ADD:n liitännäisoireet

Tutkia asia, kun vielä poikas on suht nuori mikään ei ole liian myöhäistä ja kyllä ADD:hen myös masennusta voi kuulua eli todella vaikeeta sanoa onko kakssuuntanen mielialahäiriö vai add kannattaa vaatia lähete tutkimuksiin oikeaa diaknoosia varten ja sielä keskustella enemmän neurologin kanssa. Täälä sitä ei oikein pysty arvuuttelemaan. Epäilen itsellänikin ADHD:ta vaikka olen jo 30, mutta äiti ei koskaan vaatinut diaknoosia keskittymisvaikeuksistani ja rauhattomuudesta minut siirrettiin pienluokalle ilman mitään diaknoosia aikanaan ja masennuin, kun koin itseni tyhmäksi ja tunsin itseni huonommaksi kuin muut ja vieläkin entisissä työpaikoissa on ollut vaikeeta ottaa vastaan pitkiä ohjeita esim ja muisti ongelmia jne... olen aina ollut huono koulussa varsinkin matematiikassa ja äidinkielessä varsinkin luetunymmärtämisessä, mutta hyvä käsiala on ollut aina, mutta jokin vaan vieläkin mättää. Iltaisin mietin asioita eikä uni tule ja aamulla olen aina väsynyt, etten millään jaksa nousta ylös. Veljeni olis kans aikanaan tarvinnut apua, mutta tällä hetkellä hän on erittäin psyykkisesti sairas ja lääkkeet vielä entisestään kroonistuttanu sairautta eli kyllä noiden lääkkeidenkin kanssa on varovainen oltava. Totta kai lääkäritkin niitä tyrkyttää, että saa vastuun muualle ei niitä ihminen kiinnosta nytkin veljeni on niin saias, ettei ole enää koskaan entisensä. Ei lääkärit ihmisestä välitä ne haluu tappaa lääkkeillä ihmisen ja niin siinä käy ajan mittaan. että tällästä kokemusta nään vaan kun päivä päivältä veljeni kuihtuu silmissä ja puhuu kuolemasta haluis pois todella ala arvoista, kun ei tarjota enemmän apua. Kärsin suunnattomasta veljeni puolesta ja en ikinä toivois kellekkään sitä kohtaloa äitini aina syyttää itteensä ja sanoo, että olis aikanaan pitänyt enemmän vaatia se on ihan hajalla. Hyvää jatkoa eteen päin kyllä se siitä kun jaksaa vaatia siihen sinulla on oikeus niin kuin kaikilla muillakin.

äiti myöskin kirjoitti:

Tutkia asia, kun vielä poikas on suht nuori mikään ei ole liian myöhäistä ja kyllä ADD:hen myös masennusta voi kuulua eli todella vaikeeta sanoa onko kakssuuntanen mielialahäiriö vai add kannattaa vaatia lähete tutkimuksiin oikeaa diaknoosia varten ja sielä keskustella enemmän neurologin kanssa. Täälä sitä ei oikein pysty arvuuttelemaan. Epäilen itsellänikin ADHD:ta vaikka olen jo 30, mutta äiti ei koskaan vaatinut diaknoosia keskittymisvaikeuksistani ja rauhattomuudesta minut siirrettiin pienluokalle ilman mitään diaknoosia aikanaan ja masennuin, kun koin itseni tyhmäksi ja tunsin itseni huonommaksi kuin muut ja vieläkin entisissä työpaikoissa on ollut vaikeeta ottaa vastaan pitkiä ohjeita esim ja muisti ongelmia jne... olen aina ollut huono koulussa varsinkin matematiikassa ja äidinkielessä varsinkin luetunymmärtämisessä, mutta hyvä käsiala on ollut aina, mutta jokin vaan vieläkin mättää. Iltaisin mietin asioita eikä uni tule ja aamulla olen aina väsynyt, etten millään jaksa nousta ylös. Veljeni olis kans aikanaan tarvinnut apua, mutta tällä hetkellä hän on erittäin psyykkisesti sairas ja lääkkeet vielä entisestään kroonistuttanu sairautta eli kyllä noiden lääkkeidenkin kanssa on varovainen oltava. Totta kai lääkäritkin niitä tyrkyttää, että saa vastuun muualle ei niitä ihminen kiinnosta nytkin veljeni on niin saias, ettei ole enää koskaan entisensä. Ei lääkärit ihmisestä välitä ne haluu tappaa lääkkeillä ihmisen ja niin siinä käy ajan mittaan. että tällästä kokemusta nään vaan kun päivä päivältä veljeni kuihtuu silmissä ja puhuu kuolemasta haluis pois todella ala arvoista, kun ei tarjota enemmän apua. Kärsin suunnattomasta veljeni puolesta ja en ikinä toivois kellekkään sitä kohtaloa äitini aina syyttää itteensä ja sanoo, että olis aikanaan pitänyt enemmän vaatia se on ihan hajalla. Hyvää jatkoa eteen päin kyllä se siitä kun jaksaa vaatia siihen sinulla on oikeus niin kuin kaikilla muillakin.

Lue lisää

Jumalalle, mikään ei ole mahdotonta. Rukoile ja käy veljesi kanssa jossain vapaan suunnan SRK.

äiti myöskin kirjoitti:

Tutkia asia, kun vielä poikas on suht nuori mikään ei ole liian myöhäistä ja kyllä ADD:hen myös masennusta voi kuulua eli todella vaikeeta sanoa onko kakssuuntanen mielialahäiriö vai add kannattaa vaatia lähete tutkimuksiin oikeaa diaknoosia varten ja sielä keskustella enemmän neurologin kanssa. Täälä sitä ei oikein pysty arvuuttelemaan. Epäilen itsellänikin ADHD:ta vaikka olen jo 30, mutta äiti ei koskaan vaatinut diaknoosia keskittymisvaikeuksistani ja rauhattomuudesta minut siirrettiin pienluokalle ilman mitään diaknoosia aikanaan ja masennuin, kun koin itseni tyhmäksi ja tunsin itseni huonommaksi kuin muut ja vieläkin entisissä työpaikoissa on ollut vaikeeta ottaa vastaan pitkiä ohjeita esim ja muisti ongelmia jne... olen aina ollut huono koulussa varsinkin matematiikassa ja äidinkielessä varsinkin luetunymmärtämisessä, mutta hyvä käsiala on ollut aina, mutta jokin vaan vieläkin mättää. Iltaisin mietin asioita eikä uni tule ja aamulla olen aina väsynyt, etten millään jaksa nousta ylös. Veljeni olis kans aikanaan tarvinnut apua, mutta tällä hetkellä hän on erittäin psyykkisesti sairas ja lääkkeet vielä entisestään kroonistuttanu sairautta eli kyllä noiden lääkkeidenkin kanssa on varovainen oltava. Totta kai lääkäritkin niitä tyrkyttää, että saa vastuun muualle ei niitä ihminen kiinnosta nytkin veljeni on niin saias, ettei ole enää koskaan entisensä. Ei lääkärit ihmisestä välitä ne haluu tappaa lääkkeillä ihmisen ja niin siinä käy ajan mittaan. että tällästä kokemusta nään vaan kun päivä päivältä veljeni kuihtuu silmissä ja puhuu kuolemasta haluis pois todella ala arvoista, kun ei tarjota enemmän apua. Kärsin suunnattomasta veljeni puolesta ja en ikinä toivois kellekkään sitä kohtaloa äitini aina syyttää itteensä ja sanoo, että olis aikanaan pitänyt enemmän vaatia se on ihan hajalla. Hyvää jatkoa eteen päin kyllä se siitä kun jaksaa vaatia siihen sinulla on oikeus niin kuin kaikilla muillakin.

Lue lisää

Ei lääkärit mitenkään halua tappaa ketään. Älä viitsi sellaista edes sanoa. Lääkärit haluaa hoitaa ihmiset terveiksi siksi käyvät koulut .
Joten on vaan olemassa sairauksia josta ei aina pääse selvyyteen ensimmäisellä lääkärin tapaamisella.
Ja kun lääkärille kertoo asiat juuri siten kun ne ovat niin sekin helpottaa diagnoosin saantia.
Mitä apua olet hakemassa kun sanot ettei tarjota apua.
Ja lääkkeet sitten joista kirjoitat, ei lääkkeillä ketään tapeta, ja jos teistä tuntuu että lääkkeessä on vika niin pitää ottaa uudestaan yhteyttä lääkäriin, kyllä ne vaihtavat lääkkeet jos toteavat että ne ei sovi potilaalle.
Ja puhut myös vastuusta , lääkärin vastuu on tehdä diagnoosi ja kirjoittaa lääkkeet. Pahoissa tapauksissa lähete sairaalaan. Joten kyllä,lääkärit tietävät vastuunsa .
Pitää ottaa selville kellä on vastuu yhteiskunnassa eri asioista ettei syytellä väärin ketään.
Moni mielisairaus on todella kurjaa , ja jos veljesi puhuu kuolemasta niin soita siitä lääkärille että hän ehkä tarvitsee hoitoa sairaalassa niihin juttuihin .

Nyt on vielä kaksi vuotta aikaa saada pojan asiat kuntoon, ajattelepa sitä kun hän täyttää 18 ja on täysikäinen, vieläkö silloinkin aiotte olla samassa tilanteessa kuin nyt? Ihan tosissaan, jos ei alkoholi, huumeet ja huono seura jo ole hänen todellisuuttaan, niin ne vaanivat "nurkan takana".
Mitäpä jos ilmoitat hänelle että olet varannut lääkärinajan lääkäriltä XX silloin ja silloin. Ja että jos hän ei sitoudu lähtemään, hommaat hänet tahdonvastaiseen hoitoon tutkimuksiin (se lienee mahdollista todellisuudessakin). Nyt ei parene koko päätösvaltaa jättää masentuneen pojanklopin kapeille hartioille. Muuten kaduttaa jälkikäteen.
Näitä mietteitä kirjoitti eräs, jolle läheinen ADHD-nuori on jo reilusti täysi-ikäinen ja ehkä peruuttamattomasti sotkenut elämänsä. En ole hänen äitinsä, hoidon laiminlyöminen aikanaan vain hirveästi surettaa.

XXYYZZ kirjoitti:

Nyt on vielä kaksi vuotta aikaa saada pojan asiat kuntoon, ajattelepa sitä kun hän täyttää 18 ja on täysikäinen, vieläkö silloinkin aiotte olla samassa tilanteessa kuin nyt? Ihan tosissaan, jos ei alkoholi, huumeet ja huono seura jo ole hänen todellisuuttaan, niin ne vaanivat "nurkan takana".
Mitäpä jos ilmoitat hänelle että olet varannut lääkärinajan lääkäriltä XX silloin ja silloin. Ja että jos hän ei sitoudu lähtemään, hommaat hänet tahdonvastaiseen hoitoon tutkimuksiin (se lienee mahdollista todellisuudessakin). Nyt ei parene koko päätösvaltaa jättää masentuneen pojanklopin kapeille hartioille. Muuten kaduttaa jälkikäteen.
Näitä mietteitä kirjoitti eräs, jolle läheinen ADHD-nuori on jo reilusti täysi-ikäinen ja ehkä peruuttamattomasti sotkenut elämänsä. En ole hänen äitinsä, hoidon laiminlyöminen aikanaan vain hirveästi surettaa.

Lue lisää

Lapsi on vanhemman vastuulla aikai kun täyttää18 niin että tahtoi paikantaminen ei hoitoa niin se on sinun velvollisuutesi katsoa että hän saa hoidon, eikä kirjoitella nettiin asiasta jolle kukaan täällä ei voi tehdä mitään.ävastuu on vanhempien omasta lapsestaan ja heidän velvollisuutensa on katsoa että lapsi viedään lääkäriin jos jotain on vialla.