Tämä tilanne on edennyt aika pahaksi, enkä oikeastaan enää tiedä mitä tehdä..
Olen 26v 2-vuotiaan tytön äiti ja asun 41v aviomieheni ja miehen 14v teini-ikäisen pojan kanssa. Olemme olleet vajaa kolme vuotta yhdessä ja yli vuoden aviossa. Mieheni on ollut tyttäreni elämässä alusta saakka (jopa synnytyksessä) eikä tytön biolog. isä ole kuvioissa mukana ollenkaan. Koko suhteen ajan olen ollut sitä mieltä että mieheni on minulle se oikea ja olen ollut tosissani ja vakavissani hänen kanssaan.. Ongelma on se että miehellä on 14-vuotiaan pojan lisäksi 17v avoliitossa asuva tyttö, joka on pojan lailla hyvin riippuvainen isästään sekä 22-vuotias ei biol. tytär (exän tytär, jolle mieheni on ollut isä 3kk iästä lähtien) joka on myös riippuvainen..
Mieheni takia olen yritänyt sirtää näitä lapsia mutta nyt mitta alkaa olla täynnä.. lapset (tytöt) ramppaavat meillä pari kolme kertaa viikossa ja tulevat aina kutsumatta (soittavat n. 5 min ennen että ollaanko kotona, miehen mielestä lapset ovat aina tervetulleita eikä heidän tarvitse kysyä lupaa tuloonsa), viikonloppuisin (pe-su) lapset käyvät meillä suunnilleen joka päivä. Mieheni huomio keskittyy lasten vierailujen aikana vain ja ainoastaan heihin eikä hän edes kuule mitä sanon hänelle.. 2-vuotias tyttäreni saa myös huutamalla ilmaista tahtonsa isälle, joka on keskittynyt vain vanhempiin lapsiinsa..
Olen yrittänyt sopia mieheni kanssa päivistä jolloin tytöt eivät tulisi kylään jotta saisimme myös hiukan omaa aikaa, mutta mieheni on suhtautunut siihen vihamielisen vastahakoisesti. Hänen mielestään meidän pitäisi tehdä jotain erityistä, jotta hän voisi mainita seb lapsilleen, jotta nämä eivät tulisi silloin ja silloin kylään.. Minkään erityisen järjestäminen on vaikeaa kun ei ole lastenhoitajaa 2-vuotiaalle eikä paljoa rahaa.
Joskus 14v poika oli äidillään yötä ja ajattelin riemuissani että nyt saadaan sitä kahdenkeskistä aikaa mutta 22v tytär änkesi meille ja istui myöhään yöhön, lähdin kiertämään keskustaa kävellen suutuksissani.. Kerran taas mieheni piti käydä 22v tytön kanssa autolla kaupassa (ei ollut turvaistuinta joten ei voitu mennä mukaan, lisäksi tytön auto ja paino raja) mutta hän oli 7 tuntia muistamatta ilmoittaa siitä minulle ja oli käynyt toisella tytöllä kylässä ja ottanut samalla vähän kaljaa..
Nuorempi tytär taitaa olla vähän mustasukkainen, ei suostunut katsomaan 2-vuotiaan tekemää isänpäiväkorttia vaan sivuutti aiheen nopeasti muuttaen puheenaihetta.. Itsellänikin oli tiukat paikat isänpäivänä kun piti sietää miestä 17v tyttären ostama pyjama päällä jossa luki I
Olen 26v 2-vuotiaan tytön äiti ja asun 41v aviomieheni ja miehen 14v teini-ikäisen pojan kanssa. Olemme olleet vajaa kolme vuotta yhdessä ja yli vuoden aviossa. Mieheni on ollut tyttäreni elämässä alusta saakka (jopa synnytyksessä) eikä tytön biolog. isä ole kuvioissa mukana ollenkaan. Koko suhteen ajan olen ollut sitä mieltä että mieheni on minulle se oikea ja olen ollut tosissani ja vakavissani hänen kanssaan.. Ongelma on se että miehellä on 14-vuotiaan pojan lisäksi 17v avoliitossa asuva tyttö, joka on pojan lailla hyvin riippuvainen isästään sekä 22-vuotias ei biol. tytär (exän tytär, jolle mieheni on ollut isä 3kk iästä lähtien) joka on myös riippuvainen..
Mieheni takia olen yritänyt sirtää näitä lapsia mutta nyt mitta alkaa olla täynnä.. lapset (tytöt) ramppaavat meillä pari kolme kertaa viikossa ja tulevat aina kutsumatta (soittavat n. 5 min ennen että ollaanko kotona, miehen mielestä lapset ovat aina tervetulleita eikä heidän tarvitse kysyä lupaa tuloonsa), viikonloppuisin (pe-su) lapset käyvät meillä suunnilleen joka päivä. Mieheni huomio keskittyy lasten vierailujen aikana vain ja ainoastaan heihin eikä hän edes kuule mitä sanon hänelle.. 2-vuotias tyttäreni saa myös huutamalla ilmaista tahtonsa isälle, joka on keskittynyt vain vanhempiin lapsiinsa..
Olen yrittänyt sopia mieheni kanssa päivistä jolloin tytöt eivät tulisi kylään jotta saisimme myös hiukan omaa aikaa, mutta mieheni on suhtautunut siihen vihamielisen vastahakoisesti. Hänen mielestään meidän pitäisi tehdä jotain erityistä, jotta hän voisi mainita seb lapsilleen, jotta nämä eivät tulisi silloin ja silloin kylään.. Minkään erityisen järjestäminen on vaikeaa kun ei ole lastenhoitajaa 2-vuotiaalle eikä paljoa rahaa.
Joskus 14v poika oli äidillään yötä ja ajattelin riemuissani että nyt saadaan sitä kahdenkeskistä aikaa mutta 22v tytär änkesi meille ja istui myöhään yöhön, lähdin kiertämään keskustaa kävellen suutuksissani.. Kerran taas mieheni piti käydä 22v tytön kanssa autolla kaupassa (ei ollut turvaistuinta joten ei voitu mennä mukaan, lisäksi tytön auto ja paino raja) mutta hän oli 7 tuntia muistamatta ilmoittaa siitä minulle ja oli käynyt toisella tytöllä kylässä ja ottanut samalla vähän kaljaa..
Nuorempi tytär taitaa olla vähän mustasukkainen, ei suostunut katsomaan 2-vuotiaan tekemää isänpäiväkorttia vaan sivuutti aiheen nopeasti muuttaen puheenaihetta.. Itsellänikin oli tiukat paikat isänpäivänä kun piti sietää miestä 17v tyttären ostama pyjama päällä jossa luki I
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joskus ajattelin että uusi vauva voisi jotenkin parantaa/korjata tilanteen ja että mieheni keskittyisi sen myötä enemmän uuteen perheeseensä, mutta enää en ole niin varma siitäkään.. Toisaalta haluaisin kyllä toisen lapsen ja haluaisin myös nähdä miehen 17 vuotiaan biolog. tyttären naaman, kun hänen niin rakas isäsnsä tulee uudestaan isäksi..
Toisaalta mieheni on sanonut minulle että vauvan hankkiminen tähän tilanteeseen olisi täysin mahdoton ajatus. Hän ei varmaan myöskään halua tehdä lasta minun kanssani jos asuisimme tulevaisuudessa asumuserossa. Minä puolestani olen kertonut hänelle, että lapsi tehdään.. ja jos olen silloin hänen kanssaan teen myös lapsen hänen kanssaan. Tuskin mieheni vahtaa tai voikaan vahdata joka päivä onko e-pillerit otettu.. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Halusin vain tuoda tän vauva-näkökannankin esiin..
Toisaalta ei ole sanottu etteikö uusi vauva voisi kiristää meidän välejä entisestään..
kuulostaa siltä että sinulla todellakin on ongelma: asenteessasi.
tottakai omat lapset jokaiselle vanhemmalle on aina tärkeimmät.
luulisi jokaisen aikuisen sen tietävän.
itsekin seurustelen (en lapseni isän kanssa), mutta tuo kumppanini tietää, että lapseni menevät aina etusijalle.
olisi outoa jos jonkun vanhempi ei sitä mieltä olisi.
olet tainnut itse kehittää noidankehäsi.
koita rauhoittua ja ajattele asioita. oikeesti.
paljon johtuu ehkä myös siitä, että miehesi lapset ovat lähellä omaa ikääsi...?
Ymmärrän sinua, itse kokisin samalla lailla, mutta en silti pidä sitä ihan oikeana. Miehen asema säälittää, hänellähän tässä ongelma on; miten jakaa itseään kaikille rakastaville ja tarvitseville naisille, joilla on oikeus vaatia sitä ja tätä.
Jos olet viisas aviovaimo, saat miehesi itsellesi huolehtimalla hänestä. Koska hänellähän tässä jaksamista on. Jos sinä ja hän muodostatte aikuisen yksikön, jonka tehtävä on huolehtia lasten tarpeista, olette samalla puolella. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että annatte mustasukkaisten lähes aikuisien tyttärien käyttää sinua tai teitä ovimattona, mutta kyllähän nuoret ja nuoret aikuiset ovat vielä aika itsekkäitä. Eikä oma ikäsi takaa sinullekaan suurta kypsyyttä. Mustasukkaisuuden ymmärrät ihan siltä pohjalta, että heitä ärsyttää siinä missä sinuakin.
mutta kuitenkin sanot että miehen pitää antaa aikaansa sille tytölle!
?? Miks enemmän kuin omilleen.
Taidat kyllä olla liian nuori tuohon suhteeseen.
Elä tee enempää lapsia.
Ota ja muuta pois...kaikki kääntyy parhaiten.
olet pelkkä kynnysmatto siinä perheessä, sinulta ei kysytä eikä sinua huomioida milläänlailla, miehen tyttäret pitää valtaa teillä, kun teillä ei ole mitään toimintasääntöjä kodissanne, kotinne on kuin kestikievari.
Jollette tee jotain sääntöjä niin ei tuosta tule lasta eikä paskaa.
Muutenki olette aika sekavaa seurakuntaa, en ymmärrä miten aikuiset naiset on noin riippuvaisia faijastaan.
Onko se sinun lapsesi faija jotenki tekemisissä sun lapsesi kanssa?
Mikä on sinun asemasi tässä yhteisössä?
Tee seväksi kuka teillä asuu ja kuka ei, ja kuka päättää koska kukin tulee ja menee.
Ota paikkasi siinä teidän liitossa.
Sano suoraan että miehen lapset ei ole tervetulleita teille, vaan ainoastaan silloin kun sinä sitä haluat, jos haluat! Miehen exällä ei ole mitään sanomista ja hänen täytyy taipua sun tahtoon, jos vaan pidät siitä kiinni. Mieht kyllä sopeutuu eroon omista lapsistaan, mutta ex vaimot ei päästä miehestä irti.
Lujasti vaan sanot että miehen lapset tulee vaikka perjantaina kello 15 ja lähtee kotiin kello 16, ja siitä pidetään kiinni. Kun teillä on omakin perhe se on tärkein, ja exän täytyy olla onnellinen siitä että mies on löytänyt elämääsä uutta, jota hän ja heidän lapset eivät pystyneet miehelle antamaan.
Pysy lujana, sinä määräät ei exä ja lapset. Exät onmenneitä, eikä kunnon mies heihin ajatuksiaan suo. Kakaratkin oppii hyväksymään ja rakastamaan suo ja varmaan jossaan vaiheessa haluu tulla teille asuun, kun huomaa että oma äiti velloo menneessä.
Nauti siitä että ole niskan päällä.Minä ainakin, sen tähden ei mellä miehen lapset juurikaan ole. Pitävä minua liian tiukkana äitinä, kun ovat tottuneet äitiinsä joka ei tikkua ristiin laita lasten hyväksi. Hoitakoot äiti lapsensa kun on ne tehnytkin, niin minäkin omani mieheni kanssa.
Kunnon mies ei ikinä hylkäisi aikuisiakaan lapsiaan uuden naisen tai kenenkään muunkaan tähden. En huolisi miestä, joka kieltäytyisi tapaamasta lapsiaan. Sellainen mies on todellisuudessa harvinainen, joka oikeasti sopeutuu eroon lapsistaan; sellaisia tietysti on pilvin pimein, joilla ei ole kanttia myöntää uudelle pirttihirmuvaimolleen, että ikävöi lapsiaan koko ajan.
Aloittaja on ollut tietoinen näistä lapsista suhteeseen mennessään, joten kyllä hänen minun mielestäni pitäisi yrittää vähän paremmin sopeutua. Onhan se tietysti vähän hankalaa, kun ei itse ole juurikaan vanhempi kuin miehen lapset, mutta se on vain olemassa oleva tosiasia. Jos ei halua tai osaa sopeutua, se poismuuttaminen saattaa olla ainoa toimiva vaihtoehto. Mies varmaan löytää pian jonkun vähän kypsemmän vaimoksi itselleen.
Meille ei tarvitse miehen lasten edes soittaa, minulle on ollut alusta lähtien selvää, että he kuuluvat kuvioon ja molemmat aikuiset pojat ilmestyvät meille joko perheineen tai yksin muutaman kerran viikossa. En yritä leikkiä heille mitään äitiä, en yrittänyt silloinkaan kun he olivat pieniä. Mieheni on heidän isänsä ja minä olen mieheni vaimo. Äiti on erikseen. Hoidan heidän lapsiaan tarvittaessa aivan kuten hoitaisin jonkun muun mieheni sukulaisen lapsia. "Yhteistä aikaa" on silti riittävästi, suhteemme toimii niin, ettei mitään erillisiä kahdenkeskisiä laatuaikalaitoksia tarvita, jaamme vain elämämme.
menneisyydestä irti. Itse paukutan lähes päivittäin miehelle, ettei ero ollu hänen vika, ettei hänen tarvi syylllistää itseään siitä että lapset kärsii äitinsä hoivissa rahan puutteesta. Mies ei ole velvollinen enää ylimääräistä makseleen, riittää että maksaa elarit.
Jos ex vaimo alkaa ruikuttaa kaikesta, niin se on merkki että hän haluaa rikkoa miehen uuden onnen kostaakseen. Lapset tottuu siihen, ettei isä ole siinä aina paapomassa ja korjaamassa pyörää tai leikkimässä. Ex vaimo voisi sen verran kunnioittaa miestä ja hänen uutta vaimoaan, ettei tunge niitä lapsia kostoksi joka viikonloppu isän luo, jotta isällä olisi omaa aikaa edes joskus. Se on vaan helppo ex rouvan kiusata lapsillaan.
En ota itse minkäänlaista vastuuta miehen lapsista, toivon vaan että mies itse tajuu, mihin soppaan on vielä itsensä laittanut, kun ei osaa irrottaa otettaan lapsistaan. Minä en käske, vaan kannustan häntä siihen, että nyt on nyt, ja tähän elämään kuulumme vain me. Laulun sanoin, " ....älä sinä muiden katseista välitä, ne ei kuulu meidän tarinaan...
Lapsia ei pitäisi tehdä heti, vaan sitten kun löytää sen oikean. Niistä on vaan eron jälkeen vain pelkkää harmia, ainakin mun miehen lapsista. Puhelimet soi taukoamatta välillä, jos ei kakarat, niin exä soittelee ja häiriköi meidän kotiolojamme. Lapset ovat ihania, mutta riippuu kenen, mieheni lapset ovat lähes katastrofeja, koska ex vaimo on epävakaa ihminen, eikä osaa tehdä mitään yksin.
Joo, SINÄ olet ihan ulkopuolinen niiden lasten elämässä. Niiden ISÄ on ISÄ, joka voisi HALUTESSAAN olla ottamatta OMIA LAPSIAAN luokseen viikonlopuiksi, mutta kunnon isä tietysti HALUAA tavata lapsiaan, valehtelee hän sitten uudelle hoidolleen tästä asiasta mitä hyvänsä. Kunnon isä pyrkii auttamaan myös lasten äitiä asioissa, jotka liittyvät HÄNEN OMIIN LAPSIINSA.
Olet hävytön, itsekäs typerä pikkuritsa, joka ei ymmärrä äitiydestä ja isyydestä mitään. Isä ei lakkaa olemasta isä eron sattuessa ja pelkkien elatusmaksujen maksaminen ei isän osaksi riitä. Tuollainen mustasukkaisuus osoittaa vain pikkusieluisuuttasi. Mitäs menit ottamaan miehen, jolla on lapsia, kun on noin vaikeaa sulattaa asiaa? Miehesi RAKASTAA lapsiaan, kenties paljon, paljon enemmän kuin sinua.
Voin olla pikkusieluinen, en kiellä sitä. Sitähän tässä pelkäänkin, että mies rakastaa lapsia enemmän kuin minua muttei vain kykene myöntämään sitä.. Ja juuri siitä olen mustasukkainen!! :(
Jos tilanne ei ala ratketa poismuuttaminen saattaa olla AINOA vaihtoehto, mutta se voi olla myös eron alkua siinö tapauksessa että mies antaa enemmän aikaa lapsilleen kuin meille..
Nämä on juuri niitä ongelmia jotka tulee yllättäen.
Kun ihmisellä on lapsia niin eivät ne katoa minnekkään.
Elikkä siis ovat ja pysyvät ja miehstäsi tekee varmasti ok miehen se, että ei hylkää lapsiaan. Sitten seuraava taso asiaan jonka aavistan olevan sen todellisen ongelma tason.
Onko miehen tytär tai muut lapset yrittäneet sinun paikalla ollessasi sulkea sinut ja lapsesi pois porukasta?
Oletko kokenut näin? Puhuvatko he ohitsesi? Jos näin on miehsi pitäisi puuttua asiaan sillä se on se mikä aiheutaa mustasukkaisuutta. Mieheni poika yritti tätä, puhui isälleen ja suksi minut ja miehen ja minun yhteisen lapsen ulkopuolelle. Hänelle oli vaikea hyväksyä, että ei ollut enää keskipiste vaan oli uusi lapsi myös. Tuo poika yritti meillä käydessään elää omaa sisäpiiri juttuaan isänsä kanssa ja koko touhusta ei tullut mitään. Nyt poika on tajunnut, että olemme perhe ja hänen täytyy hyväksyä tämä porukka jos aikoo tulla toimeen meidän kanssamme. Se on prosessi. Miehesi tekee väärin jos suostuu lastensa manipuloitavaksi ja yrittää elää monta eri elämää samaanaikaan.
Jos mies kuroo perheen kokoon oletko valmis hyväksymään miehen lapset? Jos välinne paranevat he voivat olla tukena ja turvana myöhemmin omalle lapsellesi kun ovat isompia
Sitten taitaa mennä vielä palikat sekaisin. Nuo vanhemmat tyttärethän on sen ikäisiä ja toinen avoliitossa, että voivat miehstäsi tehdä isoisän koska vaan.
Ongelmat eivät ainkaan vähene silloin.
Onneksi itse tajuat olevasi mustasukkainen. Ja sen vuoksi käyttäydyt kyllä harvinaisen lapsellisesti. Entä jos sinun lapsesi olisi jo iso, saisiko hän tulla teille milloin vai? Vai olisiko hänelläkin vierailuajat?
Mun/meidän lapset on ihan eri asia! Niitä ei tarvitse koskea samat säännöt ja ne ei ole mulle rasite. Sorry itsekkyys!
Kiitos kaikille kommentoijille! Ja kiitos kaikille jotka ovat ymmärtäneet mua tässä tilanteessa.. montaa elämää ei voi tosiaan elää samaan aikaan, se on tosiasia. Tosiasioita ovat nekin että mieheni kokee välillä olevansa kuin ristitulessa, ja kokee ettei repeä joka suuntaan yhtä aikaa.. kerran hän sanoi jopa minulle että ota jonotusnumero.. en ole osannut ajatella häntä ja hänen jaksamistaan tarpeeksi. Miehen lapset ovat myös miehelleni tärkeitä eikä hän niitä koskaan hylkää. Mutta isot lapset eivät voi olla prioriteettilistan kärjessä.. lapset ovat niin kiinni isässään ilmeisesti vuosia sitten tapahtuneen avoeron vuoksi isän ja äidin välillä.
Laadimme säännöt: meillä saavat käydä miehen 17 ja 22v lapset 2 kertaa viikossa ja joka viikonloppu pe tai la on meidän perheen yhteinen päivä jolloin ei tule vieraita ollenkaan. Muut päivät jolloin haluamme olla rauhassa mies ilmoittaa tekstiviestillä isoille lapsilleen.
Tulos: Miehen 22v tytär ei hyväksy sääntöjä eikä käy meillä enää ollenkaan. Minua hän ei halua nähdäkään eikä joululahjassa saa lukea mun nimeä. Miehen 17v tytär on vähän näreissään mutta jotenkuten hyväksyy säännöt. Miehen 14v poika ei hyväksy asiaa, mutta ei voi sille mitään. Silti en ole hänenkään suosiossaan.
Oma tilanteeni on parantunut, mutta mies kärsii tilanteesta etenkin 22v tyttären kiukuttelun vuoksi. "Rangaistuksena" sääntöjen asettamisesta hän on pistänyt suhteemme poikki eikä suostu olemaan missään tekemisissä. Olen huolissani 2,5 vuotiaastamme, jonka suhde 22v tyttäreen menee tätä menoa kokonaan poikki..
Jos ei juttu toimi, voinhan aina erota ja etsiä uuden lapsettoman miehen.. En pysty sopeutumaan perhe-elämään, jossa 4 lasta pyörii jaloissa joka päivä ja joista 3 ei ole omiani.. Sorry, ei kykene!! Rakastan miesäni mutta mies ja lapset ovat samassa paketissa.. haluaisin repiä paketin kahtia mutta en voi..
Meidän suhde mieheni kanssa on tällä hetkellä melkein olematon, mutta siihen liittyy paljon muitakin asioita kuin tämä vierailukysymys. Yksi ngelma on se, että mies kuolaa face bookissa hyvännäköisiä naisia minun selkäni takana ja kehuskelee niitä kommenteissaan enkä pidä siitä.. Se on vähentänyt merkittävästi kiinnostustani mieheeni..
Minä sain juuri äskettäin tietää, että äitipuoleni odottaa isälleni lasta. Mikäköhän oli ensimmäinen ajatus? Se, että kun uusi kersa tulee kuvioihin, isälläni ei ole enää aikaa eikä ajatusta meille vanhemmille lapsilleen.
En asu enää kotonani enkä näe isääni kuin ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Voin silti hyvin kuvitella, mitä tämän miehesi lapset ajattelevat siitä, että sinä heidän äitipuolenaan estät heitä tapaamasta isäänsä. Ymmärrän kyllä, että sinulle on tärkeää yhteinen aika miehesi kanssa, mutta en osaisi kyllä itsekään sulattaa sitä, että äitipuoli alkaisi tunkea isän ja tytärten väliin. Minusta käytöksesi on melko itsekästä ja ajattelet vain itseäsi sekä miestäsi, et lainkaan asetelman kolmansia osapuolia, eli miehesi lapsia. Mulle ei itsellenikään menisi kaaliin mitkään tietyt vierailupäivät etenkään äitipuoleni puolelta päätettynä. Selvästikin lapsille heidän isänsä on tärkeä ja asian olisi minusta voinut ratkaista fiksummin vaikka sopimalla, että ilmoittavat vähintään tuntia ennen tulostaan eivätkä tule tiettyjen kellonaikojen jälkeen.
kakarasi kanssa h- tuuttiin ja jättää tämän isän lapsineen rauhaan.
Kyllä jonkun seuraaavan elätiksi varmaan kelpaat.
Lapsi parkasi.
miksi edes lähdit leikkiin mukaan jos et kestä...On kyllä tosi kamalaa ja LAPSELLISTA vaatia ja laatia kaikenmaailman typeriä sääntöjä estääksesi lapsia tapaamasta omaa isäänsä. Suuresti ihmettelen ettei miehesi ole nyt jo heivannut sinua...ei millään pahalla. Omat lapset TULEE AINA ENSIN ja sitten vasta sinä. Surullista jos et kyseistä asiaa heti tiennyt. Tuollaisella toiminnalla kaivat vain itse itsellesi kuoppaa ja vain ja ainoastaan sinä olet se häviäjä. Sun kotisi on aina miehesi kaikkien lasten koti, joten millä oikeudella sinä määräät milloin lapset saavat tulla? Tosi ihanaa, että vanhemmilla lapsilla on noin läheinen side omaan isäänsä! Tottakai sinulla on talon "emäntänä" myös valtaakin. Oletko kertaakan kokeillut ihan normaalia keskustelua ja fiksusti esittää pyyntöä? Ja minkä ihmeen takia täytyy valehdella tyttärellesi, että miehesi on hänen isänsä vaikka ei ole? Totuus tulee myöhemmin joka tapauksessa hänelle ilmi ja luulenpa, että hänellä on erittäin vaikeaa sulatella, että oma äiti on valehdellut koko hänen ikänsä.
Itse olen myös uusioperheen äitipuoli (miehellä entuudestaan 3 lasta joista 2 asuu vakituisesti meillä, yhteinen vaavi tulossa) joten tosiaankin tiedän myös mistä puhun. Vaikka kuinka luin ja luin eteenpäin näitä kirjoituksia niin kyllä mun sympatiat ovat vain ja ainoastaan sun miehesi ja hänen lastensa puolella! Tottakai monet asiat ärsyttävät kun kaksi arvomaailmaa kohtaavat ja tilanteita syntyy, mutta asiat pitää silti selvittää fiksusti eikä millään lapsellisilla uhkailuilla, haukkumisilla ja kiristyksillä.
palstalta jeesustelemasta.
Sinä raukka kun et kelpaa kenenkään elätiksi etkä edes elättäjäksi.
Eroa, eroa heti! Sulla ei ole mitään pakolista pitämässä sua tuossa suhteessa ja jos mies ei ole tosissaan valmis tekemään mitään poikkeusta tai muutosta teidänkin hyväksi niin se mies on idiootti. Kaikesta siitä huolimatta miten sitä niin rakastatkin. Ongelma ei ole sinussa - ainakaan kokonaan-, minusta se on miehessä! Sillä se selkäranka pitäisi olla. Jos eo löydy niin ei teidän lapsesi kanssa tarvii tuollasta katella, te ansaitsette parempaa.
T. Uusioperhevaimo, äitipuoli
Pari asiaa.Eihän miehesi oikeasti ole sinun lapsesi isä.Ja miksei miehesi saisi pitää yhteyttä omiin lapsiinsa,siihen on sopeuduttava.Kuinka kukakin käyttäytyy ja mikä on asiallista,se on eri juttu.Mutta et voi lähteä ajatuksesta,että tässä olen minä,2-vuotias,mies ja se siinä.Olet uusperhetilanteessa ja se on hyväksyttävä.
Miehelläni on lapsia,lähes joka päivä hän pitää yhteyttä heihin,exäänsäkin viikottain.Minä pidän yhteyttä omiin lapsiini ja lapsenlapsiini viikottain.Kummankin lapset tulee tänne kun tulee,ei ole mitään aikarajaa,se on sitä uusperhettä.
pitää sinua tavallaan "lapsenaan" koska sinä olet lähes saman ikäinen, kuin hänen lapsensa?
Miksi ylipäätään olet ajautunut tilanteeseen, että olet naimisissa itseäsi 15 vuotta vanhemman henkilön kanssa?