mitä ongelmia ja vaikeuksia teillä on ollut imetyksessä?
oisko niitä voinut jotenkin ennaltaehkäistä?
tosi moni tuttu on luovuttanut imetyksen suhteen, itse kuitenkin haluisin ihan hirveesti että se onnistuisi.
ja onko mitään muita vinkkejä millä saisi on homman sujumaan?
nyt rv 39. ja alkaa olot olemaan aika tukalat :)
oisko niitä voinut jotenkin ennaltaehkäistä?
tosi moni tuttu on luovuttanut imetyksen suhteen, itse kuitenkin haluisin ihan hirveesti että se onnistuisi.
ja onko mitään muita vinkkejä millä saisi on homman sujumaan?
nyt rv 39. ja alkaa olot olemaan aika tukalat :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä oli vaikeuksia siinä ettei vauva saanut kunnon otetta rinnasta ja ei jaksanut imeä joten jouduimme käyttämään rintakumia. vieläkään ei kyllä onnistu imettäminen ilman rintakumia. kokeiltu on monia kertoja, uskon silti että onnistuu vielä. Kärsivällisyyttä vaaditaan jollei heti ala sujumaan..
Hormoonit jyrää ihan hirveästi synnytyksen jälkeen ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä se imetys ei heti tunnu helpolta / saattaa sattua, välillä kovastikin / tunnet epätoivon tunteita.
Tärkeintä on, että otat rauhallisesti. Lähes kaikki ovat olleet siinä tilanteessa ja tunteneet ehkä itsensä aivan surkeiksi ja epäonnistuneiksi. Imetykseen ja sen onnistumiseen on ladattu niin paljon odotuksia, ja äiti itsekin tekee tahtomattaankin niin, että itku siitä saatta tulla. Se, että asia tuntuu epätoivoiselta ei tarkoita, etteikö se onnistuis ja lähtisi siitä rullaamaan.
Me annoimme lapselle lisämaitoa yli pahimman tilanteen -se oli meille paras ratkaisu, täsyimetykseen päästiin sitten muutaman viikon kuluttua. Käytin myös imetyskumia rinnan pään kipeydyttyä. Olkaa siis aviomia erilaisille apukeinoille, jos tilanne tulee, että niitä tarvitaan. Puhu miehesi kanssa jo etukäteen asiasta; siitä, että tarvitset hänen tukeaan ja kannustusta - se on tärkeää. Ja aina parempi, jos sinulla on ystävä /ystäviä, jotka itse ovat imettäneet lähimenneisyydessä, vertaistuen voimaa ei korvaa oikein mikään - tämän olen itse huomannut ja olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on tällainen henkilökohtainen "imetystuki" olemassa.
Tsemppiä teille,
hienosti se sujuu!
joo rintakumit oon hankkinut ja sähkäkäyttöisen rintapumpun..ajattelin et sillä helpompi pumppailla :)
miehelle kans sanunut et ei saa antaa mun luovuttaa, vaikka kuinka vaikeelta tuntuiskin.
onneks yks kaveri on kuka on saanut homman toimimaan, se lupaskin olla neuvomassa ja tukemassa jos tai kun hankalia paikkoja tulee :)
Omien kokemusten pohjalta ja muutenkin annan vähän vinkkiä...
Älä ota rintakumia käyttöön kuin vasta äärimmäisessä hädässä. Jos sairaalassa yrittävät sitä tyrkyttää, niin yritä sitkeästi ilman sitä. Jos ei millään meinaa imetys onnistua, sitten vasta kumi käyttöön. Rintakumien kanssa pelaaminen pidemmän päälle on tosi kurjaa ja vauva usein tottuu kumiin, eikä suostu imemään ilman sitä. Rintakumista vierottaminen on tosi raskasta puuhaa.
Vauvahan ei ime nänniä vaan koko rinnan päätä, joten nännin mataluudella ei ole väliä, kunhan vauva oppii oikean otteen.
Meillä oli ongelmia myös siinä, että vauva nukkui vaan rinnalla. Joka kerta nälissään alkoi syömään ja muutaman imaisun jälkeen alkoi nukkumaan. Laskin vauvan aina vaunuihin tai sänkyyn, josta hän heräsi taas vartin päästä nälissään ja sama toistui. Siinä ei auttanut mitkään poppaskonstit, joita yritin. Joidenkin kohdalla ne voi kyllä auttaa. Eli nukahtelevaa vauvaa voi kutitella poskesta ja leuvan alta, hieroa jalanpohjia, puhallella kevyesti kasvoille tai riisua vauva aina ennen imetystä. Meidän tyttö olisi varmaan nukkunut talvipakkasessakin ;)
Itselläni ei ollut myöskään mitkään meijerit, joten maitoa tuli melko niukasti. Varmasti johtui paljolti siitä, ettei vauva imenyt tarpeeksi. Yritin myös pumppailla, mutta en herunut pumpulle kovin hyvin ja pumppailulle ei ollut hirveästi aikaa.
Meillä vauva sai alusta lähtien lisämaitoa, joten senkin takia maidontulo hiipui koko ajan. Pari kuukautta jaksoin taistella osittaisimetyksellä ja pumppaamalla, mutta sitten luovutin, kun vauva kieltäytyi täysin rinnasta (oli tottunut pulloon) ja pumppaussaaliit alkoivat olla 20-30ml.
Oman mielenterveyteni kannalta tein oikean ratkaisun. En pystynyt nauttimaan vauvasta yhtään, kun vain ajattelin imetystä ja sitä kuinka tärkeää vauvalle äidinmaito on. Mies myös kovasti painosti minua imettämään ja syyllisti, eikä ymmärtänyt kuinka aloin olemaan väsynyt. Kannattaa siis sanoa miehelle, että kannustaa saa ja pitääkin, mutta painostaa ja syyllistää ei saa.
Imetys ei myöskään ole välttämättä mikään tunteita herättävä kokemus. Jotkut todella imetyksestä nauttivat, mutta joillekin imetystilanne voi olla vain vauvan ruokintaa. Toisille imetys voi tuntua täysin vastenmieliseltä. Miltä tahansa sinusta tuntuukin, on se hyväksyttävää.
Toivon sydämestäni, että imetys onnistuisi teillä ilman ongelmia! Muista myös, että mikäli imetys ei onnistu tai et halua imettää, et ole huono äiti! Äidinmaito on vauvalle parasta ravintoa, mutta korvikkeellakin vauva kasvaa ja kehittyy hyvin. Tätä yritän vieläkin itselleni takoa päähän :)