Pellosta Narvikiin

Norjan suuntaan mennessä Kiirunan jälkeen alkaa olla isompia korkeuseroja (tuntureita) tien molemmin puolin. Jopa valokuvauksen kestäviä. Sitä ennen ei ole kummoisia maisemia. Tosin tiet on suoria ja nopeita (ainakin E10) joten matka sinne asti taittuu helposti.

Yksi helppo näköalapaikka. Narvikissa Narvikfjelletin gondolihissi nostaa 650 metriä vuonon ja kaupungin yläpuolelle. Aivan hissin ala-aseman vieressä on parkkipaikka johon saa autonsa. Kustannus kesällä 2008 oli 100 NOK per henkilö, mutta maisemat oli sen arvoisia. Silloin hissi pyöri joinakin päivinä klo 01 asti jolloin pääsi katsomaan ylhäältä keskiyön aurinkoa. Sijaitsee aivan keskustan pohjoislaidalla ja taisi olla opaste keskustan läpi menevältä E6-tieltä.

Ajelimme viime kesänä Kolarista Pajalan ja Vittangin kautta Narvikiin. Maisema metsälappia ja pääosin mahtavia jokimaisemia (Torniojoki). Vanhoja kyliä ja tiloja, voittaa kyllä maisemallisesti kehä III auto-ja huonekalukaupat. Kiirunasta Narvikiin on maisemat tien varrella kaikkea muuta kuin tylsiä. Esim. lähes 100 km pitkä Torne-Träsk vaikuttava näky tuntureiden juurella. Myös Abiskon tienoilla on upeita maisemia ja juurikin useita mahtavia putouksia, osa näkyy hyvin jopa E10 tielle. Norjan rajaa lähestyttäessä Riksgränsenin jälkeen maisema taas muuttuu erilaiseksi "kuumaisemaksi", puita ei juuri ole mutta kallioita ja järviä riittää, tie kulkee n. reilut 500 m merenpinnasta. Hienoja mökkejä ovat norjalaiset erämaahan rakentaneet...ja vilkas junarata kulkee koko ajan vasemmalla puolen tietä Narvikiin. Vihdoin kun vuono alkaa siintää Narvikia lähestyttäessä, maisema on edelleen jotain mitä meillä Suomessa ei kyllä löydy. Ja Lofootteja suosittelen todella!

hei,
monet ovat vastanneetkin jo. Samuli Paulaharju kirjoittaa näistä Ruotsin puolen seuduista yhdessä kirjassaan, jonka nimeä en nyt muista. Suosittelen luettavaksi ennen matkaa.

Maisemat ovat kyllä vaikuttavia. Pajalan jälkeen tie kulkee upeaa joen viertä, siinä on muutama hyvä pysähdyspaikkakin. Etenkin Kiirunasta eteenpäin pääsee ajamaan avarissa tunturimaisemissa erinomaista tietä pitkin. Heti Kiirunan jälkeen noin ehkä kymmenisen km Narvikin tietä on hieno joki ja iso parkkipaikka wc-rakennuksineen, siinä on kyllä jo lapin tunnelmaa. Riippuen matkaan varatusta ajasta kannattaa kyllä nauttia Abiskon, Björklidenin ja Björnfjellin seutujen villistä avaruudesta parikin päivää. Abiskon kaupassa kannattaa käydä, kymmenien metrien lihatiski on kyllä eksoottinen kokemus jos mikä.

Narvikia ennen on ihan hauska pieni camping, Härslettan. Siitä on mykistävä näköala alas vuonolle! Juuri ennen kuin tullaan alas Narvikin tienristeykseen.

Narvikista suosittelen lämpimästi tekemään pienen reissun JUNALLA takaisin Ruotsin puolelle, vaikka Riksgränseniin asti, ja takaisin alas Narvikiin. Tällä lyhyellä junamatkalla voit nähdä aivan henkeäsalpaavat maisemat, joita et näe muuten kuin vaeltamalla tunturiin jalkapatikassa. Ehkä jollekin pikkuasemalle voisi jäädä eväiden kanssa odottelemaan takaisin Narvikiin vievää junaa. Matka sinänsä ei kestä kauan, olisko joku puolisen tuntia. Mutta ne maisemat! Aivan mykistäviä! Ja asemarakennukset Ruotsin puolella ovat kuin linnoja. Sieltä voisi Narvikiin suuntaan ajettaessa käydä hakemassa vaikka aikataulun ja hintatietoa.

Matkan suunnittelu on jo osa suurta matkanautintoa! Iloista kevättalvea matkasuunnitelmien parissa. Ja sitten hyvää matkaa!

kirjoitit että
>No , Lofootit ei ole poissuljettu , jos joku osaa kertoa hyvännäköisistä paikoista >

kun matka-aikaa on vajaa viikko, ei Lofooteille päin kannata suunnata. Norjan puolen tie on hidasta ajaa, tulette näkemään miten kapea ja vailla pientareita on sekin pätkä norjalaista päätietä, mihin tullaan valtakunnanrajalta alas ja käännytään vasemmalle Narvikiin. Samanlaista pääösin on Lofooteille päin vievä päätie. Keskinopeudeksi arvatenkin tulisi noin 60 km/h jos sitäkään (ja varokaa ylinopeuksia, jo 5 km ylinopeudesta tulee huima sakko, paljon enemmän kuin Suomessa).
Tosin nopea Lofast-tie on nyt rakennettu ja valmiina, siihen on matkaa pitkälti kuitenkin Riksgränseniltä.
Lofoottien matkalle on hyvä varata vähintäin viikko, ellei parikin. Ehtisi olla jossain huikeilla valtameren rannoilla...

Kun kerran tuonne asti autoilet, niin kannattaa kuikata Kirunassa
LKAB:n kaivosmuseoon.
Linja-auton tuonne lähtee Kirunainfon edestä 9:00 ja 13:00 paikallista aikaa.
Vierailulla menee aikaa vajaa kolme tuntia ja niitä järjestetään
pääosin vain kesäaikana, opastus pääosin Saksaksi ja Englanniksi,
mutta jos Suomalaisia ryhmässä tarpeeksi, niin sitten jopa Suomeksi.
450 metrin syvyydessä maan alla on kaivosmuseo, näyttelytiloja sekä kahvibaari.
Lippuja saa ostaa Kirunainfosta.

Viimekesänä autoilin Fauskesta Narvikiin, tuolla välillä on parikymmentä tunnelia,
yhdesti lautalla vuonon ylitys ja maisemista löytyy on puroa, vuonoa ja lumihuippua.

Google maps tai Google earth karttaohjelmilla voit tutkia reissusi kohteita ja
tallentaa paikkatietoja autonavigaattoriasi varten.
Lisäksi noissa kartoissa on runsaasti valokuvia nähtävyyksistä
ja majoituspalveluista, asetuksilla ne saa näkymään.

Pohjoismaitten ehkä kuohuvimman kosken, jos haluat nähdä, niin
silloin on matkustettava Stoforssin koskelle Ruotsiin.
Stoforsen sijaitsee Älsbyystä noin 30 km pohjoiseen Vidselin kunnassa.
Tuonne on matkaa Haaparannasta noin 150 km, mutta tämä ei ole
suunnittelemasi reitin varrella.
http://images.google.fi/images?rls=ig&hl=fi&source=hp&q=storforsen&um=1&ie=UTF-8&sa=N&tab=wi

Mielestäni paras paikka maisemavalokuvaukseen on kuitenkin Ruotsin puolella Kiirunan kaivoskaupungissa.

Kiirunan keskustan lähellä on kaksi korkeampaa huippua;
Kiirunavaara on se E10-tien vasemmalla puolella [kun Töresta tullaan ylöspäin] oleva vaara täynnä aktiivista kaivostoimintaa.
Luossavaara on taasen E10-tien oikealla puolella oleva huippu, jossa on laskettelurinne.
Sinne vie tie lähes huipulle asti.

Valitettavasti opasteita sinne ei ole E10-tieltä ja totesin, kuinka navigaattori ohjaa ajamaan moottorikelkkareitille [tuli ajettua ko. polkua; matka päättyi, kun polkutie kulki hiihtosillan alitse, mistä ei pääse henkilöautolla].

Kannattaa suunnata Hjalmar Lundbohmsvägenille (kulkee kaupungintalon vieritse; se korkea metallinen kellotorni) ja ajaa se loppuun, jonka jälkeen itsekin näkee, mihin suuntaan ajetaan (kohti huippua tietenkin).

Oma navigaattori ehdottaa kääntymistä E10:ltä tässä risteyksessä, jonka ruotsalaiset ovat viisaasti sulkeneet betonijärkäleillä. Kuvassa taustalla Luossavaara.

http://maps.google.fi/?ie=UTF8&ll=67.87845,20.166607&spn=0,0.087891&z=14&layer=c&cbll=67.870869,20.202284&panoid=KYq0TDdxop5aMJAlsxX0iQ&cbp=12,54.05,,0,6.32