Miten tähän nyt suhtautua, tarvitsisin neuvoja. Meillä talossa 5,5kk saku urospentu ja seropi uros reilut 5 vuotta vanha. Nyt vanhempi koira karkailee pihasta ja lenkille lähdettäessä karkaa omin päin tielle, korvat on kadonnut kokonaan. Aiemmin koirat ovat saaneet telmiä vapaana pihassa ja sen jälkeen yhteistuumin lähdetty lenkille. Olen pistänyt pennun kiinni kunnes pääsemme metsätielle saakka. Asumme siis suhteellisen maalla ja pentu kytkettynä vain pienen matkaa (hihnalenkit teemme sitten erikseen). Vanhempi uros ei tottele tänne kutsua ja kuurona painaa omia menojaan. Eilen painoi heti vapaaksi päästyään aidan läpi tielle ja meni omia menojaan huudoista huolimatta. Pentu ei onneksi (vielä) lähde ilman minua näköpiirissä kauas mutta huonoa esimerkkiä tuo isompi nyt antaa. Teimme lenkin pennun kanssa ja vanha koira tuli loppumatkasta vastaan, pyysin luokse, juoksi häntä koipien välissä sen minkä jaloistaan kerksisi karkuun... Mitä tämä nyt tarkoittaa?!! Kokeeko uhkaksi tuon kasvavan uroksen, osoittaako johtajuuttaan, mieltään meille uudesta perheenjäsenestä vai mitä?! Olen ihan pihalla tämän kanssa, aiemmin pysyneet pihassa. Toki nyt pentu on kasvanut ja leikit käy rajummiksi. Vanhempi ei enää pääse juoksemalla karkuun ja pentu haastaa vanhempaa urosta usein leikkimään repimällä korvista tai puremalla jaloista. Vanhempi uros kyllä laittaa vastaan ja hyppivät toisiaan vasten. En ole puuttunut tilanteeseen paitsi jos menee pennun puolesta ihan asiattomuuksiin ja kiusaamisen puolelle. Usein pentu mielistelee vanhaa urosta nuolemalla suunpieliä leikin jälkeen ja muutenkin. Sanokaa mitä tehdä, huomionko vanhaa koiraa liian vähän vai pitääkö ottaa tiukempi asenne?
Pentu ja vanhan koiran käytös!!!
Heidi_09
10911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
teet molemmat vaihtoehdot jotka mainitsit kirjoituksesi lopussa olevassa kysymyksessä. Eli ota tiukempi asenne niissä asioissa joissa koirien oma turvallisuus on uhattuna ja anna myös samalla enemmän huomiota ihan arkisissa tilanteissa. Sekä hillitse hiukan enemmän juniooria.
Seniori taitaa nyt kokea tilanteen jokseenkin sellaiseksi että miksi minä joudun aina kärsimään ja tuo halvatun penska saa kaiken periksi mitä mieleen juolahtaa. Siksi yrittää nyt ottaa luvatta näitä samanlaisia erivapauksia itselleen. Jos ongelma siinä että lenkit ilman hihnaa ei suju, niin sitten kravatti kaulaan molemmille. Fleksi antaa kuitenkin vapauden tunnetta ja niitä saa 12 metrin pituisinakin. Kannattaa pitää myös seniorille pieni kertauskurssi tottelevaisuudesta ja varmistaa että kaikki käskyt ovat muistissa tuoreina. Siis istu, maahan, seis, vapaa, odota, tänne, sivuun jne. Ja samat asiat kannattaa opettaa myös juniorille.
Jonkinlainen mielenosoitus tuo nyt on sinun suuntaasi että laitapas tuo nuori lurjus kuriin, joten huomioin tosiaan vanhempaa enemmän ja laita nuorisolle enemmän rajoja.
Niin siis tämä meidän nuorimmainen käyttäytyy esimerkillisesti, tulee luokse kutsuttaessa ei karkaile yms.
Yrittää vaan kovasti saada tätä vanhaa herraa leikkimään kanssaan, mutta vanhempi ei lähde mukaan. Ei ole leikkisä muutenkaan, ainoa mikä motivoi on ruoka ja rapsutukset =) Pitääkö minun kieltää nuorempi nyt sitten leikkimästä, eli ei ota kontaktia vanhempaan? Ymmärrän sen että kiusata ei saa mutta muuten olen antanut koirien itse selvittää välinsä ja luottanut siihen että vanhempi turre ojentaa nuorempaa jos leikit liian hurjia. Sakupentu ja hyppiminen/leikkipureminen/takaa-ajo on aika normaali yhtälö tässä iässä. Kävi vaan mielessä että penska kohta puolivuotias, onko alkanut haista urokselle ja voimiakin kun enemmän, kokeeko jotain johtajuuden menetysfobiaa vai mitä. Siinä pitää kyllä ryhdistäytyä että vanhalle koiralle huomiota enemmän.
opettaisit vanhemmalle koirallesi paremman luoksetulon?
Yritä juoksuttaa vanhempaa koiraa yksinään irti metsässä tms ja ota mukaan mistä koira todella tykkää - esimerkiksi nameja, leluja tai jotain muuta. Kun koira huitelee eteempäin, kutsu sitä esimerkiksi lauseella "Musti, tänne!" tai mitä luoksekutsu sanaa käytätkään. Mainitse koiran nimi huudossasi, mieluiten ekana jotta koira tajuaa sitä kutsuttavan. Jos koira ei tule ensimmäisellä kutsulla, toista se.
Jos sekin menee kuuroille korville, käänny ympäri ja marssi suureleisesti poispäin niin että koira kuulee sinun menevän. Kun koira tulee luoksesi omasta tahdostaan, toru sitä ja hätistele pois. Älä koske koiraan tällä välin. Kun koira hätistetään pois, odota pari sekuntia ja kutsu koiraa uudestaan, kannusta sitä nameilla tms. Jos koira tulee nopeasti tai hitaasti, älä sakota siitä vaan iloitse siitä kuin uudesta autosta. Palkkaa ja jatka matkaa.
Pikkuhiljaa koira alkaa reagoimaan luoksekutsuun paremmin ja haluaa olla lähelläsi, mielummin kuin kaukana. Ota pentu mukaan ja pyri pitämään vanhempi sinua lähellä.
Suosittelen myös kirjaa nimeltä Kontaktikoulutus, siinä on yksi esimerkki myös :)
ps. Kovakalloisella "korvattomalla" salukilla ja omapäisellä suomenajokoiralla tämä toimi erinomaisesti.
uroshan silloin yleensä lähtee, vaikka ei olisikaan sitä ennen tehnyt.
Meillä samanikäinen pentu-uros haastaa samoin vanhempaa urosta leikkiin. Vanhempi uros on uskomattoman pitkämielinen pennun kanssa, mutta on uutamia kertoja ärähtänyt kunnolla ja silloin pentu kyllä painelee alta pois, korvat alhaalla ja pysyy poissa. Voisiko olla, että vanhempi odottaa teillä sinun hoitavan tilanteen. Meillä oli juuri noin aluksi, mutta kun homma ei selkiytynyt, jätin koirat kahestaan ja kun pentu hyppi liikaa kielsin tiukasti, vanhempi katsoi minua ja sen jälkeen ärähti kunnolla ite pennulle ja nyt pentu tottelee vanhempaa. Vähän sekava selitys, mutta toivottavasti idea tulee läpi...
Tuo toiseen suuntaan lähteminen ei meillä auta, seniori viis veisaa siitä vaikka lähtisin juoksemaan suureleisesti toiseen suuntaan, on vaan tyytyväinen kun pääsee omille reissuilleen. Eilen laitoin kummatkin veitikat kiinni ja vasta metsässä päästin vapaaksi kummatkin. Vanhempi pinkaisi heti irtipäästyään juoksemaan minkä jaloistaan pääsi ja ei näkynyt sen koomin..Tuli taas pihaan omia aikojaan kun oltiin jo palattu lenkiltä. Koira käyttäytyy miehen mukaan aivan erilailla kun ovat lenkillä kahdestaan ja miestä tottelee.. Koira tuli miehen sukulaisesta adoptiokoirana ja on ikänsä asunut maalla, missä sääntöjä ei ole juuri ollut, koulutus on tasolla istu ja tassu. Kuitenkin luoksetuloa ennen totellut ja pysynyt pihassa.
Yritin miehen kanssa jutella ettei se ratkaise ongelmaa että häntä tottelee mutta minua ei. Tämä karkuun pinkominen johtuu luultavimmin pennun läsnäolosta lenkillä. Olen edelleen yhtä avuton tilanteessa, auttaisikohan sitruunapanta karkailua..?
on sijoitus sitruunapantaan. Ihmettelisin jos toimi. Toki silloin hintansa väärtti. Kuitenkin ehdotan vain että sitkeästi kokeilet opettaa sille uusia käytöstapoja ja temppuja. Kyllä vanhakin koira oppii. Ja uutta opetellessa ehkä muistuu vanha sääntökin paremmin mieleen...
Yksi mitä ehkä voisit kokeilla on liina. Voit tehdä sen vaikka liukkaasta pyykkinarusta. Parikolkytä metriä vapaata tilaa kulkea ja sitten astut päälle ja pysäytät...ehkä puhutteletkin.
näennäinen korjaus sitrpannalla tai muulla vastaavalla auta mitenkään. Onko mahdoll päästä koirakouluun? Asiaan liittyy paljon, täällä mahdoton kirjoittaa kaikkea.
Kyllä, uskon itsekkin ettei tästä vippaskonsteilla selvitä. Tuo sitruunapanta oli vain työkaverin kommentti =) Minulla on itselläni kädet täynnä tämän aktiivisen pennun ja sen kouluttamisen kanssa. Käymme pennun kanssa jo harrastamassa tokoa kentällä ja normikuviot päälle työt lapsi, aika ei vaan riitä. Vanhempi koira on "miehen" mutta minä olen sitä päänsääntöisesti hoitanut ja lenkittänyt miehen työn luonteen vuoksi viimeiset puoli vuotta. Pahinta on se että mies ei tunnu näkevän tässä mitään ongelmaa vaikka olen yrittänyt selittää että on vaaraksi koiralle itselleen karkailla näin ja että jää vielä auton alle. "Kun se häntä tottelee". Uskon että tuo koirakoulu olisi hyvä ajatus mutta kumman sinne pitää mennä, minun miehen vai me yhdessä? Voi kun saisin hänet vakuutettua että näin ei jatkua ja että jotain asialle pitää tehdä!! Miehen näkökulmasta on vika on vain pennun joka yrittää saada vanhempaa herraa leikkimään ja siksi otti ensin lenkillä etäisyyttä ja karkaa. Tänään teki sen taas ja pinkoi tielle sen minkä jaloistaa kerkisi, lähdin toiseen suuntaan ja sinne meni. Tämä omaa syytäni kun en taas voinut laittaa hihnaan heti ovesta ulos mentäessä =( Jotenkin tämä kaikki on pahentunut 2 viime viikon aikana, sitä ennen vain etäisyyden ottamista nyt suoraa täyttä laukkaa karkuun. Vaikka maalla asutaan on ne vaarat olemassa. Onneksi tuo pallero tulee aina kutsuttaessa takaisin namipalan toivossa mutta miten vaikuttaa että tuo vanhempi antaa esimerkkiä? En tiedä mutta alkaa suomeksi sanottuna ********, no tiedätte =)
nyt on todistettu sekin että jos mies paikalla, mukana lenkillä koira ei karkaa, ei pihasta eikä lenkillä.. Jos olen itse kolmisin koirien kanssa pihassa, karkaa välittömästi pihasta eikä lähde meidän perään lenkillä. Eli mielenosoitus kohdistuu minuun?
huomiota nyt sitten äänenpainoihin joilla kutsut ja käskytät sitä. Teillä on ilmeisesti hiukan erilainen äänenpaino miehesi kanssa. Kiinnitä huomiota niihin eroihin ja käytä samanlaista tyyliä kuin miehesi.
Koiralla saattaa olla valikoiva kuulo äänensävyjä kohtaan ja kun käytät ääntä ja siitä ei kuulukaan samanlaista ehdottomuutta kuin miehesi äänessä, niin koirahan käyttää sen automaattisesti hyödykseen.
Itse joudun kanssa kovin usein miettimään millä äänensävyllä kutsun ja millä käsken. Kutsuttaessa luokse ei tule kuin äärettömän ylimakealla maanittelulla, ja vastaavasti jos haluan estää toteuttamasta jotakin ei-toivottua, pitää käskyttää kuin poliisi rikollista. Vaikka koira tuntee myös sanojen sisällön, niin rodusta johtuen meillä tottelemiseen sisältyy tietty ehdollisuus. Omilla aivoillaan ajatteleva kun on.