E

Mukavasti auttaa tuo positiivinen ajattelu. Vaikka viuttaa, niin saattaisi viuttaa vieläkin kovemmin.

Selailin tuossa parin viime vuoden verotietoja paikkakunnaltamme. Muutama sponzori oli nostanut satoja tuhansia parin vuoden aikana. Mahtaa niitä poikia vituttaa, kun kaikki omaisuus on vakuustakavarikossa, eikä niiden arvo edes riitä kaiken nostetun rahan palauttamiseen. On tullut tuhlattua osa ylelliseen elämään. Jää vielä ulosottomiehen pallo jalkaan 20 vuodeksi, jos heidät itsensä tuomitaan rikoksesta (muuten lyhempi aika). Ja tiedän, ettei osa heistä yksinkertaisina ihmisinä ole voinut ymmärtää olevansa mukana rikollisessa toiminnassa. Mutta mukana olleiden yrittäjien olisi toki pitänyt ymmärtää, ettei raha kasva puussa. Näillä sponzoreilla vitutus saattaa olla varsin maksimaalista.

Joten jos menetykset on muutamia tuhansia tai vaikka kymmeniä tuhansia, niin noita kavereita ajatellessa huomaa, että oli onni että ponzi kaatui jo. Jos homma olisi jatkunut esim 5-10 vuotta ja sitten vasta homma olisi huomattu rikokseksi, olisi noita maksimaalisesti vittuuntuneita paljon paljon enemmän. Ja silloin vitutukseen olisi oikeasti saattanut vaikka kuolla.

Positiivisesti ajateltuna monille oli onni, että ponzi kaatui jo, vaikka rahat ja leveä elämä menivätkin.