Hämärässä

Totta kai on merkitystä, että tykkäät:) Älä hörpi niin hätäiseen, tee on kuumaa, polttavaa.. Hmm... aloittelin joskus laivarunoa: "Hän vaikutti laatufregatilta"... tutkin wikipediasta jopa asiaan liittyvää sanastoa: raakapuut, märssipurje... Jätin kuitenkin projektin kesken.. vaara oli ilmeinen, että nerouteni laatu ymmärrettäisiin aivan täsmällisellä tavalla oikein.

Kiitos kommentista :)

Kaikkia noita, kaikkia... Vähäeleisyys on todellakin tyylini tällä haavaa, pyrin vähentämään turhia sanoja. Hmm... minäkin olen mieltynyt minimalismiin, kuten sinäkin:) Vähäsanaisuudessa on puolensa. Jotenkin haaveilen tilanteesta, jossa lukija kokisi olevansa pettynyt saamaansa sanalliseen antiin.. mitä ajanhukkaa olikaan lukea tämä surkea harvasanainen räpellys.. tuntisi kirjoittajana kuitenkin onnistuneensa jossain.. tavoittaneensa jonkinlaisen tyhjyyden kokemuksen, joka silloin tällöin ulkomaailmasta välittyy. No jaa, haaveita on hyvä olla.

Kiitokset kommentista:)

Viestisi on mielenkiintoinen tutkielma femiinistä ajattelumallista.

Palovammat sis itse asiassa riisifrutti oranssilla matolla? Tuo lienee juuri sitä femiiniä kieltä: "Maailmani romahti" tarkoittaa "Harmittelin asiaa hetken Kotikadun mainostauolla".

Matto on ehkä ikuisesti piloilla ja sinä kiittelet minua? Tyyppiesimerkki femiinistä ajattelusta. Mies voi olla kuusi viikkoa kateissa ja palata: "Olin humalahakuisella Tallinnan reissulla kuuden alastoman naisen kanssa, mutta tässä olisi sinulle tällainen puoliksi syömäni voikukka". Eikä nainen pysty huomaamaan tai muistamaan mitään muuta kuin sen voikukanraadon ja romanttisen puolen asiasta.

Hmm.. kyllä mies katsoo naista kuin taloa, että onko tarpeelliset remontit tehty ja tuulet koetelleet perustuksia niin että voi laiskanpäiviä viettää hamaan tulevaisuuteen.. Vastaavasti nainen katsoo, että onko tässä se hölmö joka rakentaa ensi kesäksi omin käsin sen naisen unelmoiman nelikerroksisen hirsihuvilan.

Kiitos kommentistasi :)

Runon suhde todellisuuteen nyt on lähinnä vain viitteellinen, kuten allekirjoittaneenkin. Todellisuus on muutoinkin yliarvostettua. En ole mikään realisti siinä mielessä että kirjoittelisin runoa kuin päiväkirjaa. Hmm.. jotenkin aavistelin että tästä ei runojengi välttämättä tykkää.. kansan maku on aina arvaamaton, kuten vaaleissakin usein on huomattu.

Läheisyyskammo on voimassa toistaiseksi. Muunlaista runokieltä yritän puhua kuin ainaista lääppimistä ja lellittelyä. Ryhdyin lepertelylakkoon.

Kiitokset kommentista :)

Naurua ei tarvitse koskaan pyydellä anteeksi, niin vähän iloa on muuten maailmassa. Jos on jotain, mitä hermoni eivät kestä, niin remontteja, remppaamista, peruskorjausta, sisustamista, tuunaamista...

Naisella vaan on erikoinen vimma tähän kaikkeen.. halu nähdä omien kättensä jälki.. luoda jotain pysyvää, kuten keittiön uudet kaakelit. Ei minulla ole remonttia lähipiirissä, muuten vaan tuli mieleen tämäkin kysymys.

Sininen mekko, hurmaava huuli... nämä taas ovat sellaisia perusasioita joita elämässä pitää olla ihan mielekkyydenkin kannalta.

Kiitoksia kommentista :)