Karjan kasvattaminen on kovaa hommaa. Ja tilipäivät on harvassa ts. pitkällä juoksulla. Mutta minkäs teet, yritettävä on. Onneksi on omaa viljaa ja heinää. Mutta pitää olla nappularehua ja kivennäistä lisäksi. Tässä katselin ikivanhoja kuitteja, markka ajalta, niin voi tavaton, olen saanut Pouttu oy:ltä sonnista 38 mk/kg .Ja meijeri maksoi maidosta jossain välissä 2,45mk /L . Kaiken kukkuraksi bensalitra oli 1,50mk nyt jos nuo hinnukat euroiksi muuttaa, niin kyllä olisi ihan hyvät oltavat. Saisi asiansa ajallaan hoidetuksi.Ennen oli ennen ja nyt on nyt, ymmärrän, mutta saa kai sitä haikailla menneitä? Pyytäisinkin teiltä muistoja menneistä ajoista maaseudulla. Ajoista, jolloin tv;ssä oli vaan 2 kanavaa, eikä tietokoneita oltu keksitty, niin eikä kännyköitä( miten ilman niitä on pärjätty???) Oli pommac limsaa, tag pyykkipulveria, santos ja rosita kaffia. Mitä vielä?
Kovvoo hommoo
hommoo kovvooo
17822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suoniityllä,Ja isäntä ahisteli piikatyttösiä.Eipä ole ikävä niitä aikoja.Suolasärkiä,ruispuuroa palkkana.
olihan vanhoissa ajoissa monta ihhanaa muistelota. Oli kojac, highsapparal, ivanhoe, cannon, dallas,dynastia, ah kyllä enne kelpas kattella televisiota.Ja moni muu lisäx. Oli vapaus tuottaa ja niiinerelleeeen. Ei kukaan puhunu eeeuusta.Oli vaan nuorenviljelijän tuki. Ja kadon käydessä katotuki. Kyllä minäki hailailen vanhoja aikoja. Tännään ostetaan, halvan maukasta lakritsaa....Aina kun mä maitoa juon mä muistan sut ja hetken tuon, sanoin sulle terve vaan, panet maitoa tulemaan...................................
Paljon on ajat muuttuneet pienellä aikaa.Meillä oli 6 henkinen perhe 80-luvulla, 12 lehmää ja kannukone.Heinää tehtiin pikkupaaleihin ja aiv-rehua silppurilla aumaan.Olin tuolloin n10 vuotias.Me kaikki elettiin sillä, mitä 12 lehmää tuotti ja oltiin kylän isompia karjoja.Kujan päässä oli vielä maitolaituri, mistä maito-auto otti naapureiden tonkkamaidot kyytiin.Meillä oli tilatankki, joka tuntui lapsesta hienolta.Maitoauto pudotti joppia tonkkaan vasikoille ja porsaille, nyt se sama myydään vaaleansinisissä purkeissa hyvään hintaan kaupan hyllyllä.Maitoautosta sai myös kannuun paksua piimää, mikä oli erityisen hyvää.Leveästi ei eletty, mutta kaikilla oli vaatteet päällä ja ruokaa riittävästi.Naapurissa oli 2 lehmää ja nuortakarjaa muutama pää.Muistan, miten kävin riukuaidalla kiikkumassa ja katselemassa, miten naapuri lypsi pellolla lehmät käsin ja maitorattailla toi tonkan pihakaivoon jäähtymaan ketjun varassa.
Eu on tehnyt tehtävänsä.Pienet tilat eivät kannata.Meiltäkin lähti lypsylehmät 2v sitten.Muilla ei meidän kylällä enää eläimiä ole.Palkkatyöni ohella kuitenkin haluan elää maanläheisesti ja päätin jatkaa kotitilaani.Hirvittävä paperisota, sitoutuminen erinäisiin ehtoihin jne jne...Emolehmät kuitenkin käyskentelevät pelloilla, työtä riittää palkkatyön ohella.Haaveena on vain, että vielä joskus koittaisi aika, että eläisin 25 emolehmällä,niin voisin jättää palkkatyön.Maanviljely on elämäntapa, enkä halua siitä luopua, jos sitten ei tule siihenkin direktiivejä....
Itsekin muistelen monasti aikoja entisiä, kävin maanviljelyskoulua 70-luvun puolessa välin ja kyllä se maailma oli kovin erilainen silloin. Meillekin kotiin oli juuri ostettu uusi Welgerin pikkupaalain, kannukoneella Lacta muuten merkiltään, sillä lypsettiin, 8 lehmää oli ja peltoa joku 15hehtaaria, sikojakin oli ja jokunen kanakin kotitarpeiksi. Varsta oli niittosilppuri ja sillä tehtiin rehua aumaan. Viljat puitiin pienellä Massey-Fergusonilla ja kuivattiin sellaisella lavakuivurilla.
Melkein kaikilla oli täällä kylällä samanlaiset tilat, jokunen lehmä enempi taikka vähempi. Hyvin tultiin toimeen, lapset kävi koulua, kaikilla kunnon vaatteet ja kengät. Nuorten sävellahjaa kuunneltiin lauantaina ja lavatansseissa käytiin, talvella nuorisoseurantalolla ja urheilutalolla. Iltaisin kuunneltiin radiosta "luksempuria", Remu ja Hurriganes voitti yhtenä iltana siellä Get oonillaan... Monet katseli vielä mustavalkoista telkkaria ja vaan kaksi kanavaa näkyi, oli Bonanza, Goldiz, Cannon, Naapurilähiö ja Toivotaan toivotaan, niin ja tietysti Spede.
Sokerijuurikasta viljeltiin monessa paikassa, itsekin ajoin sitä rautatieasemalle traktorilla ja naapurin mies viljeli perunaa, ajeli sitä pienellä massikallaan myös rautatieasemalle. Nykyään moinen ihan naurattaa, jotkut ajoivat itse dextalla juurikkaita ihan tehtaalle Turenkiin. Kävin kyllä tehtaalla muuten ja hienolta vaikutti. Rukiista sai kunnon hinnan silloin, nykyään ei saa edes rekallisesta samaa, mitä silloin sai pelkästä traktorikuormasta. Uuden puimurin sai ostettua, kun myi 22 hehtaarin viljat, tänään tuo ihan naurattaa. Naapuri oikein repäisi ja osti yli 100 hevosvoiman traktorin ford 7000 ja sitä kylällä kauhisteltiin, että liian suuri, ei ole mitenkään taloudellinen. Meille ostettiin uusi peräkärry Tuhti 7tn ja sitäkin kauhisteltiin, että on se suuri... Kaveri rakensi kuivurin ja 70 hehtolitraa oli tilavuus, liian suuri oli silloin monen mielestä, ei ole taloudellinen noin suuri. Niin ne ajat muuttuu!!
Tjoah. Telkkari oli aniharvalla, puhelin ehkä yhdellä koko kylässä. Sähköt oli jo useimmilla. Autoja oli vähän ja traktoreita alkoi juuri ilmaantua, niin ettei hevosella enää tarvinnut kyntää, vaan saattoi palkata traktorin. Oli paljon perinnerakennuksia - harmaata hirsiseinää, pärekattoja ja maalatuista taloista aika moni oli sininen. Karjarakennukset olivat ihan eri näköisiä kuin sittemmin. Suuria, mutta kovin toisenlaisia kuin sitten piti rakentaa. Meijeri alkoi juuri ostaa maitoa ja sitä oli vaikea saada riittämään meijeriin laitettavaksi, kun karja oli sellaista että lypsi vain sen verran kuin kotona tarvittiin. Joka toinen päivä pienellä pänikällä laitettiin muutamasta lehmästä maitoa meijeriin. Meijerin ehtoihin kuului että piti rakentaa uudet läävät (siis navetat), Ne olivat kalliit ja karjanhoito niissä oli toisella tavalla työlästä kuin entisissä, mutta olipahan meijerin ehtojen mukaista. Rupesihan siitä maidosta saamaan rahaakin. Oli hevosia, sikoja, lampaita sekä kirjavia tai valkeita kanoja. Koiria ei ollut juuri missään.
Kylässä oli pari yhteistä puimakonetta, joita kuljetettiin talosta taloon ja puitiin talkoilla kaikki viljat parissa päivässä. Jotkut puivat rukiinsa riihessä, kun sai muka paremman makuista leipää. Ruis kasvoi miestä korkeammaksi ja se piti leikata sirpillä, kun ei seudun ainut puimuri osannut sellaista viljaa puida. Meni jyvät pahnan mukana takaisin peltoon. Kaikki pellot ja niityt olivat vielä auki ja vain pari perhettä oli muuttanut kaupunkiin. Myytiin hepo ja ostettiin raktori - harmaa Verkku ensi alkuun sitten jo siirryttiin Valmetti-linjalle.
Kellä oli telkkari, se näytti vain yhtä kanavaa, ja itärinteillä asujille kuulemma himmeästi Venäjän ohjelmaa, kakkos-TV:lle piti jo ostaa oma antenni. Tavallisesta vanhasta radiostakin kuului vain yksi suomenkielinen kanava - yleisohjelma, mutta kylläkin muutama venäjänkielinen prakramma. Komeasti siellä soittivat ja lauloivat. Suomen radiosta tuli Metsäradio ja Lauantain toivotut levyt. Aika paljon laulettiin itse. Tansseissa ruvettiin käymään kun ikää riitti, kesällä lavalla ja talvella talolla. Viikolla väliin pidettiin laulutanssit omassa kylässä, milloin semoinen päähän pälkähti. Telkkareita ei ollut ostettu, vaikka olihan niiät jo llut olemassa hyvän aikaa. Illat vietettiin yhdessä, jos ei ollut erityistä työtä: juteltiin, pelattiin korttia, tai pelattiin jääkiekkoa, potkupalloa tms., leikittiin, laulettiin ja väliin tanssittiin. Telkkarien hankkiminen sitten rupesi muuttamaan tapoja.
Järvien rannat olivat ensin ihan tyhjät ja vapaat, ei niin yhden yhtykäistä saunaakaan siellä ollut. Mitä nyt jokunen venekoppoli nökötti. Sitten kaupunkilaissukulaiset kiinnostuivat perinnönjaoissa rantahuvilatonteista ja tuntemattomatkin virka- ja paperimiehet rupesivat niitä ostelemaan. Muutamassa vuodessa melkein kaikki rannat olikin mökitetty. Samaan aikaan tosin alkoi soiden ojitus, joten vesi sameni parissa kesässä, eikä ole vieläkään selvennyt. Nyt alkoi kylään ilmaantua tiilikuorisia lättäkattoisia, hämäriä parakkeja taloiksi, sekä autoja, traktoreita ja ja työkoneita, kuten niittosilppureita ja viimein ensimmäinen leikkuupuimurikin. Metsässä lauloivat moottorisahat ja ärisivät traktorit, erilaiset Valmetit ja Massikat ja vielä jokunen heponenkin.
Vanhat eukot ja ukot kävivät ahkerasti kalassa. Koko sulan veden aika syötiinkin melkein pelkkää kalaruokaa, sekä perunaa ja maitokaalia ja sun muuta semmoista. Talvella oli ensi alkuun myös kotona teurastettua lihaa, mutta sellainen homma kyllä loppui pian erinäisiin lakeihin ja asetuksiin. Kun ei ylimääräistä enää saanut myydä kaupungin kauppoihin ja loppui kotiteurastus siihenkin, että kaupasta ja kauppa-autosta pystyi ostamaan tuoretta lihaa. Leipä ja rieska ja vehnänen paistettiin aina kotona ja omista jauhoista, kaupasta ostettiin tuskin koskaan. Aika usein ei ollut pöydässä ja ruassa muuta ostotarviketta kuin suolaa ja pippuria. Viljoista viljeltiin itse vielä ruista, vehnää, ohraa ja kauraa, herneetkin oli omakasvatteisia ja papua piti kanssa olla. Omaa siementä pyrittiin pitämään vähän kaikesta, mutta ainakin rukiista ja pavusta. Ohra oli Pirkka-ohraa ja vehnä Tähteä. Kaura oli vähän sekalaista, mutta enimmäkseen Pendekiä.
Nyt on moni asia toisin. Nyt ei ole karjaa kellään ja useimpien pelloilla ja niituilla kasvaa koivikko.
vanhoja aikoja...meillä oli maasey harris, muistaakseni. Koneita vähän, aina lainattiin muilta ja isä maksoi työllä lainansa naapureihin. Ja työ apu olikin tarpeen heinäntekoaikoina. Minäki pikku nassikka olin seivästämässä. Keskiviikkosin? kokoonnuttiin naapuriin, kun tv:stä tuli peyton place. Meillekki ostettiin tv. Mustavalkonen, mutta ei haitannut. Katottiin rin tin tin ja lassieta. Niksulaa ja pätkistä. Kerran tuli kauhuohjelma, keminmaan kirkkoherrasta joka on muumioitunut. Katoin sen ja seuraavan yön hyperventiloin. Vieläki puistattaa.Myöhemmin tuli yöjuttu, seki pakko kattoo.Juotiin viri kaakaota, vieläki muistan mainoksen;viri viri viri viri kaakao....Ja kevital tuo pirteyttä, kevital tuo terveyttä hedelmälle maistuva, tarmoa antava kevitalll....eli mainokset olivat silloin lapsellisen naiveja.Heikki Kahila ja Teija Sopanen olivat kuin jumalia, keiden sanaan luotettiin. Ensimmäinen kylän yhteinen puimuri oli keltainen, hytitön sampo.Siinä piti olla mies sivulla karvasäkkejä vaihtamassa. Äidiltä vaati paljon vaivaa pitää meidät penskat kunnossa.Itse teki vaatteet ja joululahjatkin, joita silloin en arvostanut. Kengät siirtyivät aina isoimmilta pienimmille.Ja sukset.Äiti teki hyvää ruokaa, kuin tyhjästä. Meillä ei ollut sähköhellaa, jääkaappia, pakastinta, vatkaajaa, imuria. Kaasuhella oli ja puuliesi.Kamareissa kakluuni,porinmatti ja myöhemmin öljylämmitin,joka meinas tuulisella säällä väkisten syttyä palamaan isolla liekillä, sitä penskana aina pelättiin, varsinkin jos ei vanhemmat olleet kotisalla.Meillä oli 4 lehmää, kanoja, kissoja ja koira suomen pystykorvanarttu. Silloin ei koirien tarvinnut olla kiinni, niin voitte ajatella mikä kollien kuoro ja päivien piiritys, jos nartulla oli killa-aika. No, tässähän ihan alkaa heltyä,kun niitä aikoja muistelen.
viimekuussa tilitys plus pohjoinen tuki yht 50,22 snt/l c2p.
aika kultaa muistot ...muka kaikki oli ennen paremmin
Ohran hinta 80 € tonni, jos interventio ala vetää
Oikein nostalginen olo tuli. Olihan se sellaista puutteenalaista välillä mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin saatiin. Meillä 4 kakaraa, joka oli todella vähän, kun monissa perheissä tuolla 60-luvulla oli 7-8 lasta. Ja eip'ä sitä nykyajan penskat tiedä, kun oli sellainenkin kuin oppikouluun pyrkiminen ja sinne sitten 11 vuotiaina piti mennä toiseen kuntaan linja-autolla ja mitään opastusta ei todella ollut! Kyseessä oli yksityinen oppikoulu, josta seurasi se, että vanhempien piti maksaa kaikki: matkat, kirjat, ruoka ja vielä oli lukukausimaksu, joka oli vanhemmille todella kova menoerä. Mutta niin vain halusivat lastensa saavan parempaa kuin itsellä oli. Kiitos heille! Ihana muisto oli myös se, kuinka rakennettiin uusi talo, jossa oli keskuslämmitys, vesijohto ja suihku ja sisävessakin vielä. Muutos vanhaan jääkylmään vailla mukavuuksia olevaan taloon oli todella suuri. Todella suuren kehittymisen aikaa olivat nuo vuosikymmenet:)
Joo, oli ne melkotoisenlaisia aikoja kuin nykyiset. Missä oli syrjemmässä silloin kylä on nyt ehkä yksi talo (EU-farmi) ja jokunen duunarin mökki ja muutama eläkeläisen tölli ja sitten on pusikkoa tai jo korkea koivikko. Karhuja ja susia on kuin ennen muinoin. Lapsia ei juuri synny, koulut on lakkautettu, joten eipä tule harvoille ipanoille kavereita. Työ on vaihtunut istumatyöksi niin pellolla kuin metässäkin. Ihmisiä ei näy ulkona juuri koskaan, kun nistutaan joko tuvassa tai ratissa. Sanoisinpa että olivat suuren muutoksen aikaa nuo vuosikymmenet. Kehitys vei yksiä asiaoita yhteen suuntaan ja toisia toiseen suuntaan eikä kaikki suunnat ollu hyviä. Onneksi taajamien lähellä on vielä melko normaalia elämää.
on mulla, meille ei tullut vesi edes tupaan, se piti hakea kaivolta. Talvisin oli yöllä niin kylmä, että se vesiämpäri jäätyi yöllä tuvassa. Meillä oli kai puuhella ja kakluuni lämmitys.Oli leivinuunikin, muttei voinut lämmittää sitä koska savuhormi oli halkeilla. Sadesäällä vesi tuli vintinhuoneeseen huopakatosta läpi. Me, muksut juoksutettiin vesiämpäreitä alle....miksei isä korjannut ikinä kattoa? Sähkö tuli taloon, oli sähkövalot, radio, tv ei juuri muuta sähkövempainta. Vessa oli navetan yhteydessä, kyllä oli tympiää lähteä paskalle 30 asteen pakkasessa. Navetan yhteydessä oli sauna, se oli kiva. Pumeässä, illoin oli jännää leikkiä naapurin muksujen kanssa. Harrastimme myös sellaista, kyseenalaista juttua, kuin toisten ikkunoista kurkistelua. Joskus jäimme kiinni, ei muutakuin jalat alle. Sunnuntaiaamuin pakotettiin pyhäkouluun ja saimme keräystauluun aina yhden lammastarran. Pitkälle omavaraisia olimme.Harvoin pääsin isän mukaan kauppaan, jos pääsin ei automaattisesti saanut karkkia. Isä oli se joka kävi kaupassa. Äidillä ei ollut ajokorttia.Myöhemmin kylällämme alkoi kauppaautot kulkea ja silloin opettelin itse ostoksilla käymisen.Ihailimme kylämme isoja tyttöjä, jotka kävivät lauantaisin tansseissa ja tälläsivät monta tuntia itseään. Jouko ja Kosti- Tapani Kansa- Markku Aro ja Katrihelena näitä kuunneltiin radion rinnakkaiskanavalta.Ulkolaista musikkiakin tuli, muttemme kielitaidottomina ymmärtäneet. Muuten radioohjelmat päättyivät aina kl.24:00 maamme lauluun. Joulu oli juhlaa, todella. Meillä oli ruokaa, lahjoja ja kuusessa paloivat oikeat kynttelit, huh huh, miten ne uskalsivat polttaa niitä?? Jos jossain naapurissa oli jotain poikkeavaa, oli koko kylä paikalla pällistelemässä. Esim.uusi kone tai outoja vieraita.Mustalaiset kun tulivat hevosillaan, silloin oli säpinää. Niitä aina oikein odotettiin.Ja me leikimme näiden outojen tummien lasten kanssa, heiltä opimme monta jekkua ja kikkaa. Missähän ovat tänään, gunnari ja tamara? Ja heidän pikkuvelivauvansa Allan.Heidän kanssaan söimme litran jäätelöä jota naapurin isä oli ostanut. Kyllä ne oli aikoja.
muistoja mullakin, lapsuudestani. Meilläki oli maatila, eläimineen. Äiti hoiti karjaa, isä oli aina joko metsätöissä tai ojalinjoilla tai rakennusprojekteissa.Meillä oli aika köyhää, ainakin sellainen muisto on jääny. Me ei saatu leluja, vaatteita,lomamatkoja. Tosi harvoin, vain joululahjaksi. Yhden kerran kävimme ruottissa, sukulaisilla tukholmassa.Se oli niin vaikuttava kokemus, että muistan yhä.Olen omille pennuille kertonut, kun mankuvat milloin mitäki, että toista oli silloin kun itse olin lapsi.Mutta jotain oli silloin semmoista, mitä en enää maalla havaitse. Se on aikaa ja toisista välittäminen. Aitoa tunnetta, oli sitte hyvää tai pahaa. Nyt ei kukaan kyläile eikä päivisin rupattele, kesken kylvötöitten esimerkiksi. Mustalaisista tuli mieleen monta hauskaa juttua, sillä meidänkin kylälle niitä aina kesäisin näkyi.Meidän vanhemmat ei antaneet yösijaa, mutta naapurin saunassa nukkuvat. Siihen aikaan kylällä oli paljon lapsia ja lemmikkieläimiä. Me lapset leikittiin paljon ulkona, pääasiassa. Kesällä varsinkin niin että aurinko päivetti pään ja käsivarret, että saunassa oli nähtävissä selvät paidan rajat.Äiti pesi rivakoin ottein tukkamme, auts..mutta saunan jälkeen saatiin limskaa.Hartwallin appelsiinia,päärynää ja rallya. Se oli parasta, se rally, kuka muistaa? Meidän eka traktori oli ns.kultamaha.harmaaverku.Aikuisten polkupyörällä jokainen opetteli, polvet ruvella, ajamaan. Ei ollut apurattaita.Oishan noita muistoja vaik kuin...joku toinen saa jatkaa.
tuli tuosta mustalaisista mileen, että silloin he todella kiersivät. 'Ei ollut vakinaista asuinpaikkaa. Ne tulivat kolmella kiesillä isoja perhekuntia. Niitä kurkittiin, kun olivat niin eksoottisia. Meillä annettiin niille aina jotain. Eipäse silloin tullut mieleen, mieten raskasta mahtoi olla tienpäällä. Muutenkin oli enne kaikenlaisia kulkukauppiaita, jotka tarvitsivat yösijaa ja se heille annettiiin itsestään selvästi. Ovethan olivat maalla aina auki yötä päivää. Jos oltiin poi´s, laitettiin luuta ovelle merkiksi, että nyt ei kannata poiketa. Mitenkähän nyt onnistuisi?
Pikkusiskon likottaminen oli myös itsestäänselvyys. Vaikka itsellä ei ollut ikää vielä kuin viisi vuotta, uskottiin vauva hoitoon... Välillä kävi jotain muttei ihmeempiä haavereitä sentään tapahtunut. Vanhemmille ei sanottu vastaan tai tuli tukkapöllyä. isä ei napsinut muttä äiti kylläkin. Itse en hyväksy mitään ruumiillista kuritusta mutta välillä tulee mieleen, ett¨ä jotain olisi noille kurittomille ollut tehtävä kotonaan?
kun luin tuottajattaren tekstiä, muistuipa heti mieleen miten herkästi lapsena piestiin ja tukistettiin. Jos vahingossa pudotti tai muuten rikkoutui joku, vaikka nyt lasinen kulho, niin eikös isä ottanut remmin ja paljaalle perseelle veti, ettei seuraavanakaan päivänä pystynyt istumaan. Ei siitä mitään traumoja jäänyt, se oli yleinen tapa joka torpassa.Silloin ei uskallettu sanoa vanhemmille vastaan, eikä varsinkaan haistattaa.Lelut me tehtiin naapurin pojan kanssa ihan ihte.Puisia rekkoja ja kenkäpahvilaatikosta laivoja.Ja tosijaan ulkona aina leikittiin. Jos meni tupahan niin kyllä vanhemmat aina josain vaiheesa sanoi, menkäähän nyt ulos leikkimään.Ja me mentiin ja salaa kuunneltiin mitä likat touhuaa. Vähän isompina kiusattiin likkoja ja ne oli muka vihaisia, vaikka ne tykkäs siittä että me kiusoiteltiin, semmoista viatonta kaikki. Kun yläkouluun mentiin, alako maailma, mielestäni muuttua huimasti.Siellä oli kirjoituskoneet ja oli hienoa kirjoittaa koneella.Opettaja näytti kerran kuvan tietokoneesta, joka oli yhden huoneen kokoinen ja sanoi, kenties tulevaisuudessa jokaisen kotoa löytyy tällainen pienempi versio.Kaikki nauroimme, mitä sillä tekee? Sitten alettiin mainostaa beta ja vhsvideoita.Oli tosi hienoa, jos jollain oli langallinen kaukosäädin.Ja muistan myös meidän ensimmäisen kännykän: ericssonin kannettava laukku, jossa ei virta kauan pysynyt. Se oli isän metsäkoneeseensa ostama, siihen ei muut saaneet koskea.ja loppu onkin jo tätä päivää...jatkakoon joku toinen. On muuten mielen kiintoista lukea nämä kaikki kirjoitukset, menneistä ajoista.
Uimassa käytiin naapurin 4-8v neljän muksun kanssa, parhaimmillaan useita kertoja päivässä. Kilometri metsäpolkua, sitten metsäjärvi. Kukaan ei aluksi osannut uida, mutta sitten vanhimmasta päästä opittiin yksi kerrallaan. Aikuisia ei ollut mukana koskaan!
Kynnettiin harmaalla pikkuferkulla kymmenvuotiaana. Usein joku samanikäinen istui lokasuojalla kyydissä, eikä kukaan koskaan pudonnut.
Linnunpesillä käytiin joka kevät. Usein ohut latva huojui jo uhkaavasti, mutta sieltäkään ei pudottu.
Rakennusaikana katoilla oltiin mukana aina.
Nurmikkoa kulotettiin keväisin pihassa ja pellolla. Joskus piti kiirettä sammutella laajenevaa paloa, mutta palokuntaa, tai aikuisia ei tarvittu koskaan. Oli tilanneälyä?
Moottorisahalla, 10 kg, sai sahata kokeeksi koulun pihalla isoa kaadettua kuusta 13 vuotiaat.
Myöhemmin mopolla ajettiin tietysti ilman kypärää, autolla ilman
turvavyötä.
Sellaista oli normaali elämä silloin. Nyt tuo kaikki on kiellettyä.
Ehkä riskien määrä on vakio. Nyt elämää tuhoaa sellaiset asiat, joista silloin ei tiedetty mitään.
Sitten kun laitoin ison pässin teuraaksi sain siitä noin 1700mk/280€,,nykyään tuollaisesta pässistä saa noin 20-40€.
Noista maataloustuotteiden hinnoista tulee mieleen, kuinka miehen kotona myytiin aikanaan vasikka, jotta ostettiin talon emännälle kultainen kello, jossa siis ra´nnekin kultaa, myytiin vain vasikka ja sillä saatiin rahaa. Se kello on minulla vieläkin ja toimiva ja hyvä ja kaunis. Saisiko tänäpäivänä vasikalla oikein mitään kunnon kelloa. Ehkä "Rantarolex"?
Hauska todella lukea noita ihmistten muistoja. Jotenkin on ajatellut, että vain itse on kokenut kaikkea mutta niiin monella muullakin on samanlaisia kokemuksia. Yhteistä kaikille tuntuu olevan, että lapsia oli kaikkialla ja kavereita riitti ja sekin, että vanhemmat eivät liiemmin joutaneet passailemaan lapsiaan. Ne siinä kasvoivat sivussa ja oppivat työnteon. No, yksi työ minulla on jota en kaipaa: siis tuo sokerijuurikkaan harvennus, jota piisasi koko alkukesän. Kaikissa taloissa sitä viljeltiin ja saatiin sitten ne melassit ja leikkeet ja sokerisäkkkin. Herkkuja syötiin vain juhlapäivinä, ei niin kuin nyt joka päivä.