Olen tässä miettinyt, että millä perusteilla itseään voi kutsua buddhalaiseksi, tai siihen uskontoon kuuluvaksi?
Suomessahan on kait perinteistä että olet uskonnon kannattaja vain jos väestörekisterissä niin lukee, eli että kuulut uskontokuntaan..
Kertokaa mielipiteitänne....
Suomessahan on kait perinteistä että olet uskonnon kannattaja vain jos väestörekisterissä niin lukee, eli että kuulut uskontokuntaan..
Kertokaa mielipiteitänne....
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos turvautuu Kolmeen Jalokiveen, on buddhalainen.
Jos ei turvaudu Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan, niin ei ole.
Aidon turvautumisen edellytyksenä on (1) samsaran kärsimyksien tuottama PELKO, sekä (2) sen USKOMINEN, että Kolme jalokiveä voi suojata näiltä kärsimyksiltä. Eli toisin sanoen: Jos ei tunne olevansa uhattu, ei hakeudu turvaan, ja jos ei tunne Kolmea Jalokiveä päteväksi turvapaikaksi, ei turvaudu juuri niihin.
Turvautumiseen liittyy usein myös viiden harjoitusohjeen ottaminen noudatettavaksi:
1 - Lupaan välttää tappamista (kirj. "Lupaan harjoittaa pidättäytymistä elämänenergian, pranan, viemisessä")
2 - Lupaan välttää varkautta ("Lupaan harjoittaa pidättäytymistä sellaisen ottamisessa mitä ei ole annettu")
3 - Lupaan välttää seksuaalisia väärintekoja ("Lupaan harjoittaa pidättäytymistä aistinautintojen nauttimisessa" - tämä koskee siis itseasiassa kaikkien aistien nautintoja, eli myös musiikkia, leffoja, ruokailua, jne, eikä vain seksiä.)
4 - Lupaan välttää valehtelua ("Lupaan harjoittaa pidättäytymistä väärästä puheesta")
5 - Lupaan välttää päihteitä ja huumeita ("Lupaan harjoittaa pidättäytymistä mielen tarkkaavaisuutta heikentävien aineitten ottamisessa")
________
Käsittääkseni vain tuo yllä oleva asia - eli turvautumisen syyt, turvautuminen ja harjoitusohjeet - ovat jotain sellaista, mistä kaikki buddhalaiset koulukunnat ja traditiot ovat yhtä mieltä. Kaikesta muusta buddhalaiset yleensä ovatkin jo sitten erimieltä.
"3 - Lupaan välttää seksuaalisia väärintekoja ("Lupaan harjoittaa pidättäytymistä aistinautintojen nauttimisessa" - tämä koskee siis itseasiassa kaikkien aistien nautintoja, eli myös musiikkia, leffoja, ruokailua, jne, eikä vain seksiä.) "
Eikö yllöolevassa kuvata hyvin jotta samsaran iloista ei tule nauttia......se on kielletty hedelmä. Alempana sanoit jotta ainoastaan iloihin tarrautuminen on poisopittava.....ei iloista nauttiminen. Kuis on.................
Saptasatika-prajna-paramita-Sutra:
"Bodhi (herääminen) on viisi rikkomusta, ja viisi rikkomusta ovat bodhi…. Jos joku pitää
bodhia saavutettavana, kurin avulla harjoitettavana, hän on syyllinen minän
ylpeyteen"
Ero näkemyksissämme on, että mielestäni polun alussa et ole vielä buddhalainen. Lisäksi minua lähellä on tao ja zen.
Ei ole tarpeen etsiä sanaa sille mitä olet polun alussa.
Kun sanoin ettei polun alussa _vielä_ ole buddhalainen en sanonut että polun lopussa on buddhalainen tai edes että voi olla buddhalainen. Näinhän viestini saattaa lukea.
Huonosti ilmaistu ajatukseni oli, että polun alussa kulkijan ei tähän kysymykseen
kannata kiinnittää huomiota, ei ole tarpeen kysyä ja siihen ei ole vastausta, ja polun päässä ei tätä kysymystä enää ole. ”Vielä” oli huonosti harkittu sana ja johtaa väärään.
Mitä on polun päässä, siitä en kuitenkaan tiedä mitään enkä voi siitä sanoa mitään. Yleisesti katsotaan, että polku johtaa valaistumiseen, nirvanaan.
Nirvanaa ei voi kuvata, me jotka emme ole valaistuneet emme tiedä siitä mitään.
Emme voi nirvanaa niin ollen tavoitellakaan –miten voi tavoitella jotain mistä ei
tiedä mitä se on, tavoittelumme koskee harhakuvaamme nirvanasta tai jotain mitä kuvittelemme nirvanasta seuraavan tai jotain mistä kuvittelemme nirvanan
kautta välttyvämme. Ja tavoittelemalla nirvanaa takerrumme samsaraan.
Saamani käsitys on, että nirvanan kokenut ei erottele asioita, ei ainakaan
erottele keitä ovat buddhalaiset ja keitä eivät. Buddhalaisuutta ei mielestäni voi
”buddhalaisesti” määritellä, sinulla voi olla jotain tarkoitusta varten määritelmä
ja olkoon. Buddhalaisuus on – jos nyt haluaa määritellä- mielentila. Tosin sana mieli on huono.
Jokaisella meistä on buddhaluonto. Siinä mielessä olemme kaikki buddhalaisia.
Mielestäni Buddhalaisuus on tavallaan filosofia. Buddhalaisuus on paja joka tarjoaa työkalut vapautumiseen eli valaistumiseen.
>> ...harjoittaa pidättäytymistä aistinautintojen
>> nauttimisessa.
> Eikö yllöolevassa kuvata hyvin jotta
> samsaran iloista ei tule nauttia......
> se on kielletty hedelmä.
Juu ei. Siinä harjoittaja sanoo itselleen (ja lupauksen vastaanottajalle), että nautintoihin ei pidä heittäytyä täysin rinnoin.
Jos esimerkiksi kuulee kaunista musiikkia, niin siitä voi nauttia niin kauan kuin se on nautittavaa. Mutta kun musiikki päättyy, ei tule takertua kyseiseen musiikkiin ajatellen: "minä haluan kuulla, minä haluan kuulla...". Jos hommeleihin ei tarraudu, niin hommat ovat ihan jees.
> Alempana sanoit jotta ainoastaan iloihin
> tarrautuminen on poisopittava.....ei iloista
> nauttiminen. Kuis on...
Juuri samoin kuin ennenkin. Buddhalaisuus ei ole hedonismia, mutta ei myöskään asketismia - vaan se on keskitie näiden välillä, kuten Dharmanpyörän Pyörittämisen Suutrassa sanotaan.
Rohkenen olla eri mieltä.
> Mitä on polun päässä, siitä en kuitenkaan tiedä
> mitään enkä voi siitä sanoa mitään.
Minäpä tiedän, ja näin ollen minä voin sanoa mitä siellä on: Siellä on "kärsimyksen pysyvä lakkaaminen". (Ainakin siis Shakyamuni Buddhan mukaan, ja hänen jutusteiluistaanhan tällä palstalla on kyse.)
> Yleisesti katsotaan, että polku johtaa
> valaistumiseen, nirvanaan. Nirvanaa ei voi
> kuvata, me jotka emme ole valaistuneet emme
> tiedä siitä mitään.
Paitsi sen, että Valaistunut kuvasi nirvaanaa sanoen sen olevan "kärsimyksen pysyvä lakkaaminen", joten me tiedämme juuri sen (jos uskomme Buddhan puheita).
> Emme voi nirvanaa niin ollen tavoitellakaan –
> miten voi tavoitella jotain mistä ei
> tiedä mitä se on, tavoittelumme koskee
> harhakuvaamme nirvanasta tai jotain mitä
> kuvittelemme nirvanasta seuraavan tai jotain
> mistä kuvittelemme nirvanan kautta välttyvämme.
Voimme tietää kärsimyksen.
Voimme tietää (kärsimyksen) syyn.
Voimme tietää (kärsimyksen) lakkaamisen.
Voimme tietää polun (kärsimyksen lakkaamiseen).
On ihan turha elää epätietoisuudessa ja uskotella itselleen, että asioista ei voisi mukamas tietää mitään. Buddha on kertonut asiat ihan selkeästi, ja jos luotamme häneen, niin sen jälkeen epätietoisuus Dharmasta katoaa kuin puppa saharaan.
> Ja tavoittelemalla nirvanaa takerrumme
> samsaraan.
Emmepäs.
____________
> Buddhalaisuutta ei mielestäni voi
> ”buddhalaisesti” määritellä, sinulla voi
> olla jotain tarkoitusta varten määritelmä
> ja olkoon.
Minulla on se klassinen "buddhalainen" määritelmä. :)
Laotsen käsitys on, että Tao joka voidaan sanoin nimetä ei ole oikea Tao. Määriteltävissä oleminen tarkoittaa että kohde on rajallinen, omaa ”muodon”. Kaikki muodon saanut on katoavaista. Mielestäni nirvana ei ole katoavaista.
Nirvana on kaiken määrittelyn ulkopuolella.
Buddha on kertonut _polun_ kärsimyksen lakkaamiseen. Kun häneltä on kysytty
valaistumisen luonteesta hän on ollut (jalosti) hiljaa. Nirvana ei ole kuvattavissa.
”Nirvana on kärsimyksen pysyvä lakkaaminen.”
Kuten sanoin, tavoittelumme koskee harhakuvaamme nirvanasta tai jotain mitä
kuvittelemme nirvanasta seuraavan tai jotain mistä kuvittelemme nirvanan kautta välttyvämme. Sinun määritelmäsi mukaan _tavoitteemme_ on kärsimyksen pysyvä lakkaaminen. Kärsimys – siinä mielessä kuin olen ymmärtänyt buddhalaisuuden sen määrittelevän- lakkaa kun tajuntamme muljahtaa pari kierrosta (Lankavatara Sutra määrittelee sen mutta en muista ulkoa) ja koemme maailman uudella tavalla.
Ehkä siihen tarvitaan pelkoa ?
Olen ajatellut että tao ja zen sopivat myös buddhalaisuus-palstalle.
Ne määrittelevät asiat eri tavoin kuin se suunta jota seuraat. Olen ajatellut
että pääasia on vapautuminen, valaistuminen eikä Gautama Buddhan
opin tarkka seuraaminen. Erään tiedon mukaan Buddha antoi 84 000 opetusta,
oletan että eri tilanteisiin sopivia. Tajunta saattaa muljahtaa toisellakin tapaa.
Tulkoon kukin autuaaksi uskollaan.
> Laotsen käsitys on, että Tao joka voidaan
> sanoin nimetä ei ole oikea Tao. Määriteltävissä
> oleminen tarkoittaa että kohde on rajallinen...
Vanha Lao puhuu taoismista.
Me kait täällä buddhismista.
Buddhalaisia käsitteitä ja sanoja on turha yrittää tulkita taoistiselta tai vaikkapa kristilliseltä pohjalta, sillä jos niin tekee, ei Dharma avaudu sellaisena kuin miten Buddha sen tarkoitti.
Eihän öljyvärimaalauksiakaan tulkita neulagrafiikan ehdoilla, vaan ihan itsenäisenä taidetraditiona.
_________
>> Nirvana on kärsimyksen pysyvä lakkaaminen.
> Kuten sanoin, tavoittelumme koskee
> harhakuvaamme nirvanasta tai jotain mitä
> kuvittelemme nirvanasta seuraavan tai jotain
> mistä kuvittelemme nirvanan kautta välttyvämme.
Buddha Shakyamunin opetuksissa "nirvaana" on synonyymi "kärsimyksen pysyvälle lakkaamiselle", joten "kärsimyksen pysyvä lakkaaminen" ei näin ollen ole harhakuvitelma nirvaanasta. Koska kyse on käsitteiden identtisyydestä, ei mahdollinen harhaisuus astu kuvioihin ollenkaan.
> Sinun määritelmäsi mukaan _tavoitteemme_ on
> kärsimyksen pysyvä lakkaaminen.
Sinun tavoitteista en tietenkään tiedä, ja omat tavoitteeni eivät ole kummoisempia, mutta _Buddhan opetusten mukaan_ Dharman harjoittamisen lopullinen (ei siis välttämättä ajallisesti ensimmäinen) tavoite ON JUURI tuo kärsimyksen pysyvä lakkaaminen. Hinayanassa keskitytään oman kärsimyksen pysyvään lakkaamiseen, eli vapautumiseen samsarasta, ja Mahayanassa keskitytään kaikkien olentojen kärsimysten pysyvään lakkaamiseen, eli suureen valaistumiseen.
_________
> Olen ajatellut että tao ja zen sopivat myös
> buddhalaisuus-palstalle.
Zen on buddhalaisuutta, joten se toki sopii.
Mutta taolaisuus on taas ihan oma uskontonsa.
> Ne määrittelevät asiat eri tavoin kuin se
> suunta jota seuraat.
En näe zenin eroavan mitenkään oleellisesti muusta Mahayanasta, joten en oikein tiedä, että miten se määrittelisi mitään millään erilaisella tavalla.
Taolaisuus eri uskontona taas puhuu kokonaan eri asioista kuin buddhalaisuus, joten epäilemättä se määrittelee asiat ihan eri tavalla.
> Olen ajatellut että pääasia on vapautuminen,
> valaistuminen eikä Gautama Buddhan opin tarkka
> seuraaminen.
Ja miten joku saavuttaa sellaisen vapautumisen tai valaistumisen (jotka siis ovat eri asioita) josta Buddha puhui? Seuraamalla Buddhan puheita, eli Dharmaa, vaiko seuraamalla jonkun muun opettajan, vaikkapa Laon tai Jeesuksen, oppeja? Siinäpä kysymys.
Jos haluaa italialaista pizzaa, ei pidä kokata hampurilaisia, kebabia tai tacoja, ja jos haluaa vapautua samsarasta, ei pidä seurata Laoa, Jeesusta tai Krishnaa.
jos budhalainen harjoittelija ei muuta keksi tukalassa tiukassa paikassa ku kääntää toista poskea tai mutista rakasta lähimmäistä.. niin tekeekö se hänestä yhtäkkiä kristityn? en tiiä. luulen vaa että buddhalainen saa käyttää mitä tahansa kuultua tai nähtyä . herättäkseen itsessään bodhicittaa (valaistumis mieltä kaikkien olentojen hyväksi) tai yksi kuudesta paramitasta (transsendenttinen ominaisuus (hyve)) .
tai jotain muuta, riippuen harjoituksen tasosta. vielä esimerkkejä antaekseni niin vaikkapa rakkautta vastavoimana vihaan.
jos on epäselvää mitä käyttä ja mitä ei niin sitä varten opettajia löytyy. ite en oo ope joten minun läppiä ei kande välttämättä lukee ollenkaan.
Oletan että tunnet taolaisuutta tehdessäsi arvion että se ei ole buddhalaisuutta. Ihmettelen kuitenkin sitä että nimität sitä uskonnoksi, ilmeisesti tunnet eri taon kuin mitä minä olen tutkinut.
Kovin arvostettu Zen-tutkija A.Watts sanoo:
"Taolaisuus on alkuperäinen kiinalainen vapautumisen tie, joka yhdistyessään intialaiseen mahajana-buddhalaisuuteen tuotti zen’n.
Se vapauttaa sovinnaisuudesta ja tuottaa te:n luovan voiman."
Hyvällä tahdolla(!) tulkiten tao olisi esibuddhalaisuutta.
Olen koko tämän keskustelun koettanut esittää, että tärkeintä ei ole se miten vapaudut vaan että vapaudut.
Tällä palstalla on usein tapana viitata nettiosoitteisin, siis sallittakoon suora lainaus Rokpan sivuilta:
"Buddha on kuka tahansa, joka oivaltaa (tekee todellisiksi) mielen rajattomat mahdollisuudet. Sen tähden eräänä päivänä, tässä tai jossain muussa elämässä, meistä kaikista voi tulla Buddha.
.....
Tie buddhuuteen kulkee sitä kautta, että vapauttaa mielensä karkeista rajoituksista kuten vihasta, itsekkäistä haluista ja ylpeydestä ja myöskin hienommista esteistä, jotka liittyvät dualismiin (kokija ja koettu, minä ja sinä, aine ja henki jne.) Kuka sitten käykin sen tien loppuun on Buddha, niin kuin Buddha Sakyamuni, joka saavutti valaistumisen 2500 vuotta sitten Intiassa.
"
En mitenkään aliarvosta valitsemaasi menetelmää, mutta samaa toivoisin sinulta. Arvostusta en odota.
Sanontasi "-jos haluaa vapautua samsarasta, ei pidä seurata Laoa, Jeesusta tai Krishnaa" on mielestäni rajoittunut, jopa karkea.
Lopuksi:
Ymmärsinkö oikein että SINÄ et halua nähdä tällä palstalla taolaisia näkemyksiä ?
Itämaisiin USKONTOIHIN en ole tao'a lukenut.
Onko muilla mielipiteitä ?
> Oletan että tunnet taolaisuutta tehdessäsi
> arvion että se ei ole buddhalaisuutta.
Olin aiemmin taoisti.
> Ihmettelen kuitenkin sitä että nimität sitä
> uskonnoksi, ilmeisesti tunnet eri taon kuin
> mitä minä olen tutkinut.
Jaa. En näe mitään syytä kutsua taoismia muuksi kuin uskonnoksi. (Minä en toisaalta ole uskonto-kammoinen tai uskonto-vastainen, joten minulle jonkin kutsuminen uskonnoksi ei ole halventavaa tms. Minä meinaan tiedän, että varsin monelle länsimaiselle myös buddhalaisuuden kutsuminen uskonnoksi on ongelmallista. Kummaa touhua minun mielestäni.)
________
> Kovin arvostettu Zen-tutkija A.Watts sanoo:
> "Taolaisuus on alkuperäinen kiinalainen
> vapautumisen tie, joka yhdistyessään
> intialaiseen mahajana-buddhalaisuuteen tuotti
> zen’n. Se vapauttaa sovinnaisuudesta ja tuottaa
> te:n luovan voiman."
Dhyana-koulukunta (eli Zen) on kotoisin Intiasta, eikä sen syntyyn ole näin ollen vaikuttanut taolaisuus. Toki Kiinassa Chan on ottanut käyttöön kiinalaisia ilmaisuja, osan niistä taoismista, mutta itse oppisisältö ei ole muuttunut taoismin vaikutuksesta.
________
> Olen koko tämän keskustelun koettanut esittää,
> että tärkeintä ei ole se miten vapaudut vaan
> että vapaudut.
Ja minä sitä, että samoilla sanoilla on usein eri konteksteissa eri merkitys. Sekä hindut että buddhalaiset puhuvat "nirvaanasta", mutta he tarkoittavat sillä eri asiaa, ja vastaavasti sana "vapautuminen" tarkoittaa eri uskonnoissa _todennäköisesti_ eri asiaa. Jos ei ole ihan varma siitä, että kyse olisi todellakin samasta asiasta, ei kannata olettaa, että kahdella eri uskonnolla olisi sama päämäärä. Onko sinun mielestäsi taolaisuuden tavoite ja lopullinen päämäärä kaiken kärsimyksen pysyvä lakkaaminen, eli nirvaana?
__________
> En mitenkään aliarvosta valitsemaasi
> menetelmää, mutta samaa toivoisin sinulta.
En minä taoismia hauku. Mutta en myöskään kuvittele sen olevan tavoitteiltaan identtinen buddhalaisuuden kanssa.
> Sanontasi "-jos haluaa vapautua samsarasta, ei
> pidä seurata Laoa, Jeesusta tai Krishnaa" on
> mielestäni rajoittunut, jopa karkea.
Jaa.
Opettivatko Lao, Jeesus ja Krishna
- itsellisen olemassaolon löytymättömyyttä, tyhjyyttä?
- muodostumien karkeaa ja hienoa hetkellisyyttä?
- muodostumien epätyydyttävyyttä?
- kärsimyksen pysyvää lakkaamista?
Jos eivät, niin he opettivat jotain muuta kuin Buddha-Dharmaa, ja tällöin heidän oppiensa päämäärä ei ole vapautuminen samsarasta. Vai mitä? Ja niinpä lause "jos haluaa vapautua samsarasta, ei pidä seurata Laoa, Jeesusta tai Krishnaa" on hyvinkin totta, eikä mitenkään rajoittunutta, saati sitten karkeaa.
_______
> Ymmärsinkö oikein että SINÄ et halua nähdä
> tällä palstalla taolaisia näkemyksiä ?
Ymmärsit väärin.
> Itämaisiin USKONTOIHIN en ole tao'a lukenut.
Mihin sitten?
sinä olet taaskin oikeassa.
Uskonnosta: tarkoitin todellakin jumalauskontoja,
vrt.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000219&posting=22000000001376286
Huomasin muuten että olet myös itämaiset uskonnot palstalla. Olet tosi monipuolinen.
linkistä, Sipoon Siddhan teksti on tosi valaisevaa luettavaa ja kerrattavaa! Kitoooos!
> sinä olet taaskin oikeassa.
Ehkäpä kannattaa puhua asioista, ei puhujista.
> Uskonnosta: tarkoitin todellakin jumalauskontoja
Sekä buddhalaisuus että taolaisuus tunnustaa jumalten olemassaolon, ja molemmista löytyy erilaisia harjoituksia tai toimituksia, joissa otetaan nämä henkiolennot huomioon. (Ja vaikka näissä ei olisikaan jumalia, niin jokainen uskontotieteilijä lukisi ne silti uskonnoiksi, sillä jopa sellaiset uskontotieteilijät, jotka jostain mystisestä syystä kieltävät että niissä on jumalia, lukevat ne tästä huolimatta uskonnoiksi).
> Huomasin muuten että olet myös itämaiset
> uskonnot palstalla. Olet tosi monipuolinen.
Vastasin 23.3. yhteen viestiin karman laista, johon sinä sitten vastasit 24.3. Olet tosi sarkastinen. :)
_______
Mutta joo - antaa olla. Ei tässä kannata keskustella. Vaikenen aiheesta "buddhalaisuus, taolaisuus, ja uskonnot".
Tämä on Dalai Laman määritelmä (sama kuin nimimerkin HaH):
JOKAINEN JOKA LUOTTAA BUDDHAAN,DHARMAAN JA SANGHAAN ON BUDDHALAINEN. Anyone who has faith in Buddha-Dharma-Sangha is buddhist.
Haluamatta ruveta pilkkua halkomaan: Dalai Lama
ei ole Buddha. Ei tarvitse uskoa Dalai Lamaan ollakseen buddhalainen ??
Lisäksi ei hän puhunut tuossa lainauksessa pelosta (HaH) mitään eikä turvautumisesta, joka on aika lähellä takertumista.
En tunne tarkemmin mitä Dalai Lama on muuta sanonut buddhalaisuudesta tai miten tuo lainaus jatkuu. Näkemykseni on silti edelleen että buddhalaisuuden määrittelyä ei tarvita. Dalai Lamasta huolimatta.
Samalla kun tuli buddhalaisuus määriteltyä tuli myös selville ei-buddhalaisuus - Tao'a mukaellen.
Jos haemme edellisten aikakausien Buddhia esim. niinkin kaukaa kuin Jikten Wangchuk Gyalpo, hän ei turvannut ainakaan (Gautama) Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Mutta ehkä määritelmä onkin laadittu tämän hetken tarpeisiin.
Lisään vielä että Goa kysyi miten voi tuntea itsensä tähän uskontoon kuuluvaksi. Selvittäkää te buddhalaiset onko buddhalaisuus uskonto.
"turvautumisesta, joka on aika lähellä takertumista."
Mielenkiintoinen näkökulma... mutta kenties käsityksesi turvautumisesta poikkeaa siitä mitä sillä tarkoitetaan.
"... Jikten Wangchuk Gyalpo, hän ei turvannut ainakaan (Gautama) Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan"
Menneiden aikakausien buddhista on jäljellä vain nimet, nekin Buddha Shakyamunilta kuultuna. Buddhalainen turvautuu Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan aina siihen saakka kunnes hän saavuttaa täydellisen valaistumisen. Sen jälkeen turvautumista ei tarvita.
Eli siis: Jos ei tunne itseään uhatuksi, niin sitä ei mene turvaan.
Näin ollen: Ilman samsaran pelkoa ei voi AIDOSTI turvautua. Sitä voi toki harjoittaa buddhalaisia hommeleita ja diggailla Kolmea Jalokiveä vaikka kuinka, mutta jos ei koe samsaraa uhkaavaksi ja pelottavaksi jutuksi, niin turvautuminen Jalokiviin ei ole aitoa ja todellista.
(Tämä on ihan klassinen hommeli - ei minun keksintöni.)
Voihan jollain olla pelko se syy että ryhtyy harjoittamaan buddhalaisuutta, kumminkin mikä Gautama Buddhan valaistumismielen herätti ja sai hänet liikkeelle oli kyllä myötätunto kärsiviä kohtaan eikä pelko ollenkaan. Kun oli nähnyt alamaistensa kärsivän, Buddha tunsi myötätuntoa ja surua, ei pelkoa, ja lähti kohta palatsistaan tavoitteenaan poistaa kärsimys. Oli tosi rohkea teko hylätä prinssin vakanssi ja täydellinen elämä ja lähteä kerjuulle, siinä ei ollut pelolle sijaa. Nyt meillä sitten on Buddhan antamat 'työkalut' käytössämme, koska hän oli peloton.
....viihtyy ...samsarassa pysyy.
> Voihan jollain olla pelko se syy että ryhtyy
> harjoittamaan buddhalaisuutta...
Yleensä se buddhailun aloittamisen syy on joku muu, mutta ennen kuin voi tosissaan turvautua Kolmeen Jalokiveen (ja tulla Buddhalaiseksi) sekä nostattaa "luopumisen mielen" (ja tulla Hinayana-buddhalaiseksi), tulee samsaran hirveys ensin ymmärtää kunnolla. Jos samsara näyttää kivalta paikalta, niin siellähän sitä sitten pysyy, kuten nimimerkki "tietämätön hölmö" edellä sanoi.
> ...mikä Gautama Buddhan valaistumismielen
> herätti ja sai hänet liikkeelle oli kyllä
> myötätunto kärsiviä kohtaan eikä pelko ollenkaan.
Suuri myötätunto ei voi nousta jos ei näe elävien olentojen samsarisia kärsimyksiä. Jos ei itse pidä samsaraa kauheana paikkana, niin miten sitä voisi olla myötätuntoinen samsarassa eläviä olentoja kohtaan? Jos samsara näyttää kivalta paikalta, niin sitähän olisi myötäiloinen samsarisia olentoja kohtaan, eikä sitä ikinä tarvitsisi ryhtyä Buddhaksi auttaakseen kaikkia olentoja. Ei paratiisista tarvitse ketään pelastaa, mutta samsaran kauheuksista kyllä. Suuren myötätunnon edellytys on samsaran pelko. Ja ilman suurta myötätuntoa ei ole bodhichittaa, ei Mahayanaa, eikä suurta valaistumista.
_________
Ei samsaran pelkoa tarvitse pelätä. Pelko antaa Dharman harjoittamiselle siivet.
En minäkään allekirjoita ajatustasi että pelko ajaisi buddhalaiseksi.
Eri perinteissä asiat opetetaan hieman eri tavalla. Esim. Gampopan "The Jewel Ornament of Liberation" antaa turvautumiselle kaksi eri perustaa; samsaran kärsimystä kohtaan tunnetun pelon ja mahayana-perheeseen kuulumisen (ts. myötätunnon). Alla lainaus tekstistä:
"1. Classification. There are two categories of refuge: the common* refuge and the special refuge.
2. Working Basis. There are also two different working bases. The common working basis is one who fears the suffering of samsara and holds the Three Jewels as deities. The special working basis is a person who possesses the Mahayana family and the pure body of gods or humans.
* Common in the sense of "shared," rather than "ordinary," is intended here."
Todennäköisesti tuo yllämainittu oppi on kadam-linjan opetusten mukainen. Kirjan lopussa oleva lyhyt Gampopan elämäkerta sanoo Gampopan opiskelleen ensin kadampa-opettajan johdolla lam rim-oppeja. Myöhemmin hän tapasi opettajansa Milarepan ja tuli tämän johdolla harjoitettuaan yhdeksi kagyu-linjan mestareista.
jotkut ihmiset ottavat turvautumisen kolmeen jalokiveen sen takia että pelkäävät syntymistä alempiin maailmoihin.
toiset eivät myöskään halua syntyä tilapäisiin ylempiin maailmoihin, ja ottavat turvautumisen sen takia että vapautusivat kuoleman ja syntymisen kierrosta.
sit vielä löytyy niitä jotka ottavat turvautumisen kaikkien takia eikä vain itsensä takia. heitä katson olevan rohkeita eikä pelokkaita.
mitä sit tapahtuu polun varrella?
En ajatellut (enkä sanonut), että pelko yksistään ajaisi ihmisiä buddhalaisuuteen, sillä suurin osa maailman buddhalaisista ovat buddhalaisia siksi, että he syntyivät buddhalaiseen perheeseen. Ja siihen taas ei tietenkään mitään pelkoa tarvita.
Mutta jotta voisi turvautua, siis kirjaimellisesti käännettynä "mennä turvaan", ja täten tulla buddhalaiseksi (siis "varsinais-buddhalaiseksi", ei tapa-buddhalaiseksi) niin jotainhan sitä täytyy sellaista olla, mitä pakenee kyseiseen turvapaikkaan. Ja jos samsara ei pelota, niin miksi sitä sitten pakenisi mihinkään?
Buddha Shakyamuni opetti lukuisia Suutria, joiden pääasiallinen sisältö ja tarkoitus on juuri tuon samsaran pelon nostattaminen kuulijoissaan. Jos samsaran pelon herättäminen ei olisi oleellinen osa Dharman harjoittamista, niin miksi Buddha olisi moisia juttuja opettanut toistuvasti.
__________
Jos olet tästä asiasta erimieltä, niin kuulisin mielelläni, että miten sinä ymmärrät turvautumisen (Kolmeen Jalokiveen).
> jotkut ihmiset ottavat turvautumisen kolmeen
> jalokiveen sen takia että pelkäävät syntymistä
> alempiin maailmoihin.
Jep.
> toiset eivät myöskään halua syntyä tilapäisiin
> ylempiin maailmoihin, ja ottavat turvautumisen
> sen takia että vapautusivat kuoleman ja
> syntymisen kierrosta.
Eli he pelkäävät koko samsaraa, eivät ainoastaan sen alempia maailmoja.
> sit vielä löytyy niitä jotka ottavat
> turvautumisen kaikkien takia eikä vain itsensä
> takia. heitä katson olevan rohkeita eikä pelokkaita.
Mutta heidänkin mielestään samsara on pelottava paikka, sillä muutoinhan heillä ei olisi tarvetta pelastaa kaikkia olentoja samsarasta.
Bodhisattvan rohkeus ja sankaruus tulee juuri samsaran pelon voittamisesta. Ilman pelkoa ei sekään synny.
> Eri perinteissä asiat opetetaan hieman eri tavalla.
En usko. :) Gampopahan opettaa juuri samalla tavalla kuin Je Tsongkhapa, jonka jutuista minä olen täällä tässä asiassa meuhkannut.
Eli vielä kerran: Jos samsara ei tunnu pelottavalta paikalta, niin myötätunto samsarisia olentoja kohtaan ei voi nousta. Jos olennot eivät Mahayanan harjoittajan oman näkemyksen mukaan kärsi samsaran kurjuudesta, niin miksi Mahayanan harjoittaja haluaisi heidät samsarasta pelastaa? Pelkkä kaikkien olentojen rakastaminen ei vielä itsessään nostata suurta myötätuntoa (saati sitten bodhichittaa) vaan sen edellytyksenä on myös samsaran kärsimyksien ja kurjuuden havaitseminen.
Ilman samsaran pelkoa kukaan ei halua samsarasta pois, ja näin ollen Hinayanan harjoittaminen on mahdotonta, ja tällöin vapautuminen on mahdotonta.
Ilman samsaran pelkoa kukaan ei halua pelastaa muita olentoja samsarasta, ja näin ollen Mahayanan harjoittaminen on mahdotonta, ja tällöin valaistuminen on mahdotonta.
Erona tuossa on vain se, että pelkääkö sitä omaa samsaraa vaiko myös muiden samsaraa.
"En usko. :) Gampopahan opettaa juuri samalla tavalla kuin Je Tsongkhapa, jonka jutuista minä olen täällä tässä asiassa meuhkannut."
Tsongkhapa, gelugpa, jaottelee turvautumisen motivaatiot kolmeen osaan, ja niinikään lamrimia opettava Gampopa, kagyupa, kahteen osaan. Näin ollen eri perinteissä asiat opetetaan hieman eri tavalla. Lisäksi, edes Tsongkhapa ei tarjoa samsaran pelkoa kaikille turvautumisen motivaatioksi:
http://www.gileht.com/Tsong_Khapa_Three_Principal_Aspects_of_the_Path_023_for_html.htm#_Toc40952976
"Eli vielä kerran: Jos samsara ei tunnu pelottavalta paikalta, niin myötätunto samsarisia olentoja kohtaan ei voi nousta"
Eli vielä kerran: jos huomaa jonkun näkevän painajaisunta, halutakseen herättää hänet ei tarvitse pelätä tuota unta.
"Pelkkä kaikkien olentojen rakastaminen ei vielä itsessään nostata suurta myötätuntoa (saati sitten bodhichittaa) vaan sen edellytyksenä on myös samsaran kärsimyksien ja kurjuuden havaitseminen."
Kuten tiedät, rakkaus ja myötätunto ovat eri asia. Samsaran kärsimyksien ja kurjuuden havaitseminen (edellytyksenä myös bodhisattva-motivaatiolle) ei ole sama asia kuin samsaran pelkääminen. Mahayana-harjoittajan sanotaan pelkäävän hinayanan nirvanaa, josta ei jälleensynnytä toisia auttamaan. Kenties terminologia-erot selittävät eriävät näkökantamme?
Näinkin asiat voi opettaa:
"What are the motivations for taking refuge? Traditionally there are three - fear, faith and compassion. The three motivations correspond to three types of individuals. The individual who takes refuge out of fear represents the least developed type of individual. The individual who takes refuge out of faith represents the individual of medium development. And the individual who takes refuge out of compassion represents the individual of greatest develop-ment.
Fear is a universal and well known motivation for all kinds of action. Particularly in the religious context, it is the basic motivation for most of the religious activities, indeed for the birth of religion itself. It is a fact that someof the earliest manifestations of religious behavior, for example, sacrifices, magical rites and so forth were performed out of fear. Believing that they were surrounded by forces that they could not control, men reacted with fear and tried to do something about it. In the context of refuge, it is the fear of rebirth and suffering.
Faith is a more positive motivation than fear because one is not simply driven in a negative way. One is instead drawn in a positive way because one sees special qualities in the Triple Gem and has faith in those qualities. Faith in the Buddhist context is not blind faith. It is not reliance upon grace or the power of another. It is simply that positive attitude of the mind which believes that success is possible. In other words, we will not succeed in whatever we undertake with a negative attitude. The highest of the motivations extends one's interest beyond one's concern for oneself to the concern for all living beings. This person goes to refuge out of compassion, to help all living beings from their suffering"
We can illustrate the working of these three motivations by means of a very simple example. Suppose you are walking down the street and you are suddenly caught in a very heavy downpour. Your first reaction will be one of fear, and you will look for shelter. Once you have been impressed with the necessity to find a shelter, you will look around for a shelter. In that situation, you will need to have faith in the shelter. You will not have much faith if it is just a temporary canopy because they may collapse or you may be electrocuted. But if you see a solid apartment block you will have faith in its ability to protect you. You will go into that building for refuge. This is analogous to taking refuge out of faith. Once you have decided to seek refuge in the building, you will want to call to other passers-by to take refuge in the same building.
This is analogous to taking refuge out of compassion. This illustrates the different levels of motivation in taking refuge, from a very narrow and negative motivation to a positive one and finally to a universal motivation.
koko teksti:
http://www.kbi.org.au/frames/practice.html
Vielä viimeinen vääntöni tästä asiasta:
Mahayana-motivaation omaavan henkilön on ymmärrettävä että olennot kärsivät samsarassa. Mutta tuon ymmärryksen ei tarvitse tarkoittaa samsaran pelkoa, eikä sellaisen tule olla motivaationa tällaisen henkilön turvautumiselle. Jos pelkää jotain, haluaa karttaa sitä. Bodhisattva ei voi karttaa samsaraa.
Jotkut opettajat ovat jo syntyessään valmiiksi vapautumisen tason saavuttaneita - heillä ei ole syytä pelätä samsaraa koska he kokevat kaiken olevan kuin vain unta. Silti he ymmärtävät samsaran kärsimyksen ja haluavat auttaa muutkin olennot pois sieltä.