Mamma ja sen kissa
Hän kulki vanhassa aamutakkikulussaan pihan poikki jouluaatonaamuna, tervehti viirukasta kissaa, joka venyi laiskana liiterin seinustalla. Kissa tuskin piittasi muusta seikasta kuin mamman avittamasta, suuhun kävelevästä ateriastaan, olipa sitten joulu tai juhannus.
”Joulunajan retriitti” sanottiin lehti-ilmoituksessa. Hänen retriittinsä oli täällä, tumman metsän ja järven syleilyssä, eikä hän muualle osannut kaivata. Hän ei poistuisi mihinkään kotoaan, vaan istuisi mökissään kahdennenkymmenennen yksinäisen joulunsa. Hän katselisi kun päivä vaihtuisi siniseksi hetkeksi, sitten illaksi. Hän lämmittäisi mökin huolellisesti ja saunoisi illalla. Ehkä jopa pulahtaisi avantoon, jos järven ohut jääpeite olisi vielä illalla auki.
Aattopäivä vaihtui illaksi mamman vaatimattomia ruokia laittaessa ja maistellessa. Tunnelmallinen tuoksu täytti huoneen, kun hän toi sisään kuusenhavuja maljakkoon. Televisiota hän ei viitsinyt avata, hän kuunteli radiostaan joulukuunnelmaa. Jotakin hyräillen hän katseli ”Hyvä Paimen” -aiheista seinätauluaan.
Syvä rauha laskeutui hänen ylleen kuin lämpöinen viitta. Hän ajatteli onnellisena, että tämän suloisemmaksi ei ihmisen elämä voi tulla. Hänen tupaansa levisi ihmeellinen valo ja kirkkaus. Ulkona havisi uskomattoman kaunis satumaisema. Kissa retkotti uuninedusviltillään hipihiljaa, kaipaamatta mitään muuta sekään.
Lämpö uunissa haaleni hiljalleen. Jouluaamuna se oli jo kokonaan kylmennyt.
Noin kello 14.00 tulivat lähinaapurit jouluvierailulle piparkakkuineen. He soittivat paikalle ambulanssin, ja nuoret miehet lastasivat mamman paareilla kyytiin. Puupaa oli jo tarpeeton. Punainen auto kurvasi rauhallisesti ulos pihasta ja kohta se katosi näkyvistä maantien mutkan taakse.
Ai niin, se laiska, viirukas kissa sai uuden, hyvän kodin naapurista.
Hän kulki vanhassa aamutakkikulussaan pihan poikki jouluaatonaamuna, tervehti viirukasta kissaa, joka venyi laiskana liiterin seinustalla. Kissa tuskin piittasi muusta seikasta kuin mamman avittamasta, suuhun kävelevästä ateriastaan, olipa sitten joulu tai juhannus.
”Joulunajan retriitti” sanottiin lehti-ilmoituksessa. Hänen retriittinsä oli täällä, tumman metsän ja järven syleilyssä, eikä hän muualle osannut kaivata. Hän ei poistuisi mihinkään kotoaan, vaan istuisi mökissään kahdennenkymmenennen yksinäisen joulunsa. Hän katselisi kun päivä vaihtuisi siniseksi hetkeksi, sitten illaksi. Hän lämmittäisi mökin huolellisesti ja saunoisi illalla. Ehkä jopa pulahtaisi avantoon, jos järven ohut jääpeite olisi vielä illalla auki.
Aattopäivä vaihtui illaksi mamman vaatimattomia ruokia laittaessa ja maistellessa. Tunnelmallinen tuoksu täytti huoneen, kun hän toi sisään kuusenhavuja maljakkoon. Televisiota hän ei viitsinyt avata, hän kuunteli radiostaan joulukuunnelmaa. Jotakin hyräillen hän katseli ”Hyvä Paimen” -aiheista seinätauluaan.
Syvä rauha laskeutui hänen ylleen kuin lämpöinen viitta. Hän ajatteli onnellisena, että tämän suloisemmaksi ei ihmisen elämä voi tulla. Hänen tupaansa levisi ihmeellinen valo ja kirkkaus. Ulkona havisi uskomattoman kaunis satumaisema. Kissa retkotti uuninedusviltillään hipihiljaa, kaipaamatta mitään muuta sekään.
Lämpö uunissa haaleni hiljalleen. Jouluaamuna se oli jo kokonaan kylmennyt.
Noin kello 14.00 tulivat lähinaapurit jouluvierailulle piparkakkuineen. He soittivat paikalle ambulanssin, ja nuoret miehet lastasivat mamman paareilla kyytiin. Puupaa oli jo tarpeeton. Punainen auto kurvasi rauhallisesti ulos pihasta ja kohta se katosi näkyvistä maantien mutkan taakse.
Ai niin, se laiska, viirukas kissa sai uuden, hyvän kodin naapurista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista ja herkkää.