Meillä on nyt tälläinen tilanne, että ex-mieheni nykyinen vaimo on osallistunut lapseni koulukeskusteluihin sekä vanhempainiltoihin,ymmärrän kyllä sen koska exäni kanssa aikoinaan päätimme, että lapsi asuu isän luona niin tämä nainen tietää enemmän arjen askareista ym kuin esim minä. Mutta nyt jotenkin tuntuu, että haluan ettei tämä osallistuisi enää mihinkää,miten exälle voisin asian tuoda esille? ja siis muutenkin haluisin meidän lasta koskevista säännöistä ym sopia exäni kanssa ilman että hänen vaimo puuttuisi siihen,tosin heillä on perheessä muitakin lapsia kuin tämä meijän yhteinen,miten siis toimin tämän asian suhteen?
Voi jessus
1 lapsen äiti
4271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lapsenne siis elää isänsä ja tämän vaimon perheessä? Vaimo pyörittää lapsenne isän kanssa perheen lasten arkea ja yhtenä joukossa elää tasavertaisena yhteinen lapsenne. Lapsenne isän vaimo tietää, kokee, jakaa ja tukee ja häneltä vaaditaan jokapäiväistä osallistumista ja panostusta ja huomioonottamista myös lapsenne arkeen. Hän taipuu, joustaa ja tekee kompromisseja ja luopuu asioista, myös lapsenne puolesta ja takia. Silloin on ihan paikallaan, että hän osallistuu vanhempainkeskusteluihin, jotta myös hän saisi mahdollisuuden tukea ja osallistua lapsenne kehitykseen, koska sitä häneltä kuitenkin odotetaan.
Tunteet mitä tunnet ovat kateutta/ kasvojen menetyksen pelkoa ulkopuolisten silmissä (?), eivät lapsenne parhaasta lähtöisin. Sinulla ei ole mitään pelättävää, olet lapsenne sydämmessä aina ykkönen, olet hänen ainoa äitinsä ikinä.
asuvatko he myös talossa missä asuit ex perheesi kanssa? Entä auto, koira suku??? Sanisin, että sulla on suuri sydäm, kun luovut kaikesta mitä aikanaan omistit. Katuminen ei enää kannata, lapsi on omaksunut uuden äidin, uuden elämän, joten tsemppiä uuteen parempaan elämään.
äitejä, jotka antavat oman lapsen vieraalle tosta noin vain, ja sitten alkaa syvästi katumaan! Minusta sinun ei pitäisi enää puuttua lapsen elämään muutenkuin tapaamisilla.
Olen luovuttanut lapsesi vieraalle naiselle, jota en käsitä ja luulen ettei lapsikaan sitä voi joskus ymmärtää kun kasvaa.
Minä en ikinä voisi antaa omia lapsia kenellekkään, muuten en voisi elää itseni kanssa saatikka että kehtaisin enää mennä lasteni silmien eteen.
Äidin kuuluu olla ihminen, johon lapset luottaa ja äiti on pysyvä ihminen lasten elämässä. Poikkeuksia on, jos ei ole mahdollisuutta pitää lasta, niin adoptio on asia minkä hyväksyn.
Mutta on kaikenlaisia äitejä olemassa. Täälläkin kun lukee noita miehen uuden puolison juttuja, jossa vihaa miehenlapsia, ym, niin onko sellainen ihminen oieka henkilö lapsille? Ei ole. Hirvittää
isälleenhän äiti on lapsensa antanut asumaan,
eikä luovuttanut vieraalle naiselle.
Voi pyhä yksinkertaisuus...