matkalla
rantakuppilassa Rivieralla
kiireettömät auringonpalvojat
ylenpalttiset palatsit
vanhat kirkot
palmujen reunustamat rantakadut
satamat kalastusveneineen
huvipursineen
runoilut lautasliinoissa
tämä kiehtova leikki
kurkistaa rivien väliin
sivuilla soljuviin
kolmiulotteisiin pieniin kuviin
kun ei ajatella
pyörteisiä tuulia
silmänräpäytyksen vertaa
kun ei muistella
puolihuolimattomia tarinoita
puhki lauleskeltuine renkutuksineen
antaa aistien herkistyä
hotellihuoneiden torakat
hämärät käytävät
rasvaiset keittiöt
rikotut ikkunat
kyky lukea ympäristöä
vainuta intuitiivisesti
ylivirittynyt epävarman outo tunnetila
uhon tuhlailevan kiihkeärytminen vaihe
oman elämänsä arjen sankarina
tämä etäisyys saa katsomaan
uudeleen ja uudelleen peiliin
eilisiin leikkeihin
auringonkimalteisen suolaiset pärskeet
vajoamassa toisiinsa
parasta vain tulla toimeen itsensä kanssa
ei koskaan
kannata istua
selkä oveen päin
kun tulet
näen heti
kuka olet
et ainakaan
kukaan
nobody
kuka nyt olisikaan yhtä tyhjän kanssa
auringonvarjojen alla hyytävässä viimassa
kuin rantakirppuna kapeassa pysäköintiruudussa
kaino katse nostamassa takinkaulukset pystyyn
kunnes tuuli jälleen puhaltelee lämpimästi
ja tekee mieli naksutella sormia
kattohuoneistossa menneen sateen rummutuksen tahdissa
avoimet pakotiet mielikuvitusmaailmaan
yön laskeutuessa sydänten rytmiin
niin taas maailma on aloillaan
rantakuppilassa Rivieralla
kiireettömät auringonpalvojat
ylenpalttiset palatsit
vanhat kirkot
palmujen reunustamat rantakadut
satamat kalastusveneineen
huvipursineen
runoilut lautasliinoissa
tämä kiehtova leikki
kurkistaa rivien väliin
sivuilla soljuviin
kolmiulotteisiin pieniin kuviin
kun ei ajatella
pyörteisiä tuulia
silmänräpäytyksen vertaa
kun ei muistella
puolihuolimattomia tarinoita
puhki lauleskeltuine renkutuksineen
antaa aistien herkistyä
hotellihuoneiden torakat
hämärät käytävät
rasvaiset keittiöt
rikotut ikkunat
kyky lukea ympäristöä
vainuta intuitiivisesti
ylivirittynyt epävarman outo tunnetila
uhon tuhlailevan kiihkeärytminen vaihe
oman elämänsä arjen sankarina
tämä etäisyys saa katsomaan
uudeleen ja uudelleen peiliin
eilisiin leikkeihin
auringonkimalteisen suolaiset pärskeet
vajoamassa toisiinsa
parasta vain tulla toimeen itsensä kanssa
ei koskaan
kannata istua
selkä oveen päin
kun tulet
näen heti
kuka olet
et ainakaan
kukaan
nobody
kuka nyt olisikaan yhtä tyhjän kanssa
auringonvarjojen alla hyytävässä viimassa
kuin rantakirppuna kapeassa pysäköintiruudussa
kaino katse nostamassa takinkaulukset pystyyn
kunnes tuuli jälleen puhaltelee lämpimästi
ja tekee mieli naksutella sormia
kattohuoneistossa menneen sateen rummutuksen tahdissa
avoimet pakotiet mielikuvitusmaailmaan
yön laskeutuessa sydänten rytmiin
niin taas maailma on aloillaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloin lukemaan tätä runoasi puolihuolimattomasti mutta kun pääsin kohtaan
"antaa aistien herkistyä" jatkoin lukemistani suorastaan ahmien. Jumatsuikka
aivan mahtava runo!
Jos minulla ei olisi niin julmettu kiire analysoisin tätä mielelläni
enemmänkin, mutta valitettavasti tänään työ on tilanteiden herrana ja minun on nöyrryttävä
sen edessä:)