kävin kolme vuotta sitten gambiassa Bakaussa. Matka oli mielenkiintoinen.Tutustuin kahteen paikalliseen perheeseen. Toiseen perheeseen olen ollut säännöllisesti yhteydessä.
Matkasta gambiaan voi sanoa se oli avartava.
Ihmiset ystävällisiä -bumbsterit ja jotku muut halusi tehdä tuttavuutta. Taxit joskus rasitti liialla aktiivisuudella.mutta siellä oli sitä jotakin enkä puhu nyt mistään seksi "suhteista".
Elävät omaa aikakautta joka on paljon suomen perässä.Täytyy muistaa missä massa ollaan ja että maa elää köyhyys rajan alapuolella.
Tuttavaperheeni on hyvin sydämmellinen ja aina kun muistan heitä kiittävät tosi kauniisti ja ihmettelevät miten ystävällinen olen - on kuulemma hyvin harvinaista, että turisti ja ystävä perhe suhe jatkuu näin.
Olen kertonut heille, että voivat rohkeasti kertoa minulle jos heillä on kovin vaikeata ja tarvii apua.
Kerran historian aikana he kertoivat, että nyt on erittäin vaikeata ja voinko auttaa heitä jos en pysty he ymmärtää kyllä eikä he aina apua tarvi ja että heitä hävettää pyytää apua.Joku tietysti ajattelle, että taas meni yksi tyhmä turisti lankaan.
Lähetin suomalaisittain pienen avustuksen mikä heille oli kuitenkin iso. Minusta tämä on varma apu ja hyvää kehitystyötä jos voi helpotaa jonkun elämää.Tiedän, että heidän elämä ei ole leveää.
Kuulumisia lähettävät aina kun joku perheestä on kuollut tai tullut perheen lisäystä tai mennyt naimisiin.
.
Tunnen kylän väkeä ja koko "peheen". Nuoret uneksii paremmasta elämästä ja olen kertonut, ettei tämä hyvinvointi elämä välttämättä ole paras toki ymmärrän heidän vaikeutensa. He turhautuvat kun ei ole työtä eikä rahaa millä aloittaa mitään jos se kannattaisi- ne kenellä on rahaa pärjää paremmin lahjomalla gambiassa.
Kerroin että heillä on jotakin mitä meillä suomessa ei ole - lähmmiäisen huolehtiminen.
Pitävät pahana, että suomessa vanhuksia asuu yksin eikä lapset hoida heitä- miten vanhukset pärjää?
Jotku suosittelee jotain tiettyä opasta - näitä "ammatti" oppaita ja hyviä tyyppejä on siellä paljon.
Kannattaa pitää silti varansa- varsinkin nämä höpinät: olen menossa naimisiin jne... tule tutustumaan minun vaimooni ja työskentelen teidän hotellissa - älkää menkö näiden mukaan.
Perheet mihin haluaa tutustua ja jotka ei huijaa tutustut niihin itse muissa yhteyksissä esim. oppaan perhe .
Arvostin heidä positiivistä asennetta kaikesta puutteesta huolimatta.
Suosittelen gambiaa kokeneille matkaajille en ensi kertaan ulkomaille meneville ja oika aseene mukaan matkalle.
Itse en ole heti toista kertaa menossa, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua kiva nähdä miten paikka on muuttunut.
Mielestäni monet jutut tällä palstalla ovat liioteltuja puolesta sekä vastaan.
Mieleeni jäi gambiasta hyvä fiilis ja ystävyys tuttava perheen kanssa.
Matkasta gambiaan voi sanoa se oli avartava.
Ihmiset ystävällisiä -bumbsterit ja jotku muut halusi tehdä tuttavuutta. Taxit joskus rasitti liialla aktiivisuudella.mutta siellä oli sitä jotakin enkä puhu nyt mistään seksi "suhteista".
Elävät omaa aikakautta joka on paljon suomen perässä.Täytyy muistaa missä massa ollaan ja että maa elää köyhyys rajan alapuolella.
Tuttavaperheeni on hyvin sydämmellinen ja aina kun muistan heitä kiittävät tosi kauniisti ja ihmettelevät miten ystävällinen olen - on kuulemma hyvin harvinaista, että turisti ja ystävä perhe suhe jatkuu näin.
Olen kertonut heille, että voivat rohkeasti kertoa minulle jos heillä on kovin vaikeata ja tarvii apua.
Kerran historian aikana he kertoivat, että nyt on erittäin vaikeata ja voinko auttaa heitä jos en pysty he ymmärtää kyllä eikä he aina apua tarvi ja että heitä hävettää pyytää apua.Joku tietysti ajattelle, että taas meni yksi tyhmä turisti lankaan.
Lähetin suomalaisittain pienen avustuksen mikä heille oli kuitenkin iso. Minusta tämä on varma apu ja hyvää kehitystyötä jos voi helpotaa jonkun elämää.Tiedän, että heidän elämä ei ole leveää.
Kuulumisia lähettävät aina kun joku perheestä on kuollut tai tullut perheen lisäystä tai mennyt naimisiin.
.
Tunnen kylän väkeä ja koko "peheen". Nuoret uneksii paremmasta elämästä ja olen kertonut, ettei tämä hyvinvointi elämä välttämättä ole paras toki ymmärrän heidän vaikeutensa. He turhautuvat kun ei ole työtä eikä rahaa millä aloittaa mitään jos se kannattaisi- ne kenellä on rahaa pärjää paremmin lahjomalla gambiassa.
Kerroin että heillä on jotakin mitä meillä suomessa ei ole - lähmmiäisen huolehtiminen.
Pitävät pahana, että suomessa vanhuksia asuu yksin eikä lapset hoida heitä- miten vanhukset pärjää?
Jotku suosittelee jotain tiettyä opasta - näitä "ammatti" oppaita ja hyviä tyyppejä on siellä paljon.
Kannattaa pitää silti varansa- varsinkin nämä höpinät: olen menossa naimisiin jne... tule tutustumaan minun vaimooni ja työskentelen teidän hotellissa - älkää menkö näiden mukaan.
Perheet mihin haluaa tutustua ja jotka ei huijaa tutustut niihin itse muissa yhteyksissä esim. oppaan perhe .
Arvostin heidä positiivistä asennetta kaikesta puutteesta huolimatta.
Suosittelen gambiaa kokeneille matkaajille en ensi kertaan ulkomaille meneville ja oika aseene mukaan matkalle.
Itse en ole heti toista kertaa menossa, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua kiva nähdä miten paikka on muuttunut.
Mielestäni monet jutut tällä palstalla ovat liioteltuja puolesta sekä vastaan.
Mieleeni jäi gambiasta hyvä fiilis ja ystävyys tuttava perheen kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
positiivisessa hengessä kirjoittamaasi viestiä. Hyviä ihmisiä on vielä olemassa, olisipa sinunlaisiasi enemmänkin!
Tunnen myös Gambian maaseudulla asuvan köyhän perheen, jossa kolmea sukupolvea olevat ihmiset elävät kauniisti yhdessä pitäen huolta toisistaan. Kuvaavaa on että lapsille isiä ovat paitsi biologinen isä niin myös tämän veljet. Sisarusten lapset ovat siskoja ja veljiä, eivät serkkuja kuten Suomessa.
Vanhempia ja isovanhempia kunnioitetaan ja heistä pidetään huolta, maassa kun ei tunneta eläkkeitä tms tukia. Lapsia perheissä on keskimäärin 5. Jos useita vaimoja niin lasten määrä sen mukainen.
Koen tämän perheen toisena perheenäni ja koen olevani heille ikäänkuin perheenjäsen.