Tuli tässä mieleen,että mitä teette suorasanaisille ystävillenne, kestääkö kantti jos joku ystävänne puhuu suoraan ja se tulee päin nasua. Lopuuko yhteydenpito vai kestääkö itsetunto totuuden. Pystyykö jo tälläiällä asioista puhumaan niinkuin ne on.
Hei kaikki viiskymppiset!
Vahingossa laukonut
50404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jos tuntee ystävän, ja tietää, että hän hyvässä tarkoituksessa totuuksia laukoo, niin ei kai siinä mitään. Paljon on elonohjeita tullutkin, hyviäkin, joista olen samaa mieltä. Sivullinen näkee tilanteen paremmin, ei ole tunnepuolen painolastia.
On niitä jokaisella asioita, joita ei parane mennä sorkkimaan, eikä ystävät niitä sorki.
en tarkoittanut loukkauksista, mutta muuten vaan kun puhellaan elämästä ja ollaan eri mieltä, niin toiset suuttuu.
Se on vähän taiteenlaji. Mistä sen tietää, mikä asia on toiselle arka.
Aika paljolta säästyy, kun ei politiikasta, eikä uskonnosta ala puhella.
Ja suurten, kivuliaitten elämäntilanteiden selvittely kannattaa jättää jokaisen omille harteille.
Just noin, niin kauan menee hyvin, eikä tule kinoja, kun on samaa mieltä asioista. Mullakin on eräs ystävä/työkamu, joka tosiaankin ottaa itteensä vähän joka asiasta. (hän on pyöreähkö) Jos mainitsee jossain yhteydessä sanan lihava, eikä tarkoita häntä, niin kyllä suuttuu ja ottaa aina itseensä. Luultavasti tällaisilla ihmisillä on huono itsetunto ja epävarmuus itsestään. Olisi kyllä luullut, että itsetuntokin jo tässä iässä alkaa olemaan aika vankalla pohjalla, mutta luulo ei ole tiedon väärtti.
Mun mielestä ystävien pitääkin sanoa suoraan sen, mitä ajattelee.
Eihän sanottavaansa tarvitse sanoa Rumalla tavalla, vaan voihan senkin sanoa rakentavasti.
Oon aina puhunut ystävieni kanssa asioista, niinkuin ne on. Samoin ystävätkin.
Ei kai siitä mitään tulisi, jos joka kerta, kun ystävä jotakin sanoisi, niin perään saisi miettiä, että sanoikohan hän nyt ihan Oikean mielipiteensä. En tykkäisi.
Toki välillä pistää vihaksi, jos toinen kovastikin päin nasua jotakin visertelee, mutta parempi on kuitenkin, että sanoo. Joskus sanon kaverille, että "Hitto, olisit hiljaa, pitääkö sitä tolleen..." Vastaukseksi saan yleensä: "Joo, asia on nyt vaan näin...". Mitäs siihen sitte mitään sanoman, no ehkä "Höh" pienten nieleskelyjen saattelemana.
Rakastan ystäviäni, kun ovat todella Rehellisiä. Voin luottaa heihin. Ja he minuun.
joista sanotaan ja on asioita joista vaietaan itse olen se suorasanainen mutta kestää myös kantti yksi ystävä on jonka kanssa puhutaan asiat niinkun ne on mitään kaunistelematta toista säälimättä jos on aihetta se ystävyys on kestänyt jo kohta kolmekymmentä vuotta muuten muunmuassa asiasta kun poikas ajo kännissä ittensä melkein hengiltä tarviiko nyt jo ostaa uusi auto millä se sit pääsee kaupunkiin kun saa kortin takaisin vaikka on kuinka hyvä ystävä ja olen asiasta täysin eri mieltä ei tulis koskaan mieleenkään ruveta arvostelemaan asiaa vaikkei siihen ystävyys varmaan loppuskaan mutta on asioita ja asioita suoraanpuhumisen kestää mutta selän takana puhumista ei kestä.
että jos ihminen ymmärtää sen että joku sanoo suoraan ja puhuu rehellisesti niin häneen luulisi voivan luottaa paremmin kuin muihin jotka hymistelevät. Suorasanainen ei puhu selän takana, johan se on loogisestikin niin.
Näin ajattelen minäkin.
Inhoan selän takana puhumisia. Raukkamaista.
Jos ei edessäpäin voi asiaansa sanoa, niin sitten on pareet, että pitää visusti suunsa knupussa, eikä ala kenellekään selän takana sanomaan yhtään mitään.
puhumisella?
En usko, että ihmisellä, joka jokaiseen mahdolliseen asiaan ottaa mahdollisimman negatiivisen suoraanpuhumisen asenteen, kovin kauan on yhtään ystävää.
Parempi pitää välillä suunsa kiinni, kuin aina olla jokin totuuden torvi, puhua pulputtaa kaikki, mitä ajattelee, kuin lapsi.
Toisaalta, kukin näkee asiat omasta näkökulmastaan, sinä toisesta, kuin moni muu.
Usein "totuuden torvelle" harva saa sanoa samalla mittaa.
Hienotunteisuuskin on keksitty, miksihän?
hyvinkin vähästä, vaikka toista esittävät. Toki he joltain ystävältä sietävät enemmän, mutta
noin yleisemmin eivät kestä arvostelua.
Hienotunteisuus on hyväksi, ei aina tarvitse sanoa mitä mieleen tulee.
On ihan turhaa sanoilla loukata toista, verhoten se siten, että on suora ihminen.
Se ei ole viisasta käytöstä.
tässä, kuin kaikessa, toisilla tuntuu olevan erikokeuksia, joita toiset eivät edes kehtaisi pyytää.
osaa peittää hienotunteisesti ;)) sekö se on sitä viisasta käytöstä.
käyttäytyä hienotunteisesti, hän on sivistynyt ja melkoisen viisaskin.
Jokainen voi miettiä, mitä päästää suustaan ja kenelle.
puhua mitenkin. Onko viisasta pahoittaa ihmisen mieli, jotta saa itselleen hyvän mielen, kun olin niiiin rehellinen.
"Sanoin suoraan, kuinka vanhenneelta hän näytti. Vielä sain sanottua, mikä läski hänestä oli tullut tänä aikana, kun ei oltu nähty?"
ettei niitä nyt kukaan normaalilla järjellä varustettu sanokkaan edes pahimmalle vihamiehelleen.
suoraan?
kirjoittikin ystävistä aika raskaaks kävis jos aina pitäis miettiä joka toista sanaa eikös ystävyyden pitäs kuitenkin olla aika helppoo tietyissä tilanteissa ja tapauksissa tuiki tuntemattomille niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
ja asioita tossa ylempänä kirjoitin yhden esimerkin.
on helppo opetella puhumaan hienotunteisesti, olipa sitten kyseessä ystävä tai muu tuttu.
Vieraita ihmisiäkään ei ole syytä loukata sanomalla suoraan kaikista asioista.
Tämä on katsos juuri sitä käytötapojen osaamista.
tota en oo vielä tiennykkään mutta ei kyllä kuulu tapoihini loukata ystäviä eikä tuttuja vieraista edelleenkin kaiken opetuksen jälkeen olen sitä mieltä että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan älä nyt sit ota mitenkään henk kohtaisesti tota otsikkoa en vaan voinu olla kirjoittamatta kyllä mää uskon että meillä kaikilla on käytöstapoja mutta missä niitä tarvii käyttää onkin ihan toinen juttu.
mutta oletko varma, ettet suorapuheisuudellasi ole loukannut jotakuta, joka
ei ole siitä kuitenkaan meteliä nostanut.
Siis oikeastiko tarkoitit, että "missä käytöstapoja tarvii käyttää"?
Niitähän tarvitaan aina ja joka paikassa, eikä vain silloin tällöin.
Taidat kuitenkin tarvita sitä opetusta.
kirjoituksista loukkaantuu niin siitä vaan mutta yleensä kyllä ihmiset kysyy mitä mää tarkoitan ainakin live elämässä ja täällä se on sama mistä voit tietää kuka on kuka joku voi kirjoitella monilla eri tyyleillä monina eri persoonina ja silloin kun muillakaan ei ole käytöstapoja miks just sillon mulla pitäs olla elämä on tilanteita täynnä pääsääntöisesti osaan kyllä hoitaa asiani tilanteessa kun tilanteessa tälläkin opilla ja taidolla mulla oli tosi fiksut vanhemmat jotka ei päästäny mua siinä asiassa helpolla ja ihmettelen suuresti miks mun sisarukset aina miettii joskus kenen lapsi mää oikeen oon :o osaan mää oikeesti käyttäytyä älä kanna huolta =))
toivotaan, että näillä palstoillakin kaikki yrittävät käyttäytyä hyvin.
Mielestäni ei ole mikään peruste käyttäytyä huonosti jos toisetkin niin tekevät.
Aina voi toimia esimerkkinä.
Omia kirjoituksiaan ja puheitaan voi jokainen kontrolloida, jos välittää toisista ihmisistä ja
heidän tunteistaan.
pystyy seisomaan sanojensa kirjoitustensa ja tekojensa takana omana itsenään sille mää annan arvoa ja suomessa on sananvapaus näinollen myös kirjoitusvapaus oon mää kuullu monien suusta ja sormista asian että en mää viitti enää antaa olla jos joku haluaa luovuttaa ja mennä valtavirran mukana ei kaikkien tarvi mun mielestä sillon on oikein välittää toisten tunteista jos toisetkin välittää sun tunteistas mutta jos näin ei ole niin ei silloin tarvi itsekkään välittää live elämässä tällaisissa tapauksissa on helppo oppia käsittelemään eri ihmisiä mutta täällä on toista kun et koskaan tiedä kuka on vastassa eikä tartte tietääkkään täähän on sellaista ajatusten vaihtoa ja harvemmin se ajatus jonka jonkun kirjoitus tuo mieleen on mitenkää suunnattu sille kirjoittajalle vaan yleensäkkin se on mielipide asiasta.
vaan on taito hyppysissä ymmärtää suorapuheisen ihmisen puheet negatiivisina vaikkei asioilla olis mitään tekemistä negatiivisuuden kanssa je mielestäni ennen kun jostain ihmisestä voi yleensä tulla ystävä niin kyllä silloin tarvii jo tuntea ja hyväksyä toinen ihminen omana itsenään tässä elämässä saa muutenkin jo vetää teatteria ihan tarpeeks.
Naiset joutuu näyttelemään, miesten ei tarvitse esittää muuta kun itseään. On se heleppoo.
tiesinkö ton asian ainakin ne luulee niin kyllä sitä tässäkin työssä melkoista teatteria näkee en nyt tarkoita asiakaspalvelun puolella ettei taas joku takerru mutta työhän pitää sisällään paljon muutakin kun sen myynnin ja sieltä sitä komediaa löytyy mutta tällaiselle harrastaja teatterilaiselle niinkun määkin on se heleppoo on.
Oltiin vissiin samaa mieltä. että naiset näyttelevät enemmän.
Naisten kanssa joutuu olemaan varovaisempi sanomisissaan.
Kyllä varmaan kaupassa monenlaista näkee.
usein on lehdissä kaunis kuva hymyilevästä kyläkauppiaasta ja tyytyväisistä asiakkaista. Mutta kun joskus näkee, millaista porukkaa kaupanovesta sisälle työntyy, kyllä hymy voi olla väkinäistä.
olin sitä mieltä että miehet melkoista teatteria pitää niin kolleegat kun kaupparatsutkin kauppias on aina iloinen ja tyytyväinen kun asiakkaita tulee ja se on sitä ammattitaitoo hymyillä luontevasti siihen sitä teatteria ei tartte joskus ihan suorastaan melkein naurattaa ääneen.
Paljolti riippuu kuinka asiat esitetään.
totuuden? Mikä on totuus ja kuka sen määrittelee?
voi määritellä toisen totuutta.
Totuus on valheen vastakohta!
Tämä palsta on kuitenkin ihan näin verrattavissa seuraavaan käytäntöön. Jos joku pierasee jossain kejussa, niin kaikki on muutamat on tikkana kimpussa. Siis ajojahdin maku.
Mulle kyllä aina välillä möläytellään ja mie möläyttelen takaisin.
Ilkeilyistä en tykkää mutta niitäkin olen saanut, jopa ihan suotta eli turhaan.
Olen vain joku pahan olon mittari.
Silloin hiljenen enkä sano mitään eikä se todellakaan tarkoita eää vaikeneminen on myöntymisen merkki.
Minulla vain ei ole sanottavaa tälläisille ihmisille.
ystäviä jotka ilkeilee sulle ei kai se oo ystävyyden tarkoitus.
No ei ne ystäviä olekaan.
Mun ystävät on suorasanaisia, mutta ei ilkeitä.
Mutta kaikenmaailman tuttuja kyllä piisaa :))
hienotunteisuudesta itse kirjoitin että mulla on yksi ystävä jonka kanssa puhtaan kaikki ja suoraa tää rouva on just oikeen hienotunteisuuden perikuva kaikkien kaveri niin ihana ihminen ettei toista löydy ja vielä oikeen aidosti ja tää asia on tosi mutta kyllä sieltäkin suoraa tekstiä tulee mulle mutta ei ilkeyttä eikä pahaa mutta jos on oikeen huono päivä niin kiukuttelee kun pienet lapset ja jos ei tuntis niin vois kuvitella että syy on mussa mutta kun tuntee niin antaa tytön kiukutella kyllä me joskus loukkaannutaankin mutta ei kestä kauaa kun lepytään oon joskus kuullu ihan live elämässäkin jonkun sanovan että miks mun pitää aina olla tollanen enkö mää vois olla toisenlainen mut tää ystävä ei oo koskaan pyytäny mun oleen muuta kun oma itseni.
Ihmisiä monet haluais johonkin muottiin laittaa mutta ei laiteta muakaan.
Ja kylläkait sitä voi ystävysten kanssa loukkaantuakin, ei se musta ole ollenkaan kummallista mutta sitten taas lepytään.
Oikeastaan se on yks ystävyyden mittari, että joskus kokeillaan rajoja, siten tietää mitä toinen kestää ja ite kanssa.
Ei ystävien tarvi olla mitään juujuu tyyppejä, mulla ainakin alkais pieni epäilys että mitä toi haluaa.
Ihan ne saa olla omilla aivoilla ajattelevia ja eri mieltäkin.
varmaan sekoittaa suorapuheisuuden ja aitouden ihminen on tosi ihana kun se on aito ja aitouksiakin on monen sorttisia mutta kyllä sen ihmisetä näkee viimeistään silloin kun tapaa sen aitouden on se sit minkälaista sorttia tahansa aidosti ilkeetkin ihmiset on ihan ok kun vaan oppii ymmärtään ettei se ilkeys välttämättä kohdistu itseen.
Ilkeet ei aina välttämättä ole ilkeitä sisällään, niillä on vaan joku puolustusmekanismi, ei uskalla päästää toista lähelleen.
Vai minkälainen lie aidosti ilkee, haluaako tosissaan pahaa läheisilleen.
Nyt täytyy mennä tohon kauppaan ostamaan evästä huomiseksi, muuten ei hyvä laula ja mie voin olla vaikka ilkee aamulla :)))))))))
aidosti =))))
Ystävä on mies tai nainen jonka kanssa tulee hyvin juttuun oli asia mikä tahansa, koska ystävä ymmärtää sanoittakin ja ystävän sanottava merkitsee eli painaa myös paljon vaa'assa ja riittää kyllä joskus hiastamaan ja miettimään et missäs miä nyt oon menossa ja miksi. Sananlaskuissa sanotaan: "Kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat sanotut a i k a n s a." Yleensä ystävä osaa ajoituksen silloinkin, kun oma pää höyryää. :-) Tutut, sukulaiset ja muut ovat usein tyrkyttävän suorasanaisia ja yrittävät määräillä tai hallita, vedoten ystävyyteen tai sukulaisuuteen tai muuten vain tietävyyteensä ... etc.. PAH heille.
ystävästä ja hänen asenteestaan, mulla on niin vähän aikaa ystäville, vuorotyö on aikas iso este. Siksikin miun ystävät ja mein välit ei pääse koville:) Ollaan tietty ihan suoraakin asioita käyty läpi muutaman kanssa, mut ei puolin ja toisin oo tullu loukattua. Tykkään kans jos voi sanoa nätisti mut suoraan.
Siskoni on asia erikseen, hän paukuttaa kaikki ajatukset suoraan, kerran olen oikeesti loukkaantunut häneen.
Yks tuttu minulla on jonka kanssa ei olla edes puheväleissä,, erittäin ilkeä mielinen, en tunne onneks hänen kaltaisiaan muita.
Ikä antaa aikaa opetella molempia asioita, kuuntelemaan arvostelua suuttumatta ja arvostelemaan suututtamatta. Yleensä aika kuluu kuitenkin siihen että seurataan miten toiset kehittyvät opissaan eikä siihen miten itse omaa huonompaa puoltaan parantaisi.
Iltaa pohojanmaalta!
Soon vaimoosillahengillä nua kanssakäymiset ja muukki ihimis-suhure asiat sillälaalla jotenkin enempi puntaris ja tarkkailtavana ku meillä miehillä. Soon miesporukas palijonki sellaasta välijempää, justihin nua sanomiset ja äänensävyt, ihan heti naamanilimeistä alakain.
Ukkooporukas sitä sanoa paukahrutetahan välihin niin kovilla kirijaamilla ja välihin ajatteloo notta joka sanaanselijäs ratsastaa sen seittemän ärrää. Ja kuuluvalla äänellä ja sitten ku siinä vieres on sellaasia niinkuun sanotahan "myötänaurajia" niin eiköhän ala menemähän korvaanvälihin. Eikä niitä sen kummemin jälijestäkäsiin enää muistella. Jokaanen panoo parastaan suusanallisella puolella ja välihin tuloo niin tuhannen kova väitös notta tua naapurin Eerokin huohoottaa ja huutaa tekohampahat valehtelematta heti sen kymmenen senttiä pitkällä suustaan ja sitä piretähän aivan normaalina käyttäytymisenä.
Mutta annaas olla jos siihen tuloo joku vaimoonpuali niin väittelyt loppuu heti siihen paikkahan ja kaikki me seistahan kiltisti riviis ku partiopojat ja ollahan yks kaikkien ja kaikki yhyreen pualesta.
Soon sellaasta suoaraviivaasta ja mutkatoonta, miten ny sanoosin notta "käytännönläheestä"
Ja sitten miesporukas ei puhuta pahaa lähimmääsestä selijäntakana, ei ainakaan täällä pohojanmaalla.Sellaanen oliis rumaa ja sais kyllä äkkiä "akkamaasen miehen" nimen. Ja parhaassa tapaukses vielä aikalaalla selekäänsä. Ottaasivat äijän niinkuun täälläpäin sanotahan "kateltavaksi" ja joutuu pian pyytämähän.
Yhyreestä asiasta pitää vielä täs mainita ja mistä me pohojalaaset, muiren hyvien lisäksi saarahan olla ylypiää. Täällä kunniootetahan naista, niin vaimoona samoon ku ihimisenä ja lähimääsenä, paremmin ku muu suomi teköö. Vaikka meillä pohojalaasmiehillä on sellaanen kyseenalaanen maine, mitä taakaa saarahan kantaa vuosisarasta toisehen. Joskuus syystä, mutta useemiten syyttömästi
Mutta akaat ja kakarat pitää jättää rauhaan.
Eletähän ihimisiksi, paree kaikille.
terv.
seppä ja pieni kultaanen, aina hyvää tahtova Tiitu-kani
Kiitos vain lukuelämyksestä. En yhtään tykkäisi pahaa, vaikka useimminkin naputtelisit noita sun mukavia juttujas.
Sait mun ylä-ja alahuulten yhtymäköhdat nousemaan ylähäpäin, kun luin naapurin Eerosta, joka huohottaa ja huutaa tekohampahat valehtelematta heti sen kymmenen senttiä pitkällä suustaan ja sitä piretähän aivan normaalina käyttäytymisenä. :)))))))) Joo, kyllähän mää sen tiedän, ku ittekin täältä pohojanmaalta oon.
Oikein mukavaa päivää sinulle :)))
Taidanpas täs lukea vielä kertaalleen sun juttus :)
Oikein hyvää sunnuntaasta lepopäivää sinne Sinulle.
Ei olla rookattu isohonaikahan, oli kivaa ku kirijootit ja nuan nätisti. Heti sylihin Sut koppaasin jos vaan ylettyysin.
Miten siellä Sinulla on syksy vaihtunu jo alakutalaveksi?? Nua arkiviikoot menöö niin tuhannen nopiaan aina yks toisensa jäläkehen notta meinaa perääs pysyä. Varsinki ku ei oikeen voi tualla markillakaan enää niinkään touhuta ehtooaikahan, niin tuloo tehtyä pitkiä päiviä tualla nuiren kuorma-autojen kimpuus.
Tua kylänraittiki on muuttunu jo näin loppusyksystä tavallisesksi maantieksi ja justihin näin sunnuntaasin on kovinkin hilijaanen.
Talavisin siellä joutotunteinaan oo ku nuata tenavia kelekkoineen ja joskuus "pakkaasherra" ajeloo, tai sitten toisinvuoroon lumipyry. mennä rymistää sekin virkamatkoollaansa rakennellen suuria niinkuun sanotahan "aitoohankia" ja korkeita triivuja huoneitten vierille.
Täs ketjuus ku on kirijooteltu nuasta ihimisten kanssakäymisistä toistensa kans, niin nekin vähenöö palijonkin kesäästen iltaan yhyreesolosta ja sillälaalla rauhoottuu talavi ajaksi.
Sekin siinä on ku päivät lyhenöö ja ehtoolla jo jokaanen pakkaa olemahan siellä omaas pesässään päivän kiireitten jäläkehen.
Iltaasin on jo sitten aikaa istahtaa vaikka takankupeesehen lukulampun äärehen ja rauhoottumahan, kattelemahan elävää valakiaa ja antaa ajan kulua. Kuunnella vaikka seinäkelloon tasaasta raksutusta ku se mittaa loputoonta aikaa. Siinä tuloo monasti mielehen ne Aleksis Kiven runoon sanaat, "kaukana kavala maailma"
Kyllä mä tykkääsin jos Sä oliisit siinä vierellä istumas. Nostaasit laihat varpaasi siihen takkakivelle lämpöhön ja Tiitu kulta istuus puolitorkuksiis siinä Sun syllissäs.
Ja mä lukisin teille siinä Metsän tarinoita oikein äänehen.
Näin tällaasen vaikka tähän ketjuhun sopivan runoon, notta:
METSÄN PUHELU
-Mielettömänä mä metsään juoksin,
kaivaen pääni sammaleen.
Päästin kaukana ihmisistä
suruni vihdoin vallalleen.
Hillittömästi itkein.
Kukkaset heristi korviansa
siellä ja täällä nous pieni pää,
toistensa puoleen ne kallistuivat
sipisten hiljaa keskenään:
katsokaa, ihminen itkee!
Orvokit nousivat varpaillensa,
toistensa takaa vilkkuillen,
kellokukkaset viestiä veivät,
kohta ties koko metsä sen:
ihmettä, ihminen itkee!
Vanha ja maailmaa nähnyt lintu
lauloi verkkaan oksaltaan:
- Hiljaa, vaiti, kun ihminen itkee,
ihminen itkee suruaan,
hälle on pahoja oltu.
-Pahoja, kertasi kukkien kuoro.
Mitä sä oikein sanoitkaan?
Mitä on suru, mitä on paha?
Sanohan vielä uudestaan,
kuulimme sanat ne vasta.
-Älkää kysykö, lauloi lintu,
-paras kun ette voi ymmärtää;
Jokainen ihmisten kaupungeissa
salaa itkee ja nyyhkyttää,
jokaisella on suru.
Vaikeni lintu, vaikeni kukat
päätänsä pientä puistaen,
niinkuin salaista vaaraa vastaan
liittyi ne lujemmin yhtehen.
- Ja ne katseli säälien mua.
Hyvää lepopäivää kivan kultaaselle Heikunkeikulle. Ei jätetä kaveria....
terv. seppä ja pieni Tiitu täältä kotoa
Kirjoititpa vaikuttavan runon. Piti tuolta pannumyssyn alta kaivella kaffetpannusta lemmehtynyttä kahvia ja kaataa kuppiin ja mennä vähäksi aikaa parvekkeelle mieltä tasottamaan.
On se sitten kumma juttu, että vaikka kirjottaisit mistä asiasta tahansa ja miten pitkästi tahansa, niin aina tuntuu, että se loppuu kesken. Vähä niinkuin hyvän kirjan kanssa. Sitä lukee ahmimalla ja yrittää päästä loppuun ja sitten, kun on enää muutamia sivuja jäljellä, niin yrittää hidastella lukemista, että kestäis vähän kauemmin. Elää kirjojen sivuilla, näkymättömänä olentona, niin ei ihme, että harmittaa jättää kirja pois.
Ah, miten ihanaa olisi tökätä laihat varpaat takkakiven lämpöön, Tiitu sylis :)
Heh, laihat pikku varpulaiset olisivat iloisia. :))
Tämä vuodenaika on pikkasen "hakusessa". Varsinkin tämä marraskuu on erityisen synkkä, johtuen päivämääristä, joita on ahtautunut juuri tälle kuulle ja jotka tuovat esiin joitakin vähemmän iloisia asioita. Täytyy jotenkin "ohjelmoida" itseään, että pysyisi virkeänä ja iloisena ja huomaisi, että oikeastaan kaikki on ihan hyvin. Kevättä kuitenkin odottelen kovasti. Herään silloin ja olo on parhaimmillaan.
Kuulostaa ihanalta, jos joku lukisi Metsän tarinoista ääneen. Luulen, että olisit mainio tarinoiden kertoja. Tai korjaan: Tiedän, että olisit mainio tarinoitten kertoja. Onhan se tullut esille näistä sinun mukavista kirjoituksista. Niistä kiitän. Kannustan myös kirjoittamaan edelleen. Ilahdutat varmasti Monia palstalaisia, minun lisäkseni.
Hyvää lepopäivää myös sinulle. Ja kaveria ei jätetä koskaan. Ei ikinä.
jos suorasanaisuus tulee ystävän suusta, se on varmasti silloin punnittu aiheelliseksi.
Valitettavasti on myösjoukossamme niitä ihmisiä, jotka selittävät ilkeilynsä ja sivistymättömän moukkamaisuutensa olevan muka suorapuheisuutta tai rehellisyyttä Onneksemme nämä eivät yleensä ole kenenkään ystäviä.