Toivoisin hartaasti asiallisia vastauksia kokeneilta sijaisvanhemmilta. Olemme harkinneet pitkään sijaisvanhemmiksi ryhtymistä. Omat lapsemme ovat 3 ja 6 vuotiaita ja pitkään olemme olleet käsityksessä, että meille sijoitettava lapsi tulee nuorimmaksi. Tätä asetelmaa on tukenut malli perheen perinteisestä lisääntymisestä ja siitä, että kaikki lapset saavat nauttia vuorollaan pienimmän lapsen ehdottomasta huomiosta.
Nyt eräs sijoittava taho kuitenkin tarjosi meille mahdollisuutta ottaa sijoitukseen pieni koululainen, joiden kodeista on kuulemma huutava pula. Suurin osa kun sijaisperheistä haluaa juuri näitä aivan pieniä.Kieltämättä mekin olemme orientoituneet pieneen, mutta suurin motiivimme on auttaa ja tukea eheään elämään sekä kasvuun lasta, joka sitä tarvitsee. Miksi emme siis tarjoaisi kotia hieman vanhemmalle lapselle??
Tällä sijoittavalla taholla on kuulemma runsaasti hyviä kokemuksia sijoituksista, joissa sijoitettu lapsi onkin tullut vanhimmaksi tai saman ikäiseksikin. Nyt janoaisinkin käytännön kokemuksia. Onko joku kokenut vastaavaa? Mikä olivat tilanteet parhaat puolet? Entä suurimmat haasteet? Toivon vastauksia selkiyttämään omia pohdintojamme:)
Nyt eräs sijoittava taho kuitenkin tarjosi meille mahdollisuutta ottaa sijoitukseen pieni koululainen, joiden kodeista on kuulemma huutava pula. Suurin osa kun sijaisperheistä haluaa juuri näitä aivan pieniä.Kieltämättä mekin olemme orientoituneet pieneen, mutta suurin motiivimme on auttaa ja tukea eheään elämään sekä kasvuun lasta, joka sitä tarvitsee. Miksi emme siis tarjoaisi kotia hieman vanhemmalle lapselle??
Tällä sijoittavalla taholla on kuulemma runsaasti hyviä kokemuksia sijoituksista, joissa sijoitettu lapsi onkin tullut vanhimmaksi tai saman ikäiseksikin. Nyt janoaisinkin käytännön kokemuksia. Onko joku kokenut vastaavaa? Mikä olivat tilanteet parhaat puolet? Entä suurimmat haasteet? Toivon vastauksia selkiyttämään omia pohdintojamme:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meille kävi niin, että aikoinaan meille tuli 15-vuotias nuori kriisiisjoitukseen. Olimme pikkulapsiperhe ja tämä nuori viipyi meillä puoli vuotta. Enää en samaan ryhtyisi, ei tämä nuori saanut meiltä sitä mitä olisi tarvinnut, vaikka paljon aikaa käytimmekin hänen kanssaan. Omia lapsiamme tulokas ei mitenkään ihmetyttänyt, vaan he ottivat nuoren heti perheenjäseneksi.
Koska teillä on noinkin nuoret lapset, joista kumpikaan ei ole vielä edes koulussa, niin en lähtisi koululaista ottamaan. Kouluikäinenkin lapsi yleensä sijaisperheeseen asetuttuaan vaatii todella paljon aikaa ja huomiota, sekä saattaa taantua paljonkin. Koska omat lapsenne ovat pieniä, niin heidän on varmasti vaikea ymmärtää, jos heidän silmissään iso lapsi kayttäytyy omituisesti.
Esimerkkejä sijoitetun käytöksestä: lapsi rikkoo pienempien tavarat, alkaa laskea alleen, tuhrii, inisee ja piipittää kuin pikkuvauva, valehtelee pienempien vahingoksi, varastelee ja piilottelee toisten herkkuja/tavaroita/vaatteita, leikkelee ja repii omia ja/tai toisten vaatteita, lapsi lyö kepillä/nyrkillä/muulla esineellä aina kun muut lapset eivät tottele häntä leikissä, lapsi käyttää todella törkeää kieltä jne.
Onhan pieni koululainen kuitenkin eri asia kuin pahimmassa murrosiässä oleva. Eihän tuollainen 1-2 luokkalainen vielä kovin iso ole. Voihan sitä ajatella niin, että hänen tarpeensa ovat aika lailla erilaiset kuin leikki-ikäisten, joten energiaa voisi riittääkin. Alku tietysti saattaa olla raskas, mutta minä kritisoin tätä ajattelutapaa jonka mukaan _kaikki_ sijoitetut lapset ovat erityislapsia lopun ikäänsä. Ei se niin ole. Kyllä ihan hyvä osa muutamien vuosien kuluttua on ihan hyvin pärjäileviä suht normaaleja lapsia.
Kun meille tuli eka sijoitus omat lapset olivat 11, 5 ja 3. Ajattelin että lapsi tulisi nuorimmaksi, mutta sitten hän olikin iältään 4 ja aivan hyvin on mennyt. Kuitenkin ainakin sosiaalinen kehitys oli selvästi huonommalla tolalla kuin nuorimmalla lapsellamme. Mutta lähti se siitä sujumaan...
Miettikää, eihän tuo pikkukoululainen pahalta kuullosta!
tuli vanhimmaiseksi ,oli vuoden vanhenpi tytärtämme ja hyvin sujuu,tosin siitä on jo 10vuotta ja uusia sijoituksiakin on sen jälkeenkin tullut. Kerroit että koululaisten sijareista on pulaa,saanko on utelias ja kysellä missä päin Suomea,meille kun sopisi koululainen muttei murrosikäinen,joita täälläpäin tarjoavat koko ajan....... Ps.vanhimmaiseksi tulija oli muuten poika, se varmasti osaltaan helpotti sijoitusta.
tuntuu kaipailevan perheitä kouluikäisille lapsille ja sitten tietty sisaruksille.
täällä Etelä-Suomessa on pulaa pienten koululaisten sijaiskodeista ihan yleisesti:) Kiitos asiallisista viesteistä, todella mukava huomata että täällä voi saada asiallisia ja hyviä vastauksia:) Edelleen toivoisin lisää kokemuksia suurimmista eduista ja haitoista, jos sijaislapsi tuleekin vanhimmaksi lapseksi? Kyllä tätä ajatusta nyt todella kypsytellään. Halua on auttaa juuri niitä, jotka apua tarvitsevat ja vaikka ajatus aivan aluksi isommasta lapsesta kauhistutti, olen nyt jo paljon avoimempi ajatukselle.
Soisin teidän aloittavan sijaisperheuranne biolapsilta vähemmän vaativalla tavalla l. siten, että sijoitettu tulee nuorimmaksi. Vaikka täällä on esitetty positiivisia kokemuksia, niin ei ole hyvä, jos sitten käykin niin, että koululainen osoittautuu vaikeahoitoiseksi, vaativaksi lapseksi ja joudutte käyttämään niin paljon energiaa hänen kanssaan, että sitä ei enää riitä biologisille lapsillenne. Yhtälailla tilanne, jossa joudutte toteamaan, että tuli tehtyä väärä ratkaisu ja lapsi joutuu taas kerran hylätyksi, on huono niin teidän kuin varsinkin lapsen kannalta. En kyllä lähtisi kokeilemaan onneani kouluikäisen kanssa, mutta se johtuukin siitä, että minulla on kokemusta kouluikäisistä ja pärjättykin on, mutta ei siihen olisi pieniä biolapsia mahtunut mukaan.
Tutustukaa lapseen hyvin ensin. Kyläilyä molemmin puolin esim viikonlopun ajan jne. Vasta sitten teette päätöksen kun on hyvin päässyt tutustumaan että sopiiko lapsi teille vai ei. Kaikki lapset ovat erilaisia kuten mekin olemme. Jos kemiat lapsen kanssa toimii ja siihen pystyy edes vähän ihastumaan ja hoitoa tarjoamaan niin sitten homma on ok ja ottakaa lapsi teille. Tarkistakaa lapsen taustat, ongelmakohdat ja raportit huolellisesti ja sitten verratkaa raportteja millainen lapsi on oikeasti. Lapset kehittyvät hyvissä olosuhteissa huimaa vauhtia hyvään suuntaan. Paljon keskustelua, yhdessä tekemistä, turvaa, läheisyyttä, aikaa, jne... Tähän asiaan ei ole olemassa mitään yksiselitteistä patenttiratkaisua...
Itsellä ei ole kokemuksia ihan vanhimmaksi mutta omien biologisten lasten väliin sijoiteutuista lapsista. Asia riippuu täysin siitäkin minkä takia lapsi sijoitetaan. Miten lapsen koulunkäynti sujuu, vaikeudet siinä sekä lapsen luonne.
Papereihin tutustuminen ja jos lapsi jo vastaanottokodisa niin tämän omahoitajan kanssa keskustelu keskusteluihin. Ensin lapseen tutustuminen muiden henkilöiden kautta ja mielikuva siitä millainen lapsi on. Ottakaa huomioon myös se että kaikkia asioita ei kerrota ja kaikki ei ole tullut ilmi.
Myöskin se onko lapsella sisaruksia, kertoo sen miten sopeutuu toisiin lapsiin samassa perheessä ja tietenkin millaiset välit sisaruksiin. Vaikka ilmeisesti sisaruksia ei ole tässä tapauksessa.
Meille on sijoitettu aina kouluikäisiä ja heissä on omat haasteensa, mutta itse en pieniä lapsia enään halua.
Tiedän pari sijaisperhettä jossa sijoitetut lapset ovat vanhempia kuin omat. Toisella mene hyvin ja toinen sanoo, että on vaativia että omille ei jää aikaa, mutta heillä on 3 sijoitettua kummallakin perheellä.
Helpompaaa on kun tulee nuoremmakasi, mutta miettikää omia resurssejanne. Ja ennenkaikkea sijoitetulla lapsella pitää olla joku paikka minne hän voi mennä säännöllisesti, että saatte omien lasten kanssa vietettyä aikaa.
on koko hänen sijoituksensa ajan sijoiteltu milloin tahansa ja minkä ikäisiä tahansa. Siksi minusta tuntuu nämä esim. tämän ketjun keskustelut täysin naurettavilta ja tekopyhiltä. Miksei minun läheiseni sijaisperheessä noudateta minkäänlaisia "hyväksihavaittuja" käytäntöjä, paitsi sellaisia, että lapsen pitää rauhoittua OSOTSKESKUKSESSA viikko ennen koulun alkua - eikä voi tulla mummun luo, tai käydä kylässä koulukavereiden luona - kun on tämä kiintymyssuhde. Sairasta ja tekopyhää! Oikeasti tuossa lannan tuoksuisessa luolassa ei ole muuta kuin salattavaa ja SALATTAVAA. Jyväskylässä sijaistseva Kuttula! Miksei perhehoitoliitto puutu. Miksi perhehoitoliitto antaa joidenkin olevinaan olevien sijaisvanhempien tehdä lapsille pahaa? Teillä kuitenkin on jonkinlaista valtaa.
Hei!
Olen uskoakseni lukenut monia kirjoituksiasi.
Harmillista että läheisesi sijoituspaikka on mitä on.
Sevitettiinko sinun mahdollisuuttasi ottaa lapsi sukulaissijoitukseen? Olisi ehkä pitänyt.
Tai riippuu milloin se tapahtui, mutta ns uuden lasrensuojelulain voimassa ollessa, alk 2008, olisi pitänyt.
Ja olisiko se muutoin mielestäsi ja lapsen ja huoltajien mielestä hyvä ratkaisu?
Jos sukulaissijoitus luoksesi sopisi teille kaikille, niin hommaa lapselle asianajaja ajamaan asiaa. Kun lapsella on oma asianaja niin hän saanee avun maksuttomana koska ei ole tuloja.
Soitto maksuttomaan alkuneuvotteluun on useimmilla laki-ihmisillä muutenkin.
Hei!
Meille sijoitettiin minua vuoden vanhempi ja vuoden nuorempi sisaruspari, kun itse olin 9-vuotias. Astelma sujui mielestäni loppujen lopuksi ihan hyvin. Toki muistan monta huimaakin tarinaa noilta ajoilta kun "kolmen koplana" kasvoimme ja touhusimme. :) Uskoisin että tuo teidän asetelma voisi toimia ihan hyvin. Aina ei tarvitse olla nuorimpana sijari.
Terv."Aikuinen biolapsi"
Ilolla ottaisin lisää kokemuksia vastaan:)