Olemme mieheni kanssa eroamassa. Olemme kuitenkin päättäneet jäädä saman katon alle asumaan joksikin aikaa. Koemme että haluamme olla yhdessä, mutta naimisissa emme. Onko omaisuus pakko jakaa avioeron tultua voimaan? Hieman ymmällään tämän edessä.
Avioero, mutta saman katon alla.
Ex-vaimo, piakkoin
101398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole pakko jakaa. Voitte jatkaa yhdessä jakamatta vaikka toisen kuolemaan asti. Joskus vuosien päästä se jakaminen kuitenkin on edessä, ja voi silloin - varsinkin toisen kuoltua - olla hankalampaa kuin nyt. Periaatteessa ositus tehdään sen mukaisesti, mikä varallisuus- ja velkatilanteenne on ollut avioerohakemuksen (1. vaihe) tekemisen ajankohtana. Se, mitä tuon jälkeen on tullut, ei kuulu ositukseen, ellei se ole tullut ositettavan omaisuuden sijaan.
Mutta voittehan te jakaa (tehdä osituksen) ja jatkaa siitä huolimatta saman katon alla.
Sanoisin: Ositus kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin.
Ei tule (toivottavasti) isoja riitoja.
Näin ajattelinkin, että ei ole pakko jakaa. Olemme suunnitelleet tekevämme virallisen dokumentin varallisuudesta tällä hetkellä ja mitä/paljonko rahaa toiselle kuuluu. Emme jaa varallisuutta kuitenkaan, mutta on mustaa valkoisella mikä kuuluu kellekkin jos ero tapahtuu.
Aviopuolisoni väitti että hänelle kuuluu enemmän koska on enemmän tienannutkin. Toisaalta minä olen ollut kotona hoitamassa lapsiamme ettei tule päivähoitomaksuja, eikä miehellä poissaoloja töistä. Työttömyysaikana tuloni oli 0 sillä mieheni tienasi enemmän. Kuitenkin oletan että ei voi olla totta, että mieheni saa enemmän koska talo on hänen nimissään kuten autotkin jne.
hyvät on jo alut kunnon riitoihin, mitä ositukseen tulee...
vuoksi kannata olla yhdessä...sun mun sun mun jne...
Sanoit olevasi tilanteessa hämilläsi. Otsikoimani varoitus juontaa kysymyksestäsi, ettei vaan puolisosi suunnittele vedättää sinua kuusnolla ositussopimuksessa. Et maininnut avioehtoa, joten sinulle kuuluu avio-oikeutesi nojalla puolet teidän molempien yhteenlasketuista netto varoista, eli laskennallisesti myös miehesi omistama talo ja auto huomioituina.
Eron jälkeisen yhdessä asumisen suunnittelu tuo mieleen vain toiselle edullisen ositussopimuksen hyväksymisen pehmittelyn. Eron jälkeen avokkina olet heikoilla exäsi talossa yhteisasumisenkin jatkamisen osalta, ellet osituksessa saa puolikasta omistukseesi.
Onko moinen järjestelynne nykyajn muotia vai onko miehellesi tulossa lahja tai perintö, jonka hän näin junailee kokonaan itselleen nykyisen avio-oikeutesi häiritsemättä.
Jos panette eronne vireille, niin tehkää aiemmissa vastauksissa neuvottu ositus välittömästi, mutta ota avuksesi luotettava asiantuntija ennen allekirjoituksiasi. Huomaa, että ositussopimus jää voimaan vaikka peruisitte avioeronne. Ositussopimus ei tarkoita, eikä velvoita jakamaan tavaroita tai rahoja.
no ei teistä kumpikaan tollasella asetelmalla kovinkaan nopeasti pääse erosta yli kun eihän sitä oikeastaan tapahdu kuin vasta kun eroatte fyysisestikin elämänne toisistaan. tuskin ainakaan uudesta kumppanista kannattaa kummankaan edes haaveilla. kuka hullu alkaa seurustella ihmisen kanssa joka asuu edelleen eksänsä kanssa?! tiedän ettei tässä vaiheessa se ehkä tunnu kovin tärkeältä mut kannataa kuitenkin miettiä haluaako sitä roikkua toisessa ja estää elämää etenemästä jos kerran on jo pättänyt erota.
kaikki tekee omat päätöksensä mut henk.koht. olisin kerrasta poikki -tyylin kannalla. silloin ei hukkaa omaa elämäänsä enempää venyttämällä vaikean asian prosessointia.
Tämä ero on minun ideani, ei aviopuolisoni. Meillä on suuria näkemyseroja asioiden suhteen, enkä luota häneen tippaakaan. Hölmö kun olen, en osaa lähteä vielä omille poluilleni. Halusin ottaa pari askelta taaksepäin ja koettaa olisiko seurustelusta tai erilleen muutostakaan apua yhteiselollemme. Periksi kun en osaa antaa.
Aviopuolisoni ei olisi halunnut mennä naimisiin kanssani, vaikkakin on jo muuttanut mieltään. Suopasi ja huopasi häiden kynnyksellä. Pyysi peruuttamaan häät jo kutsujen lähdettyä, ja siinä syyllistyin uhkaamaan että nyt naimisiin tai hyvästi. Häpesin suunnattomasti puolisoni ehdotusta, sillä meillä oli jo lapsia. Eroamalla saan tilanteen takaisin, en ole katkera kiristysavioliitosta.
Halpaahan tämä soupaaminen ja huopaaminen ei ole, mutta en halua olla hänen kanssaan naimisissa..jonkin sortin seurustelua/katotaan mitä tästä nyt tulee voi tulla kyseeseen..
En ole rahan perään, enkä välttämättä halua puolia mieheni omaisuudesta. Hän vain ehdotti naurettavan pientä summaa, jonka haluaisin kertoa ainakin 3x. Sekään ei ole puolta mutta sillä saisin itselleni asunnon jne.
Meninpä halpaan, kun luulin puolisosi sinua yrittävän/pystyvän vedättämään ja yritin tosissani varoitella.
Tulitko ajatelleeksi, että ajanvietteenäkin juttusi oikean motiivin tarkennus voi viedä vastaushaluja oikeissa ongelmissa painivien kysysymyksiin. Hauskaa avioelämän jatkuvuutta kuitenkin teillekin!
Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että EI ONNISTU. Ihan turhaa vuosien hukkaan heittämistä. Pistäkää omaisuus puoliksi, se on oikeudenmukaista, kantapäät yhteen ja poistukaa suunnillenne taaksenne vilkuilematta.