Mulla on sellanen kutina että,lesbot tyytyvät liian helposti kohtaloonsa. On se yksinelämisen pelko..
Ja se seksi on sitten niin yhdentekevää joillekkin että. Itselleni juurikin se seksi tekee parisuhteen.Eikö?
Ok,eihän sitä nyt kokoajan tarvitse olla,mutta kyllä sitten on jokin vialla jos halut alkaa vähenemään oikein kunnolla.Valitettavasti näin on tapahtunut omalle parisuhteelleni ja asiasta olen keskustellut tyttöystäväni kanssa,ja vastaukseksi hän antoi parisuhteemme olevan jo niin arkista. Kaikenlaista olen ehdottanut mutta hän ei ota ehdotuksiani millään tavoin huomioon.Häneltä olen myös kysynyt miten saisimme suhteeseemme lisäpontta,mutta hänellä ei ole edes mitään halua parantaa arkista suhdettamme. Rakkauttaan vannoo niinkuin minä myös. Joten ratkaisin asian: Hankkisin itselleni salasuhteen.Tai siis seksisuhteen.Sen tehtyäni kotona asiat menneet paremmin ja hermoni eivät ole enää niin kireänä.Tyttöystävääni en aio jättää,koska rakastan häntä todella paljon. En ole itsestäni ylpeä,mutta tällähetkellä ratkaisu tuntuu oikealta.. Tiedän että haukkuja teiltä tulee,mutta voinpa lyödä vetoa että tällaisia tapauksia on monta lesbosuhteissa..
Ja se seksi on sitten niin yhdentekevää joillekkin että. Itselleni juurikin se seksi tekee parisuhteen.Eikö?
Ok,eihän sitä nyt kokoajan tarvitse olla,mutta kyllä sitten on jokin vialla jos halut alkaa vähenemään oikein kunnolla.Valitettavasti näin on tapahtunut omalle parisuhteelleni ja asiasta olen keskustellut tyttöystäväni kanssa,ja vastaukseksi hän antoi parisuhteemme olevan jo niin arkista. Kaikenlaista olen ehdottanut mutta hän ei ota ehdotuksiani millään tavoin huomioon.Häneltä olen myös kysynyt miten saisimme suhteeseemme lisäpontta,mutta hänellä ei ole edes mitään halua parantaa arkista suhdettamme. Rakkauttaan vannoo niinkuin minä myös. Joten ratkaisin asian: Hankkisin itselleni salasuhteen.Tai siis seksisuhteen.Sen tehtyäni kotona asiat menneet paremmin ja hermoni eivät ole enää niin kireänä.Tyttöystävääni en aio jättää,koska rakastan häntä todella paljon. En ole itsestäni ylpeä,mutta tällähetkellä ratkaisu tuntuu oikealta.. Tiedän että haukkuja teiltä tulee,mutta voinpa lyödä vetoa että tällaisia tapauksia on monta lesbosuhteissa..
Vastaukset 31
Vanhimmat
tämä on ainut iso ongelma, ja entä rakkaasi - joka tyytyy seksittömään elämään kanssasi?
Sallisitko hänelle salarakkaan? Eikö ole vähän väärin, että hän panostaa suhteeseenne 100% mutta sinä et...
Ja miksi salasuhde on salattava?
Kyllä salarakas tietää asemansa.Asia on hänen kanssaan sovittu. Ja toki harrastan tyttöystäväni kanssa seksiä,mutta se tapahtuu ainoastaan silloin kun hän haluaa ja sehän on 1 kahdessa kuukaudessa.Salasuhde on salattava koska tyttöystäväni ei moista sallisi.Tiedän,erittäin itsekästä touhua minulta mutta en muuta ratkaisua tiedä..Toivottavasti tyttöystäväni pystyy jossainvaiheessa pystyy puhumaan enemmän tilanteestamme.
onks panostus 100 prossaa jossei tota seksii heru.
mikä voi päättyä siihen, että sinä olet se joka tulee jätetyksi kahdelta suunnalta. luottamuksen pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä, sitä ei koskaan saa kokonaan takaisin. ja entä jos tämä salarakas ei tyydykään omaan kohtaloonsa, (tietääkökään edes olevansa pelkkä pano), ja haluaa enemmän.
kiukustuneena hyväksikäytöstä menee ja paljastaa tyttöystävällesi koko pettämisen.
itsekäs olet, ja kusettaja. ja näemmä hyvin tyytyväisenä elelet eteenpäin kuvottavassa kuviossasi.
tiedätkö, mitä taakseen jättää, sitä edestään löytää. kenenkään ei pidä elää valheessa, jos tietäisin tällaisista järjestelyistä tuttavapiirissäni, menisin oitis kertomaan sille osapuolelle, joka autuaasti elää tietämättömyydessään ja luottaa sinuun, tyttöystävällesi. voi häntä raukkaa. pettämisestä jää aina kiinni.
kaikki nykyään pääsee tietokoneelle, ne tyttöystävätkin, joten tuskin täällä mainostaisit tuollaista asiaa jos se totta olisi. Hanki jokin kehittävä harrastus.
En ole aikaisemmin asiaa ottanut täällä puheeksi ja onkin ensimmäinen kerta kun yleensä tänne jotakin kirjoittelen. Odotin lähinnä jotakin neuvonpoikasta tai niitä haukkuja tulee nyt melkein kaikille mitä tahansa tänne kirjoittavat..Aina on joku joka asiasta ei pidä. Niin siis ns.salarakkaani tietää olevansa pelkkä pano. Ja joku tuossa mainitsi että tyttöystäväni panostaa suhteeseemme 100%,mutta eihän asia näin ole.Jos parisuhteessa ei ole seksiä niin lähinnä kuullostaa ystävyys suhteelta. Niin ja hän elää itse seksittömässä suhteessa kun näin on valinnut.Minussa sitä virtaa riitäisi,mutta kun hänessä ei. Eli näillä perusteilla olen ratkaisuni tehnyt ja kun en halua häntä jättää. Se mitä ei tiedä,ei voi satuttaa. Toki sallisin hänellekkin salarakkaan kunhan ei sitä mainostaisi. Kaikki on vain kääntynyt päälaelleen 2v jälkeen.Alussa seksiä oli mutta sitten jotain tapahtui..En tiedä mitä mutta tässä sitä nyt ollaan.
eihän se ole seksitön suhde kun seksiä on edes kerran 2 kuukaudessa, tai niin ainakin edellä mainitsit. Seksitön suhde on nimenomaan seksitön suhde. Minusta kuulostaa siltä että sinät olet seksuaalisempi ihminen kuin tyttöystäväsi. Olette vain erilaisia ihmisiä. Näin käy lopulta kun vain suinpäin rynnätään suhteeseen ja muutetaan heti jo yhteen asumaan ennen kuin toista kunnolla edes tunnetaan. Minun neuvoni on että otatte muutaman askeleen taaksepäin (jos oikeasti rakastatte toisianne ja haluatte olla kimpassa ja taistella suhteestanne). Olette kenties edenneet liian nopeaan. Menette takaisin siihen tapailu-asteelle, jolloin oli niitä perhosia vatsanpohjassa ja aito kestohymy päällä. Siitä etenette rauhallisesti eteenpäin. Enkä tarkoita tällä rauhallisuudella että seksiä pitäisi loputtomiin odotella. Se vaan on hienompaa ku on kärsivällinen, ja antaa sen kutkuttavan tunteen olla siellä mahan pohjalla hetken (siiis hetken eikä koko elämää!) Eikä sitten muuteta heti yhteen, vaan eletään omia elämiä, johon toinen kuitenkin kuuluu, eli perus seurustelua. Tässä vaiheessa vielä tutustutaan toisiin, nähdään toisen hyvät ja huonot puolet, hänen ärsyttävät tapansa tietyissä tilanteissa, yksityiskohdat hänen ilmeissä, eleissä, tavoissa joihin rakastuu. Tässä vaiheessa vasta muuttaisin yhteen. Tajuan sen nyt. Itselleni kävi niin että muutin tyttöystäväni kanssa liian varhain yhteen. Alkoi se arki. Tutustuminen jäi kesken. Rakkautta oli muttei sellaista intohimoa ja kipinää... Teimme noin kuten aiemmin sanoin, suhteemme toimii nyt loistavasti, intohimo ja kipinä tuli takaisin kuvioihin! :)
Mielestäni tämä on yksi kaikkein kinkkisimpiä ongelmia ratkaista parisuhteissa yleensäkin. Mitä tehdä, kun muutaman vuoden jälkeen jompikumpi tai molempi ei enää jaksa kiinnostua seksistä kumppaninsa kanssa, mutta silti ollaan muuten läheisiä ja rakkaus on säilynyt? Kaipaisin oikeasti rehellistä ja pohtivaa keskustelua tästä aiheesta. Keskustelu jää yleensä siihen, että syrjähyppääjä automaattisesti haukutaan lyttyyn. Erityisen mielenkiintoista on, miksi me ihmiset emme ole valmiita avoimeen suhteeseen tällaisessa tapauksessa vaan haluamme ehdottomasti pitää kiinni "seksuaalisesta monogamiasta"?
Että jos ihan kunnollista keskustelua ja kokemuksia muiltakin..?
Enkä missään tapauksessa ole jättämässä tyttöystävääni,koska rakastan häntä aivan liikaa tehdäkseni sen.
Niin ja siis,tuohon taukoehdotukseen tyttöystäväni EI suostu.Sitäkin olen ehdottanut.En oikein tiedä mitä enää tekisin,rakkaus on todella voimakasta mutta niin on myös seksuaalinenviettini.
Mulla on aivan sama tilanne. Paitsi ettei ole salarakasta. Ainakaan vielä. Se on aivan sama mitä nämä tyypit tällä palstalla huutelevat pettämisestä, toisen loukkaamisesta, kusipäisyydestä ja muusta, kun se asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Siinä parisuhteessa on kaksi ihmistä ja molemmilla on omat tarpeet. Eikä se mun mielestä ole oikein kumppanilta antaa toisen riutua seksuaalisen viettinsä kanssa, jos asiasta ei suostuta edes keskustelemaan sen paremmin. Kun yhdessähän siinä kuitenkin ollaan.
Ja munkin rakkauteni mun kumppania kohtaan on aivan suunnaton. Sitä ei horjuta mikään. Mutta mä olen myös todella seksuaalisesti virittäytynyt tapaus. Enkä mä halua mitään sääliseksiä kotona, kerjäämällä saatua. Ei sellaisesta nauti.
Joten, miksi ei hankkia salarakasta. Siihen on sun kumppani ihan yhtä syyllinen kuin sinä itse. Ei ole sua auttanut ei edes yrittänyt ymmärtää, ei ole voinut keskustella asiasta. Eihän mikään suhde toimi sillä tavalla, että toinen tuudittautuu omaan arkiseen elämäänsä täysin tyytyväisenä harvaan seksiin, kun toisella samaan aikaan hajoaa pää.
On käynyt mullakin mielessä salarakas. En vaan ole uskaltanut ottaa sitä riskiä, että rakkaani saisi tietää ja lähtisi kävelemään, kun ei sillä kuitenkaan olisi ymmärrystä mua ja mun halujani kohtaan. Olenko mä sitten alistunut ? Kyllä vain. Ja joskus löydän itseni ajattelemasta, että myöhemmin saattaa harmittaa, että olen elänyt tällä tavalla, koska luulin vain rakastavani enkä oikeasti sitä tehnytkään. Niin, mistäs sitä koskaan tietää..
tekee täälläkin,sama ongelma.tuomitsijoille sanosin:fuck off,elämä ei oo mustavalkosta!
jo syyllinen tilanteeseen! hah, jatka vaan samaan malliin, luottamuksen pettäminen on sinulle näköjään kevyt ja helppo juttu... anna mennä sitten vaan. kannattaisikohan ensin mietiä mikä siellä sängyssä menee niin pieleen että tyttöystäväsi ei halua seksiä... usein syynä liika yrittäminen ja räpellys, lähde koskettamaan toista kunnioituksella ja rakkaudella, siitä ei juurikaan kukaan kieltäydy, jyystäminen ja kovakouraisuus jne. vain yhteisestä sopimuksesta, jos kummallekin ok, muutoin kannattaa olla hellä hellä ja hellempääkin hellempi ja hukuttaa toinen rakkaudella... ja muista, että rakastelu kestää tuntikausia, orgasmi siinä on vain sivutuote naisten välillä, tulee jos haluaa sen tulevan...
sinä olet tosin jo paljon pilannut, kun edes suunnittelet pettämistä. luottamus kun on kaiken avain, hyvän seksinkin, ja etenkin sen. ja etenkin naisella.
Mä en tiedä miksi edes alan vastaaman tähän. Kun tämä on niin tätä. Se, että te ette vaan tajua.
Ensinnäkin. Seksi on hienoa silloin, kun sitä on. Ei, ei se ole kovakouraista jyystämistä eikä mitään muutakaan esittämääsi asiaa.
Ja sitten toiseksi. Kun kaksi ihmistä ovat muuten niin kovin samanlaiset, mutta seksuaalisilta tarpeiltaan erilaiset. Eikä kyse ole tässä asiassa siitä mitä sängyssä tapahtuu, ollaanko helliä vai ei, vaan siitä, kuinka usein tuntee itselleen tarpeelliseksi harrastaa seksiä. Yksi haluaa koko ajan, toinen 2 kertaa vuodessa. Ja ihan vain siksi, että se seksintarve, kun nyt vaan sattuu olemaan yksilöllistä.
Nih. Silloin se on parisuhteessa olevien molempien osapuolien ongelma, eikä asiaa helpota se, että toinen reagoi tilanteeseen välinpitämättömästi.
Ja nyt..adjö..kun ei tämä mene teille perille kuitenkaan.
vaikka kuinka yrittäisit sokerikuorruttaa sitä surullisella tarinalla siitä miten toinen ei halua..
haloo, miks täällä avaudut, mene ja pane. miks pitäis täältä ruinata hyväksyntää anonyymeilta tyypeiltä? suhde on kahden ihmisen välinen asia, se joko toimii tai sitten ei. jos ei toimi, niin sitten pitää erota. äläkä yritä eittää että se on vaan vietti mikä vetää vieraisiin pilluihin... pettäminen on aina oma valinta! olet itsekäs, hyi!
fanaattinen mustavalko ihninen!on sitäpaitti täällä kirjotettu oudommistakin asioista ja miksei saisi tämmöisestä kirjottaa kun se on arka kipee joillekkin,monillekkin pareille jossain vaiheessa,siksen kyllä ymmärrä hyökkäystäs.itse olet itsekäs,kaikki pitää mennä just sun pillin ja mailmankuvas,ja varmaan kaavan mukaan.olet varmaan kauhee jäykkis.
En ymmärrä tätä, että rakastaa mutta ei halua seksiä rakastamansa naisen kanssa? Se on platonista ystävyyttä silloin. Häntä nähtävästi ällöttää seksuaalinen kanssakäyminen. Sun kannattaisi kysyä hänen tarpeitaan, mistä hän oikeasti haluaa että häntä kosketaan. Keskityt VAIN hänen tarpeisiin sängyssä, etkä ruinaa että mun vuoro tms. Vaikutatte kaikki liian omaan napaan katsojilta, oletteko kertaakaan ajatelleet tyttöystäviänne? Vika voi olla siinä miten sitä seksiä harrastatte, tyttöystävä voi liiaksi pelätä menettävänsä ettei sano mitää, feikata orgasmin tms. mahdollisuuksia on monia. Ihminen on luonnollisesti seksuaaliviettinen joten, seksittömään parisuhteeseen löytyy aina joku vastaus joka ei heti tullut edes mieleen, tai ei halua hyväksyä sitä syytä. On stressiä tai muuta, Niille asioille pitää tehdä jotain! Heterosuhteissakin on aivan samat ongelmat. Näillekin asioille löytyy terapiamahdollisuuksia.
miksi en halunnut omaa exää seksuaalisesti. Ensinnäkin en ollut rakastunut häneen. Rakastin kyllä joitain puolia hänessä. Itse tarvitsen rakkauden ja henkisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Hän oli hätäinen orgasmikeskeinen. Suutelu ällötti tupakanhajun vuoksi. Inhotti myös kun toisella oli tapana nuolla naamaa! Mutta tästäkin opin jotain. Ei koskaan enää suhdetta ihmisen kanssa joka ei vie heti jalkoja alta.
kun en millään voi hyväksyä luottamuksen pettämistä!
mitä ihmeen maailmankuvaa alat vääntämään, kun pettämisestä oli kysymys. se on täysin mustavalkoinen asia, pettää tai sitten ei. se on valintakysymys. mitä ikinä seurauksia sitten tuleekin, niin kärsikää. olet kuin tikkari olisi viety, kun joku ei puolustakaan sinun aikeitasi pettää.. tee ihan mitä vaan, mutta varaudu kaikkeen, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. niin ja kasva aikuiseksi!
tuo orgasmikeskeisyys, orgasmin saamispakko, suorituspakko.. jotenkin kuvittelin että naiset olisivat toisenlaisia, ymmärtäväisempiä asian suhteen, aina ei edes halua tai tarvitse orgasmia.. hmm.. sekin on kiinni niin monesta asiasta, joskus olen itse väsynyt, mutta seksi tuntuu hyvältä vaikka en saisikaan orgasmia, ei minua silti haittaa ollenkaan jos toinen saa. Orgasmi on naisen omalla ''vastuulla''. Antaa tulla jos on tullakseen, muttei siitä tarvitse tiukkaa vakavaa keskustelua ottaa, jos ei tule.. siinä menee sitten helposti muukin läheisyyden kauneus.
On varmasti sellaisia stressaavia elämäntilanteita, jolloin seksi ymmärrettävästi vain jää joksikin aikaa. Mutta entä jos jo pitemmän aikaa toisen halut on ollut nollilla, mutta suhde on muuten todella hyvässä jamassa, ja lisäksi haluton on haluton (pun not intended!) ylipäänsä keskustelemaan haluttomuudestaan? Toisin sanoen, jos muuten on todella tyytyväinen ja rattoisaa, mutta tämä yksi - monille erittäin oleellinen - osa suhdetta on vain jäänyt kokonaan pois?
olen samaa mieltä! en halua suhdetta jos jalat ei mene alta. En halua suhdetta vain sen takia että en halua olla yksin. En halua olla yksin, mutta vielä vähemmän haluan toista johtaa harhaan, että muka olisin rakastunut häneen täydestä sydämestäni. Voin rakastaa häntä täydestä sydämestäni, mutta en olla rakastunut. Ja tuosta tupakanhajun ällöttämisestä. Ymmärrän täysin sua. Mulle toisen ominaishaju on yksi osa mihin rakastuu. Sitä on huomannut kun on menettänyt sen tärkeän ihmisen, sitä haistaa jossain tutun tuoksun ja tulee hän mieleen. Varsinkin kun kohtaa toisen vuosien jälkeen, siinä hengityskin salpautuu jo katseesta, ja kun halaa häntä ja muistaa sen tuoksun ja muistaa ne tunteet, siinä jalat lähtevät kyllä alta. Toisaalta itse olen "bilepolttaja", teen mitä haluan kun olen sinkku, mutta en itsekään tykkää jos haisen tupakalta tai oinen haisee tupakalta kun suutelee. Rakkaus aistitaan kaikilla aisteilla.
Veit sanat suustani! Juurikin näin..
että menetettyä luottamusta ei saa takaisin. Ja sen mukana on mennyt koko suhdekin.
Siis kun kerran jäät kiinni salailuyrityksistä - alkaa epärehellisyytesi kalvaa suhdettanne ja jo omaa suhtautumistasi ja rakkauttasi tyttöystävääsi. Miten rehellistä on sen jälkeen rakkautesi, kun päivittäin valehtelet hänelle? Mieti sitä.
Jos minun olisi pakko valita, mieluiten ottaisin aina rehellisen tyttöystävän (vaikka se sitten tarkoittaisikin tapahtuneiden asioiden tietämistä niin ikäviä kuin ne olisivatkin)
kuin valehtelijan. Mieluiten jaan elämäni oikeasti kokonaisen ihmisen kanssa, kuin puolikkaan, joka salaa osan itsestään ja tekemisistään.
Siinä olen samaa mieltä, että jotkut voivat suhtautua seksiin seksinä, tosin itse en niin tee...
Sen verran aiheeseen olen tutustunut, että syyllistä ei voi tilanteeseen löytää, eikä kannata etsiäkään. Kerron tiivistelmän omasta tapauksestani. Tunsin itseni todella yksinäiseksi ja arvottomaksi, johtuen lähinnä puolison jatkuvasta, liiallisesta alkoholinkäytöstä, ja kun sain huomiota muualta, seurauksena oli rakastuminen ja seksisuhde. Siitähän jää aina kiinni, kuten nytkin, mutta kamalien, repivien, likaisten riitojen jälkeen, kun ero sitten näytti väistämättömältä, pystyttiinkin lopulta puhumaan ihan kuin ihmiset. Mietittiin miksi olin lähtenyt vieraisiin, mietittiin mitä sillä juomisella oikein yritettiin korvata, mietittiin miksi 8 vuoden jälkeen oltaisiin muka valmiita heittämään kaikki pois, kun kuitenkin pohjalla on niin paljon hyvää. Ja niinhän tässä kävi, että nykyään meillä ei kumpikaan käytä alkoholia, eikä juokse vieraissa. Puhutaan kyllä asioista enemmän kuin koskaan, seksikin on intohimoisempaa kuin koskaan..
Muuten on kaikki hyvin, paitsi että mulla on edelleen tunteita sitä toista naista kohtaan. Olen ratkaissut asian niin, etten voi enää pitää minkäänlaista yhteyttä häneen, se tekisi liian kipeää. Hän on kyllä löytänyt uuden suhteen ja on tahollaan onnellinen.
Summa summarum, vieraissa voi käydä, mutta ei siitä helpolla selviä. Mielestäni kaikkien osapuolien kannalta olisi parempi ratkaisu puhua ensin kaikesta, ihan kaikesta, ja jos suhde ei senkään jälkeen tyydytä, erota, ja aloittaa uusi suhde vasta sitten. Mutta mikä minä olen ketään neuvomaan, langennut nainen..
Ei oo, kun kaks lättää ei kolahda. No jotkut tyytyvät vaan niin vähään ja kärsivät vielä tyttiksen muut suhteetkin.
Uteliaisuuttani kysyn että mitkä ovat ne perus tukipilarit joille suhdetta haluat rakentaa, ne ominaisuudet jota toiselta haet, ne elämänarvot?
Omani ovat luottamus, rehellisyys ja kunnioitus. Paljon muitakin löytyy, mutta niistä voi tinkiä. Ilman näitä kolmea en suhdetta halua.
Kaksi ihmistä suhteessaan voi tehdä mitä haluaa, se on niiden asia, voi olla avointa suhdetta jos molemmille on parempi niin. Mutta parisuhteeseen kuuluu aina kaksi ihmistä, joiden pitäisi olla samanarvoisia. Jotka kunnioittavat toisiaan. Mielestäni sinulta uupuu nuo kaikki kolme (minun) elämänarvot. Et ole luotettava koska petät, et ole rehellinen koska petät etkä kerro siitä, etkä varsinkaan kunnioita toista, mutta et myöskään itseäsi, koska et ole tarpeeksi vakuuttiuneesti kertonut toiselle omista tarpeistasi, et ole nähnyt tarpeeksi vaivaa kysyäksesi, vaatiaksesi syyn haluttomuudelle, sen totuuden.
Kysyn uudestaan: Mitkä ovat sun suhteen/elämänarvot mitä toiselta haet? (tähän kysymykseen on helppo vastata kun on rakastunut, tai joskus ollut)
Jos pidät oikeutettuna pettää tuossa tilanteessa, miksi et vaan kerro tyttöystävällesi? Ehkä kumminkin itsekin jossain sisimmässäsi tiedät ettei se ole oikein. En lähde haukkumaan tai moittimaan, itsekin olen pettänyt joissain tilanteissa, ja tiedän että seksi voi olla vain seksiä. Se vaan, että tyttöystäväsi ei välttämättä ajattele asiaa niin, ja ei välttämättä haluaisi seurustella pettävän tytön kanssa... Jos seksi on niin iso juttu (niin kuin se meille on ;) ), niin istu alas tyttöystäväsi kanssa, ja sano että joko tai... Kerro ettet itse voi elää noin pitkiä aikoja ilman seksiä, että jos tilanne jatkuu haet seksiä muualta. Ehkä tyttöystäväsikään ei tiedä tosissaan kuinka iso juttu se sinulle oikeasti on. Mutta parempi että vaadit keskustelua, nyt suhteellanne on tuskin tulevaisuutta, ainakaan jos pettäminen jatkuu.
Toivottavasti saatte selvitettyä asianne, toivon teille oikein seksirikasta tulevaisuutta.. ;)
niin tyttöystäväsi huomaa seurustelleensa naisen kanssa, jolla on tasan miehen ajatusmaailma...
eli ''joko annat, tai sitten ero'' ... apua, toivon eroa!
palvelus tyttöystävällesi ja kerro pettämisistä. Hänellä on näin mahdollisuus valita haluaako jatkaa suhdetta petturin kanssa, vai etsiä rinnalleen luotettavan ihmisen. Itse haluaisin tietää, näin minun ei tarvitsisi hukata aikaani huonoon kumppaniin.
Tällä hetkellä toimit todella itsekkäästi. Anna tyttöystävällesi mahdollisuus onneen, että hän voi tehdä valintansa. Vai mitä. :)
Tällaisia keskusteluja lukiessa mua ihmetyttää tosissaan se, että olen aina kuvitellut, että kahden naisen välillä seksi ei ole (jollain tasolla) niin mutkikas juttu kuin heterosuhteissa. Heterot kun tuntuvat usein niin yhdyntäkeskeisiltä. En tiedä miksi hetkellisestä haluttomuudesta, erilaisista tarpeista ja väsymyksestä täytyy tehdä ongelma. Minun mielestäni kahden naisen suhteen vahvuus on nimenomaan se, ettei tarvitse olla yhdyntäkeskeinen.
Eli toisin sanoen, mikä estää rakastelemasta toista, vaikka itsellä ei haluta? Jos minä olen väsynyt, voin kyllä rakastella naistani, vaikken itse seksiä juuri sillä hetkellä haluaisikaan tai jaksaisikaan. Ja jos hänellä on kuukautiset, hän rakastelee kyllä mua, vaikkei itse halua seksiä kuukautisten aikana. Onko oikeasti niin vaikea olla antamatta tyydytystä toiselle, vaikka halut eivät aina kohtaa? Eihän sen vuoksi tarvitse edes ottaa vaatteita päältä pois! Toisesta näkökulmasta ymmärrän toki sen, että kiva on myös saada seksiä toiselta. Kuitenkin se, että edes itse saa tyydytyksen, helpottaa kyllä kummasti ja sitten jaksaa taas odottaa sitä yhtä kertaa kahdessa kuukaudessa, mikäli näin on.
Jokainen pari harrastaa seksiä tavoillansa, mutta ehkä mulla on sitten onni olla sellaisessa suhteessa, jossa seksiä ei myöskään oteta turhan vakavasti. Välillä rakastellaan pitkän kaavan mukaan tuntikausia kynttilänliekit lepattaen, välillä toinen pelaa kädet täristen pokeria koneella ja minä panen häntä samalla. Kuulostaa kornilta, mutta meitä se vain naurattaa. Hyvä seksielämä vaatii mun mielestäni keskustelua, keskustelua ja keskustelua. Jos sängyssä (tai missä sitten ollaankaan) ei osata puhua ja nauraa, onnellinen tulevaisuus tällä saralla on syytä unohtaa. On turha myöskään rakentaa toimivaa seksielämää huonon alun ja luottamuspulan päälle. Suhteen alussa täytyy pystyä luomaan toimiva ja turvallinen yhteys toiseen.
Itse olen elänyt seksittömässä parisuhteessa jo useamman vuoden. Meillä selibaatti alkoi sairauden takia ja jatkuu yhä. Mutta ajan kuluessa olen yhä enempi tyytymätön tilateeseen. Kun on suhteessa kaksi ihmistä. toinen sairas ,toinen terve . Aina ei ole niin mustavalkoista tilannetta parisuhteessa ja yksiavioisuudessa. Uskollisuus ja pidättäytyminen ei vapaasta tahdosta vaan pakosta. Täytyy sanoa, että seksisuhde ulkopuolisen kanssa on ollut harkinnassa jo pidempään ja paineiden kasvaessa lähempänä kuin koskaan. En silti kokisi pettäneeni kumppaniani, vaan olosuhteiden pakosta hakemaan suhteen ulkopuolelta tyydytystä ja fyysistä läheisyyttä. Ajattelen myös,että nykyinen suhteeni on muuten hyvä ja antoisa. Kumppanini on ihana nainen,älykäs, huumoritajuinen , turvallinen ja vuosienkin jälkeen yllätyksellinen. Rakastan häntä, ilman seksiäkin, muttä itseni kannalta ajatellen tarvitsen muutakin kuin "omaa kivaa"..