Suppiskauden päättyminen päättäämyös syksyn virallisesti ja siirtää maailman talveen: lintujen talviruokintakausi on alkanut ja laudalle alkaakin kerääntyä jengiä. Olen laittanut tarjolle talipalloja ja auringonkukan siemeniä. Syksyn ensimmäiset hengailijat ovat lintulaudan peruskalustoa, vähän kuin Esson baarin peräpöydän kantajengi:
Talitiainen
Sinitiainen
Hömötiainen
Kuusitiainen
Puukiipijä
Käpytikka
Närhi
Harakka
Orava
Uusi vierailija ja itselleni kokonaan uusi laji on pikkuvarpunen, jonka olen nähnyt kerran.
Viherpeipot ja vihervarpuset loistavat poissaolollaan. Liekö viime talven loisepidemia kadottanut ne maailmankartalta? Oletteko muut huomanneet, että nuo olisivat vähentyneet?
Talitiainen
Sinitiainen
Hömötiainen
Kuusitiainen
Puukiipijä
Käpytikka
Närhi
Harakka
Orava
Uusi vierailija ja itselleni kokonaan uusi laji on pikkuvarpunen, jonka olen nähnyt kerran.
Viherpeipot ja vihervarpuset loistavat poissaolollaan. Liekö viime talven loisepidemia kadottanut ne maailmankartalta? Oletteko muut huomanneet, että nuo olisivat vähentyneet?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vihreät vielä tulevat, mutta eikö punatulkkuja näkynyt? Entäs ruisräähkäruikku, onko sitä näkynyt? :-D)))))))
on tilaa kurjimmallekin räähkälle. Kuuluukohan punatulkkukin taantuviin lajeihin? Näen niitä vuosittain, mutta ihan satunnaisesti ja tuskin koskaan laudalla. Useammin keväällä jossain pusikossa. Tilhiä en ole myöskään nähnyt moneen vuoteen. Eipä tässä tosin ole mitään marjojakaan tarjolla.
marjasatojen perässä, samoin tekevät käpylinnut, punavarpuset ja pyrstötiaiset. Viime mainittuja täällä näkyy parvittain joka talvi, mutta töyhtötiainen on satunnainen vierailija. Näin viime kesänä elämäni ensimmäisen käenpiian.
koko viime talven neljä pyrstötiaista laudalla. En ole ennen nähnyt niitä lautavieraina: kuvasin niitä paljon. Niiden saapumista odottelen, samoin töyhtötiaista.
Käenpiika on aivan vieras ja outo olento. En ole muistanut sen olemassaoloakaan vuosiin. Katsoin lintukirjasta: ei se ole edes erityisen harvinainen.
harvinainen, mutta asuinseutunsa se valitsee tarkoin, kun kuuluu tikkoihin. Siksi niitä ei joka paikassa ole. Onko siellä päin näkynyt lepinkäisiä?
Uudellamaalla lepinkäisiä näkynyt. Keväällä kävi pihan laidalla isolepinkäinen, mutta meni menojaan.
Sullako on oikein parvitain pyrstötiaisia? Itsellä oli viime talvena neljä ja pidin itseäni onnekkaana: harvoin se sattuu näkösälle.
Tänä vuonna olen oppinut paljon uusia lajeja: rautiainen oli uusi tuttavuus, samoin pikkuvarpunen, järripeippo ja lapinsirkku. Vesilinnuista näin uivelon enimmäisen kerran.
Olen ihan varma, että peukaloisia oli tänään työpaikan pihalla: sinitiaista pienempi, lyhyt terhakka pyrstö ja epämääräisen ruskea. En saanut varmaksi, kun liikkuivat niin vikkelään, vaikka etäisyyttä ei oolut kuin 6 - 7 metriä. Välillä lekuttivat kuin kolibri männyn oksankärkeä vasten.
Saattaapi olla, että peippoja ja varpusia on vähemmän. Ihanat urbaanit pyrstötintit ovat vallanneet niiden reviirit näin talviaikaan.
On tosi mukava seurailla lintuja, jotka murkinoivat lintulaudalla ja iloisesti pimpottelevat oksalta oksalle.
"Oma" oravakin käy päivittäin naksuttelemassa ja syömässä pähkinöitä.
Tunnen erityistä lämpöä oravia kohtaan, koska lapsena meillä oli lemmikkinä sisäorava. Se ei ollut koskaan ulkona, vaan oleskeli sisällä. Kun kesäisin menimme saareen, niin orava tuli meidän mukaan. Todella hauska ja mukava lemmikki. Leikkisä hännänheiluttaja. :)
Viherpeippoja näin etupihallani, taisi olla viime viikonloppuna. Monta viherpeippoa nautiskeli ruusunmarjojen kimpussa. Pitkän aikaa seisoin keittiön ikkunalla ja niitä seurailin.
Takapihalla on iso pihlaja ja suuren suuri tilhiparvi mutusteli marjat poskeensa suurella tohinalla ja vilskeellä.
Punatulkkuja näkee tosi harvoin. Onneksi sentäs silloin tällöin niitäkin saa ihailla. Oon aina tykännyt niistä. Pienenä tyttönä, alle 10 vuotiaana, jostakin syystä, piirtelin niitä hirveet "kasat" erilaisilla tavoilla. Liiduilla, puuvärikynillä, vesiväreillä ja kokeilin myös äitini posliiniväreillä, tosin aika huonolla menestyksellä. En ole koskaan tykännyt maalata posliiniväreillä.
Kurkia piirtelin kans paljon.
Heh ja heh, tässäpä meikäläisen sepostus rönsyilee vaikka mihin suuntaan. Taidan olla aika toivoton tapaus.
Käpytikkoja täällä on paljon. Siis tässä ympäristössä.
Vielä en ole huomannut vähentyvyyttä linnuissa. Toivottavasti en huomaakaan.
Valtaisa määrä talitiaisia ja sinitiaisia. On siellä muitakin, ainakin närhi ja harakka, joku keltainen lintu näyttää olevan. Ovat syöneet varmaan 10 kappaletta kilon linnunrasvapötkyä.
Auringonkukansiemeniä en ole ostanut, kun niistä jää niin paha siivo. Niiden sijasta on pähkinöitä. Ne vaan joutuu murskaamaan.
Nyt on tekeillä siihen hommaan pieni käsimylly, kun tuolla kaulimella takominen on hidasta.
pihlajat ovat säilyttäneet marjansa. Aiikaisempina kesinä ne on syöty kaikki. Mistähän johtunee. Täällä on paljon pihlajia ja siksi kiinnitän niihin huomiota. Pihlaja on kaunis varsinkin syksyllä.
saattaisi olla myöhäinen keltasirkku, joka ei jostain syystä ole lähtenyt. Niitä jää joskus ja esim. punarinta jopa talvehtii joskus.
tulla tekemään selvää niistä pihlajista minä päivänä hyvänsä. Viime vuonna tähän aikaan seurasin juuri tilhien toimia ja nopeasti ne yhden pihlajan tyhjensivät.
Ei ole rastasparvi vielä ehtinyt sinne asti. Kyllä täällä ei ole marjan marjaa. Tilhet syö viimeiset.
Lintuja on niin valtavan paljon, että tuskanhiki jo nousee, että minunko kontolle nuo kaikki jää.
Kun on aloittanut ruokinnan, ei sitä kesken voi jättää.
Närhi tekis mieli ampua, mutta onkai sillä elonoikeus silläkin
Talitiaiset jo aamulla kuikkivat ikkunasta ja koputtavat mahaansa, että nälkä on:).
nopeita oppimaan. Olen pitänyt joskus lintupäiväkirjaa ja oppinut tunnistamaan monia aiemmin tuntemattomia lajeja. Viime kesänä bongasin Loviisanlahdella elämäni ensimmäisen kuhankeittäjän:-) Oli vaikutta ilmestys. Rastaan kokoinen keltainen ja musta; aivan kuin joku paratiisilintu. Talvehtiikin kyllä tropiikissa.