Sain tämän kirjan lahjaksi noin vuosi sitten. Koin kirjan luettuani hieman epäilystä, mutta tein kuten kirjassa neuvotaan ja opetin miestänikin noudattamaan niitä.
Viime keväänä alkoi vanhimman poikani korvatulehduskierre joka vei meiltä yöunet ja meinasi viedä hermotkin. Kirjan opit eivät tällaisessa tilanteessa toimineet lainkaan ja oikein otti pattiin että tällaisia yleistyksiä olen ammentanut ns. kasvatusoppaasta omaan elämääni ja laittanut terveen järjen jonnekin ja siitä sitten vielä väsyneenä ahdistuin aiheesta.Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi noihin aikoihin että kuule, ota nyt vähän rennommin ja pistä lapset vaikka mummolaan viikonlopuksi että saat univelkaasi hoidettua. Hyvä neuvo. :)
Mutta nyt oli mukavaa saada omille käsityksilleen hieman tukea kirja-arvostelijan kommentista. Minusta kirjassa oli juuri nuo kriitikon kirjoittamat epäkohdat jotka eivät aina arjessa toimi.
Ja kyllähän ne rutiinit muodostuvat jokaisen perheen arkeen ilman opuksiakin! Ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat ym. arkirutiinit ja ne rytmittävät päivää luonnollisesti, ei niillä ole mielestäni varsinaista painoarvoa opukseen saakka eikä kukaan vanhempi ole sen huonompi jos ei kellon kanssa näitä toteuta. Arkirutiinit toki auttava kun on kolme pientä lasta talossa, mutta joskus ei vaan asiat mene kellonlyömällä ajalla millään eikä tarvitsekaan.
Muuten, olen ympärilläni havainnut, että ne perheet joissa noudatetaan pilkuntarkkoja rutiineja eivät voi tehdä mitään poikkeavaa ja jos tekevät niin lapset eivät sopeudukaan vaan ovat hankalia poikkeamista. Esim. ystäväni ei voi viedä lapsia edes mummolaan yökylään kun "rutiinit menevät sekaisin". Ettei olisi syy siinä että eivät ole joutuneet joustamaan ja toimimaan joskus eri tavoin?
Mitäs muilla mielessä aiheesta? Onko joku lukenut kirjan ja jos on niin mitä ajatuksia herättää?
Viime keväänä alkoi vanhimman poikani korvatulehduskierre joka vei meiltä yöunet ja meinasi viedä hermotkin. Kirjan opit eivät tällaisessa tilanteessa toimineet lainkaan ja oikein otti pattiin että tällaisia yleistyksiä olen ammentanut ns. kasvatusoppaasta omaan elämääni ja laittanut terveen järjen jonnekin ja siitä sitten vielä väsyneenä ahdistuin aiheesta.Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi noihin aikoihin että kuule, ota nyt vähän rennommin ja pistä lapset vaikka mummolaan viikonlopuksi että saat univelkaasi hoidettua. Hyvä neuvo. :)
Mutta nyt oli mukavaa saada omille käsityksilleen hieman tukea kirja-arvostelijan kommentista. Minusta kirjassa oli juuri nuo kriitikon kirjoittamat epäkohdat jotka eivät aina arjessa toimi.
Ja kyllähän ne rutiinit muodostuvat jokaisen perheen arkeen ilman opuksiakin! Ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat ym. arkirutiinit ja ne rytmittävät päivää luonnollisesti, ei niillä ole mielestäni varsinaista painoarvoa opukseen saakka eikä kukaan vanhempi ole sen huonompi jos ei kellon kanssa näitä toteuta. Arkirutiinit toki auttava kun on kolme pientä lasta talossa, mutta joskus ei vaan asiat mene kellonlyömällä ajalla millään eikä tarvitsekaan.
Muuten, olen ympärilläni havainnut, että ne perheet joissa noudatetaan pilkuntarkkoja rutiineja eivät voi tehdä mitään poikkeavaa ja jos tekevät niin lapset eivät sopeudukaan vaan ovat hankalia poikkeamista. Esim. ystäväni ei voi viedä lapsia edes mummolaan yökylään kun "rutiinit menevät sekaisin". Ettei olisi syy siinä että eivät ole joutuneet joustamaan ja toimimaan joskus eri tavoin?
Mitäs muilla mielessä aiheesta? Onko joku lukenut kirjan ja jos on niin mitä ajatuksia herättää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis tässä kyseinen kirja arvostelu:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pelottavan vankkumatonta rutiiniuskoa/HS20080811SI1TL02uxd
Olen lukenut kirjan ja kyllä välillä nauratti Tuuli-tädin ohjeet. Ovatkohan samalta vuosikymmeneltä kuin mitä äitini kertoi saaneensa neuvolasta 50-luvulla. Äitini sai esikoisen ja hänelle neuvolan täti sanoi että klo silloin ja silloin syötetään, oikein kerrottiin ruoka-ajat ja kiellettiin syöttämästä muulloin. Lapsi huusi nälissään ja ensimmäisen päivän äiti teki kuten neuvolan täti neuvoi, ja sen jälkeen terve järki voitti ja lapsi sai syödä silloin kun sillä oli nälkä. Tämä vähän naurattaa nyt mutta ihan oikeesti näin on neuvottu joskus. Eikä silloin saanut yöllä syöttää. Äiti on onneksi viisas nainen vaikka varmaan aika avuton ensimmäisen kanssa olikin.
Joo, tää on niitä kirjoja joilla voi heittää vesilintua. Onhan siitä varmaan jotain hyötyä täysin uusavuttomille ihmisille, jotka eivät luota omaa vaistoonsa ja käytännön järkeensä. Mutta elämä opettaa että ihmisen on joustettava ja paljon että pärjää. Tietenkin pienille lapsille on niitä NORMAALEJA arkirutiineja, sehän on sanomattakin selvää. Mutta tän kirjan neuvot on ... sanonko mistä. ;)
En ole lukenut kirjaa mutta noista kommenteista ja kirja-arvostelusta voi päätellä jo jotain. Rutiineita on joka perheellä ja luovat toki turvaa lapsen elämässä. Mutta menee överiksi jos rutiineista tulee suoranainen neuroosi ja tehdään kaikki "kello kaulassa", kuten kirja-arvostelija sanoi.
Meillä ei tuon kaltainen joustamattomuus toimisi lainkaan. Teemme vuorotyötä molemmat vanhemmat ja kun palaan äitiyslomalta töihin niin lapsen on pakko sopeutua erilaisiiin hoitojärjestelyihin työvuorojemme vuoksi. Jos nyt järjestäisimme tiukat rutiinit niin tuskin lapsi sopeutuis helposti iltahoitoihin ja viikonloppuhoitoihin joita väistämättä sitten tulee.