vaatehankinnat

Niin ja mihin niitä opiskelusäästöjä edes tarvitaan? Meidän esikoinen kirjoitti keväällä, sai heti kesätöitä, jossa jatkaa viikonlopputöissä nyt opiskelujen ohella. Hän opiskelee yliopistossa n. 40 km päässä kotoa. Opintotukea hän saa ruhtinaalliset 55 EUR, siis sen summan, johon vanhempien tulot eivät vaikuta. Silti hän pärjää loistavasti, rahaa on säästössä monta tonnia, vaikka huvitteluakin tulee harrastettua. Äskettäin hän laittoi paperit HOAS:in jonoon, sillä solukämppään pääseminen on pitemmän aikavälin tavoite. Uskon, että hän pärjää hyvin omillaan, vaikka muuttaakin kotoa pois. Kotoa saatu taloudellinen kasvatus kuitenkin loppupeleissä ratkaisee...

Tässä tuli kaksi mielenkiintoista aihetta samaan syssyyn eli vaatteet ja opiskelujen rahoitus.

Ensin niistä vaatteista: Minäkin pidän tärkeänä että lapset ovat , ei vain sään ja askareiden kannalta asiallisesti, vaan myös silmää miellyttävästi pukeutuneita. Uskon, että sillä on merkitystä kasvavan nuoren itsetunnonkin kehittymiselle kun saa myönteistä palautetta olemuksestaan ja kokee itse itsensä persoonansa mukaan pukeutuneeksi.

Vanhimmat lapset minulla ovat jo aikuisia ja heidän pukeutumisensa vaihtelee kovin; Yksi harrastaa korrektia , laadukasta, ajatonta pukeutumista, toinen leikittelee uusimmilla muodilla ja rooliasuja hipovilla viritelmillä (ja rakastaa&hamstraa kenkiä vallan valtavasti), kolmas sitten satsaa erityisesti ekologisuuteen ja niin edelleen. Kukin tavallaan.

Kaikki lapsista osaavat ommella vähintäänkin auttavasti ja kaikki pitävät omien lempivaateliikkeidensä lisäksi myös kirppareilla kiertelystä. Eli itsekin ommellaan ja usein myös ostettuja uusia tai vanhoja vaatteita ”tuunataan” persoonallisemmiksi. Tuo taitaakin olla kaikille isommille lapsille yhteinen asia: Kukaan heistä ei mielellään pukeudu ”ihan kuin muut”, vaan asuissa pitää olla se ”oma” juttu.

Ihan nuorimmat puen minä ja mies jos kohta anoppikin on innokas hankkimaan milloin mitäkin lastenvaatetta ja –asustetta. Erityisesti häntä, muodista ja vaatteista kiinnostunutta naista, kiehtoo tyttöjen mekot. Hänellä ei ollut itsellään tyttölasta koskaan ja naureskeleekin itselleen että hänellä on ”runsaasti tyydyttymättömiä prinsessamekkohappoja.” Perheen nuorimmat tyttäret (4 v ja 12 v) saavat siis tuontuostakin anopilta hänen hankkimiaan viritelmiä, jotka ovat ”sattuneet silmään” milloin missäkin. Ihan prinsessamekkoihin ei sentään ole menty, mutta leggingsien kanssa käytettäviä arkimekkoja meillä riittää.

Joskus on kiva hankkia myös jotain sellaista joka on selkeästi ”muodissa” vaikka itse omassa pukeutumisessa muoteja kavahtaakin. Pojanpojalle tulee hankittua Salama McQueen-tavaroita , koska hän on niin hurahtanut siihen hahmoon. Ja tyttärenpojalle ostan , kun näen tai joskus ompelen nimenomaan rokkityyppisiä ”bändipaitoja” ja goottivaatteita” koska tiedän vanhempiensa mielellään pukevan pojan niin.
Tälle nuorimmaiselle, viime maanantaina syntyneelle prinsessalle olen ostanut ja ommellut retrohenkisiä graafisia asuja. Äitinsä on muotoilija ja pitää nimenomaan selkeistä väreistä joten uskon noille tulevan käyttöä.

”Vaatepaniikit” meillä liittyvät joihinkin isoihin juhliin, jolloin saattaa tuntua kuin kaikki olisivat yhtäkkiä kasvaneet ulos vaikka kengistään (ja pojat puvuistaan). Samoin sesonkien vaihteissa saattaa olla isoja hankintapläjäyksiä, kun ”jokainen” hanska ja lapanen on talven aikana hukannut parinsa. Silloin, kun talossa oli useampia koululaisia niin saattoi myös koulunalkuun liittyä sellainen ”Apua. Mistä kaikille urheilukengät, verrarit,sisätossut,jumppa/uimapuvut?” – vaihe, kun oli paljon kerralla hankittavaa.

Käytetyt vaatteet, joista on kasvettu ulos, lähtevät sitten aikanaan meiltä kiertoon. Kerään kahdesti vuodessa paketit jotka lähtevät Liettuaan yhteen orpokotiin jonka perustamisvaiheissa olimme aikoinaan (90-luvulla) ensimmäisen mieheni kanssa aktiivisesti mukana.
Pikkutyttöjen vaatteita lähtee myös kummitytölle ja teinien vaatteista valitsevat pari tuttavateiniä itselleen mieluiset ennen kuin loppu menee Punaiselle Ristille.
Harrastuksiin kuten ratsastukseen, mäkihyppyyn, jalkapalloon jne liittyvät asut ja kengät (ja välineet) lähtevät meiltä näiden harrastusten kautta tuttuihin perheisiin sitä mukaan kun jäävät meillä pieneksi. Kovin pitkään ei säilytetä mitään, mille ei ole käyttöä.
Vain yksi tai kaksi vaatekappaletta kultakin lapselta odottaa kaapissa heidän aikoinaan mahdollisesti syntyviä omia vauvojaan – höpsö nostalginen ele.

Nuo opiskelusäästöt ovat monimutkainen asia, mihin ei mielestäni ole selkeää yhtä ainutta oikeaa vastausta:

Jos perheellä on hyvä taloudellinen tilanne ja mahdollisuus tukea lasta paljon myös taloudellisesti tämän opiskellessa, olisi omalaatuista jättää mahdollisuus käyttämättä ja ”pakottaa” yksi perheenjäsenistä toisenlaiseen elintasoon kuin muut.

Toisaalta en koe että aikuistuneen lapsen elämän rahoittaminen olisi mitenkään automaattisesti tarpeen sille että lapsi pääsisi hyvin elämän alkuun. Hyvin tuntuvat monet pärjäävän ilman apujakin.

Omat lapseni ovat käyneet töissä koulun ohella eikä opiskelujen rahoittaminen/elämän rahoittaminen opiskelujen aikana ole heille siis ollut ylenpalttisen vaikeaa. Tuossa on kuitenkin kysymys vähän onnestakin. Jos töitä ei olisi niin helposti löytynyt ja niiden aikataulu olisi ollut niin helposti sovitettavissa yhteen opiskelujen kanssa, niin tilanne olisi ollut toinen.

Pelkällä opintotuellakin voi varmasti elää, mutta silloin talous olisi niin nafti itse kullakin, että en usko että läheskään yhtä moni voisi yhtä hyvin tai valmistuisi yhtä nopeasti/vastaavin arvosanoin. Toisaalta sellaisiakin on…

Joihinkin isompiin hankintoihin olen opiskelevien lasteni elämässä osallistunut. Teollista muotoilua opiskelevalla on ollut isohkoja prototyyppikustannuksia, esittely-, messu- ja myyntimatkoja ulkomaille. Puusepäksi valmistunut tarvitsi yhdessä vaiheessa (Nuori yrittäjä-projektin tiimoilta) paljon työkaluja omaankin verstaaseensa. Ravintolakokiksi opiskeleva täydensi opintojaan maksullisella bartender-kurssilla jne. Näihin olemme keränneet kolehtia perheen/suvun sisältä siten että kaikki halukkaat ovat osallistuneet kykyjensä mukaan.
Olen osallistunut myös vastaaviin juttuihin joidenkin muiden sukulaislasten osalta aina sen mukaan mikä silloinen oma taloudellinen tilanteeni on ollut.

ikuisuusaiheista eli lasten(ja aikuisten farkkujen) hinnoista.
Mikä teillä on kohtuullinen budjetti pökille?
Koetteko, että sopivia on helppo löytää vai meneekö usein hiusten raastamiseksi ennen kuin "ne oikeat" on kullakin perheenjäsenelle kintuissaan?

Meillä on edessä shoppailureissu sillä tuntuu että lapset ovat kasvaneet ulos kaikista vaatteistaan. En oikein osaa tilata postimyynnistä sillä haluan sovittaa vaatteita ensin. Lapset ovat sen verran hoikkia että aina etsitään sellaisia farkkuja ja muita housuja joissa on kuminauha vyötäröllä ja jotka voi säätää sopivaksi. Yleensä vaatteista päästään helposti yksimielisyyteen ja lapset hyväksyvät vielä "käytönnölliset" vaatteet. Esikoinen (13v) pukeutuu tosin vain bändi-paitoihin, mustiin farkkuihin tai verkkareihin. Hänen vaateostoksensa ovat tosi helppoja ja osaan ostaa paitoja ilman että hän on mukana. Hän on siinä mielessä erikoinen ettei halua pukeutua samalla tavalla kuin muut. Lapsilisät menee täysin elämiseen joten mitään opiskelurahaa en pysty lapsille säästämään. Uskon ja luotan että opiskelu onnistuu ilman säästöjäkin.

omia 70-luvun rättejäsi.