Poika nyt kakkosella. Diagnoosina ADHD. Poika on normaaliluokalla jossa 20 oppilasta. Vaikeudet matikassa. Lukee ja kirjoittaa sujuvasti, paitsi käsiala kehno. Kuitenkin psykologin testit viittasivat osittain dysfasian mahdollisuuteen, joten toukokuussa käymme foniatrilla asian tiimoilta. Alustavasti palaverissa opettajan, erityisopen ja psykologin kanssa päädyimme minun ehdotuksestani siihen että paras vaihtoehto olisi matikan mukauttaminen avustaja. Ja jos dysfasia todetaan, niin siirto dysfasialuokalle eri kouluun, jos siellä sitten tilaa vain löytyy.
Pojan opettaja soitti ja kutsui meidät palaveriin, jossa oli rehtori, kuraattori, erityisope ja psykiatri. Sanoi jo puhelimessa että hän tekee virkavirheen jos päästää pojan kolmoselle, eli jättää pojan luokalle.
Tänään sitten oltiin palaverissa, jossa rehtori tyrmäsi mukauttamisen mahdollisuuden, ei ole tässä kunnassa tapana. Perusteluina, että vaikuttaa myöhempään elämään kielteisesti esim. jatko-opiskelun jne suhteen, jää merkinnät kirjoihin.. mitä ikinä se tarkoittikin. Tai sitten mukauttaminen tehdään mutta sitä ei toteuteta kun ei ole resursseja. Rahasta johtuvat resurssipulat suomeksi sanottuna.
Tyrmäsin vaihtoehtona sen, että poika jäisi luokalle. Pojan ongelmat kun ei ole väliaikaisia eivätkä poistu kakkosen kertaamisella. Luokanopettaja sanoi ihan suoraan että on mennyt kuppi nurin pojan kanssa joka jumittuu eikä osaa siirtyä asiasta toiseen ja se on pahentunut nyt keväällä, että hän on itsekin sitä mieltä että tämä on ongelman siirtämistä seuraavalle opettajalle. Keskeytin heti, ja sanoin että puhutaanko me nyt täällä opettajan ongelman helpottamisesta vai lapsen. Sain todella erityisopettajalta ja psykiatrilta tukea. Olen siitä tosi onnellinen. Rehtorin ja kuraattorinkin sain hyvin perustelemalla puolelleni.
Foniatrin lausunto, eli mahdollinen dysfasia ratkaisee hyvin pitkälti miten jatkossa. Mutta selväksi tein, että kakkosen tuplaaminen ilman mitään muuta tukitoimia ei ole se ratkaisu, vaan ongelman siirtämistä eteenpäin. Kaikki muu jäi vielä auki.
Kaipaisin kokemuksianne kipeästi. Varsinkin siitä, miten yhden aineen mukauttaminen normiluokalla on toteutettu. Ja muutenkin.
Väsyttää tämä ainainen taistelu :frusty:
Pojan opettaja soitti ja kutsui meidät palaveriin, jossa oli rehtori, kuraattori, erityisope ja psykiatri. Sanoi jo puhelimessa että hän tekee virkavirheen jos päästää pojan kolmoselle, eli jättää pojan luokalle.
Tänään sitten oltiin palaverissa, jossa rehtori tyrmäsi mukauttamisen mahdollisuuden, ei ole tässä kunnassa tapana. Perusteluina, että vaikuttaa myöhempään elämään kielteisesti esim. jatko-opiskelun jne suhteen, jää merkinnät kirjoihin.. mitä ikinä se tarkoittikin. Tai sitten mukauttaminen tehdään mutta sitä ei toteuteta kun ei ole resursseja. Rahasta johtuvat resurssipulat suomeksi sanottuna.
Tyrmäsin vaihtoehtona sen, että poika jäisi luokalle. Pojan ongelmat kun ei ole väliaikaisia eivätkä poistu kakkosen kertaamisella. Luokanopettaja sanoi ihan suoraan että on mennyt kuppi nurin pojan kanssa joka jumittuu eikä osaa siirtyä asiasta toiseen ja se on pahentunut nyt keväällä, että hän on itsekin sitä mieltä että tämä on ongelman siirtämistä seuraavalle opettajalle. Keskeytin heti, ja sanoin että puhutaanko me nyt täällä opettajan ongelman helpottamisesta vai lapsen. Sain todella erityisopettajalta ja psykiatrilta tukea. Olen siitä tosi onnellinen. Rehtorin ja kuraattorinkin sain hyvin perustelemalla puolelleni.
Foniatrin lausunto, eli mahdollinen dysfasia ratkaisee hyvin pitkälti miten jatkossa. Mutta selväksi tein, että kakkosen tuplaaminen ilman mitään muuta tukitoimia ei ole se ratkaisu, vaan ongelman siirtämistä eteenpäin. Kaikki muu jäi vielä auki.
Kaipaisin kokemuksianne kipeästi. Varsinkin siitä, miten yhden aineen mukauttaminen normiluokalla on toteutettu. Ja muutenkin.
Väsyttää tämä ainainen taistelu :frusty:
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.