Olin vähän aikaa sitten kesätöissä kauppa-apulaisena suuressa kauppakeskuksessa. Sinne oli ängetty pienempiä putiikkeja pitkin loputtomia käytäviä, rihkamaa ja matkamuistoja, vaatteita ja lasitavaraa.. Maailman tylsin työpaikka, jos suoraan sanon. Seistä jököttää myyntitiskin takana kunnes joku maalainen on tehnyt ostopäätöksensä: ”Ottiatuota, löytyisiköhän tätä peessissä?” …”Ei, beige kun ei oikein ole Marimekon värejä,kuule..” Olin kuitenkin olosuhteiden pakottamana joutunut ottamaan työpaikan. Olosuhteet olivat lähinnä kombinaatio laiskuutta ja ylenmääräistä juhlimista, ei ollut ehtinyt hankkia parempia töitä vain…
Eräänä myöhäisenä lauantai-iltapäivänä, juuri ennen sulkemisaikaa, tölmäisi sitten biologian opettajani sisälle kauppaan. Seisoin itse selin oveen, kaupan lippalakki päässä syvällä, kun hän tuli sisälle, joten hän ei tuntenut minua. Kuulin vain että joku tuli ja siirtyi sitten kauemmaksi kaupan peräosaan. Kääntyessäni tunnistin hänet, siitä takapuolesta kun ei vain voinut erehtyä! Varsinainen hevosenpuolikas ja hehtaariperä, tukevat reidet ja paksut pohkeet. Muutoin hän oli aika laiha, melkein rinnaton. Tämä vain korosti takapuolen kokoa, kokonaisvaikutusta lisäsi myös hänen lyhyeksi leikatut vaaleat hiuksensa, tämä sai hänen päänsä vaikuttamaan pienemmältä. Hänen sukunimensä oli Virtanen, koululaishuumori risti hänet Hippoksi, hän luuli että se johtui hänen ainevalinnastaan, me pojat tiesimme tasan mistä hänen lempinimensä oli saanut alkunsa.
Hän oli oikea koulun kauhu, aina pitämässä kuria ja järjestystä, kovaäänisesti moittimassa meitä poikia metelistä käytävällä, aina pitämässä tyttöjen puolta, pojat eivät koskaan saaneet häneltä välttävää parempaa arvosanaa.
Olin jo aikeissa mennä hänen luokseen tervehtimään, kun näin jotain yllättävää. Myyntitilan perällä oli suuri hyllykkö, jossa oli käsintehtyjä koruja. Takanurkassa ylhäällä katon rajassa, kattopalkin suojassa piilossa oli myös kamera, vinosti alas suunnattu. Kuvaruutu tiskin takana paljasti että Hippo sujutti juuri muutamaa korua puseronsa kaula-aukosta sisään! Turvakamera nauhoitti kaiken.
Ajatukset hyppelivät sinne tänne päässäni, mitä minun nyt pitäisi tehdä, se on sentään minun opettajani…Hän käveli takapuoli keinuen tiskin luokse, äkkäsi vasta sitten että se olin minä siinä. ”Jaha, päivää, olet siis täällä kesätöissä vai? Nii-in, sinun todistuksellasi et voi paljon muuta odottaa jatkossakaan,” hän toitotti sitten. ”Mitäs tämä maksaa?” Pieni matkamuistolautanen, ruma kuin mikä… Sanoin hinnan, hän käänteli lautasta kädessään, nyrpisti huuliaan ja kohautti sitten harteitaan:”Ei ,en taida ostaa! Kiitos vain ja näkemiin!” Hän kääntyi ja asteli ovelle takapuoli keinuen.
Perkele, nyt riitti marmatus!, ajattelin. Sitten ääneen: ”Hetkinen! Ettei vain unohtunut jotain?” Hippo kalpeni käsi ovenkahvalla, katsoi minuun silmät pyöreinä. ”M-m-miten niin?”, hän yritti. ”Näin että otit koruja hyllystä tuolla takana! Se on nauhalla, katso itse!” Vedin kalvenneen naisen kädestä tiskin taakse ja näytin kuvaruudun. Hän kalpeni entisestään ja näin että hänen polvensa tärisivät. ”Tästä tulee rikosilmoitus poliisille, korut tänne ja sassiin!”
Tyly tyylini oli saanut hänet aivan vauhkoksi, hänen silmänsä pyörivät päässä, kuin etsien pakotietä. Ojensin käteni vaativasti kuin odottaen koruja kämmenelleni, toinen käteni oli puhelimen kahvalla uhkaavasti. Hän tärisi koko vartalollaan, polvet löivät loukkua. ”En tiedä kuinka tässä nyt näin, minun ei pitänyt..!” hän sopotti. ”Korut tänne!” ilmoitin vain tylysti. Sormet vapisten hän veti paitapuseronsa vapaaksi vyötäröltä ja pieni kasa koruja putosi kilahtaen lattalle hänen jalkojensa eteen. Hän nosti ne lattialta ja antoi ne minulle käteeni, käsi vapisi niin että hän melkein pudotti korut uudestaan.
”Emmekö nyt voisi jotenkin sopia tätä muutoin kuin poliisin kanssa?”, hän sanoi, tuskin saaden ääntä kuuluviin. Pidin käteni puhelimen kahvalla ja katsoin häntä. ”Sopia, kuinka niin, sopia miten?” ”Saisit vaikka hyvän arvosanan biologiassa, taikka jotain…”
Nauroin hänen ehdotukselleen. ”Eikös se näyttäisi aika kummalliselta, yksi kymppi kaikkien kuutosten joukossa? Parempia ehdotuksia tarvitaan!” Hän tärisi edessäni, kaikki hänen ylpeytensä oli pois pyyhkäisty. ”Voi herrajumala, kunhan ne vaan eivät koulussa saa tietää!”, hän sopotti, pyytävän näköisenä. ”Rikosilmoitus poliisille on täällä tapana!”, sanoin, näyttäen kylttiä kaupan seinällä, jossa näin myös sanottiin. ”Ei, teen mitä tahansa, mitä vain…”, hän valitti.
”Mitä vain?”, kysyin hymyillen. Hän henkäisi syvään, tajuten olevansa vallassani tyystin. Hippo katsoi minua silmiin ja tarttui käsivarteeni. ”Mitä vain!”.
Kävelin ovelle ja lukitsin sen, kello oli jo paljon ja olikin sulkemisaika. Työnsin hänet edessäni kaupan takaosaan, hyllyjen suojaan pois ohikulkijoiden katseilta. Hän jäi seisomaan eteeni, tietämättä mitä tehdä. ”No niin, sanoit tekeväsi mitä vain…on aika todistaa se!”. Hän nielaisi, hermostuneisuus paistoi hänen silmistään. ”Emmekö voisi sopia että mitään ei ole tapahtunut, jooko?”, hän yritti. ”Ikävä kyllä se on tapahtunut, ja se on nauhalla..! Nyt haluan nähdä ”mitä vain!”. Nosta hameesi ylös!”. Hän melkein huudahti tyrmistyneenä, katsoi minua silmät pyöreinä. "Ei herrajumala, en minä voi…!”
”Etkö juuri sanonut että teet mitä vain?”. Hän laski katseensa, kuin tehden päätöksen. Sitten hän kumartui ja tarttui hameensa reunaan ja nosti sitä vähän matkaa. ”Lupaa,ettet kerro kenellekään,lupaathan?”. Hän jäi seisomaan edessäni, hame tanakoiden reisien puolivälissä. ”No niin,oletko nyt tyytyväinen?” hän kysyi. ”Ylös koko matkan!”, sanoin. Hippo alkoi melkein nyyhkyttämään, huulet vapisivat. ”En minä voi, sinähän olet minun oppilaani, ja kaikki..” En sanonut mitään, ristin vain käteni rinnalle kuin odottaen.
Hän huokaisi syvään, rohkeutta keräten ja nosti sitten hameensa vyötäisilleen edessäni. Se oli valtava näky. Suuri pyöreä vatsa pullistui valkoisten tärisevien reisien yllä. Valkoiset puuvilla-alushousut, mustia karvoja tunki reisiä myöten. Hän ei tainnut olla aito vaaleaverikkö…
”Käänny ympäri!”. Hän kääntyi minuun selin, valtava takapuoli valkoisten pikkuhousujen sisällä pingoitti kankaan äärimmilleen, hame oli makkaralla vyötäröllä.. Tartuin kädelläni häntä kinkusta kiinni ja kokeilin. Täyttä lihaa! ”Mitä sinä nyt…”, hän alkoi kääntyä minua kohti. Astuin hänen taaksensa ja laitoin käteni hänen rinnoilleen ja puristin. ”Mitä vain, sanoit!”, sanoin hänen korvaansa. Hän rimpuili otteessani hetken, kunnes rauhoittui. Käteni hänen rinnoillaan puristivat kankaan läpi, tunsin nännit kämmenissäni. Aukaisin hänen paidan nappinsa nopeasti ja vedin liepeet sivuun. Valkoiset rintaliivit, a-kupit hänen pienien rintojensa verhona. Nykäisin nopeasti liivit ylös hänen kaulaansa, käteni lepäsivät nyt hänen paljailla rinnoillaan. ”Hei, mitä..?” hän ehti vasta nyt reagoimaan.
Puristin sormillani nännejä kevyesti ja ne kovettuivat, kaiketi enemmän kauhusta kuin mistään muusta. Hän kiemurteli otteessani, yrittäen päästä irti. ”Ssssh….mitä vain …” sanoin . ”Älä, kiltti…”, hän kuiskasi. Irrotin käteni hänen rinnoiltaan ja Hippo huokasi melkein helpottuneena. Tartuin hänen alushousujensa vyötärönauhaan ja kiskaisin ne alas yhdellä vedolla. Hän kirkaisi ja laski kätensä haaroihinsa, yrittäen peitellä itseään. ”Ei,ei,ei..!”
”Rauhoitu, haluan vain nähdä sinut!” sanoin hänelle. Hippo piti tiukasti kätensä haaroissaan, selkä köyristyneenä ja pää hartioiden välissä. ”Käänny ympäri ja ota kätesi pois, sitten ei sinun tarvitse tehdä enempää!” Hän nyyhkäisi ja nyökkäsi sitten tuskin huomaamattomasti. Pikkuhousut hänen nilkoissaan vaikeuttivat liikumista mutta lopulta hän seisoi edessäni, kädet sivuilla ja pää alas painuneena. Posket punoittaen hän katsoi sitten minuun uhmakkaasti. Pienet rinnat pilkottivat paitapuseron alta valkoisina, pyöreän pullean vatsan alta pursusi mustia karvoja, tuuhea tupsu valkoisten suurten reisien yhtymäkohdassa oli vaikuttava.
”No niin, eihän se ollut vaikeata, vai mitä?” Hän pudisti päätään, mumisi jotain kamalasta tilanteesta. ”Nyt olen tyytyväinen, melkein…”, sanoin. Hän katsoi minuun kysyvästi. ”Tule tänne, on vielä yksi asia jonka saat tehdä, sitten saat mennä vapaasti!". Hän köpötti luokseni housut yhä nilkoissa, helpottuneen oloisena. Hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi kun hän näki että avasin housujeni napin ja vetoketjun. ”Ei,ei,ei..!” Tartuin hänen käteensä ja vedin sen jäykistyneelle kalulleni. ”Kyllä!”, sanoin päättäväisesti. ”Tee se, sitten saat mennä!” Hän seisoi kalu kädessään, puisteli päätään ja yritti kiellellä. Liikutin hänen kättään edestaas omalla kädelläni. ”Tee se, sitten saat mennä!”, toistin.
Hän huokasi, puristi kivikovaa elintäni kovempaa ja liikutti sitten kättään kalullani itse. Hetken kuluttua hän oli löytänyt mukavan tahdin ja runkkasi kaluani kädellään nopeasti. Tunsin että lastin lähtö oli lähellä. Koko tilanne oli saanut minut melkein valmiiksi. Tartuin häntä hartioista ja painoin häntä kovaa alas, hänen tärisevät polvensa antoivat myöten ja hän oli kyykyssä edessäni juuri kun lastini lähti liikkeelle. Ruiskumaalasin hänen kasvonsa kerta kerran jälkeen, hän yritti kääntää päätään pois kun huomasi mitä oli tapahtumassa mutta ei ehtinyt.
”Noniin, eihän se ollut niin vaarallista, vai mitä?”, sanoin häntä katsoen. Hippo istui kyykykssä edessäni edelleen, silmät kiinni, kuin uskomatta tilannetta. Nostin hänet ylös, vedin hänen paitaansa kiinni ja sanoin sitten:”Nyt saat mennä, kiitos kestityksestä!”
Hän kokosi kiireesti vaatetustaan, pyyhki kasvojaan paitapuseronsa helmaan ja juoksi sitten ovelle. Lukko jumitteli vähän hänen vapisevissa sormissaan, sitten ovi aukesi ja hän juoksi ulos kaupasta. Palasin tiskin luokse ja kelasin tarkkailukameran nauhaa taaksepäin. Kaikki oli nauhalla, minua ei kuvista tunnistanut, lippalakki peitti piirteeni ylhäältä katsottuna. Hippo oli esillä sitäkin enemmän, hyvin tunnistettavissa.
Otin nauhan talteen ja pistin sen kassiini, työnsin uuden kasetin koneeseen. ”Vastaisen varalta!”, myhäilin hiljaa itsekseni.
Syksyllä sitten, ensimmäisenä koulupäivänä astuin sisään uteliaana. Mitähän Hippo sanoisi nähdessään minut? Olisiko hänen käyttäytymisensä muuttunut…
Päivän kolmas tunti oli biologiaa, istuin luokan perällä, kuten tavallista. Hippo pyyhkäisi luokkaan, suuri takapuoli keinuen, istuutui pöytänsä taakse, nosti katseensa ja näki minut. Hän kalpeni silmissä ja kiinnitti sitten katseensa pöytään. Koko loppuajan hän koetti tiiviisti olla katsomatta suuntaani. Hän oli kaiketi yrittänyt unohtaa koko jutun kesän aikana, minun näkemiseni sai muistot pompahtamaan takaisin tajuntaan.
Kaverit kommentoivat hänen käytöstään tunnin loputtua, hän oli ollut harvinaisen hiljaisen ja hillityn oloinen, heidän mielestään…
Hippo jatkoi kyräilyään muutaman viikon, kunnes tuntui rauhoittuvan. Hänestä tuli taas entinen välituntidiktaattori, marmattaja ja järjestyksen valvoja.
Tätä jatkui kunnes hän erään kerran meni liian pitkälle.
Tulin tunnille muutaman minuutin myöhässä, Hippo otti tästä valtavan pultin ja haukkui minut lyttyyn siinä luokan edessä. Otin kaiken vastaan tyynesti, sanomatta sanaakaan, menin vain paikalleni istumaan.
Samana iltana lähti Hipolle paksu kirje joka sisälsi videokasetin sekä viestin: ”Meidän on aika keskustella vähän lisää, ilmoita aika ja paikka!”.
Parin päivän kuluttua löysin pulpetistani lapun jossa luki : ”Tiedät osoitteen, huomenna perjantaina kello 19.00!”.
Seuraavan päivän iltana tasan seitsemältä soitin ovikelloa Hipon rappukäytävässä. Hän avasi oven pälyillen rappukäytävään. ”Eihän kukaan nähnyt kun tulit?” Rauhoittelin häntä, piha ja rappu olivat olleet autioita, ihmiset olivat saunassa ja valmistautuivat viikonlopunviettoon tähän aikaan. Hän ohjasi minut peremmälle , olohuoneeseen. Hän asui pienessä kaksiossa, koko asunto oli täynnä kaiken maailman pynttiä, sohvalla oli tyynyjä pitsinypläyksellä, kirjahyllyssä oli enemmän keramiikkaa kuin kirjoja, taulut olivat tyyliä ”Itkevä lapsi”, samettitapetit medaljongeilla,viininpunaiset, valoverhot ikkunoissa… mautonta ja tukahduttavaa.
Kävelin ympäri huoneistossa ja katselin ympärilleni. Naisen asunto, se näkyi…Hänellä ei näyttänyt olevan tai olleen miesseuraa, kaikki asunnossa oli naisen kamaa.
Istuuduin sohvaan ja hän tälläytyi plyyshinojatuoliin eteeni, istui siinä käsiään hermostuneesti leipoen. Hän oli pukutunut kuten tavallisesti, valkoinen paitapusero ja tumma hame joka ulottui puolireiteen. Hän henkäisi syvään ja puhui sitten huulet täristen. ”Olen katsellut videota…senkin sika! Lupasit ettei tästä enään puhuttaisi!”
Nojauduin taakse sohvassa ja heitin pitsityynyjä sivuun. ”Pidin kasetin pienenä takuuna, olet vain saanut kopion…!” Taputin sohvaa vierelläni. ”Tule tänne viereeni istumaan, niin jutellaan, suotta istut siellä kaukana…”Hän protestoi: ”Haluan, että me nyt tänään selvitämme tämän jutun, että tästä ei enää sitten puhuta. Tein virheen ja olen siitä joutunut kärsimään. Mielestäni jo tarpeeksi asti!”
Hän nousi huokaisten, silitti hamettaan ja kampeutui viereeni istumaan. Sohva narahti vaikeroiden hänen painonsa alla. ”Mielestäni emme suorittaneet kaikkea loppuun asti viime kerralla, haluaisin päästä vähän pidemmälle nyt!” Hippo vetäytyi niin kauaksi kuin vain pystyi sohvalla. ”Ei,ei…etkö jo ole saanut tarpeeksi, tämä on kiristystä…! Emmekö voi vain sopia että se on loppuun keskusteltu…” Hän istui sohvan kulmassa, vinottain minuun, risti kätensä rinnoilleen ja yritti näyttää päättäväiseltä.
Tartuin hänen jalkoihinsa ja nostin ne sohvalle, hän istui nyt polvet koukussa minua kohti. Hipon paksut sukkahousujen verhoamat sääret puristuivat tiukasti yhteen. ”Mitä sinä nyt…?”, hän henkäisi, ennekuin tartuin päättäväisesti kiinni hänen polviinsa ja levitin hänen haaransa auki edessäni. ”Herrajumala…!” hän huudahti ja peitti kasvonsa käsiinsä. ”Jotain tällaista olit varmaan jo aavistellut,vai mitä?”, kysyin häneltä. Kasvot painettuina käsiinsä hän nyökkäsi, mumisi jotain siasta…
Hänen paksut reitensä olivat avoinna edessäni, hame oli valahtanut alas vyötärölle. Sukkahousujen alla hänellä oli valkoiset puuvillaalushousut. Sivelin käsilläni pitkin hänen reisiensä sisäpintaa, varovasti edestaas. Painoin kämmenelläni reisien yhtymäkohtaa, se tuntui kuumalta ja pehmeältä. Hippo nyyhkäisi käsiensä takana ja pudisteli päätään. ”Avaa puserosi!”, käskin häntä, painaen samalla rytmikkäästi sormillani hänen pehmeätä häpyänsä. Hän laski kätensä kasvoiltaan, katsoi minua silmiin ja näperteli sitten vapisevin sormin paitapuseronsa nappien kanssa. Saatuaan kaikki napit auki hän vetäisi uhmakkaasti paidanliepeet sivulle ja huudahti sitten posket punaisena: ”Noniin, oletko nyt tyytyväinen?” Hänen pienet rintansa olivat valkoisten rintaliivien sisällä, joten tartuin nopeasti niiden alareunaan ja nostin ne hänen kaulalleen. ”Nyt olen tyytyväinen!”. Pienet vaaleanpunaiset nännit keskellä maidonvalkoisia pystyjä rintoja kovenivat silmieni edessä. Puristin toisen niistä sormieni väliin, Hippo voihkaisi hiljaa, puna levisi hänen kaulalleen. Hän nosti kätensä takaisin kasvoilleen. ”Taidat nauttia tästä kuitenkin, vai mitä?”, kysyin häneltä, painellen kädelläni kovempaa hänen reisiensä väliä. Hän pudisti päätään, samalla kun hänen jalkansa avautuivat entisestään. Naurahdin ja painoin sormeni kovaa hänen pehmeään häpykumpuunsa, sukkahousujen ja pikkuhousujen lävitse. Tunsin kosteutta sormenpäissäni.
Tartuin päättäväisesti hänen sukkahousujensa vyötäröön ja vedin ne yhdessä pikkuhousujen kanssa alas hänen polviinsa. Hippo nosti avuliaasti lantioitaan! Tartuin myttyyn ja vedin sen pois hänen jaloistaan, hän makasi nyt edessäni polvet pystyssä, valkoiset reidet täristen. Levitin hänen jalkansa edessäni ja hän aukaisi ne avoimiksi, jättäen jalkansa levälleen. Tuuhean karvamättään keskeltä aukesi hitaasti liisteinen punainen rako, kun häpyhuuleet erkanivat toisistaan hitaasti. Hippo toisti hiljaa itsekseen: ”Ei,ei,ei..”
Painoin sormeni hanen hävylleen ja hieraisin klitorista karvatupsun keskellä. Hän heivasi lantioitaan ja puuskutti. Kädet laskeutuivat kasvoilta ja tarrasivat kiinni sohvan kankaasta, rystyset valkoisina. Hän makasi avoimena edessäni, silmät kiinni, rintakehä kohoili kiivaaseen tahtiin. Kostutuin sormeani ja annoin sen liukua kevesti hänen häpyhuuliaan myöten. Hävysta valuva kosteus teki sormeni entistä liukkaammaksi, kiihdytin tahtia kosteiden huulien yli liukuen. Hän värähteli, lantio nousi ylös sohvalta ja hän alkoi keinua hyväilyjeni tahtiin. ”Senkin…olet saanut minut valmiiksi!” hän huohotti puuskuttaen. Kampasin sormillani hänen tuuhean puskansa jakaukselle ja työnsin sormen sisään. Se imeytyi sisään rystystä myöten, vastustusta kohtaamatta litisevän märkään pilluun. Hippo aukaisi silmänsä ammolleen ja hänen hengityksensä salpautui hetkeksi. Puuskuttaen hän sitten heivasi lantioitaan ylös sormeani kohti, silmät pyörivät päässä, hän tärisi koko ruumiillaan. Kädet puristivat rystyset valkoisina sohvan kangasta.
Laskeuduin polvilleni lattialle hänen jalkojensa väliin, levitin sormillani häpykarvoitusta sivummalle ja nuolaisin hänen häpyään kielelläni. Oli kuin sähköisku olisi kulkenut hänen kehonsa läpi. Hän nousi kaarelle ja ulisi himosta sekaisin. Kädet nousivat sohvalta terhakasti seisoville nänneille ja puristivat niitä kovaa. Pyöritin kieltäni hänen litisevässä hävyssään, painoin sormen sisään syvälle ja imaisin klitoriksen varovasti huulieni väliin. Hippo laukesi nytkyen, sohva natisi ja valitti hänen allaan, hän huusi suoraa huutoa,tärisi kerta kerran jälkeen aaltoina ja valui sitten tömähtäen kontilleen lattialle sohvan viereen henkeä haukkoen. Hän makasi huohottaen edessäni, pää sylissäni.
Nousin ylös, revin housut jalasta salaman nopeasti ja asetuin hänen eteensä uudestaan, kaluni seisoi kovana kuin rautatanko. Hippo aukaisi silmänsä, näki mitä tuleman piti ja aukaisi suunsa ammolleen. Kaluni liukui sisään hänen kuumaan kosteaan suuhunsa, hänen kielensä pyöri jo ahneesti ympäri. Tartuin hänen vaaleaan lyhyeksi leikattuun tukkaansa ja ohjasin hänet sopivaan tahtiin. Hän imi innokkaasti, minua katsellen, reaktioitani seuraten. Vetäydyin hänen suustaan ennekuin tapahtuisi ”vahinko”, hieroin kaluani hänen kasvojaan vasten. Hippo nuoli autuaana kaluni vartta, pussejani. ”Haluatko saada sen sisääsi?”,kysyin, nostaen hänen päänsä ylös. Hän nyökytti innokkaasti, kammeten itseään takaisin sohvalle. Käänsin hänet vaativasti polvilleen sohvalle, hän painoi selkänsä kaarelle ja valtava valkoinen takapuoli aukeni edessäni. Hänen turvonnut häpynsä aukesi mustan karvoituksen keskeltä, painoin kaluni pään huulille ja painuin sisään maiskahtavan äänen säestyksellä.
Hän oli tiukka, liukas ja kuuma. Taoin itseäni sisään häneen kerta kerran jälkeen, litisevä ääni liukuessani sisään ja ulos tuntui täyttävän koko huoneen. Hän taivutti himoissaan selkäänsä ja painoi itseään minua kohti. Suurten valkoisten pyllynposkien välistä pilkotti supisteleva peräaukko. Kostutin peukaloni ja painoin sen sisään hänen takapuoleensa. Hän huudahti yllätyksestä, käänsi päänsä puoleeni ja puisteli päätään. ”Ei,ei sinne…!” Tartuin kiinni hänen takapuolen poskistaan ja runttasin itseäni hänen häpyynsä kerta kerran jälkeen. ”Ei sinne vielä, mutta odotas!”,tokaisin. Hän ynisi heitellen päätään puolelta toiselle,”Oh-oh-oh-oh, taas tulee!” hän sopotti. Tunsin että lasti oli lähdössä. Painuin häneen syvälle, tyhjensin itseni kerta kerran jälkeen pumpaten hänen häpynsä syövereihin.
Vetäydyin hänestä hetken kuluttua, hän seisoi polvillaan sohvassa, siemen valui hänen avoimestä hävystään pitkin reisien sisäpintaa. ”Eihän se ollut niin kamalaa, vai mitä?” Hän pudisteli päätään, mumisi: ”Ei se ollut…”
”Kiitos sinulle, minusta se oli hienoa!”, sanoin sitten ja halasin häntä. Hän käännähti selälleen sohvalla, se natisi ja valitti hänen allaan. Hän hymyili posket punaisena. ”Se oli hienoa, en ole koskaan saanut kahta kertaa peräkkäin!” Nauroin ja suutelin häntä syvään, hän vastasi innokkaasti ja tarrasi kiinni minuun. ”Senkin rontti, sait minut niin kuumaksi!”
”Vain kaksi kertaa peräkkäin? Kai me vielä voimme yrittää kolmattakin, vai mitä?”, kuiskasin hänen korvaansa. Hän katsoi kaluani joka alkoi nousta uuteen seisontaan siinä sohvalla istuessamme. ”Herrajumala, se seisoo taas!” Hän tarttui kädellään kaluuni ja puristi sitä tunnustellen. ”Se on kova!…mmmm!” Hänen toinen kätensä hakeutui reisien väliin ja hän hieroi häpyään sormillaan. Hän oli litimärkä, se kuului selvästi hänen sormiensa työskennellessä.
Hän nuolaisi huuliaan, kuin maistellen, silmät puoliksi kiinni. ”Kyllä, yritetään vielä kolmatta! Olet saanut minut niin kiihottuneeksi…” Nojauduin taaksepäin sohvalla ja katselin häntä. Sormet liikkuivat märässä hävyssä nopeaan tahtiin, hän huohotti jo kiihottuneena. ”Näytä minulle kuinka nautit!”, käskin häntä. ”En ole koskaan näyttänyt kenellekään…”, hän huohotti, levittäen jalkojaan edessäni. Liisteiset sormet tunkeutuivat karvapehkoon, kaksi sormea liukui sisään ja ulos märän äänen saattelemina. Hippo aukaisi silmänsä ja kiinnitti himosta sumeat silmänsä minuun. ”Katsele minua…!”
Hän keinutti lantioitaan aaltoina, sohva hänen allaan narisi ja valitti. Nousin pystyyn ja kävelin hänen luokseen, kalu kovana tanassa. Hän aukaisi suunsa jo kun olin muutaman askeleen päässä, kieli tuli ulos vastaanottamaan minua. Hän imaisi kaluni nieluunsa ahnaasti, lutkutti innokkaasti. Hän katsoi minua silmiin seuraten reaktioitani. Ummistaessani silmäni nautinnosta hän kiihdytti imemistään entisestään, hänen kielensä pyöri terskani ympäri kiivaasti.
”Tulee,tulee!”, huudahdin, Hippo sulki silmänsä ja imi sykkivän kaluni syvälle nieluunsa. Hänen sormensa vispasivat märässä hävyssä raivokkaasti, hän nytkähteli sormet syvällä sisällään. Tyhjensin itseni hänen suuhunsa, hänen poskensa pullistuivat ja täyttyivät. Hippo nielaisi koko lastin, vaipui täristen takaisin sohvalle ja hymyili sitten. ”Herrajestas, en ole ikinä tehnyt mitään tällaista! Se on niin kiihottavaa…”
Eräänä myöhäisenä lauantai-iltapäivänä, juuri ennen sulkemisaikaa, tölmäisi sitten biologian opettajani sisälle kauppaan. Seisoin itse selin oveen, kaupan lippalakki päässä syvällä, kun hän tuli sisälle, joten hän ei tuntenut minua. Kuulin vain että joku tuli ja siirtyi sitten kauemmaksi kaupan peräosaan. Kääntyessäni tunnistin hänet, siitä takapuolesta kun ei vain voinut erehtyä! Varsinainen hevosenpuolikas ja hehtaariperä, tukevat reidet ja paksut pohkeet. Muutoin hän oli aika laiha, melkein rinnaton. Tämä vain korosti takapuolen kokoa, kokonaisvaikutusta lisäsi myös hänen lyhyeksi leikatut vaaleat hiuksensa, tämä sai hänen päänsä vaikuttamaan pienemmältä. Hänen sukunimensä oli Virtanen, koululaishuumori risti hänet Hippoksi, hän luuli että se johtui hänen ainevalinnastaan, me pojat tiesimme tasan mistä hänen lempinimensä oli saanut alkunsa.
Hän oli oikea koulun kauhu, aina pitämässä kuria ja järjestystä, kovaäänisesti moittimassa meitä poikia metelistä käytävällä, aina pitämässä tyttöjen puolta, pojat eivät koskaan saaneet häneltä välttävää parempaa arvosanaa.
Olin jo aikeissa mennä hänen luokseen tervehtimään, kun näin jotain yllättävää. Myyntitilan perällä oli suuri hyllykkö, jossa oli käsintehtyjä koruja. Takanurkassa ylhäällä katon rajassa, kattopalkin suojassa piilossa oli myös kamera, vinosti alas suunnattu. Kuvaruutu tiskin takana paljasti että Hippo sujutti juuri muutamaa korua puseronsa kaula-aukosta sisään! Turvakamera nauhoitti kaiken.
Ajatukset hyppelivät sinne tänne päässäni, mitä minun nyt pitäisi tehdä, se on sentään minun opettajani…Hän käveli takapuoli keinuen tiskin luokse, äkkäsi vasta sitten että se olin minä siinä. ”Jaha, päivää, olet siis täällä kesätöissä vai? Nii-in, sinun todistuksellasi et voi paljon muuta odottaa jatkossakaan,” hän toitotti sitten. ”Mitäs tämä maksaa?” Pieni matkamuistolautanen, ruma kuin mikä… Sanoin hinnan, hän käänteli lautasta kädessään, nyrpisti huuliaan ja kohautti sitten harteitaan:”Ei ,en taida ostaa! Kiitos vain ja näkemiin!” Hän kääntyi ja asteli ovelle takapuoli keinuen.
Perkele, nyt riitti marmatus!, ajattelin. Sitten ääneen: ”Hetkinen! Ettei vain unohtunut jotain?” Hippo kalpeni käsi ovenkahvalla, katsoi minuun silmät pyöreinä. ”M-m-miten niin?”, hän yritti. ”Näin että otit koruja hyllystä tuolla takana! Se on nauhalla, katso itse!” Vedin kalvenneen naisen kädestä tiskin taakse ja näytin kuvaruudun. Hän kalpeni entisestään ja näin että hänen polvensa tärisivät. ”Tästä tulee rikosilmoitus poliisille, korut tänne ja sassiin!”
Tyly tyylini oli saanut hänet aivan vauhkoksi, hänen silmänsä pyörivät päässä, kuin etsien pakotietä. Ojensin käteni vaativasti kuin odottaen koruja kämmenelleni, toinen käteni oli puhelimen kahvalla uhkaavasti. Hän tärisi koko vartalollaan, polvet löivät loukkua. ”En tiedä kuinka tässä nyt näin, minun ei pitänyt..!” hän sopotti. ”Korut tänne!” ilmoitin vain tylysti. Sormet vapisten hän veti paitapuseronsa vapaaksi vyötäröltä ja pieni kasa koruja putosi kilahtaen lattalle hänen jalkojensa eteen. Hän nosti ne lattialta ja antoi ne minulle käteeni, käsi vapisi niin että hän melkein pudotti korut uudestaan.
”Emmekö nyt voisi jotenkin sopia tätä muutoin kuin poliisin kanssa?”, hän sanoi, tuskin saaden ääntä kuuluviin. Pidin käteni puhelimen kahvalla ja katsoin häntä. ”Sopia, kuinka niin, sopia miten?” ”Saisit vaikka hyvän arvosanan biologiassa, taikka jotain…”
Nauroin hänen ehdotukselleen. ”Eikös se näyttäisi aika kummalliselta, yksi kymppi kaikkien kuutosten joukossa? Parempia ehdotuksia tarvitaan!” Hän tärisi edessäni, kaikki hänen ylpeytensä oli pois pyyhkäisty. ”Voi herrajumala, kunhan ne vaan eivät koulussa saa tietää!”, hän sopotti, pyytävän näköisenä. ”Rikosilmoitus poliisille on täällä tapana!”, sanoin, näyttäen kylttiä kaupan seinällä, jossa näin myös sanottiin. ”Ei, teen mitä tahansa, mitä vain…”, hän valitti.
”Mitä vain?”, kysyin hymyillen. Hän henkäisi syvään, tajuten olevansa vallassani tyystin. Hippo katsoi minua silmiin ja tarttui käsivarteeni. ”Mitä vain!”.
Kävelin ovelle ja lukitsin sen, kello oli jo paljon ja olikin sulkemisaika. Työnsin hänet edessäni kaupan takaosaan, hyllyjen suojaan pois ohikulkijoiden katseilta. Hän jäi seisomaan eteeni, tietämättä mitä tehdä. ”No niin, sanoit tekeväsi mitä vain…on aika todistaa se!”. Hän nielaisi, hermostuneisuus paistoi hänen silmistään. ”Emmekö voisi sopia että mitään ei ole tapahtunut, jooko?”, hän yritti. ”Ikävä kyllä se on tapahtunut, ja se on nauhalla..! Nyt haluan nähdä ”mitä vain!”. Nosta hameesi ylös!”. Hän melkein huudahti tyrmistyneenä, katsoi minua silmät pyöreinä. "Ei herrajumala, en minä voi…!”
”Etkö juuri sanonut että teet mitä vain?”. Hän laski katseensa, kuin tehden päätöksen. Sitten hän kumartui ja tarttui hameensa reunaan ja nosti sitä vähän matkaa. ”Lupaa,ettet kerro kenellekään,lupaathan?”. Hän jäi seisomaan edessäni, hame tanakoiden reisien puolivälissä. ”No niin,oletko nyt tyytyväinen?” hän kysyi. ”Ylös koko matkan!”, sanoin. Hippo alkoi melkein nyyhkyttämään, huulet vapisivat. ”En minä voi, sinähän olet minun oppilaani, ja kaikki..” En sanonut mitään, ristin vain käteni rinnalle kuin odottaen.
Hän huokaisi syvään, rohkeutta keräten ja nosti sitten hameensa vyötäisilleen edessäni. Se oli valtava näky. Suuri pyöreä vatsa pullistui valkoisten tärisevien reisien yllä. Valkoiset puuvilla-alushousut, mustia karvoja tunki reisiä myöten. Hän ei tainnut olla aito vaaleaverikkö…
”Käänny ympäri!”. Hän kääntyi minuun selin, valtava takapuoli valkoisten pikkuhousujen sisällä pingoitti kankaan äärimmilleen, hame oli makkaralla vyötäröllä.. Tartuin kädelläni häntä kinkusta kiinni ja kokeilin. Täyttä lihaa! ”Mitä sinä nyt…”, hän alkoi kääntyä minua kohti. Astuin hänen taaksensa ja laitoin käteni hänen rinnoilleen ja puristin. ”Mitä vain, sanoit!”, sanoin hänen korvaansa. Hän rimpuili otteessani hetken, kunnes rauhoittui. Käteni hänen rinnoillaan puristivat kankaan läpi, tunsin nännit kämmenissäni. Aukaisin hänen paidan nappinsa nopeasti ja vedin liepeet sivuun. Valkoiset rintaliivit, a-kupit hänen pienien rintojensa verhona. Nykäisin nopeasti liivit ylös hänen kaulaansa, käteni lepäsivät nyt hänen paljailla rinnoillaan. ”Hei, mitä..?” hän ehti vasta nyt reagoimaan.
Puristin sormillani nännejä kevyesti ja ne kovettuivat, kaiketi enemmän kauhusta kuin mistään muusta. Hän kiemurteli otteessani, yrittäen päästä irti. ”Ssssh….mitä vain …” sanoin . ”Älä, kiltti…”, hän kuiskasi. Irrotin käteni hänen rinnoiltaan ja Hippo huokasi melkein helpottuneena. Tartuin hänen alushousujensa vyötärönauhaan ja kiskaisin ne alas yhdellä vedolla. Hän kirkaisi ja laski kätensä haaroihinsa, yrittäen peitellä itseään. ”Ei,ei,ei..!”
”Rauhoitu, haluan vain nähdä sinut!” sanoin hänelle. Hippo piti tiukasti kätensä haaroissaan, selkä köyristyneenä ja pää hartioiden välissä. ”Käänny ympäri ja ota kätesi pois, sitten ei sinun tarvitse tehdä enempää!” Hän nyyhkäisi ja nyökkäsi sitten tuskin huomaamattomasti. Pikkuhousut hänen nilkoissaan vaikeuttivat liikumista mutta lopulta hän seisoi edessäni, kädet sivuilla ja pää alas painuneena. Posket punoittaen hän katsoi sitten minuun uhmakkaasti. Pienet rinnat pilkottivat paitapuseron alta valkoisina, pyöreän pullean vatsan alta pursusi mustia karvoja, tuuhea tupsu valkoisten suurten reisien yhtymäkohdassa oli vaikuttava.
”No niin, eihän se ollut vaikeata, vai mitä?” Hän pudisti päätään, mumisi jotain kamalasta tilanteesta. ”Nyt olen tyytyväinen, melkein…”, sanoin. Hän katsoi minuun kysyvästi. ”Tule tänne, on vielä yksi asia jonka saat tehdä, sitten saat mennä vapaasti!". Hän köpötti luokseni housut yhä nilkoissa, helpottuneen oloisena. Hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi kun hän näki että avasin housujeni napin ja vetoketjun. ”Ei,ei,ei..!” Tartuin hänen käteensä ja vedin sen jäykistyneelle kalulleni. ”Kyllä!”, sanoin päättäväisesti. ”Tee se, sitten saat mennä!” Hän seisoi kalu kädessään, puisteli päätään ja yritti kiellellä. Liikutin hänen kättään edestaas omalla kädelläni. ”Tee se, sitten saat mennä!”, toistin.
Hän huokasi, puristi kivikovaa elintäni kovempaa ja liikutti sitten kättään kalullani itse. Hetken kuluttua hän oli löytänyt mukavan tahdin ja runkkasi kaluani kädellään nopeasti. Tunsin että lastin lähtö oli lähellä. Koko tilanne oli saanut minut melkein valmiiksi. Tartuin häntä hartioista ja painoin häntä kovaa alas, hänen tärisevät polvensa antoivat myöten ja hän oli kyykyssä edessäni juuri kun lastini lähti liikkeelle. Ruiskumaalasin hänen kasvonsa kerta kerran jälkeen, hän yritti kääntää päätään pois kun huomasi mitä oli tapahtumassa mutta ei ehtinyt.
”Noniin, eihän se ollut niin vaarallista, vai mitä?”, sanoin häntä katsoen. Hippo istui kyykykssä edessäni edelleen, silmät kiinni, kuin uskomatta tilannetta. Nostin hänet ylös, vedin hänen paitaansa kiinni ja sanoin sitten:”Nyt saat mennä, kiitos kestityksestä!”
Hän kokosi kiireesti vaatetustaan, pyyhki kasvojaan paitapuseronsa helmaan ja juoksi sitten ovelle. Lukko jumitteli vähän hänen vapisevissa sormissaan, sitten ovi aukesi ja hän juoksi ulos kaupasta. Palasin tiskin luokse ja kelasin tarkkailukameran nauhaa taaksepäin. Kaikki oli nauhalla, minua ei kuvista tunnistanut, lippalakki peitti piirteeni ylhäältä katsottuna. Hippo oli esillä sitäkin enemmän, hyvin tunnistettavissa.
Otin nauhan talteen ja pistin sen kassiini, työnsin uuden kasetin koneeseen. ”Vastaisen varalta!”, myhäilin hiljaa itsekseni.
Syksyllä sitten, ensimmäisenä koulupäivänä astuin sisään uteliaana. Mitähän Hippo sanoisi nähdessään minut? Olisiko hänen käyttäytymisensä muuttunut…
Päivän kolmas tunti oli biologiaa, istuin luokan perällä, kuten tavallista. Hippo pyyhkäisi luokkaan, suuri takapuoli keinuen, istuutui pöytänsä taakse, nosti katseensa ja näki minut. Hän kalpeni silmissä ja kiinnitti sitten katseensa pöytään. Koko loppuajan hän koetti tiiviisti olla katsomatta suuntaani. Hän oli kaiketi yrittänyt unohtaa koko jutun kesän aikana, minun näkemiseni sai muistot pompahtamaan takaisin tajuntaan.
Kaverit kommentoivat hänen käytöstään tunnin loputtua, hän oli ollut harvinaisen hiljaisen ja hillityn oloinen, heidän mielestään…
Hippo jatkoi kyräilyään muutaman viikon, kunnes tuntui rauhoittuvan. Hänestä tuli taas entinen välituntidiktaattori, marmattaja ja järjestyksen valvoja.
Tätä jatkui kunnes hän erään kerran meni liian pitkälle.
Tulin tunnille muutaman minuutin myöhässä, Hippo otti tästä valtavan pultin ja haukkui minut lyttyyn siinä luokan edessä. Otin kaiken vastaan tyynesti, sanomatta sanaakaan, menin vain paikalleni istumaan.
Samana iltana lähti Hipolle paksu kirje joka sisälsi videokasetin sekä viestin: ”Meidän on aika keskustella vähän lisää, ilmoita aika ja paikka!”.
Parin päivän kuluttua löysin pulpetistani lapun jossa luki : ”Tiedät osoitteen, huomenna perjantaina kello 19.00!”.
Seuraavan päivän iltana tasan seitsemältä soitin ovikelloa Hipon rappukäytävässä. Hän avasi oven pälyillen rappukäytävään. ”Eihän kukaan nähnyt kun tulit?” Rauhoittelin häntä, piha ja rappu olivat olleet autioita, ihmiset olivat saunassa ja valmistautuivat viikonlopunviettoon tähän aikaan. Hän ohjasi minut peremmälle , olohuoneeseen. Hän asui pienessä kaksiossa, koko asunto oli täynnä kaiken maailman pynttiä, sohvalla oli tyynyjä pitsinypläyksellä, kirjahyllyssä oli enemmän keramiikkaa kuin kirjoja, taulut olivat tyyliä ”Itkevä lapsi”, samettitapetit medaljongeilla,viininpunaiset, valoverhot ikkunoissa… mautonta ja tukahduttavaa.
Kävelin ympäri huoneistossa ja katselin ympärilleni. Naisen asunto, se näkyi…Hänellä ei näyttänyt olevan tai olleen miesseuraa, kaikki asunnossa oli naisen kamaa.
Istuuduin sohvaan ja hän tälläytyi plyyshinojatuoliin eteeni, istui siinä käsiään hermostuneesti leipoen. Hän oli pukutunut kuten tavallisesti, valkoinen paitapusero ja tumma hame joka ulottui puolireiteen. Hän henkäisi syvään ja puhui sitten huulet täristen. ”Olen katsellut videota…senkin sika! Lupasit ettei tästä enään puhuttaisi!”
Nojauduin taakse sohvassa ja heitin pitsityynyjä sivuun. ”Pidin kasetin pienenä takuuna, olet vain saanut kopion…!” Taputin sohvaa vierelläni. ”Tule tänne viereeni istumaan, niin jutellaan, suotta istut siellä kaukana…”Hän protestoi: ”Haluan, että me nyt tänään selvitämme tämän jutun, että tästä ei enää sitten puhuta. Tein virheen ja olen siitä joutunut kärsimään. Mielestäni jo tarpeeksi asti!”
Hän nousi huokaisten, silitti hamettaan ja kampeutui viereeni istumaan. Sohva narahti vaikeroiden hänen painonsa alla. ”Mielestäni emme suorittaneet kaikkea loppuun asti viime kerralla, haluaisin päästä vähän pidemmälle nyt!” Hippo vetäytyi niin kauaksi kuin vain pystyi sohvalla. ”Ei,ei…etkö jo ole saanut tarpeeksi, tämä on kiristystä…! Emmekö voi vain sopia että se on loppuun keskusteltu…” Hän istui sohvan kulmassa, vinottain minuun, risti kätensä rinnoilleen ja yritti näyttää päättäväiseltä.
Tartuin hänen jalkoihinsa ja nostin ne sohvalle, hän istui nyt polvet koukussa minua kohti. Hipon paksut sukkahousujen verhoamat sääret puristuivat tiukasti yhteen. ”Mitä sinä nyt…?”, hän henkäisi, ennekuin tartuin päättäväisesti kiinni hänen polviinsa ja levitin hänen haaransa auki edessäni. ”Herrajumala…!” hän huudahti ja peitti kasvonsa käsiinsä. ”Jotain tällaista olit varmaan jo aavistellut,vai mitä?”, kysyin häneltä. Kasvot painettuina käsiinsä hän nyökkäsi, mumisi jotain siasta…
Hänen paksut reitensä olivat avoinna edessäni, hame oli valahtanut alas vyötärölle. Sukkahousujen alla hänellä oli valkoiset puuvillaalushousut. Sivelin käsilläni pitkin hänen reisiensä sisäpintaa, varovasti edestaas. Painoin kämmenelläni reisien yhtymäkohtaa, se tuntui kuumalta ja pehmeältä. Hippo nyyhkäisi käsiensä takana ja pudisteli päätään. ”Avaa puserosi!”, käskin häntä, painaen samalla rytmikkäästi sormillani hänen pehmeätä häpyänsä. Hän laski kätensä kasvoiltaan, katsoi minua silmiin ja näperteli sitten vapisevin sormin paitapuseronsa nappien kanssa. Saatuaan kaikki napit auki hän vetäisi uhmakkaasti paidanliepeet sivulle ja huudahti sitten posket punaisena: ”Noniin, oletko nyt tyytyväinen?” Hänen pienet rintansa olivat valkoisten rintaliivien sisällä, joten tartuin nopeasti niiden alareunaan ja nostin ne hänen kaulalleen. ”Nyt olen tyytyväinen!”. Pienet vaaleanpunaiset nännit keskellä maidonvalkoisia pystyjä rintoja kovenivat silmieni edessä. Puristin toisen niistä sormieni väliin, Hippo voihkaisi hiljaa, puna levisi hänen kaulalleen. Hän nosti kätensä takaisin kasvoilleen. ”Taidat nauttia tästä kuitenkin, vai mitä?”, kysyin häneltä, painellen kädelläni kovempaa hänen reisiensä väliä. Hän pudisti päätään, samalla kun hänen jalkansa avautuivat entisestään. Naurahdin ja painoin sormeni kovaa hänen pehmeään häpykumpuunsa, sukkahousujen ja pikkuhousujen lävitse. Tunsin kosteutta sormenpäissäni.
Tartuin päättäväisesti hänen sukkahousujensa vyötäröön ja vedin ne yhdessä pikkuhousujen kanssa alas hänen polviinsa. Hippo nosti avuliaasti lantioitaan! Tartuin myttyyn ja vedin sen pois hänen jaloistaan, hän makasi nyt edessäni polvet pystyssä, valkoiset reidet täristen. Levitin hänen jalkansa edessäni ja hän aukaisi ne avoimiksi, jättäen jalkansa levälleen. Tuuhean karvamättään keskeltä aukesi hitaasti liisteinen punainen rako, kun häpyhuuleet erkanivat toisistaan hitaasti. Hippo toisti hiljaa itsekseen: ”Ei,ei,ei..”
Painoin sormeni hanen hävylleen ja hieraisin klitorista karvatupsun keskellä. Hän heivasi lantioitaan ja puuskutti. Kädet laskeutuivat kasvoilta ja tarrasivat kiinni sohvan kankaasta, rystyset valkoisina. Hän makasi avoimena edessäni, silmät kiinni, rintakehä kohoili kiivaaseen tahtiin. Kostutuin sormeani ja annoin sen liukua kevesti hänen häpyhuuliaan myöten. Hävysta valuva kosteus teki sormeni entistä liukkaammaksi, kiihdytin tahtia kosteiden huulien yli liukuen. Hän värähteli, lantio nousi ylös sohvalta ja hän alkoi keinua hyväilyjeni tahtiin. ”Senkin…olet saanut minut valmiiksi!” hän huohotti puuskuttaen. Kampasin sormillani hänen tuuhean puskansa jakaukselle ja työnsin sormen sisään. Se imeytyi sisään rystystä myöten, vastustusta kohtaamatta litisevän märkään pilluun. Hippo aukaisi silmänsä ammolleen ja hänen hengityksensä salpautui hetkeksi. Puuskuttaen hän sitten heivasi lantioitaan ylös sormeani kohti, silmät pyörivät päässä, hän tärisi koko ruumiillaan. Kädet puristivat rystyset valkoisina sohvan kangasta.
Laskeuduin polvilleni lattialle hänen jalkojensa väliin, levitin sormillani häpykarvoitusta sivummalle ja nuolaisin hänen häpyään kielelläni. Oli kuin sähköisku olisi kulkenut hänen kehonsa läpi. Hän nousi kaarelle ja ulisi himosta sekaisin. Kädet nousivat sohvalta terhakasti seisoville nänneille ja puristivat niitä kovaa. Pyöritin kieltäni hänen litisevässä hävyssään, painoin sormen sisään syvälle ja imaisin klitoriksen varovasti huulieni väliin. Hippo laukesi nytkyen, sohva natisi ja valitti hänen allaan, hän huusi suoraa huutoa,tärisi kerta kerran jälkeen aaltoina ja valui sitten tömähtäen kontilleen lattialle sohvan viereen henkeä haukkoen. Hän makasi huohottaen edessäni, pää sylissäni.
Nousin ylös, revin housut jalasta salaman nopeasti ja asetuin hänen eteensä uudestaan, kaluni seisoi kovana kuin rautatanko. Hippo aukaisi silmänsä, näki mitä tuleman piti ja aukaisi suunsa ammolleen. Kaluni liukui sisään hänen kuumaan kosteaan suuhunsa, hänen kielensä pyöri jo ahneesti ympäri. Tartuin hänen vaaleaan lyhyeksi leikattuun tukkaansa ja ohjasin hänet sopivaan tahtiin. Hän imi innokkaasti, minua katsellen, reaktioitani seuraten. Vetäydyin hänen suustaan ennekuin tapahtuisi ”vahinko”, hieroin kaluani hänen kasvojaan vasten. Hippo nuoli autuaana kaluni vartta, pussejani. ”Haluatko saada sen sisääsi?”,kysyin, nostaen hänen päänsä ylös. Hän nyökytti innokkaasti, kammeten itseään takaisin sohvalle. Käänsin hänet vaativasti polvilleen sohvalle, hän painoi selkänsä kaarelle ja valtava valkoinen takapuoli aukeni edessäni. Hänen turvonnut häpynsä aukesi mustan karvoituksen keskeltä, painoin kaluni pään huulille ja painuin sisään maiskahtavan äänen säestyksellä.
Hän oli tiukka, liukas ja kuuma. Taoin itseäni sisään häneen kerta kerran jälkeen, litisevä ääni liukuessani sisään ja ulos tuntui täyttävän koko huoneen. Hän taivutti himoissaan selkäänsä ja painoi itseään minua kohti. Suurten valkoisten pyllynposkien välistä pilkotti supisteleva peräaukko. Kostutin peukaloni ja painoin sen sisään hänen takapuoleensa. Hän huudahti yllätyksestä, käänsi päänsä puoleeni ja puisteli päätään. ”Ei,ei sinne…!” Tartuin kiinni hänen takapuolen poskistaan ja runttasin itseäni hänen häpyynsä kerta kerran jälkeen. ”Ei sinne vielä, mutta odotas!”,tokaisin. Hän ynisi heitellen päätään puolelta toiselle,”Oh-oh-oh-oh, taas tulee!” hän sopotti. Tunsin että lasti oli lähdössä. Painuin häneen syvälle, tyhjensin itseni kerta kerran jälkeen pumpaten hänen häpynsä syövereihin.
Vetäydyin hänestä hetken kuluttua, hän seisoi polvillaan sohvassa, siemen valui hänen avoimestä hävystään pitkin reisien sisäpintaa. ”Eihän se ollut niin kamalaa, vai mitä?” Hän pudisteli päätään, mumisi: ”Ei se ollut…”
”Kiitos sinulle, minusta se oli hienoa!”, sanoin sitten ja halasin häntä. Hän käännähti selälleen sohvalla, se natisi ja valitti hänen allaan. Hän hymyili posket punaisena. ”Se oli hienoa, en ole koskaan saanut kahta kertaa peräkkäin!” Nauroin ja suutelin häntä syvään, hän vastasi innokkaasti ja tarrasi kiinni minuun. ”Senkin rontti, sait minut niin kuumaksi!”
”Vain kaksi kertaa peräkkäin? Kai me vielä voimme yrittää kolmattakin, vai mitä?”, kuiskasin hänen korvaansa. Hän katsoi kaluani joka alkoi nousta uuteen seisontaan siinä sohvalla istuessamme. ”Herrajumala, se seisoo taas!” Hän tarttui kädellään kaluuni ja puristi sitä tunnustellen. ”Se on kova!…mmmm!” Hänen toinen kätensä hakeutui reisien väliin ja hän hieroi häpyään sormillaan. Hän oli litimärkä, se kuului selvästi hänen sormiensa työskennellessä.
Hän nuolaisi huuliaan, kuin maistellen, silmät puoliksi kiinni. ”Kyllä, yritetään vielä kolmatta! Olet saanut minut niin kiihottuneeksi…” Nojauduin taaksepäin sohvalla ja katselin häntä. Sormet liikkuivat märässä hävyssä nopeaan tahtiin, hän huohotti jo kiihottuneena. ”Näytä minulle kuinka nautit!”, käskin häntä. ”En ole koskaan näyttänyt kenellekään…”, hän huohotti, levittäen jalkojaan edessäni. Liisteiset sormet tunkeutuivat karvapehkoon, kaksi sormea liukui sisään ja ulos märän äänen saattelemina. Hippo aukaisi silmänsä ja kiinnitti himosta sumeat silmänsä minuun. ”Katsele minua…!”
Hän keinutti lantioitaan aaltoina, sohva hänen allaan narisi ja valitti. Nousin pystyyn ja kävelin hänen luokseen, kalu kovana tanassa. Hän aukaisi suunsa jo kun olin muutaman askeleen päässä, kieli tuli ulos vastaanottamaan minua. Hän imaisi kaluni nieluunsa ahnaasti, lutkutti innokkaasti. Hän katsoi minua silmiin seuraten reaktioitani. Ummistaessani silmäni nautinnosta hän kiihdytti imemistään entisestään, hänen kielensä pyöri terskani ympäri kiivaasti.
”Tulee,tulee!”, huudahdin, Hippo sulki silmänsä ja imi sykkivän kaluni syvälle nieluunsa. Hänen sormensa vispasivat märässä hävyssä raivokkaasti, hän nytkähteli sormet syvällä sisällään. Tyhjensin itseni hänen suuhunsa, hänen poskensa pullistuivat ja täyttyivät. Hippo nielaisi koko lastin, vaipui täristen takaisin sohvalle ja hymyili sitten. ”Herrajestas, en ole ikinä tehnyt mitään tällaista! Se on niin kiihottavaa…”
Vastaukset 7
Vanhimmat
erittäin hyvä, lisää tälläisia.
tiedä hänestä josko pitäisi kirjoittaa jatkoa tälle?
toi oli todella hyvä ja kiihottava, haluan tohon jatkoa,, ehkä me naiset halutaan aina tietää mitä sit tapahtuu.. lisää..
..kiitos vain kehuista!
Todella hyvä!! Kiihottava sekä samalla siisti ja juonellinen. Lisää!! selvästi kirjoittajan ainesta sinussa. Aivan eri luokkaa kuin kaikki muut lukemani, onko muita kirjoituksia sinulta?
Jatka, kiltti...
pappilassa, ambomaalla,kiihkoa puistossa...:-)
...