itsestäni irroitettuja osia
laitoin kauniisti
vaakariville
jäsennettyinä
ja humoristisin hakasulkein
ettet pelästyisi
ahdistuisi
kuka pysäyttäisi
tämän syöksykierteen
katuukohan padonavaajakin luomaansa
perumatonta
fysiikan lakien lomiin
faktuaalisesti sopivaa
turmellusta
olet niin tietämätön kultaseni
aistisi ovat harjaantumattomat
sinulle olen
kuin jokin
reppumatkaasi haittaava
syvänsininen puro
laitoin kauniisti
vaakariville
jäsennettyinä
ja humoristisin hakasulkein
ettet pelästyisi
ahdistuisi
kuka pysäyttäisi
tämän syöksykierteen
katuukohan padonavaajakin luomaansa
perumatonta
fysiikan lakien lomiin
faktuaalisesti sopivaa
turmellusta
olet niin tietämätön kultaseni
aistisi ovat harjaantumattomat
sinulle olen
kuin jokin
reppumatkaasi haittaava
syvänsininen puro
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hiano!
puron väri vaihtelee
pohjan sävyjen ja taivaan
mukaan
seuraan veden kulkua
ja kuuntelen
sen laulua
rannan kohdatessa pyörteet
kulkiessani
tähyilen jo vastarannalle
sillä vaistoan vahvasti
että matkani on viimein jatkuttava
sinä, sininen, olit vain hidaste...
Ongelmasi aina olikin
että jäät kiinni niihin metaforiin
kuin kärpänen hehkulamppuun
kohtaloni siveltimelle voin
se maalailee omiaan
minä en voi edes valita värejä
sanainen arkkuni on lukittu
ja sen avaimet
makaavat Mariaanien haudassa
siellä missä sydämenikin
Kiitos palautteesta,
arvostaisin tosin suullista enemmän...
jo ennen aikojasi
kätesi ulottumaton
oli yhtäkuin
tyhjä ja menetetty
energia
oman jääräpäisyytesi vanki
ilman verbejä
negaatiolla täytetty
jonka huomaan vasta nyt.
Toivon tulkitsevani taas väärin -
minut on taas tulkittu väärin
surullista.
Se et ole Sinä.
Et saa olla.
Ilman verbejä
ja negaatiolla täytetty.
Pahemmin et voisi loukata.
En kiitä vastauksesta, vaan poistun näyttämöltä
palaamatta. Noin kaukana et voi olla - eri planeetalla. Uskomatonta.
Aikojen alussa
minä olin maaemo
sinä veden liike
minun pinnallani
löysit uomani
notkelmani
salaiset onkalot
vain sinun käydä
virraten läpi luolieni
tulit uniini
metsääni, runkojeni lomitse
viimana, joka nostatti
naavaiset suortuvani iholtani
törmäten pintaan
ja taas
huokaisten sukelsit..
Jokaisen suoneni löysit -
olin sinun, mutta huomasitko?
Nyt olen vain muisto,
aiheuttamasi vahingot
peittelee puskutraktori
sekä kasa sepeliä
ennen routaa.
Runo runosta, parhaasta kaksi... laitapa vielä paremmaksi...
kineettisesti
ihan kiinni eettisesti
mikset suoristanut
minua silloin
tiesit varmaan
että vastaukseni
olisi aina
syntisen myöntävä
ei runosi
ollutkaan
neidolle tälle
- ei kai kellekään ystävälle -
jätä
johtopäätökset
minä valun kohti merta
pian olen poissa
ettei kukaan vaan kärsisi
en osaa tätä vuoropuhelua
ystävien kesken
minussa elää vain villi rakkaus
ja askeetinen ystävyys
sukupuolella ei ole väliä
mutta olen oppinut kantapääni kautta
että noita kahta ei parane sekoittaa
ei parane sekoittaa?
Ei - ihan selväksi tuli -
otit juuriskalpin
ymmärrykseltäni
olen kai hiukan
liian hidasälyinen
rytmiisi
rakastan loivia kaarteita
villi ystävyys ja
askeettinen rakkaus
olisi enemmän minua
(antaa siis olla)
Minä en ole sitten 15.11. klo 13:13 ollut tässä ketjussa enkä vastaavissa. Tiedoksi siis vain. The End.
en tiedä oikein mitä tästä sanoa
muuta kuin että minuun tämä iski
kiitos lukuhetkestä!
sininen puro olet.
Haluan virrata siinä
vapaana ilman reppuani.
Unia uomiaan etsiviä. Vapaana.
Kiitos runoilijalle. : ) ) ) ) )
Ei kadu padonavaaja, ei kadu.
oli 1. kertaa täällä.
Luin ketjun vasta nopeasti.
Kauniita unia. : )))))
Valon voi sammuttaa ja sytyttää.
Annetaan nyt loistaa!!!!!