Jäljestys?

Kiitos hyvistä vinkeistä!

Kävin juuri testaamassa tuota makkarajälkeä metsässä, ja koira haisteli todella intensiivisesti. Pari kertaa meinasi mennä harhaan, mutta pysähdyin ja odotin kunnes palasi jäljelle.

Lopussa kehujen ja herkkujen jälkeen laskin koiran vapaaksi, niin eikös se mennyt tutkimaan vielä jälkeä uudestaan :D

koktaili kirjoitti:

Kiitos hyvistä vinkeistä!

Kävin juuri testaamassa tuota makkarajälkeä metsässä, ja koira haisteli todella intensiivisesti. Pari kertaa meinasi mennä harhaan, mutta pysähdyin ja odotin kunnes palasi jäljelle.

Lopussa kehujen ja herkkujen jälkeen laskin koiran vapaaksi, niin eikös se mennyt tutkimaan vielä jälkeä uudestaan :D

Lue lisää

niin laita jäljen loppupäähän lihanpala palkkioksi, harjoituksen helpottamiseksi aloita jäljen teko pellolla.

"Yleinen harhakäsitys on se, että ihan tuore jälki olisi helpointa ajaa. Mutta se on virehekäsitys. Nimittäin ihan tuoreessa jäljessä sekoittuu aliskasvillisuuden ja tallatun jäljen hajupartikkelit toisiinsa ja siten hajun seuraaminen on vaikeampaa. Kun hajut saavat tasoittua kymmeniä minuutteja jälki on selkeämpi."
-rottweiler-mami-

Öööh....? Liian tuoreen jäljen ongelma se, että siinä muodostuu koiralle ns. hajutunneli. Tuoreen jäljen päällä leijailee hyvin voimakas haju, joka loppuu kuin seinään vähän primäärijäljen ulkopuolella. Tällöin koira jäljestää ilmavainuisesti mikä ei suinkaan ole tarkoitus ja etenee usein kuin putkessa. Kimpoilee primäärijäljen yli puolelta toiselle ja palaa aina takaisin kun hajutunnelin "seinä" tulee vastaan. Näin siis koiralle koulutetaan ihan väärää asiaa (ilmavainu) ja huolimatonta työskentelyä (koira ei opi jäljen suuntaa, koira missaa jäljellä olevat esineet, maahan jäänyt ihmisen ominaituoksu missataan jne jne...)

Kyllähän koiralle siinä mielessä tuore jälki on hyvinkin helppo, että se suoriutuu siitä nopeasti eikä jäljen ulkopuolelle kovin helposti eksy.

-jke- kirjoitti:

"Yleinen harhakäsitys on se, että ihan tuore jälki olisi helpointa ajaa. Mutta se on virehekäsitys. Nimittäin ihan tuoreessa jäljessä sekoittuu aliskasvillisuuden ja tallatun jäljen hajupartikkelit toisiinsa ja siten hajun seuraaminen on vaikeampaa. Kun hajut saavat tasoittua kymmeniä minuutteja jälki on selkeämpi."
-rottweiler-mami-

Öööh....? Liian tuoreen jäljen ongelma se, että siinä muodostuu koiralle ns. hajutunneli. Tuoreen jäljen päällä leijailee hyvin voimakas haju, joka loppuu kuin seinään vähän primäärijäljen ulkopuolella. Tällöin koira jäljestää ilmavainuisesti mikä ei suinkaan ole tarkoitus ja etenee usein kuin putkessa. Kimpoilee primäärijäljen yli puolelta toiselle ja palaa aina takaisin kun hajutunnelin "seinä" tulee vastaan. Näin siis koiralle koulutetaan ihan väärää asiaa (ilmavainu) ja huolimatonta työskentelyä (koira ei opi jäljen suuntaa, koira missaa jäljellä olevat esineet, maahan jäänyt ihmisen ominaituoksu missataan jne jne...)

Kyllähän koiralle siinä mielessä tuore jälki on hyvinkin helppo, että se suoriutuu siitä nopeasti eikä jäljen ulkopuolelle kovin helposti eksy.

Lue lisää

Monilla harrastajilla on todellakin se käsitys, että tuoreen jäljen ongelma olisi se, että se olisi helppo. Se on kuitenkin juuri se virheellinen käsitys, joita jäliharrastajillakin on. Itsekin mielsin ongelmaksi tuoreessa jäljessä juuri sen helppouden, koska jälki haisee voimakkaalle. Onneksi vanhempi, kokeneempi harrastaja selvitti minulle miten asia on nykykäsityksen mukaan ja nyt kun itsekin sitä ajattelin, niin loogistahan se on.

Tuoreen jäljen ongelma EI siis ole mikään hajutunneli tai jäljen helppous. Ongelma on pikemminkin hajun vaikeus, kun tuoreessa jäljessä hajupartikkelit sekoittuvat liian voimakkaasti toisiinsa. Silloin koira saattaa kyllästyä jälkeen, koska sen haistaminen on liian vaikeaa. Ongelmaksi saattaa myös koitua juuri -jke-en mainitsema ilmavainuun tukeutuminen, kun maavainu on vasta tasaantumassa. Jäljessä idea kuitenkin on juuri siinä, että koira haistaa maasta jäljen, ei ilmasta.

rottweiler-mami kirjoitti:

Monilla harrastajilla on todellakin se käsitys, että tuoreen jäljen ongelma olisi se, että se olisi helppo. Se on kuitenkin juuri se virheellinen käsitys, joita jäliharrastajillakin on. Itsekin mielsin ongelmaksi tuoreessa jäljessä juuri sen helppouden, koska jälki haisee voimakkaalle. Onneksi vanhempi, kokeneempi harrastaja selvitti minulle miten asia on nykykäsityksen mukaan ja nyt kun itsekin sitä ajattelin, niin loogistahan se on.

Tuoreen jäljen ongelma EI siis ole mikään hajutunneli tai jäljen helppous. Ongelma on pikemminkin hajun vaikeus, kun tuoreessa jäljessä hajupartikkelit sekoittuvat liian voimakkaasti toisiinsa. Silloin koira saattaa kyllästyä jälkeen, koska sen haistaminen on liian vaikeaa. Ongelmaksi saattaa myös koitua juuri -jke-en mainitsema ilmavainuun tukeutuminen, kun maavainu on vasta tasaantumassa. Jäljessä idea kuitenkin on juuri siinä, että koira haistaa maasta jäljen, ei ilmasta.

Lue lisää

Mietipäs nyt miten vaikka ajokoira jahtaa hirveä/jänistä kun on sen kadottanut näkökentästään. No se juoksee pitkin hajutunnelia ja poukkoilee "seinästä seinään" yli primäärijäljen. Jos tavoite on päästä jäljen päähän, niin liian tuore jälki on todellakin naurettavan helppo. Koirahan voi vain juosta sen läpi.

Se rikkoutuneen maan tuoksu on tuhansia kertoja voimakkaampi kuin ihmisen ominaistuoksu (kengän pohjan läpi maahan jääneet voihappo yms. orgaaniset molekyylit). Rikkoutuneen maan tuoksu on se, minkä perusteella koira ensisijaisesti jäljestää. Ei sitä turhaan sanota primäärihajuksi. En ymmärrä, miten ihmeessä jälki voi olla vaikea, jos primäärihaju on niin voimakas, että koira aistii sen selvästi jopa ilmavainuisesti juostessaan?

Sekundäärihaju tulee oleelliseksi sitten kun kuljetaan alustoilla, joissa pinnan rikkoutumisesta ei hajua jää (asfaltti, betoni...) ja sitten kun jälkeen risteää suunnilleen saman ikäinen harhajälki. Tällöin koira selvittää sekundäärihajun perusteella kumpaa jälkeä seurata.

Oma koirani ainakin ajaa ilmavainuisesti ja poukkoilee pitkin hajutunnelia, jos jälki sattuu olemaan tuntia nuorempi. Jotta jäljestyksestä ei tule pelkkää kuono pystyssä läpijuoksua, niin annan jäljen vanheta muutamasta tunnista vuorokauteen.

-jke- kirjoitti:

Mietipäs nyt miten vaikka ajokoira jahtaa hirveä/jänistä kun on sen kadottanut näkökentästään. No se juoksee pitkin hajutunnelia ja poukkoilee "seinästä seinään" yli primäärijäljen. Jos tavoite on päästä jäljen päähän, niin liian tuore jälki on todellakin naurettavan helppo. Koirahan voi vain juosta sen läpi.

Se rikkoutuneen maan tuoksu on tuhansia kertoja voimakkaampi kuin ihmisen ominaistuoksu (kengän pohjan läpi maahan jääneet voihappo yms. orgaaniset molekyylit). Rikkoutuneen maan tuoksu on se, minkä perusteella koira ensisijaisesti jäljestää. Ei sitä turhaan sanota primäärihajuksi. En ymmärrä, miten ihmeessä jälki voi olla vaikea, jos primäärihaju on niin voimakas, että koira aistii sen selvästi jopa ilmavainuisesti juostessaan?

Sekundäärihaju tulee oleelliseksi sitten kun kuljetaan alustoilla, joissa pinnan rikkoutumisesta ei hajua jää (asfaltti, betoni...) ja sitten kun jälkeen risteää suunnilleen saman ikäinen harhajälki. Tällöin koira selvittää sekundäärihajun perusteella kumpaa jälkeä seurata.

Oma koirani ainakin ajaa ilmavainuisesti ja poukkoilee pitkin hajutunnelia, jos jälki sattuu olemaan tuntia nuorempi. Jotta jäljestyksestä ei tule pelkkää kuono pystyssä läpijuoksua, niin annan jäljen vanheta muutamasta tunnista vuorokauteen.

Lue lisää

Jäljestyksessä ainakin minun näkökulmastani katsottuna se idea on siinä, että koira käyttää nenäänsä seurataakseen hajua (maahajua, ei ilmavainua), jonka ihminen on tallannut eli jättänyt metsään. Peltojäljellä jokaisen askeleen tarkka haistelu on hyvin tärkeää, metsäjäljellä jokaista jälkeä ei tarvitse niin tarkkaan haistaa, kunhan ilmaisee kepit. Näin siis jos tavoitteena on esim. kisaaminen jäljellä. Mutta jälkihän on kiva harrastus ihan vaan koiran aktivoinniksi. Kun metsäjälki on tallattu ja koira alkaa jäljestämään, niin tavoite olisi se, että koira seuraisi sitä ihmisen tallaamaa hajua pitkin. Idea on siis aluksi se, että "ahaa, tässä on tämä haju, siitä saa makkaraa" ja siten koira oppii pysymään hajulla eli jäljellä. Tuoreessa jäljessä haisee kaikki yhtenä sekamelskana, ruoho, sammal, hiki, kaikki hajupartikkelit ovat siis sekoittuneet toisiinsa. Miten koiran silloin tulee huomata se yksi tietty haju (tallaajan haju) kun kaikki hajut ovat sekoittuneet toisiinsa? Kokeneella jäljestäjällä se varmasti jo onnistuukin, mutta aloittelijalle on hyvä tarjota selkeä jälki, jotta se oppii idean, siis kulkemaan tiettyä hajua pitkin. Siinä mielessä hajun tasaantuminen on tärkeää. Esim. erikoisjälkikokeessahan jälki vanhenee useita tunteja ja 2 luokassa on mukana myös harhajälki.

rottweiler-mami kirjoitti:

Jäljestyksessä ainakin minun näkökulmastani katsottuna se idea on siinä, että koira käyttää nenäänsä seurataakseen hajua (maahajua, ei ilmavainua), jonka ihminen on tallannut eli jättänyt metsään. Peltojäljellä jokaisen askeleen tarkka haistelu on hyvin tärkeää, metsäjäljellä jokaista jälkeä ei tarvitse niin tarkkaan haistaa, kunhan ilmaisee kepit. Näin siis jos tavoitteena on esim. kisaaminen jäljellä. Mutta jälkihän on kiva harrastus ihan vaan koiran aktivoinniksi. Kun metsäjälki on tallattu ja koira alkaa jäljestämään, niin tavoite olisi se, että koira seuraisi sitä ihmisen tallaamaa hajua pitkin. Idea on siis aluksi se, että "ahaa, tässä on tämä haju, siitä saa makkaraa" ja siten koira oppii pysymään hajulla eli jäljellä. Tuoreessa jäljessä haisee kaikki yhtenä sekamelskana, ruoho, sammal, hiki, kaikki hajupartikkelit ovat siis sekoittuneet toisiinsa. Miten koiran silloin tulee huomata se yksi tietty haju (tallaajan haju) kun kaikki hajut ovat sekoittuneet toisiinsa? Kokeneella jäljestäjällä se varmasti jo onnistuukin, mutta aloittelijalle on hyvä tarjota selkeä jälki, jotta se oppii idean, siis kulkemaan tiettyä hajua pitkin. Siinä mielessä hajun tasaantuminen on tärkeää. Esim. erikoisjälkikokeessahan jälki vanhenee useita tunteja ja 2 luokassa on mukana myös harhajälki.

Lue lisää

"Tuoreessa jäljessä haisee kaikki yhtenä sekamelskana, ruoho, sammal, hiki, kaikki hajupartikkelit ovat siis sekoittuneet toisiinsa. Miten koiran silloin tulee huomata se yksi tietty haju (tallaajan haju) kun kaikki hajut ovat sekoittuneet toisiinsa?"

Nyt olet kyllä ymmärtänyt asian aika nurinkurin.. Eihän sitä koiraa pyritä opettamaan seuraamaan TALLAAJAN hajua. Jos näin vahingossa pystyisi käymään, niin sehän olisi oikein emämunaus. Tälläinen koirahan ei noteeraisi muiden kuin oman "tallaajansa" jälkiä. Mikä hyöty jälkikoirasta, joka ei aja tuntemattoman ihmisen tekemää jälkeä? Tuskin VaPePa:lla tai poliisilla olisi käyttöä tälläisille :D

Idean ydin on siinä, että jokaisesta tallaajasta jää aina se yksi ja sama perushaju: Rikkoutuneen maan tuoksu. Se on se, mitä jälkikoira opetetaan seuraamaan. Maan pinta rikkoutuu kengän alla, hyönteiset menee liiskaksi ja kasvejen soluista purskahtaa nesteet pihalle jne. Se on se kaikkein voimakkain jäljelle jäävä haju, se haju jota koira ensisijaisesti käyttää,. Ne muutamat kengän pohjan läpi maahan kulkeutuneen molekyylit ovat vain hyvin pieni mauste siihen päälle. Ne antavat sille universaalille, jokaisen ihmisen polkemalla jäljellä olevalle perushajulle kuin eräänlaisen pienen sormenjäljen. Vertaamalla toiseen sormenjälkeen (harhajälki) on mahdollista siis koiran pysyä oikealla jäljellä.

Koira paikallistaa jäljen nimenomaan sen perusteella, että se tuoksuu erilaiselle kuin ympäristö. Minusta on ihan päivän selvää, että mitä voimakkaampi jäljen oma tuoksu on, niin sitä helpompi se on paikallistaa ja sitä helpompi sitä on seurata.

Epäilempä, että tämä mainitsemasi kokeneempi harrastaja on tarkoittanut sitä, että riittävän vanhassa jäljessä koiran on helpompi erottaa se ns. ihmisen tuoksu kun rikkoutuneen maan voimakas tuoksu on ehtinyt jo hieman haihtua eikä peitä kaikkea alleen. Tämä ei suinkaan tarkoita silti sitä, että tuore jälki olisi vaikea ajaa.

Mutta en jaksa kinata näin naurettavasta asiasta enempää. Puutuin lähinnä siksi kirjoitukseesi, että siitä saattoi saada sellaisen kuvan kuin vaativana jälkitreeninä olisi fiksua treenata hyvin tuoreella jäljellä. Tai toisin ajatellen, että tuoreen jäljen hienosti ajava koira olisi jotenkin erityisen taitava. Näin ei tietenkään ole, koska tuoreen jäljen haju on niin voimakas, että koira pystyy ajamaan sen jopa ilmavainuisesti. Näin treenataan siis jäljestyksen kannalta ihan väärää asiaa.

Kannattaa antaa jäljen vanheta aloittelevallekin koiralle vähintään puolisen tuntia.

-jke- kirjoitti:

"Tuoreessa jäljessä haisee kaikki yhtenä sekamelskana, ruoho, sammal, hiki, kaikki hajupartikkelit ovat siis sekoittuneet toisiinsa. Miten koiran silloin tulee huomata se yksi tietty haju (tallaajan haju) kun kaikki hajut ovat sekoittuneet toisiinsa?"

Nyt olet kyllä ymmärtänyt asian aika nurinkurin.. Eihän sitä koiraa pyritä opettamaan seuraamaan TALLAAJAN hajua. Jos näin vahingossa pystyisi käymään, niin sehän olisi oikein emämunaus. Tälläinen koirahan ei noteeraisi muiden kuin oman "tallaajansa" jälkiä. Mikä hyöty jälkikoirasta, joka ei aja tuntemattoman ihmisen tekemää jälkeä? Tuskin VaPePa:lla tai poliisilla olisi käyttöä tälläisille :D

Idean ydin on siinä, että jokaisesta tallaajasta jää aina se yksi ja sama perushaju: Rikkoutuneen maan tuoksu. Se on se, mitä jälkikoira opetetaan seuraamaan. Maan pinta rikkoutuu kengän alla, hyönteiset menee liiskaksi ja kasvejen soluista purskahtaa nesteet pihalle jne. Se on se kaikkein voimakkain jäljelle jäävä haju, se haju jota koira ensisijaisesti käyttää,. Ne muutamat kengän pohjan läpi maahan kulkeutuneen molekyylit ovat vain hyvin pieni mauste siihen päälle. Ne antavat sille universaalille, jokaisen ihmisen polkemalla jäljellä olevalle perushajulle kuin eräänlaisen pienen sormenjäljen. Vertaamalla toiseen sormenjälkeen (harhajälki) on mahdollista siis koiran pysyä oikealla jäljellä.

Koira paikallistaa jäljen nimenomaan sen perusteella, että se tuoksuu erilaiselle kuin ympäristö. Minusta on ihan päivän selvää, että mitä voimakkaampi jäljen oma tuoksu on, niin sitä helpompi se on paikallistaa ja sitä helpompi sitä on seurata.

Epäilempä, että tämä mainitsemasi kokeneempi harrastaja on tarkoittanut sitä, että riittävän vanhassa jäljessä koiran on helpompi erottaa se ns. ihmisen tuoksu kun rikkoutuneen maan voimakas tuoksu on ehtinyt jo hieman haihtua eikä peitä kaikkea alleen. Tämä ei suinkaan tarkoita silti sitä, että tuore jälki olisi vaikea ajaa.

Mutta en jaksa kinata näin naurettavasta asiasta enempää. Puutuin lähinnä siksi kirjoitukseesi, että siitä saattoi saada sellaisen kuvan kuin vaativana jälkitreeninä olisi fiksua treenata hyvin tuoreella jäljellä. Tai toisin ajatellen, että tuoreen jäljen hienosti ajava koira olisi jotenkin erityisen taitava. Näin ei tietenkään ole, koska tuoreen jäljen haju on niin voimakas, että koira pystyy ajamaan sen jopa ilmavainuisesti. Näin treenataan siis jäljestyksen kannalta ihan väärää asiaa.

Kannattaa antaa jäljen vanheta aloittelevallekin koiralle vähintään puolisen tuntia.

Lue lisää

Kirjoitin ajatelmani nyt nimenomaan aloittelevalle koirakolle, jolle jäljen tarkoitus on piristys ja motivointi, ei kokeet tai kisat. Aiheenhan aloitti henkilö, joka pyysi neuvoja jälkiharrastuksen aloittamiseen ja siten suuntasin neuvoni nimenomaan jäljen alkeisiin. Tietenkin ideana on se, että koira ajaa jälkeä sen hajun perusteella, siis jälki haisee erilaiselta kuin ei-jälki. Harrastuksen alussa kuitenkin jälki tulee aika usein tallattua ihan itse - ainakin kursseilla jossa itse olen vuonna keppi ja kivi (:D) ollut mukana kaikki tallasivat itse omat jälkensä. Ja koira ajaa siis ohjaajansa tallamaan jälkeä, joten siinä on pakosti mukana oman ohjaajan ominaishajua. Ehkä koiralle on aluksi jopa helpompaa ajaa oman ihmisen hajua, kun se on tuttu.

Ei idea tietenkään ole se, että koira ajaisi vain tuttua hajua, päinvastoin, koira opetetaan ajamaan muidenkin tallaamia jälkiä. Ymmärsin aloittajan tekstistä kuitenkin niin, että hän on jäljestyksessä aloittelija ja ideana on tarjota koiralle aktiviteettia, ei välttämättä jäljestää kisaaminen päämääränä. Siten se, että koira näin ALUKSI oppii ohjaajankin tekemää jälkeä ajamaan on mielestäni ihan hieno aktivointimuoto. Sitten jos into jälkeen kasvaa, on paljon kursseja, joihin kannattaa mennä mukaan ja jossa porukalla tallaillaan eri jälkiä. Alkeita saa kyllä hyvin kokeilla itse tallaten, ei se koira siitä rikki mene.

Kaikille koirille, niin aloitteleville kuin kokeneemmillekin, on hyvä pitää tauko tallaamisen ja ajamisen välillä. En siis tarkoitakaan, että tuoretta jälkeä pitäisi ajaa kokeneen koiran kanssa, vaan aina on hyvä antaa jäljen tasaantua ennen ajoa. Muistutin vain siitä, että kun helposti ajattelee tuoreen jäljen olevan helppo ja siten aloittelijan kanssa ajaa heti tallaamisen jälkeen, niin se ei pidä paikkaansa.