Hei kaikille!
Teen eräänlaista kartoitusta yli 50-vuotiaiden luonnossa liikkumisesta, ja keskustelu täälläkin olisi valaisevaa asian kannalta.
Eli liikutko luonnossa vapaa-ajallasi ja kuinka usein? Kuljetko siellä mieluiten yksin vai ryhmässä? Toivotko opastettuja luontoretkiä vai liikutko mieluummin omatoimisesti? Millaisia palveluja kaipaat retkeillessäsi?
yst terv. Tiitti
Teen eräänlaista kartoitusta yli 50-vuotiaiden luonnossa liikkumisesta, ja keskustelu täälläkin olisi valaisevaa asian kannalta.
Eli liikutko luonnossa vapaa-ajallasi ja kuinka usein? Kuljetko siellä mieluiten yksin vai ryhmässä? Toivotko opastettuja luontoretkiä vai liikutko mieluummin omatoimisesti? Millaisia palveluja kaipaat retkeillessäsi?
yst terv. Tiitti
Vastaukset 17
Vanhimmat
aiheesta? Minä liikun luonnossa vähintään kolme kertaa kertaa viikossa yksin tai koiran kanssa. En kaipaa pälpättävää seuraa, vaan nautin siitä eniten, kun saan olla yksin:-) Otan sen myös liikuntaharrastuksena, eli vauhti saattaa ajoittain olla hengästyttävä, mutta osaan myös liikkua hiljaa ja nautiskellen. En tarvitse opastajaa edes Repovedelle, sillä sielläkin on sen verran hyvät opasteet, että eksyä ei voi.
Miten se onnistuu pimeässä, eihän sinulla muuta mahdollisuuta ole
Jaa, mutta olenpa tyhmä, sinullahan on otsalamppu.
mutta yleensä pyrin liikkumaan valoisaan aikaan.
vuosien takaa...nooh, meillä oli kaksi hundea Siinä lähellä sit oli koirapuisto. Koira-ihmiset ovat kaikki siinä mielessä vähän samantapaisia että, lähtevät innolla ideaan ku ideaan mukaan. Yks mimmi siinä, jolla itsellään oli sellain hyvin koulutettu saksanpaimenkoira sit hiffas et hei...miten olis sellaiset iltakävely lenkit hundenien kanssa...et laitettaittais vilkkuvalot niinu kaulapantaan..roikkuu. Sen mies oli jollain båtskilla perämiehenä...ja se sai näitä vilkkuvaloja sit mitä käytetään pelastusveneissä...ku ne pitää määrä-ajoin kuulema uusia..Joo, lähdettiin sit innolla meki mukaan. Olisko meitä ollut toistakymmentä höhlää siinä jengissä....mut se oli ihan oikeesti aika nastaa;))) Iltaisin ku päästettiin sit vielä nää hundet vapaaks..nii ei nähny muutakuin sellaisia valokimmalluksia jäällä jotka meni ympyrää toisensa perässä.. Mun mies kyllä kieltäyty näistä kävelylenkeistä...sanoi että, tohon MÄ en lähde...joskus, tollane snadijuttu voi olla tosi hauska....Eiku vilkkuvalot vaa kaikille kaulaan..ja pyörimään sit jäälle...ku jää kantaa.. Tähän vielä et kaikki oltiin niinku aikuisii;)) Mut siinä jengissä sattu paljo muutakin joka nyt saa mielen aina hyvälle tuulelle ku muistelee. On nastaa olla höhlä.Suosittelen kaikille....ei tosikoille..siitä vaan ideoita keksimään...
tsau: Friidu
istuu tietokoneella 24/7 väärä paikka kysellä
Mitäs sä sielä flatajat. En tosiaankaan ole koneella tuntitolkulla.
Jos kököttäisin näyttöä vahdaten monta tuntia, niin saisin semmosen migreenin, että huh huh.
Minä ja monet muut menevät myös töihin. Ja lenkille. Ja kylään. Ja sitä sun tätä.
Takapuoli leviäis semmosesta kokopäiväisestä istumisesta, että pian ei mahtuis kulkemaan ovista.
Sitte jos menis ulos ja tuulis, niin menis etiäpäin tai taaksepäin, riippuen mistä tuulee, kuin purjevene merellä. Lujaaaaaaaaaaaaaa. :))
mää ainakin teen töitä viitenä päivänä viikossa vielä puoli vuotta sit seittemänä päivänä ja eiliselle ja tälle päivälle sattu nää viikkovapaat.
jos lähden ulos liikkumaan liikun luonnon keskellä kun asun maalla keskellä ei mitään järven rannalla viidentoista kilometrin päässä on kansallispuisto reitteineen mutta siellä en käy en kaipaa opastettuja luontoretkiä liikuntaa harrastan mieluiten yksin tapahtuu se sit luonnossa tai sisätiloissa liikun vaihtelevasti joskus enenmmän joskus vähemmän mutta en koe itseäni miksikään luonto ihmiseksi.
sitä kutsua retkeilyski kun käy sienessä ja marjassa? Sellaista harrastan jonkin verran yhdessä ukonketaleen kans :)))
2-3 kertaa viikossa lukuunottamatta juuri nyt elettävää vuodenaikaa jolloin olen talvihorroksessa. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa taas liike palautumaan.
Ja retkiäkin tulee tehtyä jokunen vuodessa. Mulla on oma retkikaveri ja kahdestaan liikumme. Oikeastaan en kaipaa muuta palvelua kuin tulipaikkoja, ja niitä esim. Metsähallituksen ylläpitämillä alueilla on riittävästi ja ovat hyvin hoidettuja ja varusteltuja.
Paljon kuljen luonnossa, viime kesänä oikein asuinkin luonnossa paljon.
Jos kaverin otan mukaan sen täytyy osata olla hiljaa ja seurata luontoa ja sen ääniä eli useimmiten yksin.
En kaipaa palveluja enkä opastajaa.
milloin luonnossa, milloin tietä pitkin, joskus yhdistelmä näistä molemmista.
Yksin kulkisin mieluummin, mutta yleensä on kaveri matkassa mukana.
Lapin reissuilla käyn yksin päivän retkillä, mutta myös porukan mukana patikoimassa.
Siellä en kaipaa palveluita, nuotiopaikka riittää.
Kesäisin olen paljon saaressa. Lenkillä käyn kotini ympäristössä.
Paljon, tosi paljon olen rämpinyt pitkin mettiä, mutta nykyään perin vähän.
Ei ole ainuttakaan semmosta kaveria, joka olisi innokas lähtemään kunnolla tuonne luontoon.
Yksin ei ole kiva mennä ja olen maailman paras eksyilemään. :)
Kaikkein mukavinta olisi, jos olisi samanhenkinen kaveri, jonka kanssa tekisi erilaisia retkiä luontoon.
Nuotiolla istumista, rupattelua ja tallustelemista erilaisiin paikkoihin, joissa voisi jakaa sen kauneuden, minkä maiseman katselusta saa. Semmosta on ollut vuosien ajan aikaisemmin, mutta onpas kovasti lässähtänyt tuon kaltaiset luonnossa liikkumiset. Ihan nyyh-nyyh-juttu :( en voi muuta sanoa.
Kesällä menen soutuveneellä pikku pyrähdyksiä Vaasan saaristossa, kamera ja eväät mukana. Tosin sekin olisi mukavempaa, jos olisi toinen ihminen mukana. Ja jos olisi kaksi, niin uskaltaisi lähteä veneellä vähän kauemmaksikin. Saaria on täällä Vaasas NIIN paljon, että eksyisin helposti merelläkin, jos lähtisin kauemmas.
Milläs muulla kun vapaa-ajalla luonnossa liikutaan. Enivei, kesällä liikun paljonkin ja siitä suurimman osan ulkomailla patikoiden. Talvisin lintsaan, mutta joka viikonloppu pientä seurasaaren kiertoa, keskuspuistossa kävelyä tms. Kauppareissut teen kävellen kun haen painavat kerran viikossa autolla.
Aika paljon tulee liikuttua luonnossa, kun ympärillä ei muuta olekkaan.
En kaipaa opastettuja luontoretkiä, en edes usko niissä viihtyväni.
Palvelutkin riittää, kun en juuri mitään osaa vaatia, tyydyn siihen, mitä sattuu olemaan.
Asun metsässä olevassa kodassa, pyydystän hiiriä ja hirviä ravinnokseni. Metsästysmatkani ovat alle sadan kilometrin säteellä. Muuten viljelen turnipseja ja syön matoja.
Ois kiva kun joku palvois muakin.
=DW=
silloin kun liikuttaa, eli satunnaisesti. Olen tietoisesti asettunut sen verran syrjään, että metsä alkaa pihasta. Se yllättävästi vähentää varsinaista retkeilyn tarvetta, koskapa kotosalla oleskelu käy luonnossa oleskelusta. Mutta toki liikun luonnossa pihan ulkopuolellakin.
Tykkään tehdä asiaa metsään: kiikari, sienikori, kamera käyvät hyvistä tekosyistä liikkua metsissä. Liikun mielelläni itsekseni, mutta jos on seuraa tarjolla, sekin on hyvä. Ne ovat aika erilaisia tapoja liikkua luonnoassa ja tarjoavat erilaisia iloja.
Opastetut retket ovat aivan vieras ajatus, samoin palvelut. Menen metsään ollakseni luonnon kanssa, enkä osaa ajatella että se palveluilla paranisi. :-) Joskus seuraa asettaa vaatimuksia palvelujen suhteen ja silloin laavut ja valmiit tulipaikat ovat hyviä etappeja ja palveluja. Mutta en kulje niiden varassa.