Kaikki kaunis sanottu.
Teot puhuvat nyt.
Älä suotta lörpöttele.
Ei kukaan usko. Ei luota.
Hiljaisuudessa on voima.
Teoissa käsinkosketeltavissa.
Itselleni puhun.
Jotta ymmärtäisin.
Sinun kieltäsi.
Rakkaus.
Teot puhuvat nyt.
Älä suotta lörpöttele.
Ei kukaan usko. Ei luota.
Hiljaisuudessa on voima.
Teoissa käsinkosketeltavissa.
Itselleni puhun.
Jotta ymmärtäisin.
Sinun kieltäsi.
Rakkaus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanoja ilman tekoja
tekoja ilman sanoja
jos joutuisit valitsemaan
kumman ottaisit
tiedän, tiedän...
mutta ei ole sitä vaihtoehtoa
vaikea valinta eikö...
voisiko kaikki tunteensa ilmaista
teoilla ilman sanoja
sanoilla voi koskettaa sielua sydäntä
pääseekö teoilla yhtä syvälle
vai jääkö sittenkin ihon pinnalle...
Hienon runon olet kirjoittanut; sanoilla ja teoilla on oma tarkoituksensa, niin uskon. Tärkeintä varmaan kaikessa on se, että ne sanat tulee sydämestä eikä ole vain sanahelinää. Kun kaikki kauniit sanat on sanottu, hiljaisuudessa on mahdollisuus selkeyttää ajatuksensa ja miettiä jäikö jotain sanomatta/tekemättä...kulkea ikään kuin elämän/rakkauden tiellä.
Tällaisia ajatuksia runosi herätti...siis paljon ajatuksia tai sanoja, mutta eri asia onko niissä mitään järkeä...taidan lopettaa lörpöttelyn ja mennä hiljaisuuteen pohtimaan... :)
Jotkut "syyllistyvät"liikaa kauniiden sanojen esiintuomiseen. Vai onko se vaan heidän tapansa tuoda esille rakkauttaan tekojen lisäksi? Me ihmiset olemme niin erilaisia. Jotkut tykkäävät,että heille toistellaan kauniita sanoja, toisten mielestä se on "turhaa". Kultainen keskitie. Mikä se on? Olen ajatellut usein,että haluan sanoa rakkaalleni joka päivä kuinka paljon häntä rakastan.Enhän tiedä seuraavasta päivästä,koska mitään tässä elämässä ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Tosin...ilmeet,eleet,kosketukset...kaikki herkkyys ja tunteikkuus kertovat mielestäni enemmän kuin tuhat sanaa.
Nyt sitten taas lörpöttelen:)
Kiitos sinulle ajatuksistasi 33.
ei aina ole sijaa,
joskus riittää vain katseet, kosketukset
ja kehojen kieli - ilmeet.
Hieno ja ajatuksellinen runo taas Sinulta,
kiitos.
Niin...hiljaisuus...on meille kaikille joskus hyväksi.
On osattava pysähtyä ajattelemaan.
Hiljaisuus kynttilänvalossa...ehkäpä taustalla hyvin hyvin hiljaa kuuluva kaunis ja levollinen musiikki, joka tuo mielenrauhaa.
Kunhan ei ajattele liikaa :)
Aika jännä.. pidin.. aika moni runo päättyy rakkauteen tai sanaan rakkaus.. jonkinlaisena loogisena johtopäätöksenä aiemmin kuvatusta.. mutta tässä runossa loppu tuli minulle yllätyksenä. Oikeastaan pari yllättävää käännettä tapahtui runossa... ensin tuo "Itselleni puhun"-kohta ja sitten tosiaan tuo lopun "Rakkaus".
Tämä oli tekstinä valmis. Hmm... mieleeni tuli jostakin syystä Tommy Tabermann... hän heittää joskus ihmeellisiä kierrepalloja rakkauteen (~painu helvettiin rakkaus / ~En halua sinun rakkauttasi. Omani minä haluan. Sinulta.). Tyyli oli omaasi, mutta runon ajatteluketjussa oli jonkinlaista "kierteisyyttä".. :)