet hyvästelemässä kissan ennen kuin se lääkäriin lähti. Se oli todella kova paikka ja vieläkin itkettää asia... :( Jos eläimen ottaa siitä on myös pystyttävä joskus luopumaan, vaikka se koville ottaa. Pitää ajatella eläimen oloa, ei omaa.
Voimia
oireiden perusteella kannattaa siltä otattaa maksa- ja kilpirauhaskokeet. Lääkehoito voi auttaa ja antaa vielä elinvuosia, hyviä sellaisia.
Hei vaan,
täällä yksi 17,5 vuotiaan kissavanhuksen emäntä. Samojen asioiden kanssa painiskelen kuin sinäkin siellä: sairauksien sekä elämän ja kuoleman väliä. Kisulla on munuaisvika ja hiukan kohonneet sokerit. Muita todettuja , eläinlääkärin toteamia vaivoja ei ole.
Päivät ja viikot vaihtelevat meillä melkoisesti: on viriilejä viikkoja ja sitten huonompi viikko. Nyt on taas se huonompi vaihe, ruoka ei maistu, oksentelee, nieleskelee eli ilmeisesti närstys/huono-olo vaivaa. Lisäksi kisun takajalat hoipertelevat toisinaan näkyvästi. Vettä pitää saada jatkuvasti, kaikki missä vettä on, pitää saada nuoltua. Ja valtavasti kaipaa, vaatii huomiota ja syliä.Tietysti unen tarve on lisääntynyt. Kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei se aina pysty nukkumaan sikeästi, torkkuu levottomasti tai jotenkin tuskaisesti.
Hyvinä aikoina sisupussini rullaa matot, hyppii korkeisiinkin paikkoihin: siis kunnosta pidetään huolta.
Olen tavallaan tietyn periaatteen ihminen. Miksi eläin pitäisi piikittää vaivojen takia? Eihän ihmisellekään ensimmäisenä ehdoteta nukutuspiikkiä, kun vakava sairaus yllättää.
Mutta koen myös, että eläinlääkärit kyllä mieleluummin myyvät tuotteitaan ja palvelujaan kuin antavat lopetuspiikin. Yritystoimintaahan pitää tavalla tai toisella edistää. Eivät hekään lopetuspiikkiä ole kertaakaan ehdottaneet. Uusintä käyntejä ja erityisruokia, piristeitä tarjotaan mieluusti. He tietävät, että omistajalle on tiukka paikka, kun h-hetki lähestyy, ja näin he antavat omistajiin vielä toivoa, lisäaikaa, mutta saavat näin eurot helposti asiakkailta.
Elän pohdinnan aikoja. Reilut 17 vuotta yhteistä taivalta ei ole helppo katkaista. Pitäisi löytyä sellainen puolueeton ihminen, jolla olisi antaa parhaat mahdolliset eväät kisu-vanhuksen mahdollisuuksista. Ja se tieto mitä kaipaan, onko vanhuksella kipuja? Miltä tuntuu munuaisvaiva? Sellaista konkreettista tietoa -eläinlääkäri rutiinilla tutkii asiaa ja lätkäisee satasien lapun käteen eli siis ihan jotain muuta.