Mitä yhteistä on omakustannekirjailijalla ja suomalaisella urheilijalla? Molemmat joutuvat tekemään päivätyötä henkensä pitimiksi ja saavat ulkopuolista tukea vasta huipulla. Vain menestyvimmät voivat jättää "oikeat" työt. Tiedän, tilanne ei mahda olla yhtään sen ruusuisempi niilläkään kirjailijoilla, jotka ovat saaneet kustannussopimuksen teoksilleen, mutta väitän, että itse kustannettu teos vaatii enemmän.
Ensinnäkin on tämä nimitys kirjailija. Voiko nimeä käyttää ja katsoa keskustelukumppania ilman häpeää samalla silmiin. Siinä ja siinä, mutta toisaalta itsensä voisi esitellä vaikka kirjan taittajaksi, valokuvaajaksi, kustantajaksi, kustannustoimittajaksi, markkinoijaksi, myyntineuvottelijaksi, yrittäjäksi, rahoittajaksi, keksi itse lisää. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse itse lähteä paperia varten puita kaatamaan.
Paljon on silti saanut tehdä (ehkä joutunutkin). Heti kirjoittamisen jälkeen on antoisinta ollut tekstin oikoluku ja sen korjaaminen. Tunne on ristiriitainen, kun huomaa omasta tekstistään vikoja ja tietää miten saa ne paremmaksi. Samoin oli hauskaa miettiä kirjalle sopivaa kansikuvaa, valita materiaaleja, tekniikoita, käydä hajottamolta tuulilasin siruja, vaijeria ja pysähtyä vaikka alikulkusiltojen kohdalle arvioimaan sopivaa kuvauspaikkaa.
Sitten tulee tämä markkinointi. Suomeksi se tarkoittaa, että pitäisi ryhtyä kehumaan itseään ja erityisesti teostaan. Helppoa? No kuitenkin, sitähän tässä on yritetty tehdä, käyttää kaikki ilmaiset mainosreitin, lähettää esittelytekstejä Kirjavälitykseen, BTJ:n ja lehdille, joista ei yksikään ole vielä juttua tehnyt. Kiellän itseäni ajattelemasta, että asiani olisi heille liian vähäpätöinen ja ettei tekemisilläni olisi uutisarvoa. Jospa he eivät ole vielä ehtineet kaikelta muulta kiireeltä paneutumaan asiaan. Niinhän? Eikö niin? Pakko. Täytynee jatkaa vain häiriköintiä.
Puhutaan rahasta. Jotta saan maksettua kirjat, joudun ottamaan velkaa ja kun olen saanut ne kaikki lopulta myytyä, jää vaivan palkaksi ehkä euro per tunti. Tekisitkö sinä töitä euron tuntipalkalla?
Mikä saa jatkamaan? Ne yksittäiset kiitokset ja kehut. Usko, että Testinuket on pirun kova juttu. Pusketaan vain eteenpäin, vaikka itsensä munaamisen mahdollisuus vaanii aina.
Ensinnäkin on tämä nimitys kirjailija. Voiko nimeä käyttää ja katsoa keskustelukumppania ilman häpeää samalla silmiin. Siinä ja siinä, mutta toisaalta itsensä voisi esitellä vaikka kirjan taittajaksi, valokuvaajaksi, kustantajaksi, kustannustoimittajaksi, markkinoijaksi, myyntineuvottelijaksi, yrittäjäksi, rahoittajaksi, keksi itse lisää. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse itse lähteä paperia varten puita kaatamaan.
Paljon on silti saanut tehdä (ehkä joutunutkin). Heti kirjoittamisen jälkeen on antoisinta ollut tekstin oikoluku ja sen korjaaminen. Tunne on ristiriitainen, kun huomaa omasta tekstistään vikoja ja tietää miten saa ne paremmaksi. Samoin oli hauskaa miettiä kirjalle sopivaa kansikuvaa, valita materiaaleja, tekniikoita, käydä hajottamolta tuulilasin siruja, vaijeria ja pysähtyä vaikka alikulkusiltojen kohdalle arvioimaan sopivaa kuvauspaikkaa.
Sitten tulee tämä markkinointi. Suomeksi se tarkoittaa, että pitäisi ryhtyä kehumaan itseään ja erityisesti teostaan. Helppoa? No kuitenkin, sitähän tässä on yritetty tehdä, käyttää kaikki ilmaiset mainosreitin, lähettää esittelytekstejä Kirjavälitykseen, BTJ:n ja lehdille, joista ei yksikään ole vielä juttua tehnyt. Kiellän itseäni ajattelemasta, että asiani olisi heille liian vähäpätöinen ja ettei tekemisilläni olisi uutisarvoa. Jospa he eivät ole vielä ehtineet kaikelta muulta kiireeltä paneutumaan asiaan. Niinhän? Eikö niin? Pakko. Täytynee jatkaa vain häiriköintiä.
Puhutaan rahasta. Jotta saan maksettua kirjat, joudun ottamaan velkaa ja kun olen saanut ne kaikki lopulta myytyä, jää vaivan palkaksi ehkä euro per tunti. Tekisitkö sinä töitä euron tuntipalkalla?
Mikä saa jatkamaan? Ne yksittäiset kiitokset ja kehut. Usko, että Testinuket on pirun kova juttu. Pusketaan vain eteenpäin, vaikka itsensä munaamisen mahdollisuus vaanii aina.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todellakin asiaa kirjoitat.
Ei liity suoraan aiheeseen, mutta miettikääpä kirjojen kääntäjiä. Tekevät valtavan urakan, kompromisseja, vaikeita valintoja ja umpikujiakin sisältävän työn - ja missä seisoo kiitos? Palkan muodossa se ei ainakaan tule. Itse kunnioitan valtavasti kääntäjiä. Heidän työnsä on todella arvokasta.
Niinpä. Kaikki toiminta, mistä tekijälle maksetaan (EI tarkoita, että toiminta olisi voitollista), on liiketoimintaa, mitä esim. lehdet eivät helpolla kirjoita ilmaiseksi. Ellei sitten omaa jotain muuta mainosarvoa, esim. ole jostain syystä julkkis, julkkiksen puoliso tai sukulainen.
Ymmärrän harmistuksesi, mutta toisaalta - kun realiteetit on tiedossa alusta asti, niihin on mahdollista suhtautua harmistumatta. Tiedän monta, jotka ovat harkinneet omakustannekirjan julkaisemista, mutta ovat luopuneet aikeesta juuri noiden taloudellisten riskien vuoksi.
Ei se ihan ylitsepääsemätön juttu ole. Itse olen kustantanut kirjan .. KIEHTOVA TERVASTULI ... Books on Demand GmbH :n kautta. Kyllä ne siellä neuvoo miten pitää menetellä. Osoite on : Mannerheimintie 12 B
FI - 00100 Helsinki. Kirjani painetaan Saksassa .. ja .. VAIN .. sitä mukaa kun sitä ihmiset haluaa lukea .. ja toimitetaan kirjakauppojen välityksellä. Itse en todellakaan halua tuottaa " ylimääräistä " roskaa mailmaan.
Olen nähnyt kirjakaupoissa isot pinot jonkun kirjailijan teoksia , jotka ovat parin vuode päästä suurina läjinä divareissa , kun ensi innostus on mennyt ohi. Ai niin .. nopeiten saat tietoa kaikkeen kirjoittamiseen liittyvää samaisesta firmasta soittamalla 358 (0)9-25 16-6349. Tai Tietokoneella .. [email protected]
Tämä mainitsemani omakustanne maksoi minulle 300 €. vuonna 2008. Nykyisin sekin maksaa VAIN 100 €
Soita vain rohkeasti BOD : ille . Terv. Nipa.
Omakustannekirjailija on siis = yksinyrittäjä. Liity Suomen Yrittäjiin siellä saat vertaistukea toisilta puurtajilta markkinoinnista on koulutusta jne. Markkinointi on markkinointia olipa tuote kirja tai mikä muu hyvänsä. Hyvä ystävä olet yrittäjä!
Kustansin minäkin runokirjani
juokse pupu juokse
joka pinkaisi viime viikolla nettimyyntiin, löytyy: www.opusliberum.com
Aikaisemmin en ole tietänyt kirjakustantamisesta mitään ja yllätyin kuinka helppoa nykyisin on kustantaa itse. Kirjapainolla on valmiina nettisivuillaan valintamahdollisuudet ja sen kun vain napsauttelin haluamiani vaihtoehtoja: kannet, tekstiaukeama yms. ja pistin sähköpostina. Nopeasti tuli tarjous ja sovin sitten tarkemmin kirjapainoihmisen kanssa lopputuloksesta. Tietysti kuvioon kuului myös se, että itse vähän möhlin lähettäessäni matskua, olin tallentanut tekstiä vähän niinsunnäin. Mutta siitäkin kuprusta selvisin kun kirjapainoihminen selvitti.
Ja sitten tietysti, kun kirja oli jo valmis, niin huomasin muutaman rivin, jotka olisi pitänyt olla ulkoasultaan toisin. Mutta tekevälle sattuu. Oikein iloisesti yllätyin kuinka hieno kirjastani tuli!
Ja tietysti rahallista menoa oli myös, mutta olen ainakin tähän saakka kokenut koko projektin hyvinkin silmät aukaisevana. Minulla nimittäin oli se käsitys, että tuskanhikeä puserrellen ja kirjapainoihmisten kanssa painien saa väkerrettyä jonkinmoisen paperikantisen.
Kaikkea muuta! Helposti ja vauhdikkaasti sujui. Otin yhteyttä kirjapainoon marraskuun lopulla ja kirja on jo myynnissä!
-
P.S.
Nyt vain tyynesti odottelen, että se hesarin paras runokriitikko puskisi tekstiä tulemaan... hmpfff... … sitä häneltä taattua kunnon pränttäystä (lue brändäystä) tosiaan odottelen... vai aikooko sittenkin olla hipihiljaa noteeraamatta... sepä se vasta olisikin...hmpfff...
Juokse pupu juokse -esikoisteoksen matka maailmalla on sujunut?
... yhä vain odottelen, että se
hesarin paras runokriitikko puskisi tekstiä tulemaan,
ja joku kaunis päivä
varmasti niin tekeekin !
juokse pupu juokse
juu, nostan tän tekstin arkistosta, koska tuolla
Kirjailijanalut
nimimerkki Saarikoski provoilee siihen malliin minulle, että hänkin voisi herätä horroksesta ja nettailla ja jättää persoonani, kun ei sitten kuitenkaan minusta mitään tiedä.
Okei scara, odotit oikeasti tulevasi Hesarin löytämäksi. Hesari "löytää" painetuistakin pienen osan, pitäisi se sinunkin tietää.
Löydetyksi tulemisen lisäksi muut syyt omakustanteeseen eivät kyllä selviä. Eikä sekään miksi kirjoituskilpailuboikotointipuheiden jälkeen osallistuit kirjoituskilpailuihin. Kerro täällä tai toisaalla.
Mutta totta on, että tässä sentään kerrot asiaakin, eli omakustantajan konkretiaa. Se on ihan kiinnostavaa se. Kiinnostavaa olisi tietää monenko hylsyn tai muun potkun jälkeen valintaasi päädyit.
Enkä vieläkään tiedä miksi suosittelet omaa teostasi. Miksi minun kannattaisi lukea juuri tämä? Kerro nyt jotakin mainoslausetta?
Tiedänhän minä sinusta; kerronko todisteeksi kaupungin ja kadun nimen? Vai kissan tai miehen nimen?
Kyllästyttää nämä "kirjailijat", jotka aina itkevät kuinka kirjoilla ei elä. Kirjoittakaa se 8 tuntia (keskivertotyöpäivän pituus) päivässä ja kirjoittakaa niin hyvin että ihmiset haluaa siitä maksaa. Ei siihen muuta vaadita. En minäkään ala punomaan koreja, puno niitä silloin kun huvittaa, ja sitten mene hillittömän koriläjän kanssa torille itkemään kuinka korinpunonnalla ei elä ja elämä on niin epäoikeudenmukaista.
Enpä usko, että kukaan Oikea KIrjailija kirjoittaisi
8 tuntia päivässä. Oikeat Kirjailijat eivät ole mitään keskivertotyöpäivän suorittajia.
Ja tätä itkemistähän riittää meillä kaikilla Suomalaisilla,
onneksi meillä on esimerkkinä Sofi Oksanen, joka tietää miten toimia Suomessa. Kun menestystä alkaa tulla ovista ja ikkunoista niin show käyntiin ja kiireesti perustamaan
oma firma.