Uusikuu

jos nyt niin voi sanoa tekstistä,
jonka sanoma on kuitenkin hieman
melankolinen ja ' yksinäinen '

Niin tuttua tuntemusta,
kiitos.

Kanssasi aika aina liitää kuin
unessa olisi vaikka valveilla, sylisi
kuin yötä päivässä ja päivälläkin
sinuun helppo nukahtaa..

Vaikka tyyni ja sees, kun tulet,
myrsky lävitse käy, riisuudut ja
viereen painaudut, kuuma käy, tyyntyy
ja aika meihin pysähtyy..

En lopulta tiedä ja me kuljemme,
sinä minuun, minä sinuun, uniako
vain vai unelmista todellista, kokemuksia
ja Sinuun ehyenä tulemista..

Kanssasi, ei enää rientämistä, hidastuneita
liikkeitä ja mustavalkoisia filmejä, musiikkia
näppäiltynä kielistä, haaveiden kannen koskettamista,
Sinä, kaiken muun unohtaa..

..juomaa kuin ja unohtumista Sinuun..

http://www.youtube.com/watch?v=4RCRCq_CjXg&feature=related

Kiitos Runostasi.

Joskus uni kuin valvetta ja
kun valveilla, unta kuin olisi..

Harhoja ja varjoja, vaikka päivä,
kun yö, kaikki sees..

Myrskyn kuohintaa sisällä, Hän
ja tyyntyvän tuulen sadepisaroita ikkunaan..

Itkuisia taivaan kyyneliä ajatusten lävitse,
nimensä toistamista, mikä jo unohtunut,,

vain huuto enään kuin jääkuutio
uppoamassa näkymättömiin..

Rakkausruno jossa oli raikkautta
ja kauneutta, kerrontaa joka otti mukaansa..

Ehyttä, taitavaa ja koettavaa
tekstiä, erityinen tunnelma
muassaan..

Tämä oli kaikilta osin valmis, erittäin
hyvä Runosi.

Tuoreus ja aitoun kosketti!

Iloa ja positiivista mieltä
koko Sinun päivääsi.

...jospa sillä pimeällä on sittenkin on hopeareunus.
Sanoissa on voiman tuntu, heräämisen aikaan. Kuvia tummin sävyin, silti tunnelma ei ole synkkä. Pidän siitä.

Huutosi kuulin..
Kesken unien
painajaismaisten.

Heräsin !

Joku huusi nimeäni
Kadulla pimeällä
hoipertelin unen
harso silmissäin.

Myrsy äänesi vaimensi
kuljin harhaan siksi
luoksesi en
koskaan ehtinyt.

Ja kuu
se pilveen valon
peitti

Mut palaathan
kun aamu saa.

Minä odotan..

Kirjoitin tämän anonyyminä, ehkä joku tunsi "tyylinkin".