Simpukoita

Kuljen pitkin tyhjää rantaa.
Vesi huuhtoo simpukoita esiin.
Harmaa meri, tummaa santaa;
linnut lentäneet jo uusiin pesiin.

Katson simpukoitten vuorta,
elämä ei enää syki niissä
Pelkkää auennutta kuorta,
muoto kalkissa ja piissä.

Poimin yhden, hento puna
siinä hehkuu, merkki elämän.
On kun sekin, taiottuna
toivois elämänsä säilyvän.
6294
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Elämänmeren rannalla
elämän kiertokulkua
haaveet ja aatteet moninaiset
jäljellä pala kuorta vainen

Pidin näistä askeleista, tee! :)

Äänestä
  • Vaikka elämä onkin kiertokulkua, kummasti pienimmästäkin elämästä voi jäädä kestäviä jälkiä; simpukasta kuori, koruun, lippaaseen tai muuhun ihmisen iän ylittävään ja jopa vuosituhantiseen fossiiliin.
    Mukava, että tykkäsit!

    Äänestä

Kaaressa menee simpukankin elämä.
Ensin mystisenä veden alla ja sitten luonto antaa sille vielä
mahdollisuuden olla ravintoketjussa ruokkimassa lintuja
ja muita maan eläviä ravinteikkaalla sisustallaan.
Mikään ei mene täällä hukkaan.

Runopensselisi maalasi pehmeästi ja kuvasta tuli kaunis.

Äänestä
  • Kuten sanoit, luonnossa mikään ei mene hukkaan. Joskus huvittaa, kun marja- tai sieniaikaan toitotetaan, kuinka paljon marjoja ja sieniä taas menee metsissä hukkaan, kun ei ole poimijoita. Luulen, että metsän marjastajat, linnuista karhuun asti tarvitsevat marjoja kipeämmin kuin ihminen. Ja sitten ne pienimmät mullan asukit madot ja muut; kaikki otetaan talteen, ei huolta.
    Kiitos kauniista arvostelustasi!

    Äänestä

runossasi on kaikki mahdolliset elementit,
joilla hyväilet lukijan mieltä ja silmää.

Riimittelyn mestarille suuri kiitos.

Äänestä
  • Et arvaakaan, kuinka paljon runosta jäi pois. Mutta niin se menee, vaikka olisi kuinka paljon sanottavaa, kerrottavaa, kuvattavaa, runoon mahtuu vain pieni kehystetty kuva maisemasta tai ajatuksista.
    Siihen pitää vain tyytyä.

    Silti otan kiitoksesi kumartaen vastaan!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tee. kirjoitti:

Kuljen pitkin tyhjää rantaa.
Vesi huuhtoo simpukoita esiin.
Harmaa meri, tummaa santaa;
linnut lentäneet jo uusiin pesiin.

Katson simpukoitten vuorta,
elämä ei enää syki niissä
Pelkkää auennutta kuorta,
muoto kalkissa ja piissä.

Poimin yhden, hento puna
siinä hehkuu, merkki elämän.
On kun sekin, taiottuna
toivois elämänsä säilyvän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu