Sain reilun kaksivuotiaan käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran, joka tuli minulle hieman "epämääräisistä" olosuhteista. Ihan tarkkaa tietoa en osaa sanoa siitä, millaista elämää koira on aiemmin viettänyt. Sen huomaan, että sitä on jonkinverran lyöty, koska väistää, jos sitä silittää päälaelta. Mutta en kuitenkaan usko, että koira on väkivaltaisesta perheestä, vaan koulutusmetodit koiralle ovat olleet hieman erilaiset ja eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Kun koira tuli minulle, se söi maasta kaiken, minkä löysi, oli agressiivinen ohikulkijoille, toisille koirille ja kaikille häntä häiritseville asioille. Hampaat se iski mm. tupakantumppeihin, kiviin, liikennemerkkeihin, puihin (kaadettuihin ja kasvaviin) jne.. Sitä ei saanut irroittamaan otettaan mitenkään muuten kuin "hapettamalla". Muut ongelmat oli kiskomisessa ja hyökkäilyssä ja tottelemattomuudessa.
Koira on ollut minulla nyt nelisen kuukautta ja tottelee hyvin remmissä, vapaaana metsässä, sisällä jne., jopa kolmevuotiasta lastani. Muille ihmisille ei rähjää ja uskallan aika hyvin päästää muiden ihmisten lähelle. Jos joku juoksee, niin koira ei sitä kestä, mutta sen opettamisessa menee enemmän aikaa. Käyn tosin itse lähes päivittäin juoksulenkillä koiran kanssa, silloin se ei välitä muista juoksevista. Vetäminen on saatu pois ja muille koirille ei jaksa haukkua, innostuu, mutta ei murise, eikä hauku.
Anyway - vielä on yksi ongelma, joka häiritsee minua suunnattomasti. Se iski aiemmin hampaat jokaiseen tavaraan ulkona, mitä näki. Nyt ei enää ihan kaikkeen, vaan kepit, puiden rungot, lumikokkareet jne. vain isoimmat, jotka vastaan tulee. Saan sen nopeasti lopettamaan, jos annan käskyn irroittaa jo ennnen kuin se kerkiää mitään ottamaan - juuri kun suu aukeaa, sanon: anna olla - koira ei ota, mikä on hyvä asia, mutta jos se havaitsee pienenkin ärsykkeen jostain, se ottaa, eikä päästä irti, ei sitten millään. Kun komennan, ulisee kuin jokin sonni, mutta ei päästä irti. Osaa käskyn irti ja anna olla ja tottelee niitä hyvin sisätiloissa ja joskus ulkona, mutta liian harvoin. Ärsykkeet ovat esim.: toinen koira, juokseva lapsi, ohikulkija, ääni, jos kiristän remmiä, jos sanon jotain - mitä tahansa, auto jne.
Olen kokeillut vaihtamista, mutta se ei tehoa, koska ei suostu vaihtamaan - tai jos vaihtaa, hyökkää kiinni niin lujaa, että käsi meinaa irrota ja ei vaihda takaisin. Mutta ei esim. vaihda keppiä edes sisäfileeseen (ei syö ulkona mitään ruokaa/nameja, ellei ole ihan pakko).
Uskallan pitää koiraa vapaana pieniä aikoja metsässä, pellolla ja koirapuistossa myöhään iltaisin, kun siellä ei ole muita. Alku menee aina hyvin, mutta jossain vaiheessa yleensä iskee hampaansa kiinni jonnekin, eikä suostu irroittamaan. Alussa voi irroittaa löytämistään kepeistäkin, josta koira saa vuolaat kehut, mutta jokin ääni sen sisällä pakottaa ottamaan jotain ja sitten juostaan karkuun kepin tms. kanssa. Tällöin en saa sitä myöskään kiinni kun juoksee vain karkuun - lähden yleensä juoksemaan toiseen suuntaan ja piiloudun, jotta saan sen kiinni.
Onko jollain ollut vastaavia kokemuksia, siihen jotain vinkkejä tms. apua kaipaisin, jotta elämä olisi taas hieman helpompaa?
Kun koira tuli minulle, se söi maasta kaiken, minkä löysi, oli agressiivinen ohikulkijoille, toisille koirille ja kaikille häntä häiritseville asioille. Hampaat se iski mm. tupakantumppeihin, kiviin, liikennemerkkeihin, puihin (kaadettuihin ja kasvaviin) jne.. Sitä ei saanut irroittamaan otettaan mitenkään muuten kuin "hapettamalla". Muut ongelmat oli kiskomisessa ja hyökkäilyssä ja tottelemattomuudessa.
Koira on ollut minulla nyt nelisen kuukautta ja tottelee hyvin remmissä, vapaaana metsässä, sisällä jne., jopa kolmevuotiasta lastani. Muille ihmisille ei rähjää ja uskallan aika hyvin päästää muiden ihmisten lähelle. Jos joku juoksee, niin koira ei sitä kestä, mutta sen opettamisessa menee enemmän aikaa. Käyn tosin itse lähes päivittäin juoksulenkillä koiran kanssa, silloin se ei välitä muista juoksevista. Vetäminen on saatu pois ja muille koirille ei jaksa haukkua, innostuu, mutta ei murise, eikä hauku.
Anyway - vielä on yksi ongelma, joka häiritsee minua suunnattomasti. Se iski aiemmin hampaat jokaiseen tavaraan ulkona, mitä näki. Nyt ei enää ihan kaikkeen, vaan kepit, puiden rungot, lumikokkareet jne. vain isoimmat, jotka vastaan tulee. Saan sen nopeasti lopettamaan, jos annan käskyn irroittaa jo ennnen kuin se kerkiää mitään ottamaan - juuri kun suu aukeaa, sanon: anna olla - koira ei ota, mikä on hyvä asia, mutta jos se havaitsee pienenkin ärsykkeen jostain, se ottaa, eikä päästä irti, ei sitten millään. Kun komennan, ulisee kuin jokin sonni, mutta ei päästä irti. Osaa käskyn irti ja anna olla ja tottelee niitä hyvin sisätiloissa ja joskus ulkona, mutta liian harvoin. Ärsykkeet ovat esim.: toinen koira, juokseva lapsi, ohikulkija, ääni, jos kiristän remmiä, jos sanon jotain - mitä tahansa, auto jne.
Olen kokeillut vaihtamista, mutta se ei tehoa, koska ei suostu vaihtamaan - tai jos vaihtaa, hyökkää kiinni niin lujaa, että käsi meinaa irrota ja ei vaihda takaisin. Mutta ei esim. vaihda keppiä edes sisäfileeseen (ei syö ulkona mitään ruokaa/nameja, ellei ole ihan pakko).
Uskallan pitää koiraa vapaana pieniä aikoja metsässä, pellolla ja koirapuistossa myöhään iltaisin, kun siellä ei ole muita. Alku menee aina hyvin, mutta jossain vaiheessa yleensä iskee hampaansa kiinni jonnekin, eikä suostu irroittamaan. Alussa voi irroittaa löytämistään kepeistäkin, josta koira saa vuolaat kehut, mutta jokin ääni sen sisällä pakottaa ottamaan jotain ja sitten juostaan karkuun kepin tms. kanssa. Tällöin en saa sitä myöskään kiinni kun juoksee vain karkuun - lähden yleensä juoksemaan toiseen suuntaan ja piiloudun, jotta saan sen kiinni.
Onko jollain ollut vastaavia kokemuksia, siihen jotain vinkkejä tms. apua kaipaisin, jotta elämä olisi taas hieman helpompaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikuttaa kunnon koiralta! Myytkö?
sitähän se, koiranelämää. Hyvä koira .
Itse en pitäisi koiraa enää vapaana jos olisi ongelmia luoksetulossa (tai teillähän se nyt ilmenee sillä että koira ei suostu luovuttaa aarrettaan eikä anna ottaa kiinni).
harjoittelisin myös enemmän tavaroiden luovuttamista.. sisällä, omalla pihalla tai vaikka rappukäytävässä jos asut kerrostalossa.. Pitää kuitenkin muistaa ettei koira ole ole ollut sinulla kuin vain sen 4kk, eikä se oikeesti ole mikään hirmu pitkä aika.. Varmaan luottamuksen kasvaessa koira suostuu luovuttamaan aarteensa sinulle. Jatkakaa vaan sitä harjoittelua :) Kodinvaihtajan kanssa voi mennä todellakin pitkään ennen kuin se oikeasti alkaa luottamaan ihmiseen..
Meille tuli reilut pari vuotta sitten tuo meidän vanha sakunarttu ja senkin kanssa oli vaikka mitä ongelmia alkuun, yksi niistä juuri tuo, ettei päästänyt irti. Yksi keino, jota käytettiin oli se, että heti kun päästi irti ihan mistä vaan sanottiin 'irti' ja hirvee kehuminen, vaikkei koira oisi tajunnutkaan tekevänsä mtn. Vaihtaminen ei juurikaan tuohon irtikäskyyn muuten auta kuin silloin, jos on jtn kiellettyä ja pääseepä kontrolloimaan edes jotenkin koiran aarteita, joka tuo sulle lisäpisteitä johtajuusasemaan.. Kovasti harjoittelua vaan, meillä nykyään irrottaa käskystä mistä vain (jopa mehevimmistä lihoista) vaikka olisi pitkänkin matkan päässä ja tämä tosiaan tuo turvaa, kun tietää että saa koiran irrottamaan, jos nappaa jtn myrkyllistä tms. Koira ollut sulla vasta hetken ja silti kehittynyt niin hyvin, että varmasti tuostakin vielä pääsette eteenpäin kärsivällisyydellä. Tsemppiä :)
vielä. Teillä on hyvä suunta ja olette todella paljon edennyt. Mutta toi 4kk on todella lyhyt aika kodinvaihtaja koiralle. Varsinkin ,kun tiedät sen tulevan epämääräisistä oloista. Joku ehdotti luovuttamisharjoituksia esineistä ja minustakin niin voisi harjoitella,siis ilman häiriötekijöitä ja rauhassa vähän kerrallaan ja ulkona,jos se kerran sisällä irrottaa. Toinen vaihto-ehto mitä itse joskus keksin,kun minulla koira kanssa haukkasi kaikki mitä ulkona oli maassa; Kun lähdin kotoa heitin sille pallon ja se ulkoili pallo suussa, kun se haisteli se laski sen maahan ja minä oltin sen vaivihkaa siitä ja kun alettiin käveleen pompautin pallon kerran maahan ja koira sai ottaa sen kiinni siitä ja taas mentiin pitkä pätkä pallo suussa.
Voisko teillä toimia,joko pallo ,tumppu ,riepu mikä tahansa,että se "palvelee kantamalla" jotakin sinun juostessa,niin se saisi samalla purkaa "hermojaan" tähän kannettavaan esineeseen? Kerrotko joskus miten sait pahan tavan pois? Vai saitko? Opitteko elämään sen asian kanssa?
Mun pentu ei aikoinaan antanut pois keppiä tai palloa jonka sille olin heittänyt,tietysti ärsytti tavattomasti mokoma itsekäs piski=) meillä alkoi toimimaan,kun olin ekaks heittänyt kepin ja koira juoksi vahingoniloisena se suussa niin tadaa,mulla olikin taskussa maailman ihanin pallo!! enkä antanu sitä sille,leikin sillä ite ja pidin tosi suurieleisesti omaakivaa.Arvaa tuliko SE kateelliseksi??kyllä alkoi lähteä keppi suusta ja mulla oli lopuks monta palloa,se kun halusi aina sen mikä mulla oli.siinä sitten aikamme palloiltiin ja sit en lopus antanu sille omaani ennenkuin päästi entisen suusta.Nykyään se irroittaa heti kun sanon pthyi=)
myös käyttölinjanen saku uros leikki samalla tyylillä :-) Mutta kuten on tossa jo tullutkin niin esim. pallo on hyvä huomionvangitsija, makupalat ei aina toimi mutta se liikkuva esine......hiihaa ja käyttölinjanen on vieressä :-) Se koulutus taas kerran :-) tässäkin syvenee ja jokukerta ei palloa tarvita vaan pelkkä viereen kutsu tms. mitä itse kukin käyttää.
voisi myös auttaa jos se sais käyttää kunnolla saalisviettiään. heittele sille keppejä palloja ym.joita se saa turvallisesti saalistaa.saattais jättää ohikulkijat ym sitten rauhaan