Tulit...

ei riittänyt ja Hän meni jättäen kaipauksen
ja ikävän Sinuun.

Kaunis ja haikea runo jälleen Sinulta.

Oli runosi tarina,
jotenkin tuli syylinen olo.

Ehkäpä osaan tahollani olla poistumatta.

Kiitän antamastasi tunteesta.

Kun läheisyytesi tuntui, olit minussa kuin viulu,
jota tumma viulisti oli oli kosketellut, nauttinut
illallisekseen, tyhjentänyt itsensä ja jättänyt
Sinut sitten yksin soimaan..

Sinä oli ollut Hän joka Rakastuu musikaalisuuteen,
herää sävelen sylissä ja kuumenee jousien haikeudessa,
tumma oli ottanut Sinua uumiltasi, haistanut kiimasi
ja sinä olit huutaen antautunut..

Minä tunsin vielä värinäsi ja ohenevan kuumuutesi,
Hänen siemen tuoksui vielä Sinussa ja kiihkonsa jäljet
punoittivat kaulallasi, silmät ummessa nautit vielä, elit
kuin Hän vielä liikkuisi Sinussa..

Olit tarjoutunut ja ollut käytettävissä, Sinua oli
käytetty, himmeä sointi enää Sinussa eli, laskeutuen
harmaana nesteenä reisiäsi pitkin, nautintosi kulki viileänä
virtana, minuun tulit taas sammumaan..

..sinä kuin vilu, kielesi hekuman säveltä..loppusoinnut
orgasmejasi..

http://www.youtube.com/watch?v=-EQ6eHeBrhM&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkaudessa on suljettava käytönnön
ajattelu ja avattava vaistonvarainen..

Suljettava silmät siltä, mitä näkee ja
antaa tunteiden katsoa, sydämen kokea..

Koettava sielulla, miltä tuntuu..

Mikä sitten sanoo, se on Rakkautta, vaikka
sillä ei olisi alkua, eikä loppua..

sillä Rakkaus syntyy joka päivä uudestaan,
uusi kokemus sisimmässään..

Siksi ei alkua, loppua..

Rakkausrunosi sisälsi tunnelmaa ja se suorastaan
ryöppysi..

Tekstisi oli kunnianosoitus Runoille, joissa
lukija kokee aidosti tunnelmat ja elää
ne lukiessaan lävitse, kuten kirjoittaja on tarkoittanut..

Hyvin onnistuneet säkeet ja rakenteet ja
niissä viihtyi hienoon loppuun saakka.

Erittäin hyvä Runosi.

Kovasti nautinnollista ja positiivista
päivää Sinulle.